Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus

61. Primitiivisissä yhteiskunnissa, fyysiset välttämättömyydet yleensä lankeavat ryhmään 2: Ne voidaan hankkia, mutta ainoastaan kovien ponnisteluiden tuloksena. Mutta modernilla yhteiskunnalla on tapana taata fyysiset välttämättömyydet jokaiselle vastineeksi minimaalisista ponnisteluista; täten, fyysiset tarpeet työnnetään ryhmään 1. [9] (Saattaa olla erimielisyyttä että ovatko tarvitut ponnistelut "minimaalisia"; mutta tavallisesti, alemman ja keskitason työpaikoissa, mitä hyvänsä ponnisteluja vaaditaan, se on pelkästään KUULIAISUUTTA. Sinä istut tai seisot missä sinun käsketään istuvan tai seisovan ja teet mitä sinun käsketään tekevän. Harvoin sinun täytyy uurastaa vakavasti, ja joka tapauksessa sinulla tuskin on minkäänlaista itsenäisyyttä työssä, niin että tarve valtaprosessille ei ole täyttynyt hyvin.)

62. Sosiaaliset tarpeet, kuten seksi, rakkaus ja status, usein jäävät ryhmään 2 modernissa yhteiskunnassa, riippuen yksilön tilanteesta. [10] Mutta, lukuunottamatta ihmisiä joilla on erityisen vahva pyrkimys statukseen, ponnistelut joita vaaditaan saavuttamaan sosiaaliset tavoitteet ovat riittämättömiä tyydyttämään kunnolla valtaprosessin tarpeet.

63. Joten tiettyjä keinotekoisia tarpeita on luotu jotka lankeavat ryhmään 2, täten palvelemaan valtaprosessin tarvetta. Mainonta- ja markkinointi-tekniikoita on kehitetty jotka saavat monet ihmiset tuntemaan että he tarvitsevat tavaroita jollaisia heidän isovanhempansa eivät koskaan kaivanneet tai edes uneksineet. Vaatii suuria ponnisteluja ansaita riittävästi rahaa tyydyttämään näitä keinotekoisia tarpeita; joten ne lankeavat ryhmään 2. (But see paragraphs 80-82.) Modernin ihmisen täytyy tyydyttää valtaprosessin tarpeensa suurelta osin tavoittelemalla keinotekoisia tarpeita joita mainonta- ja markkinointi-teollisuus ovat luoneet, sekä korvaavien aktiviteettien kautta. [11]

64. Näyttää siltä että monille ihmisille, kenties enemmistölle, nämä valtaprosessin keinotekoiset muodot ovat riittämättömiä. Eräs teema joka ilmenee toistuvasti yhteiskunta-kriitikkojen kirjoituksissa 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla on päämäärättömyyden tunne joka vaikuttaa moniin ihmisiin modernissa yhteiskunnassa. (Tätä päämäärättömyyttä kutsutaan usein muilla nimillä kuten "anomie" tai "keskiluokan tyhjyys".) Me vihjaamme että tämä niin kutsuttu "identiteetti-kriisi" on itse asiassa tavoitteen tai tarkoituksen etsimistä, usein sitoutumalla sopivaan korvaavaan aktiviteettiin. Saattaa olla niin että existentialismi on suurelta osin vastaus modernin elämän päämäärättömyyteen. [12] Hyvin laajalle levinnyttä modernissa yhteiskunnassa on "täyttymyksen" etsintä. Mutta me ajattelemme että ihmisten enemmistölle eräs aktiviteetti jonka tärkein päämäärä on täyttyminen (tämä on, korvaava aktiviteetti), ei tuo täydellisen tyydyttävää täyttymystä. Toisin sanoen, se ei täysin tyydytä valtaprosessin tarvetta. (See paragraph 41.) Tämä tarve voidaan täysin tyydyttää ainoastaan aktiviteettien kautta joilla on jonkinlaista ulkoista päämäärää, kuten fyysiset tarpeet, seksi, rakkaus, ststus, kosta, jne.

