Wall Street and Rise of Hitler
LUKU 9: Wall Street ja Natsien sisäpiiri
Koko meidän bisnes-yhteyksien jakson aikana meillä ei ollut aavistustakaan Farbenin osuudesta Hitlerin brutaaliin politiikkaan. Me tarjoamme kaiken mahdollisen avun varmistaaksemme että koko totuus tuodaan päivänvaloon ja että oikeus toteutuu.F. W. Abrams, Chairman of the Board, Standard Oil of New Jersey, 1946.
Adolf Hitler, Hermann Göring, Josef Göbbels, ja Heinrich Himmler, Natsismin sisäpiiri, oli samaan aikaan vähäisen läänityksen (minor fiefdoms) johtaja Natsi-Valtion sisällä. Poliittisten klikkien valtaryhmät olivat keskittyneet näiden Natsi-johtajien ympärille, vielä merkittävämmin 1930-luvun lopun jälkeen Adolf Hitlerin ja Heinrich Himmlerin ympärille, SS:n Valtakunnanjohtajan (tämä pelätty Schutzstaffel). Kaikkein tärkein näistä Natsien sisäpiireistä luotiin Führerin käskystä; se tunnettiin aluksi nimellä "Keppler Circle" ja myöhemmin "Himmlerin ystäväpiiri".
Kepplerin Piiri sai alkunsa ryhmänä Saksalaisia liikemiehiä jotka tukivat Hitlerin valtaannousua ennen vuotta 1933 ja sen aikana. 1930-luvun puolivälissä Kepplerin Piiri tuli SS-johtaja Himmlerin vaikutusvallan ja suojelun alle, ja organisaatio joutui Kölniläisen pankkiirin ja kuuluisan Natsi-liikemiehen Kurt von Schröderin valtaan. Schröder, me muistamme, oli J.H. Stein Bankin johtaja Saksassa ja sidoksissa L. Henry Schroder Banking Corporation of New Yorkiin. Se oli tässä sisäpiirin kaikkein sisimmässä ryhmässä, aivan Natsismin ytimessä, josta me löydämme Wall Streetin, mukaan lukien Standard Oil of New Jerseyn ja ITT:n, edustettuna vuodesta 1933 loppuvuoteen 1944.
Wilhelm Keppler, alkuperäisen Ystäväpiirin perustaja, on esimerkki politisoituneen liikemiehen hyvin tunnetusta ilmiöstä — i.e., liikemies joka harjoittelee poliittisella areenalla mieluummin kuin puolueettomalla markkinapaikalla tehdäkseen voittoa. Tällaiset liikemiehet ovat olleet kiinnostuneita edistämään sosialistisia päämääriä, sillä suunniteltu sosialistinen yhteiskunta tarjoaa kaikkein houkuttelevimman tilaisuuden solmia sopimuksia poliittisen vaikutusvallan kautta.
Etsiessään tällaisia tuottavia tilaisuuksia, Keppler liittyi Kansallissosialisteihin ja oli lähellä Hitleriä ennen vuotta 1933. Tämä Ystäväpiiri kasvoi ulos Adolf Hitlerin ja Wilhelm Kepplerin tapaamisista joulukuussa 1931. Heidän käymiensä keskustelujen aikana — tämä tapahtui useita vuosia ennen kuin Hitleristä tuli diktaattori — tämä tuleva Führer ilmaisi toiveensa että hänellä olisi luotettavia Saksalaisia liikemiehiä joilta saisi taloudellisia neuvoja sitten kun Natsit nousisivat valtaan. "Yritä saada muutama talousjohtaja — heidän ei tarvitse olla Puolueen jäseniä — jotka olisivat meidän käytössä sitten kun me nousemme valtaan." [1] Tämän Keppler otti tehtäväkseen.
