Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus

91. Lisäksi, tiede ja teknologia muodostavat voimakkaan joukkoliikkeen, ja monet tiedemiehet ovat ilahtuneita heidän vallanhimostaan identifioitumalla tähän joukkoliikkeeseen (see paragraph 83).

92. Täten, tiede marssii sokeasti, ilman että olisi kiinnostunut ihmiskunnan todellisesta hyvinvoinnista tai mistään muusta standardista, kuuliaisena ainoastaan tiedemiesten psykologisille tarpeille sekä valtion viranomaisille ja korporaatioiden toimitusjohtajille jotka tarjoavat rahoitusta tutkimuksille.

VAPAUDEN LUONNE

93. Me väitämme että teollis-teknologista yhteiskuntaa ei voida uudistaa siihen tapaan että se estäisi sitä progressiivisesti haventamasta inhimillisen vapauden sfääriä. Mutta, koska "vapaus" on sana jota voidaan tulkita monin tavoin, meidän täytyy ensin tehdä selväksi millaisesta vapaudesta me olemme kiinnostuneita.

94. Sanalla "vapaus" me tarkoitamme tilaisuutta käydä läpi valtaprosessi, todellisten päämäärien kera, ei korvaavien aktiviteettien keinotekoisten päämäärien kera, ja ilman häirintää, manipulointia tai valvontaa kenenkään taholta, erityisesti minkään suuren organisaation taholta. Vapaus tarkoittaa olla kontrollissa (joko yksilönä tai PIENEN ryhmän jäsenenä) elämän ja kuoleman kysymyksissä: ruoka, vaatetus, suoja, sekä puolustautuminen mitä hyvänsä uhkaa vastaan jota saattaa esiintyä henkilön ympäristössä.

Vapaus tarkoittaa että on valta; ei valta hallita toisia ihmisiä vaan valta hallita oman elämänsä olosuhteita. Henkilöllä ei ole vapautta jos jollain toisella (erityisesti suurella organisaatiolla) on valta häneen, riippumatta siitä kuinka hyväntahtoisesti ja suvaitsevaisesti tätä valtaa saatetaan harjoittaa. On tärkeää että vapautta ei rajoiteta entistä suuremmalla suvaitsevaisuudella (see paragraph 72).

95. Sanotaan että me elämme vapaassa yhteiskunnassa koska meillä on tietty määrä Perustuslain takaamia oikeuksia. Mutta nämä eivät ole niin tärkeitä kuin miltä ne näyttävät. Henkilökohtaisen vapauden aste joka on olemassa yhteiskunnassa on määritelty enemmänkin yhteiskunnan taloudellisen ja teknologisen rakenteen myötä kuin itse lakien ja hallituksen myötä. [16] Useimmat Uuden Englannin intiaani-valtakunnat olivat monarkioita, ja monet Italian renessassi-ajan valtiot olivat diktaattorien hallitsemia. Mutta lukiessaan näistä yhteiskunnista henkilö saa vaikutelman että ne sallivat paljon enemmän henkilökohtaisia vapauksia kuin meidän yhteiskuntamme. Osaltaan syynä oli sen, että niiltä puuttuivat tehokkaat mekanismit saada kansalaiset noudattamaan hallitsijan tahtoa: Ei ollut modernia, hyvin organisoitua poliisia, ei nopeaa, kauas ulottuvaa kommunikaatio-yhteyttä, ei tiedustelua, ei kansioita tavallisista kansalaisista. Täten, oli suhteellisen helppoa välttyä kontrollilta.