65. Edelleen, siellä missä päämääriä tavoitellaan rahan ansaitsemisen kautta, kiipeäminen status-tikkaita pitkin tai toimimalla osana järjestelmää jollakin muulla tavalla, useimmat ihmiset eivät ole siinä asemassa että voisivat tavoitella päämääriään AUTONOMISESTI. Useimmat työntekijät ovat jonkun muun palveluksessa ja, kuten me olemme huomauttaneet paragraafissa 61, heidän täytyy käyttää aikansa tekemällä sitä mitä heidän käsketään tekevän ja siten kuin heidän käsketään tekevän työnsä. Jopa ihmisillä jotka ovat omia työnantajiaan on ainoastaan rajoitettu autonomia. On pienyrittäjien krooninen valitus että heidän kätensä ovat sidotut valtion laajojen säännösten tähden. Jotkin näistä säännöksistä ovat epäilemättä tarpeettomia, mutta useimmiten valtion säädökset ovat tarpeellisia ja väistämättä osa meidän äärimmäisen kompleksista yhteiskuntaa. Suuri osa tämän päivän pienyrittäjistä toimii franchise-järjestelmän pohjalta. Wall Street Journal raportoi muutama vuosi sitten että monet franchisea tarjoavista yrityksistä vaatii hakijoita suorittamaan persoonallisuustestin joka on suunniteltu HYLKÄÄMÄÄN ne joilla on luovuutta ja aloitekykyä, sillä tällaiset henkilöt eivät ole riittävän säyseitä olemaan kuuliaisia franchise-järjestelmälle. Tämä estää pienyrittämisen monilta ihmisiltä jotka kaikkein eniten tarvitsevat autonomiaa.

66. Tämään ihmiset elävät sen hyväntahtoisuuden varassa mitä järjestelmä tekee HEIDÄN puolestaan tai HEILLE kuin sen hyväntahtoisuuden varassa mitä he voivat tehdä itselleen. Ja se mitä he tekevät itselleen tehdään yhä enemmän kanavien kautta jotka järjestelmä on rakentanut. Mahdollisuuksilla on tapana olla niitä jotka järjestelmä tarjoaa, tilaisuuksia täytyy hyödyntää sääntöjen ja säädösten pohjalta, ja tekniikat joita asiantuntijat ovat antaneet täytyy noudattaa jotta olisi menestymisen mahdollisuus. [13]

67. Täten valtaprosessi häiriintyy meidän yhteiskunnassamme todellisten päämäärien puutteen vuoksi ja siksi että että on puutetta itsenäisyydessä saavuttaa nämä päämäärät. Mutta se on myös häiriintynyt näiden inhimillisten eteenpäin vievien motivaattoreiden suhteen jotka lankeavat kategoriaan 3: eteenpäin vieviä voimia joita henkilö ei voi kunnolla tyydyttää riippumatta siitä kuinka suuria ponnisteluja hän tekee. Eräs näistä eteenpäin vievistä motivaattoreista on tarve turvallisuuteen. Meidän elämämme riippuu päätöksistä joita toiset ihmiset ovat tehneet; meillä ei ole kontrollia näihin päätöksiin ja tavallisesti me emme edes tunne ihmisiä jotka tekevät niitä. ("Me elämme maailmassa jossa suhteellisen harvat ihmiset - kenties 500 tai 1,000 tekevät tärkeät päätökset." - Philip B. Heymann of Harvard Law School, quoted by Anthony Lewis, New York Times, April 21,1995.) Meidän elämämme riippuu siitä että onko ydinvoimalan turvallisuus-standardeja kunnolla noudatettu; kuinka paljon hyönteismyrkkyjä sallitaan päätyvän elintarvikkeisiimme; tai kuinka paljon saasteita hengittämäämme ilmaan; kuinka taitava (tai taitamaton) meidän lääkärimme on; se menetämmekö me työn tai saammeko me sen riippuu päätöksistä joita hallitus, ekonomistit tai korporaatioiden toimitusjohtajat ovat tehneet; ja niin edelleen. Useimmat yksilöt eivät ole sellaisessa asemassa että voisivat turvata itsensä näitä uhkia vastaan enempää kuin hyvin rajoittuneessa määrin. Yksilön turvallisuuden etsintä on täten turhauttavaa, mikä johtaa voimattomuuden tunteeseen.