Maaliskuussa 1933 Keppler valittiin kansanedustajaksi ja hänestä tuli Hitlerin taloudellinen asiantuntija. Tätä kesti vain lyhyen ajan. Kepplerin korvasi äärettömästi paljon pätevämpi Hjalmar Schacht, ja hänet lähetettiin Itävaltaan jossa vuonna 1938 hänestä tuli Valtakunnan Komissaari, mutta hän yhä kykeni käyttämään asemaansa hankkiakseen huomattavan vallan Natsi-Valtiossa. Muutaman vuoden sisällä hän hankki itselleen houkuttelevia johtajan virkoja Saksalaisissa firmoissa, mukaan lukien puheenjohtajan paikka kahdessa I.G. Farbenin tytäryhtiössä: Braunkohle-Benzin A.G:ssä ja Kontinental Oil A.G:ssä. Braunkohle-Benzin A.G. hyödynsi Standard Oil of New Jerseyn teknologiaa tuottaa bensiiniä hiilestä.
Lyhyesti, Keppler oli juuri sen firman puheenjohtaja joka hyödynsi Amerikkalaista teknologiaa korvaamattoman synteettisen polttoaineen tuottamiseksi joka mahdollisti sen että Wehrmacht kykeni sotaan vuonna 1939. Tämä on merkittävää koska, kun yhdistetään muihin todisteisiin jotka on esitetty tässä luvussa, se vihjaa että voitot ja kontrolli tähän pohjimmiltaan muualta tulleeseen teknologiaan Saksan sotilaallisten päämäärien eteen pysyi kansainvälisten firmojen ja liikemiesten pienen ryhmän hallussa jotka toimivat kansallisten rajojen yli.
Kepplerin veljenpoika, Fritz Kranefuss, setänsä suojeluksessa, sai myös kuuluisuutta sekä SS-päällikkö Heinrich Himmlerin adjutanttina että liikemiehenä ja poliittisena toimijana. Se oli Kranefussin yhteys Himmleriin joka johti siihen että Kepplerin piiri asteittain ajautui pois Hitlerin tyköä 1930-luvulla siirtyäkseen Himmlerin vaikutuspiiriin, jossa vastalahjaksi vuotuisista lahjoituksista Himmlerin SS-projekteille Piirin jäsenet saivat poliittisia suosionosoituksia sekä SS:n suojelua.
Baron Kurt von Schröder oli, kuten me olemme huomauttaneet, ITT:n edustaja Natsi-Saksassa sekä Kepplerin Piirin varhainen jäsen. Alkuperäinen Kepplerin Piiri koostui seuraavista jäsenistä:
SS:n Ystäväpiiri
Alkuperäinen Ystäväpiiri tapasi Hitlerin toukokuussa 1932 ja kuuli lausunnon Natsien tavoitteista. Heinrich Himmleristä sitten tuli säännöllinen osallistuja näihin kokouksiin, ja Himmlerin kautta, eri SS-upseerit samoin kuin muut liikemiehet liittyivät tähän ryhmään. Tästä laajentuneesta ryhmästä aikanaan tuli Himmlerin Ystäväpiiri, Himmlerin toimiessa sen jäsenten suojelijana.
Täten, rahamaailman ja teollisuuden intressit — olivat voimakkaasti edustettuina tässä Natsismin sisäpiirissä, ja heidän ennen vuotta 1933 tekemänsä rahalliset lahjoitukset Hitlerismille joista me olemme kertoneet, korvattiin runsain mitoin. Saksan viidestä suurimmasta pankista, Dresdner Bankilla oli läheisimmät yhteydet Natsi-Puolueeseen: ainakin kymmenellä Dresdner Bankin johtokunnan jäsenellä oli korkea asema natsien hierarkiassa ja seitsemän Dresdner Bankin johtajaa kuului Kepplerin laajennettuun Ystäväpiiriin jossa ei ollut koskaan yli neljääkymmentä jäsentä.