96. Mitä tulee emidän perustuslaillisiin oikeuksiimme, ota huomioon esimerkiksi lehdistönvapaus. Meillä ehdottomasti ei ole tarkoitusta puuttua tähän oikeuteen; se on hyvin tärkeä työkalu rajoittaa poliittisen vallan keskittymistä ja pitää ne joilla on poliittista valtaa ruodussa paljastamalla julkisesti kaikki väärinkäytökset heidän osaltaan. Mutta lehdistönvapaudesta on vain hyvin vähän iloa tavalliselle kansalaiselle yksilönä. Valtamedia on enimmäkseen suurten organisaatioiden kontrollissa jotka ovat integroituneet tähän järjestelmään. Jokainen jolla on vähänkin rahaa, voi saada jotakin painetuksi tai jakaa sitä internetin kautta tai jollakin muulla tavalla, mutta se mitä hän sanoo hukkuu materiaalin suohon jota media suoltaa, niin että sillä ei ole käytännön merkitystä. On melkein mahdotonta useimmille yksilöille ja pienille ryhmille tehdä vaikutus sanoilla. Ottakaa meidät (FC) esimerkiksi. Jos me emme olisi tehneet mitään väkivaltaista ja olisimme alistaneet nykyiset kirjoituksemme kustantajalle, niitä luultavasti ei koskaan olisi hyväksytty. Jos ne olisi hyväksytty ja julkaistu, ne luultavasti eivät olisi tehneet vaikutusta moneen lukijaan, sillä on hauskempaa katsella viihdettä jota media suoltaa kuin lukea raitista (tai: vakavaa) esseetä. Ja vaikka näillä kirjoituksilla olisi ollut useita lukijoita, useimmat lukijoista olisivat pian unohtaneet mitä olivat lukeneet sillä heidän mieleensä tulvii suuri määrä materiaalia jolle media altistaa heidät. Saadaksemme viestin yleisön eteen niin että sillä olisi edes jonkinlainen mahdollisuus saada aikaan kestävä impressio, meidän täytyi tappaa ihmisiä.

Suomentajan kommentti: Unabomber surmasi kolme ihmistä kirjepommeillaan ja sai teollaan huomiota vähäksi aikaa. Mutta tänä päivänä juuri kukaan ei muista tätä tapausta tai henkilöä, vaikka hän kirjoittaa ihan viisaita sanoja.

97. Perustuslailliset oikeudet ovat hyödyllisiä tiettyyn pisteeseen asti, mutta ne eivät palvele taatakseen paljon enempää kuin mitä voitaisiin kutsua porvarilliseksi vapauden konseptiksi. Tämän porvarillisen konseptin mukaan, "vapaa" ihminen on pohjimmiltaan sosiaalisen koneiston osa ja hänellä on ainoastaan tietty määrä kirjoitettuja ja rajoittamattomia vapauksia; vapauksia jotka on suunniteltu palvelemaan sosiaalisen koneiston tarpeita enemmän kuin yksilön tarpeita. Täten porvarisella "vapaalla" miehellä on taloudellinen vapaus koska se edistää kasvua ja edistystä; hänellä on lehdistönvapaus koska julkinen kritiikki rajoittaa poliittisten johtajien väärinkäytöksiä; hänellä on oikeus rehelliseen oikeudenkäyntiin koska vangitseminen hetken mielijohteesta olisi huono asia tälle järjestelmälle. Tämä oli selvästi Simon Bolivarin asenne. Hänelle, ihmiset ansaitsivat vapauden ainoastaan jos he käyttivät sitä edistyksen eteenpäin viemiseen (edistys siten kuin porvaristo näki sen). Muut porvarilliset ajattelijat ovat omaksuneet samanlaisen näkemyksen vapaudesta; siten että ne ovat pelkästään keinoja kollektiiviseen lopputulokseen. Chester C. Tan, teoksessaan Chinese Political Thought in the Twentieth Century, sivu 202, selittää Kuomintangin johtajan Hu Han-minin filosofiaa: "Yksilölle annetaan oikeuksia koska hän on yhteisön jäsen ja hänen elämänsä yhteisössä vaatii tällaisia oikeuksia. Yhteisöllä Hu tarkoitti koko valtiota." Ja sivulla 259 Tan sanoo että Carsum Changin mukaan (Chang Chun-mai, Kiinan Sosialistisen puolueen johtaja), vapautta täytyi käyttää valtion ja koko kansan intressien pohjalta. Mutta millainen vapaus henkilöllä on jos hän voi käyttää sitä ainoastaan siten kuin joku toinen on määritellyt sen? FC:n konsepti vapaudesta ei ole Bolivarin, Hun, Changin tai jonkun muun porvarillisen terroristin käsitys. Ongelma tällaisten terrotistien suhteen on se, että he ovat kehittäneet ja soveltaneet heidän omien korvaavien aktiviteettiensa sosiaalisia teorioita. Täten, nämä teoriat on suunniteltu palvelemaan näiden terroristien tarpeita enemmän kuin kenenkään sellaisen ihmisen tarpeita joka saattaa olla riittävän epäonnekas elääkseen yhteiskunnassa missä näitä teorioita sovelletaan.