68. Voidaan vastustaa väittämällä että primitiivinen ihminen on fyysisesti paljon vähemmän turvattu kuin moderni ihminen, kuten hänen lyhyempi elinajan odote osoittaa; täten moderni ihminen kärsii vähemmän, ei enempää kuin turvattomuuden määrästä joka on normaalia ihmiselle. Mutta psykologinen turvallisuus ei edes läheisesti vastaa fyysistä turvallisuutta. Se mikä saa meidät TUNTEMAAN turvallisuutta ei ole niinkään objektiivinen turvallisuus kuin tunne luottamuksesta omiin kykyihimme pitää huolta itsestämme. Primitiivinen ihminen, pelottavien eläinten tai nälän uhkaamana, voi taistella puolustaakseen itseään tai matkustaa etsiessään ruokaa. Hänellä ei ole varmuutta menestyksestä näissä ponnisteluissa, mutta hän ei ole millään muotoa avuton kohdatessaan asioita jotka uhkaavat häntä. Modernia yksilöä toisaalta uhkaavat monet asiat joiden edessä hän on avuton: ydinonnettomuudet, karsinogeenit elintarvikkeissa, ympäristön saastuminen, sota, nousevat verot, pelko että suuret organisaatiot valtaavat hänen yksityisyytensä, maanlaajuinen sosiaalinen tai taloudellinen ilmiö joka voi häiritä hänen elämäänsä.

69. On totta että primitiivinen ihminen on voimaton joitakin asioita vastaan jotka uhkaavat häntä; esimerkiksi taudit. Mutta hän voi hyväksyä tautiriskin stoalaisesti. Se on osa luonnon järjestystä, se ei ole kenenkään vika, ellei sitten jonkun mielikuvituksellisen persoonattoman demonin vika. Mutta modernin yksilön uhat ovat yleensä IHMISEN TEKEMIÄ. Ne eivät ole sattuman seurausta vaan ne on KAADETTU hänen päälleen toisten henkilöiden toimesta joiden päätöksiin hän, yksilönä, ei voi vaikuttaa. Täten hän tuntee olonsa turhautuneeksi, nöyryytetyksi ja vihaiseksi.

70. Täten primitiivisellä ihmisellä enimmäkseen on turvallisuutensa omissa käsissään (joko yksilönä tai PIENEN ryhmän jäsenenä) kun taas modernin ihmisen turvallisuus on henkilöiden tai organisaatioiden käsissä jotka ovat liian kaukaisia tai liian suuria jotta hän voisi henkilökohtaisesti vaikuttaa niihin. Joten modernin ihmisen pyrkimys turvallisuuteen lankeaa ryhmään 1 ja 3; joillakin alueilla (ruoka, suoja, jne.) hänen turvallisuutensa on varmistettu vastineeksi ainoastaan vähäisistä ponnisteluista, kun taas muilla alueilla hän EI VOI saavuttaa turvallisuutta. (Edellä kerrottu yksinkertaistaa suuresti todellista tilannetta, mutta se osoittaa karkealla, yleisellä tavalla kuinka modernin ihmisen olosuhteet eroavat primitiivisen ihmisen vastaavista.)