Kun me tutkimme nimiä jotka käsittivät alkuperäisen Kepplerin Piirin (ennen vuotta 1933), sekä laajennetun Kepplerin ja Himmlerin Piirin jäseniä, me huomaamme että Wall Streetin monikansalliset yritykset olivat voimakkaasti edustettuina — enemmän kuin mitkään muut institutionaaliset ryhmät. Tarkastelkaamme jokaista Wall Streetin monikansallista yritystä tai sen Saksalaista tytäryhtiötä vuorollaan — niistä jotka on tunnistettu Luvussa Seitsemän Hitlerin rahoittajina — ja tutkikaamme niiden yhteyksiä Keppleriin ja Heinrich Himmleriin.
I.G. Farben ja Kepplerin Piiri
I.G. Farben oli voimakkaasti edustettuna Kepplerin Piirissä. Kahdeksan Piirin neljästäkymmenestä jäsenestä oli I.G. Farbenin tai Farbenin tytäryhtiöiden johtajia. Näihin kahdeksaan jäseneen kuului aiemmin mainittu Wilhelm Keppler ja hänen veljenpoikansa Kranefuss, Baron Kurt von Schröderin lisäksi. Farbenin läsnäoloa painotti jäsen Hermann Schmitz, joka oli I.G. Farbenin puheenjohtaja sekä Vereinigte Stahlwerken johtaja, molemmat kartellit oli rakennettu Wall Streetin lainojen avulla 1920-luvulla. Eräs USA:n Kongressin raportti kuvaa Hermann Schmitziä seuraavasti:
Hermann Schmitz, eräs kaikkein tärkeimmistä henkilöistä Saksassa, on saavuttanut uskomatonta menestystä kolmella eri alueella; teollisuudessa, pankkitoiminnassa ja politiikassa, ja hän on palvellut kiihkolla ja antaumuksella jokaista hallitusta joka on ollut vallassa. Hän symboloi Saksan kansalaista joka, Ensimmäisen maailmansodan raunioista, teki mahdolliseksi Toisen maailmansodan.Ironisesti, hänen voidaan sanoa olleen suurin syyllinen siinä että vuonna 1919 hän oli Tasavallan rauhandelegaation jäsen, ja 1930-luvulla hän oli asemassa jossa hän kykeni opettamaan Natseille taloudellisesta nurkanvaltauksesta, kartellien hyödyntämisestä, synteettisistä materiaaleista soraa varten. [2]
Eräs toinen Kepplerin Piirin jäsen I.G. Farbenin hallituksessa oli Friedrich Flick, teräskartelli Vereinigte Stahlwerken perustaja, sekä Allianz Versicherungs A.G.n ja German General Electricin (A.E.G.) johtaja.
Heinrich Schmidt, Dresdner Bankin johtaja sekä I.G. Farbenin tytäryhtiön, Braunkohle-Benzin A.G:n hallituksen puheenjohtaja, oli myös tässä piirissä; kuten oli myös Karl Rasehe, eräs toinen Dresdner Bankin johtaja sekä Metallgesellschaftin johtaja (Delbruck Schickler Bankin emoyhtiö), sekä Accumulatoren-Fabriken A.G:n johtaja. Heinrich Buetefisch oli myös I.G. Farbenin johtaja, sekä Kepplerin Piirin jäsen. Lyhyesti, I.G. Farbenin lahjoitukset Rudolf Hessin Nationale Treuhandille — poliittiselle lahjuskassalle — vahvistettiin vuoden 1933 vallankaappauksen jälkeen jossa Natsien sisäpiiri näytteli merkittävää osaa.
kuinka monet näistä Kepplerin Piirin jäsenistä I.G. Farbenin kompleksissa olivat sidoksissa Wall Streetiin?
Samalla tavalla, me voimme tunnistaa muutkin Wall Streetin instituutiot jotka olivat edustettuina varhaisessa Kepplerin Ystäväpiirissä vahvistamalla heidän rahalahjoitukset National Trusteeship Fundille jota Rudolf Hess operoi Adolf Hitlerin puolesta. Nämä edustajat olivat Emil Heinrich Meyer sekä pankkiiri Kurt von Schröder joka istui kaikkien ITT:n tytäryhtiöiden hallituksissa Saksassa, sekä Emil Helffrich, DAPAG:in hallintoneuvoston jäsen, joka oli 94-prosenttisesti Standard Oil of New Jerseyn omistama.