98. Vielä yksi lisäkohta tähän osioon: Ei pitäisi olettaa että henkilöllä on riittävästi vapauksia vain koska hän SANOO että hänellä on niitä riittävästi. Vapautta rajoitetaan osin psykologisen kontrollin kautta josta ihmiset ovat tietämättömiä, ja edelleen, monet ihmisten ajatukset siitä mistä vapaus koostuu ovat enemmänkin sosiaalinen yleinen tapa kuin heidän todelliset tarpeensa. Esimerkiksi, on todennäköistä että monet ylisosiaalista tyyppiä olevat vasemmistolaiset sanoisivat että useimmat ihmiset, mukaan lukien he itse, ovat liian vähän sosialisoituja sen sijaan että olisivat sitä liian paljon; kuitenkin, tämä ylisosialisoitu vasemmistolainen maksaa raskaan psykologisen hinnan hänen sosialisaationsa korkeasta tasosta.

JOITAKIN HISTORIAN PERIAATTEITA

99. Ajattele historiaa kahden komponentin summana: Virheellinen komponentti joka koostuu ennustamattomista tapahtumista jotka eivät seuraa pitkän ajan havaittavissa olevia kaavoja, sekä tavallinen komponentti joka koostuu pitkän ajan historiallisista trendeistä. Tässä me olemme keskittyneet pitkän ajan trendeihin.

100. Ensimmäinen prinsiippi. Jos tehdään PIENI muutos joka vaikuttaa pitkän ajan historialliseen trendiin, silloin tämän muutoksen vaikutus on lähes aina ohimenevä - trendi palaa nopeasti alkuperäiseen olotilaansa. (Esimerkki: Reformiliikkeellä joka on suunniteltu kitkemään poliittinen korruptio yhteiskunnassa on harvoin enemmän kuin lyhytaikainen vaikutus; ennemmin tai myöhemmin nämä reformoijat rauhoittuvat ja korruptio palaa takaisin. Poliittisen korruption taso tietyssä yhteiskunnassa säilyy ennallaan, tai muuttuu hitaasti yhteiskunnan kehittymisen myötä. Normaalisti, poliittisesta puhdistuksesta tulee pysyvää ainoastaan jos sitä seuraa laajat sosiaaliset muutokset; PIENI muutos yhteiskunnassa ei ole tarpeeksi.) Jos pieni muutos pitkän ajan historiallisessa trendissä näyttää pysyvältä, se on sitä ainoastaan koska muutoksen suunta on sama kuin trendi mihin yhteiskunta on muutenkin liikkumassa, niin että trendiä ei muuteta vaan ainoastaan työnnetään vauhdikkaammin eteenpäin.

101. Ensimmäinen prinsiippi on melkein tarpeettomasti toistava fraasi. Jos trendi ei ole vakaa suhteessa pieniin muutoksiin, se harhailee satunnaisesti sen sijaan että noudattaisi määrättyä suuntaa; toisin sanoen, se ei olisi pitkän ajan trendi lainkaan.

102. Toinen prinsiippi. Jos tehdään muutos joka on riittävän suuri muuttamaan pysyvästi pitkän ajan historiallista trendiä, silloin se muuttaa yhteiskuntaa kokonaisuudessaan. Toisin sanoen, yhteiskunta on järjestelmä jossa kaikki osat kytköksissä toisiinsa, etkä sinä voi pysyvästi muuttaa yhtäkään tärkeää osaa ilman että muuttaisit muitakaan osia.

103. Kolmas prinsiippi. Jos tehdään riittävän iso muutos jotta se muuttaisi pysyvästi pitkän ajan trendiä, silloin seurauksia yhteiskunnalle kokonaisuudessaan ei voida ennustaa etukäteen. (Elleivät monet muut yhteiskunnat ole käyneet läpi samoja muutoksia ja kokeneet kaikki samat seuraukset, missä tapauksessa voidaan ennustaa kokeelliselta pohjalta että uusi yhteiskunta joka käy läpi samat muutokset kokee todennäköisesti samat seuraukset.)