71. Ihmisillä on monia ohimeneviä eteenpäin ajavia pyrkimyksiä tai impulsseja jotka ovat väistämättä tuthauttavia modernissa elämässä; täten ne lankeavat ryhmään 3. Henkilö voi tulla vihaiseksi, mutta moderni yhteiskunta ei salli tappelemista. Monissa tilanteissa se ei salli edes verbaalista aggressiota. Matkustaessaan toisaalle henkilö voi olla kiireinen, tai hän voi olla sellaisessa mielentilassa että hän matkustaa hitaasti, mutta yleisesti ottaen henkilöllä ei ole valinnan mahdollisuutta vaan hänen täytyy liikkua liikenteen virrassa ja noudattaa liikennesääntöjä. Henkilö saattaa haluta tehdä työnsä eri tavalla, mutta tavallisesti hän voi työskennellä ainoastaan sääntöjen mukaan jotka työnantaja on laatinut. Monilla muilla tavoilla myös, moderni ihminen on kiinni sääntöjen ja säädösten verkostossa jotka turhauttavat monia hänen impulssejaan ja täten häiritsevät valtaprosessia. Useimpiin säädöksiin ei voi myöntää erivapautta, koska ne ovat välttämättömiä teollisen yhteiskunnan toiminnan kannalta.

72. Moderni yhteiskunta on tietyllä tavalla äärimmäisen salliva. Asioissa jotka ovat epärelevantteja järjestelmän toiminnan kannalta me yleisesti ottaen teemme sitä mikä meitä miellyttää. Me voimme uskoa mihin tahansa uskontoon (kunhan se ei rohkaise käytökseen joka on vaarallista järjestelmälle). Me voimme mennä sänkyyn kenen kanssa haluamme (kunhan harjoitamme "turvallista seksiä"). Me voimme tehdä mitä haluamme kunhan se on EI-TÄRKEÄÄ. Mutta kaikissa TÄRKEISSÄ asioissa järjestelmä pyrkii yhä suuremmassa määrin säätelemään käyttäytymistämme.

73. Käytöstä ei säädellä ainoastaan tarkkojen sääntöjen eikä ainoastaan hallituksen toimesta. Kontrollia harjoitetaan epäsuoran pakon tai psykologisen paineen tai manipulaation kautta, ja organisaatioiden toimesta joka on jotakin muuta kuin hallitus, tai järjestelmä kokonaisuudessaan. Useimmat suuret organisaatiot käyttävät jonkinlaista propagandaa manipuloidakseen julkisia asenteita tai käytöstä. [14] Propaganda ei ole rajoittunut "kaupallisuuteen" ja mainoksiin, ja joskus se ei ole edes tietoisesti laadittu propagandaksi ihmisten toimesta jotka luovat sen. Esimerkiksi, viihdeohjelmien sisältö on voimakas propaganda-muoto. Esimerkki epäsuorasta pakottamisesta: ei ole lakia joka sanoo että meidän täytyy mennä töihin joka päivä ja noudattaa työnantajiemme määräyksiä. Laillisesti, ei ole mitään mikä estäisi meitä elämään villinä kuten primitiiviset ihmiset tai perustamasta omaa firmaa. Mutta käytännössä villiä erämaata on jäljellä vain vähän, ja taloudessa on tilaa ainoastaan rajoitetulle määrälle pienyrittäjiä. Täten, useimmat meistä voivat pärjätä ainoastaan olemalla jonkun toisen palveluksessa.

74. Me vihjaamme että modernin ihmisen pakkomielle pitkäikäisyyteen, sekä fyysiseen elinvoimaan ja seksuaaliseen viehätysvoimaan vanhana, on oire ei-täyttymyksestä joka on seurausta puutoksesta suhteessa valtaprosessiin. Tämä "keski-iän kriisi" on myös oire. Kuten myös mielenkiinnon puute lasten hankkimista kohtaan joka on melko yleistä modernissa yhteiskunnassa mutta lähes ennen kuulumatonta primitiivisissä yhteisöissä.