Wall Street SS:n Piirissä
Suuret Amerikkalaiset monikansalliset yritykset olivat myös hyvin edustettuina myöhemmässä Heinrich Himmlerin Piirissä ja he tekivät rahalahjoituksia SS:lle (Sonder Konto S) vuoteen 1944 saakka — silloin kun Toinen maailmansota oli meneillään.
Melkein neljännes Sonder Konto S:n saamista lahjoituksista vuonna 1944 tulivat International Telephone and Telegraphin tytäryhtiöiltä, joita edusti Kurt von Schröder. Vuoden 1943 maksut ITT:n tytäryhtiöiltä Erityistilille (Special Account) olivat seuraavanlaisia:
Eräs kirje Emil Meyerille (toinen jäsen) Baron von Schröderiltä, päivättynä 25. helmikuuta 1936, kuvailee Himmlerin Piirin tavoitteita ja vaatimuksia, sekä Erityistili S:n pitkäaikaista luonnetta rahojen kera jotka ovat Schröderin omassa pankissa — J.H. Stein Bank of Colognessa:
Valtakunnanjohtaja SS:n YstäväpiirilleKaksi vuorokautta kestäneen tutkimusmatkan lopussa Müncheniin jolle Valtakunnanjohtaja SS oli kutsunut meidät viime tammikuussa, Ystäväpiiri hyväksyi luovuttamaan — jokainen omien varojensa mukaan — Valtakunnanjohtajan käytettäväksi "Erityistilille" (Sonder Konto S), joka perustettaisiin J.H. Steinin pankkifirmaan Kölniin, varoja käytettäväksi tiettyihin tehtäviin budjetin ulkopuolella. Tämän pitäisi mahdollistaa sen, että Valtakunnanjohtaja voisi turvautua kaikkiin ystäviinsä. Münchenissä päätettiin että allekirjoittaneet voisivat hoitaa tätä tiliä. Me haluamme jokaisen osallistujan tietävän että siinä tapauksessa että hän haluaa tehdä lahjoituksia Valtakunnanjohtajalle yllä mainittuja tehtäviä varten — joko hänen firmansa tai Ystäväpiirinsä puolesta — maksut voidaan suorittaa J.H. Steinin pankkifirmaan Kölniin (Clearing Account of the Reich Bank, Postal Checking Acount No. 1 392) erityistili S:lle. [3]
Tämä kirje selittää myös miksi USA:n Armeijan EVersti Bogdan, joka toimi aiemmin Schroder Banking Corporationissa New Yorkissa, oli innokas kääntämään sodan jälkeisen USA:n armeijan tutkijoiden huomion pois J. H. Stein Bankista Natsi-Saksan "suurempiin pankkeihin". Se oli tämä J. H. Stein Bank jolla oli salaisuudet Amerikkalaisten tytäryhtiöiden yhteyksistä Natsi-viranomaisiin silloin kun Toinen maailmansota oli käynnissä. New Yorkin finanssi-intressit eivät voineet tietää näiden rahansiirtojen tarkkaa luonnetta (ja erityisesti kaikkien asiapaperien luonnetta joita heidän Saksalaiset yhteyshenkilönsä ovat kenties säilyttäneet), mutta he tiesivät että joitakin asiakirjoja on hyvinkin voinut olla olemassa liittyen heidän sodanaikaisiin diileihin — riittävästi jotta heidät olisi saatu huonoon valoon Amerikkalaisen yleisön silmissä. Se oli tämä mahdollisuus jonka Eversti Bogdan yritti turhaan torjua.