104. Neljäs periaate. uudenlaista yhteiskuntaa ei voi suunnitella paperille. Tarkoittaen, et voi laatia uutta yhteiskuntamuotoa etukäteen, sitten perustaa sitä ja odottaa sen toimivan kuten se on suunniteltu toimivan.

105. Kolmas ja neljäs periaate ovat seurausta ihmisten yhteiskuntien kompleksisuudesta. Muutos ihmisten käyttäytymisessä vaikuttaa yhteiskunnan ekonomiaan ja sen fyysiseen ympäristöön; ekonomia vaikuttaa ympäristöön ja toisinpäin, ja muutokset ekonomiassa ja ympäristössä vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen monimutkaisella, ennustamattomalla tavalla; ja niin edelleen. Syiden verkosto on aivan liian kompleksinen jotta sitä voitaisiin hallita ja ymmärtää.

106. Viides periaate. Ihmiset eivät tietoisesti ja rationaalisesti valitse yhteiskuntansa muotoa. Yhteiskunnat kehittyvät sosiaalisen evoluution prosessien kautta jotka eivät ole rationaalisessa ihmisen kontrollissa.

107. Tämä viides periaate on neljän aiemman periaatteen seuraus.

108. Havainnollistaaksemme: Ensimmäisen periaatteen mukaan, yleisellä tasolla puhuen pyrkimys sosiaaliseen reformiin joko toimii siihen suuntaan mihin yhteiskunta on joka tapauksessa kehittymässä(niin että se pelkästään nopeuttaa muutosta joka olisi tapahtunut joka tapauksessa) tai sitten sillä on vain ohimenevä vaikutus, niin että yhteiskunta liukuu pian takaisin vanhoihin uomiinsa. Jotta saataisiin aikaan pysyvä muutos yhteiskunnan minkä tahansa aspektin kehittymisen suuntaan, reformi on riittämätön ja vaaditaan vallankumous. (Vallankumoukseen ei välttämättä kuulu aseistettu kansannousu tai hallituksen kukistaminen.) Toisen prinsiipin mukaan, vallankumous ei koskaan muuta vain yhtä osa-aluetta yhteiskunnasta; se muuttaa koko yhteiskunnan; ja kolmannen prinsiipin mukaan tapahtuu muutoksia joita vallankumoukselliset eivät koskaan odottaneet tai halunneet. Neljännen prinsiipin mukaan, kun vallankumoukselliset tai utopialaiset perustavat uudenlaisen yhteiskunnan, se ei koskaan toimi siten kuin oli suunniteltu.

109. Amerikan vallankumous ei tarjoa vastaesimerkkiä. Tämä Amerikan "vallankumous" ei ollut vallankumous meidän sanavarastossamme, vaan itsenäisyyssota jota seurasi melko kauas katsova poliittinen reformi. Perustaja-isät eivät muuttaneet Amerikan yhteiskunnan kehityksen suuntaa, eivätkä he halunneet tehdä niin. He ainoastaan vapauttivat Amerikan yhteiskunnan Britannian taantumuksellisesta vallasta. Heidän poliittinen reforminsa ei muuttanut munkäänlaista perus-trendiä, vaan ainoastaan työnsi Amerikan poliittista kulttuuria pitkin sen luontaista kehityssuuntaa. Englantilainen yhteiskunta, jonka verso Amerikkalainen yhteiskunta oli, oli ollut liikkeessä jo pitkän aikaa edustuksellisen demokratian suuntaan. Ja ennen Itsenäisyyssotaa Amerikkalaiset olivat jo harjoittamassa merkittävissä määrin edustuksellista demokratiaa siirtokuntien kokouksissa. Tämä poliittinen järjestelmä jonka Perustuslaki loi oli muovattu Britannian mallin ja siirtokuntien kokousten mukaan. Suurten muutosten kera, ollakseni varma - ei ole epäilystäkään etteivätkö Perustaja-isät olisi ottaneet hyvin tärkeää askelta. Mutta se oli askel tietä pitkin jota englantia puhuva maailma oli jo kulkemassa. Todiste on että Britannia ja kaikki sen siirtomaat jotka olivat suurimmaksi osaksi englantilaisten jälkeläisten asuttamia päätyivät edustuksellisen demokratian järjestelmään joka on pohjimmiltaan samanlainen kuin Yhdysvalloissa. Jos Perustaja-isät olisivat menettäneet hermonsa ja jättäytyneet kirjoittamasta Itsenäisyysjulistusta, meidän elämämme tänään ei olisi ollut merkittävästi erilainen. Kenties meillä olisi ollut jossain määrin läheisemmät suhteet Britanniaan, ja meillä olisi Parlamentti ja Pääministeri Kongressin ja Presidentin sijaan. Ei suurta merkitystä. Täten Amerikan vallankumous ei tarjoa kumoavaa esimerkkiä meidän periaatteillemme vaan hyvän havainnon niistä.