75. Primitiivisissä yhteisöissä elämä on eri vaiheiden jatkumoa. Kun yhden vaiheen tarpeet ja päämäärät on saavutettu, ei ole tiettyä vastahakoisuutta siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Nuori mies käy läpi valtaprosessin tulemalla metsästäjäksi, metsästys ei ole urheilua tai täyttymystä vaan keino saada lihaa joka on sinänsä tarpeellista. (Nuorilla naisilla prosessi on monimutkaisempi, siten että suurempi painoarvo on sosiaalisessa vallassa; me emme keskustele siitä tässä.) Kun tämä vaihe on menestyksellisesti läpäisty, tämä nuori mies ei ole vastahakoinen asettumaan aloilleen perheen kasvattamisen vastuuseen. (Sitä vastoin, jotkut modernit ihmiset epämääräisesti siirtävät lasten hankkimista koska he ovat liian kiireisiä etsiessään jonkinlaista "täyttymystä". Me vihjaamme että tämä täyttymys jota he tarvitsevat on riittävä kokemus valtaprosessista - todellisten päämäärien kera sen sijaan että olisi korvaavien aktiviteettien keinotekoisia päämääriä.) Taas kerran, kasvatettuaan lapset menestyksellisesti, käytyään läpi valtaprosessin tarjoamalla heille fyysiset välttämättömyydet, tämä primitiivinen mies tuntee että hänen työnsä on tehty ja hän on valmis hyväksymään vanhuuden (jos hän elää niin pitkälle) ja kuoleman. Kuka tahansa moderni ihminen, toisaalta, on vaivautunut fyysisen heikentymisen ja kuoleman edessä, kuten osoittaa valtava määrä ponnisteluja joihin he ryhtyvät yrittäessään pitää yllä fyysistä kuntoa, ulkonäköä ja terveyttä. Me väitämme että tämä on seurausta ei-täyttyneistä tuloksista johtuen siitä tosiasiasta että he eivät ole koskaan laittaneet fyysisiä voimiaan mihinkään käytännölliseen hyötyyn, eivät ole koskaan käyneet läpi valtaprosessia käyttäen kehoaan vakavaan tapaan. Hän ei ole tämä primitiivinen, joka on käyttänyt kehoaan päivittäiseen käytännölliseen tarkoitukseen, joka pelkää iän tuomaa heikkoutta, vaan moderni ihminen, jolla ei ole ollut koskaan käytännön tarvetta keholleen lukuun ottamatta kävelyä autolta kotiinsa. Se on tämä ihminen jonka valtaprosessin tarve on tyydytetty hänen elämänsä aikana joka on parhaiten valmistautunut hyväksymään tämän elämän päättymisen.

76. Vastauksena tämän osion argumentteihin joku sanoo: "Yhteiskunnan täytyy löytää keino antaa ihmisille tilaisuus antaa ihmisille tilaisuus kulkea läpi valtaprosessin." Tällaisille ihmisille tilaisuuden arvo tuhotaan sen faktan toimesta että yhteiskunta antaa sen heille. Se mitä he tarvitsevat on löytää tai luoda heidän omat tilaisuutensa. Niin kauan kuin järjestelmä ANTAA heille heidän tilaisuutensa, hän on yhä yhteiskunnan talutusnuorassa. Saavuttaakseen autonomian heidän täytyy päästä ulos tästä talutusnuorasta.

KUINKA JOTKUT IHMISET SOPEUTUVAT

77. Kaikki teollis-teknologisessa yhteiskunnassa eivät kärsi psykologisista ongelmista. Jotkut jopa näyttävät olevan hyvin tyytyväisiä yhteiskuntaan sellaisena kuin se on. Me keskustelemme nyt joistakin syistä miksi ihmiset eroavat niin suuresti vastauksessaan moderniin yhteiskuntaa.

78. Ensiksi, on epäilemättä eroavaisuuksia siinä kuinka voimakas on pyrkimys valtaan. Yksilöillä joilla on heikko pyrkimys valtaan saattaa olla suhteellisen vähän tarvetta autonomiaan valtaprosessissa. On sävyisiä tyyppejä jotka olisivat onnellisia kuten plantaasi-työntekijät vanhassa Etelässä. (Meidän ei ole tarkoitus pilkata "plantaasi-työntekijöitä" vanhassa Etelässä. Heidän ansiokseen, useimmat orjat EIVÄT olleet tyytyväisiä olosuhteisiinsa. Me pilkkaamme ihmisiä jotka OVAT tyytyväisiä ollessaan alamaisia.)