German General Electric teki suuria voittoja yhteyksistään Himmlerin ja muiden johtavien Natsien kanssa. Monet Schröderin klikin jäsenistä olivat A.E.G:n johtajia, joista kuuluisin oli Robert Pferdmenges, joka ei ollut ainoastaan Kepplerin ja Himmlerin Piirin jäsen, vaan myös kumppani arjalaistetussa finanssitalo Pferdmenges & Companyssa, joka oli entisen Juutalaisen finanssitalon, Sal Oppenheim of Colognen perillinen. Waldemar von Oppenheim saavutti hämärän kunnianosoituksen (Saksan Juutalaiselle) "kunnia-Arjalaisena" ja hän kykeni jatlamaan vanhaa maineikasta finanssitaloaan Hitlerin alaisuudessa Pferdmengesin kumppanina.
Pferdmenges oli myös A.E.G:n johtaja ja hän käytti Natsi-vaikutusvaltaansa saadakseen siitä etua itselleen. [4]
Kaksi muuta German General Electricin johtajaa oli Himmlerin Ystäväpiirin jäseninä ja he telivät vuosina 1943 ja 1944 rahalahjoituksia tälle Eritystilille (Sonder Konto S). He olivat:
Standard Oil of New Jersey myös teki merkittäviä lahjoituksia Himmlerin Erityistilille sen kokonaan omistaman (94-prosenttisesti) Sakaslaisen tytäryhtiön kautta, Deutsche-Amerikanische Gesellschaft (DAG). Vuosina 1943 ja 1944 DAG lahjoitti seuraavasti:
I.G. Farben, American I.G:n emoyhtiö, (katso Luku Kaksi), oli eräs toinen merkittävä lahjoittaja Himmlerin Erityistilille. Oli neljä I.G. Farbenin johtajaa tässä sisäpiirissä: Karl Rasehe, Fritz Kranefuss, Heinrich Schmidt, ja Heinrich Buetefisch. Karl Rasche oli Dresdner Bankin hallintoneuvoston jäsen sekä kansainvälisen lain ja pankkitoiminnan asiantuntija. Hitlerin alaisuudessa Karl Raschesta tuli monen Saksalaisen korporaation kuuluisa johtaja, mukaan lukien Accumulatoren-Fabrik A.G. Berliinissä joka rahoitti Hitleriä; sekä Metallgesellschaftin ja Felten & Guilleamen johtaja; eräs ITT:n tytäryhtiö. Fritz Kranefuss kuului Dresdner Bankin johtokuntaan ja hän oli monen korporaation johtaja I.G. Farbenin lisäksi. Kranefuss, Wilhelm Kepplerin veljenpoika, oli lakimies sekä tärkeä henkilö monissa Natsien julkisissa organisaatioissa. Heinrich Schmidt I.G. Farbenin ja useiden muiden Saksalaisten yritysten johtaja, oli myös Dresdner Bankin johtaja.
On tärkeää huomata että kaikki kolme yllä mainittua henkilöä — Rasche, Kranefuss, ja Schmidt — olivat I.G. Farbenin tytäryhtiön, Braunkohle-Benzin A.G:n johtajia — Saksan synteettisen bensiinin tuottaja joka käytti Standard Oilin teknologiaa, seurauksena I.G. Farbenin ja Standard Oilin sopimuksesta joka solmittiin 1930-luvun alussa.
Lyhyesti, Wall Streetin finanssi-eliitti oli hyvin edustettuna sekä varhaisessa Kepplerin Piirissä että myöhemmässä Himmlerin Piirissä. [5]
Alaviitteet:
1. From the affidavit of Wilhem Keppler, NMT, Volume VI, p. 285.
2. Elimination of German Resources, p. 869.
3. NMT, Volume VII, p. 238. "Translation of Document N1-10103, Prosecution Exhibit 788." Letter from von Schroder and Defendant Steinbrinck to Dr. Meyer, Dresdner Bank official, 25 February 1936, noting that the Circle of Friends would put funds at Himmler’s disposal "For Certain Tasks outside of the Budget" and had established a "Special Account for this purpose."
4. Elimination of German Resources, p. 857.
5. The significant nature of this representation is reflected in Chart 8-1, "Wall Street representation in the Keppler and Himmler Circles, 1933 and 1944."