110. Silti, täytyy käyttää maalaisjärkeä sovellettaessa näitä prinsiippejä. Ne on ilmaistu epätarkalla kielellä joka sallii kirjon tulkintoja, ja poikkeuksia on. Joten me emme esitä näitä periaatteita rikkoutumattomina lakeina vaan peukalosääntöinä, tai ohjeina ajatteluun, joka saattaa tarjota osittaisen vasta-aineen lapsellisille ideoille koskien yhteiskunnan tulevaisuutta. Näiden periaatteiden pitäisi olla jatkuvasti mielessä, ja aina kun henkilö tekee johtopäätöksen joka on ristiriidassa niiden kanssa hänen pitäisi huolellisesti tutkia ajatteluaan ja säilyttää johtopäätöksensä ainoastaan jos henkilöllä on hyvä, kiinteä syy tehdä näin.

TEOLLIS-TEKNOLOGISTA YHTEISKUNTAA EI VOI UUDISTAA

111. Edellä olevat prinsiipit auttavat osoittamaan kuinka toivottoman vaikeaa olisi uudistaa teollinen järjestelmä siihen tapaan että se estäisi sitä progressiivisesti kaventamasta meidän vapauden sfääriä. On ollut yhdenmukainen suuntaus, joka juontaa juurensa ainakin teollisesta vallankumouksesta vahvistaa yksilön vapauden ja paikallisen autonomian kustannuksella.

Täten mikä tahansa muutos suojella vapauksia teknologialta olisi vastoin fundamentaalista trendiä yhteiskuntamme kehittämisessä. Seurauksena, tällainen muutos olisi joko väliaikainen - joka pian vajoaa historian vuoroveden alle - tai, jos se on riittävän suuri niin että muuttaisi koko yhteiskunnan luonnetta pysyvästi. Tämä ensimmäisen ja toisen prinsiipin mukaan. Edelleen, koska yhteiskunta muuttuisi tavalla jota ei voitaisi ennustaa (kolmas periaate) olisi suuri riski.

Riittävän suuria muutoksia jotka saavat aikaan pysyvän eron vapauden hyväksi ei voitaisi ottaa käyttöön koska ymmärrettäisiin että ne vakavasti häiritsisivät tätä järjestelmää. Joten mitkä hyvänsä yritykset uudistuksille olisivat liian arkoja ollakseen tehokkaita. Vaikka jos tehtäisiin riittävän suuria muutoksia saamaan aikaan kestävä muutos, niistä luovuttaisiin kun niiden tuhoisat vaikutukset tulevat ilmeiseksi. Täten, pysyvät muutokset vapauden puolesta voitaisiin luoda ainoastaan henkilöiden toimesta jotka ovat valmistautuneet hyväksymään radikaalin, vaarallisen ja ennustamattoman muutoksen joka koskee järjestelmää. Toisin sanoen vallankumouksellisten, ei uudistajien toimesta.

112. Ihmiset jotka ovat halukkaita pelastamaan vapauden uhraamatta oletettuja teknolohian hyötyjä ehdottavat naiveja suunnitelmia jonkinlaisen uuden yhteiskuntamallin luomisesta joka sovittaisi vapauden ja teknologian. Sen lisäksi että ihmiset jotke tekevät tällaisia ehdotuksia harvoin ehdottavat minkäänlaisia käytännön keinoja jolla tämä uusi yhteiskunta voitaisiin perustaa, se on lähtöisin neljännestä prinsiipistä että vaikka jos tämä uusi yhteiskuntamalli voitaisiin joskus perustaa, se joko romahtaisi tai antaisi hyvin erilaisia tuloksia kuin mitä oli odotettu.

113. Joten, jopa hyvin yleiseltö pohjalta näyttää hyvin epätodennäköiseltä että millään lailla voitaisiin muuttaa yhteiskuntaa niin että se sovittaisi vapauden moderniin teknologiaan. Muutamassa seuraavassa kappaleessa me annamme enemmän yksityiskohtaisia syitä sen päättelemiseen että vapaus ja teknologian edistäminen eivät ole sovitettavissa.

VAPAUDEN RAJOITTAMINEN ON VÄISTÄMÄTÖN TEOLLISTUNEESSA YHTEISKUNNASSA

114. Kuten selitettiin kappaleissa 65-67, 70-73, moderni ihminen on ansassa sääntöjen ja säädösten verkossa, ja hänen kohtalonsa riippuu henkilöiden toimesta jotka ovat hänestä kaukana ja joiden päätöksiin hän ei voi vaikuttaa. Tämä ei ole sattumaa tai seurausta ylimielisten byrokraattien mielivallasta. Se on välttämätöntä ja väistämätöntä jokaisessa teknologisesti edistyneessä yhteiskunnassa. Järjestelmän TÄYTYY säädellä ihmisten käyttäytymistä riittävän läheltä jotta se toimisi. Työpaikalla ihmisten täytyy tehdä mitä heidän käsketään tekevän, muuten tuotanto ajautuisi kaaokseen. Byrokraattien TÄYTYY toimia tiukkojen sääntöjen mukan. Jos sallitaan huomattava henkilökohtainen harkinta alemman tason byrokraateille, se häiritsisi järjestelmää ja johtaisi syytöksiin epäoikeudenmukaisuudesta seurauksena eroavaisuuksista miten yksilö-byrokraatti on harjoittanut päätösvaltaansa. On totta että joitakin rajoituksia liittyen meidän vapauksiimme voitaisiin eliminoida, mutta YLEISESTI PUHUEN, elämäämme koskevat säädökset suurten organisaatioiden toimesta ovat välttämättömiä teollis-teknologisen yhteisön toiminnan kannalta. Seurauksena on voimattomuuden tunne tavallisen henkilön osalta. Saattaa kuitenkin olla että virallisilla säädöksillä on taipumus yhä suurennassa määrin tulla korvatuksi psykologisilla työkaluilla jotka saavat meidät haluamaan sitä mitä järjestelmä vaatii meiltä (propaganda, koulutus-tekniikat, mielenterveys-ohjelmat, jne). [14]

115. Järjestelmän TÄYTYY pakottaa ihmiset käyttäytymään tavalla joka on yhä suuremmassa määrin vieras ihmisen käyttäytymisen luonnolliselle kuviolle. Esimerkiksi, järjestelmä tarvitsee tiedemiehiä, matemaatikkoja ja insinöörejä. Se ei voi toimia ilman niitä. Joten raskasta painostusta käytetään lapsiin jotta he ryhtyisivät näille aloille. Ei ole luontaista teini-ikäiselle ihmiselle viettää suurta osaa ajastaan istumassa työpöydän ääressä ja uppoutumalla opintoihin. Normaali teini-ikäinen haluaa viettää aikaansa aktiivissa yhteydessä todelliseen maailmaan. Primitiivisten ihmisten joukossa asioilla joita lapset opetetaan tekemään on taipumus olla suhteellisen harmoniassa ihmisen luontaisten impulssien kanssa. Amerikan intiaanien joukossa, esimerkiksi, pojat koulutettiin aktiivisiin ulkoilma-harrastuksiin - aivan kuten pojat tykkäävät. Mutta meidän yhteiskunnassamme lapset työnnetään opiskelemaan teknisiä aineita, useimmissa tapauksissa vastentahtoisina.

116. *tyhjää*

117. Jokaisessa teknologisesti kehittyneessä yhteiskunnassa ykssilön kohtalon TÄYTYY riippua päätöksistä joihin hän henkilökohtaisesti ei voi vaikuttaa missään suuremmassa määrin. teknologista yhteiskuntaa ei voida hajottaa pieniksi, autonomisiksi yhteisöiksi, koska tuotanto riippuu hyvin suurten ihmismäärien yhteistyöstä. Kun päätös vaikuttaa, sanotaanko että miljoonaan ihmiseen, silloin jokaisella näistä henkilöistä on, keskimäärin, vain miljoonasosan verran päätäntävaltaa.

Se mitä tavallisesti tapahtuu käytännössä on että päätöksiä tekevät julkiset viranomaiset tai korporaatioiden toimitusjohtajat, tai tekniset asiantuntijat, mutta silloinkin kun yleisö äänestää jostakin päätöksestä äänestäjien määrä on tavallisesti niin suuri että yksittäisen ihmisen ääni on merkityksetön. [17]

Täten useimmat yksilöt ovat kykenemättömiä vaikuttamaan merkittävissä määrin suuriin päätöksiin jotka vaikuttavat heidän elämäänsä. Ei ole kuviteltavissa olevaa tapaa jolla korjata tämä epäkohta teknologisesti edistyneessä yhteiskunnassa. Järjestelmä yrittää "ratkaista" tämän ongelman käyttämällä propagandaa saadakseen ihmiset HALUAMAAN päätöksiä jotke on tehty heitä varten, mutta vaikka tämä "ratkaisu" onnistuisi täydellisesti saamaan ihmiset tuntemaan olonsa paremmaksi, se olisi alentavaa.

118. Konservatiivit ja jotkin muut kannattavat enemmän "paikallista autonomiaa". Paikallisilla yhteisöillä oli aikoinaan autonomia, mutta tällaisesta autonomiasta tulee yhä mahdottomampaa kun paikallisista yhteisöistä tulee yhä ennemmän verkkoon kietoutuneita sekä yhä riippuvaisempia suuren mittakaavan järjestelmistä kuten infrastruktuuri, tietokoneverkot, moottoritiet, media, moderni terveydenhoito. Autonomiaa vastaan työskentelee myös se fakta että teknologia jota sovelletaan yhdelle paikkakunnalle vaikuttaa usein ihmisiin toisella, kaukana sijaitsevalla paikkakunnalla. Täten, kasvinsuojeluaineiden tai kemikaalien käyttö lähellä vedenjakajaa voi saastuttaa vesivarannot satojen mailien päässä alavirralla, ja kasvihuoneilmiö vaikuttaa koko maailmaan.

119. Järjestelmä ei tee eikä voi olla olemassa täyttääkseen ihmisten tarpeita. Sen sijaan, se on ihmisten käyttäytyminen jota täytyy muokata sopimaan järjestelmän tarpeisiin. Tällä ei ole mitään tekemistä poliittisen tai sosiaalisen ideologian kanssa joka voi teeskennellä ohjaavansa teknologista järjestelmää. Se on teknologian vika, koska järjestelmää ei ohjaa ideologia vaan tekninen tarve. [18]

Tietenkin järjestelmä tyydyttää monia ihmisten tarpeita, mutta yleisesti puhuen se tekee tämän ainoastaan sen verran kuin on järjestelmän etu. Se on järjestelmän etu joka määrää kaikesta, ei ihmisten etu. Esimerkiksi, tämä järjestelmä tarjoaa ihmisille ruokaa koska järjestelmä ei voisi toimia jos kaikki näkisivät nälkää; se puhuttelee ihmisten psykologisia tarpeita aina kun se voi VÄHÄLLÄ VAIVALLA tehdä niin, koska se ei voisi toimia jos liian monista ihmisistä tulee masentuneita tai kapinoivia.

Mutta tämän järjestelmän, käytännön syistä, täytyy harjoittaa jatkuvaa painostusta ihmisiä kohtaan muovatakseen heidän käyttäytymistään järjestelmän tarpeiden mukaan. Liian paljon jätteitä? Hallitus, media, koululaitos, ympäristönsuojelijat, kaikki pelottelevat meitä joukkopropagandalla kierrätyksen tärkeydestä. Tarvitaan enemmän teknistä henkilökuntaa? Kuoro kehottaa lapsia opiskelemaan tiedettä. Kukaan ei pysähdy kysymään onko epähumaania pakottaa teinit käyttämään suuren osan ajastaan opiskelemalla aineita joita useimmat vihaavat. Kun taitavat menettävät työnsä edistyneelle teknologialle ja heidän täytyy käydä läpi "uudelleenkoulutus", kukaan ei kysy että onko heistä nöyryyttävää tulla työnnetyksi tähän tapaan. Yksinkertaisesti pidetään selvänä että jokaisen täytyy kumartua teknisen välttämättömyyden edessä, ja hyvästä syystä: Jos inhimilliset tarpeet asetettaisiin teknisen välttämättömyyden edelle, tulisi taloudellisia ongelmia, työttömyyttä, pulaa kulutustavaroista tai pahempaa. "Mielenterveyden" konsepti meidän yhteiskunnassamme on määritelty suurelta osin kuinka yksilö käyttäytyy järjestelmän tarpeiden edessä ja tekeekö hän sen osoittamatta stressin merkkejä.

Suomentajan kommentti: Unabomber esittää tässä että tämä järjestelmä olisi ikäänkuin jokin elollinen olio jota ihmisten täytyy ruokkia jotta ei tapahtuisi jotain kauheaa. Hieman liian yksinkertaistettu kuva. Toiseksi, hän sanoo, että suurin osa teineistä vihaa teknisiä aineita. Väittäisin että suurin osa ylä-asteen opiskelijoista RAKASTAA tietotekniikkaa. Ja tästä oli merkkejä jo vuonna 1995 jolloin internet oli vasta lapsenkengissä. Tietysti Unabomber laati tätä manifestia jossain syrjäisessä mökissä eikä hän ollut täysin ajan tasalla uusimmista virtauksista.

120. Pyrkimykset antaa tilaa tarkoituksen tunteelle ja autonomialle järjestelmän sisällä eivät ole parempi kuin vitsi. Esimerkiksi, eräs yhtiö sen sijaan että se olisi määrännyt jokaisen työntekijänsä työstämään yhtä kuvaston osaa, oli antanut heille tehtäväksi työstää koko kuvastoa, ja tämän oli tarkoitus antaa heille tunne päämäärästä ja saavutuksesta. Jotkut yhtiöt ovat yrittäneet antaa työntekijöilleen enemmän autonomiaa työssään, mutta käytännön syistä tämä tavallisesti voidaan tehdä ainoastaan hyvin rajoittuneessa määrin, ja joka tapauksessa työntekijöille ei koskaan anneta autonomiaa ylimmäisenä päämääränä - heidän "autonomisia" pyrkimyksiään ei voi koskaan ohjata maaleja kohti jotka he ovat valinneet henkilökohtaisesti, vaan ainoastaan heidän työnantajiensa päämääriä kohti, kuten yhtiön eloonjääminen ja kasvu. Jokainen yhtiö joutuisi pian vararikkoon jos se sallisi työntekijöidensä käyttäytyvän toisin. Samoin, jokaisessa yhtiössä sosialistisen järjestelmän sisällä, työntekijöiden täytyy suunnata ponnistuksensa yhtiön päämääriä kohti, muuten tämä yritys ei palvele tarkoitustaan järjestelmän osana. Taas kerran, puhtaasti teknisistä syistä ei ole mahdollista useimmille yksilöille tai pienille ryhmille omistaa paljonkaan autonomiaa teollistuneessa yhteiskunnassa. Jopa pienyritysten omistajilla yleensä on vain rajoitettu autonomia.

Valtion taholta tulevan säätelyn lisäksi, häntä rajoittaa se tosiasia että hänen täytyy soveltua taloudelliseen järjestelmään ja myöntyä sen vaatimuksiin. Esimerkiksi, kun joku kehittää uuden teknologian, pienyrityksen henkilökunnan täytyy usein käyttää tätä teknologiaa riippumatta siitä että haluaako hän käyttää sitä vai ei, pysyäkseen kilpailukykyisenä.