79. Joillakin ihmisillä saattaa olla joitakin poikkeuksellisia eteenpäin ajavia voimia, tavoitellessaan sellaista mikä tyydyttää heidän tarpeensa valtaprosessiin. Esimerkiksi, he joilla on epätavallisen voimakas pyrkimys sosiaaliseen statukseen saattavat käyttää koko elämänsä kiivetessään status-tikkaita edes kyllästymättä tähän peliin.

80. Ihmisten alttius mainos- ja markkinointitekniikoita kohtaan vaihtelee. Jotkut ovat niin alttiita että, vaikka he ansaitsevat suuren määrän rahaa, he eivät voi tyydyttää jatkuvaa kaipuutaan kiiltäviä uusia leluja kohtaan joita markkinateollisuus roikottaa heidän silmiensä edessä. Joten he tuntevat olevansa aina taloudellisessa paineessa vaikka heidän tulonsa olisivat suuria, ja heidän kaipuunsa on turhauttavaa.

81. Joillakin ihmisillä on alhainen alttius mainos- ja markkinointitekniikoita kohtaan. Nämä ihmiset eivät ole kiinnostuneita rahasta. Materiaalin hankkiminen ei palvele heidän tarvettaan valtaprosessiin.

82. Ihmiset joilla on keskinkertainen alttius mainos- ja markkinointitekniikoita kohtaan ovat kykeneviä tienaamaan riittävästi rahaa niin että se tyydyttää heidän tavaroiden ja palvelusten kaipuutaan, mutta ainoastaan vakavien ponnistelujen kustannuksella (tekemällä ylitöitä, hankkimalla toisen työpaikan, hankkimalla ylennyksiä, jne.). Täten materiaalin hankkiminen palvelee heidän valtaprosessin tarvettaan. Mutta siitä ei välttämättä seuraa että heidän tarpeensa on täysin tyydytetty. Heillä saattaa olla ei-tyydyttävä autonomia valtaprosessissa (heidän työnsä saattaa koostua käskyjen noudattamisesta) ja jotkut heitä eteenpäin ajavista voimistaan saattavat olla turhauttavia (esim. turvallisuus, aggressio). (Me syyllistymme liialliseen yksinkertaistamiseen paragraafeissa 80-82, sillä me olemme olettaneet että halu matetian hankkimiseen on kokonaisuudessaan mainonta- ja markkinointiteollisuuden luomus. Tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen.) [11]

83. Jotkut ihmiset tyytyvät osittain tarpeeseen saada valtaa identioitumalla mahtavaan organisaatioon tai joukkoliikkeeseen. Yksilö jolta puuttuu päämäärä tai valta liittyy liikkeeseen tai organisaatioon, omaksuu sen päämäärät ominaan, sitten työskentelee näiden päämäärien eteen. Kun jotkut näistä tavoitteista on saavutettu, tämä yksilö, vaikka hänen henkilökohtaiset ponnistelunsa ovat esittäneet ainoastaan merkityksetöntä osaa päämäärien saavuttamisessa, tuntee (koska hän on identifioitunut tähän liikkeeseen tai organisaatioon) ikäänkuin hän olisi käynyt läpi tämän valtaprosessin. Tätä ilmiötä hyödynsivät fasistit, natsit ja kommunistit. Meidän yhteiskuntamme hyödyntää sitä myös, vaikkakin vähemmän karkeasti. Esimerkki: Manuel Noriega oli ärsyke Yhdysvalloille. (Päämäärä: rangaista Noriegaa.) Yhdysvallat hyökkäsi panamaan (ponnistus) ja rankaisi Noriegaa (tavoitteen saavuttaminen). Täten Yhdysvallat kävi läpi valtaprosessin ja monet amerikkalaiset, koska he olivat identifioituneet Yhdysvaltoihin, kokivat valtaprosessin elinvoimaisena. Siitä tämä Panaman invaasion laajalle levinnyt julkinen hyväksyntä; se antoi ihmisille vallan tunteen. [15] Me näemme saman ilmiön armeijoissa, korporaatioissa, poliittisissa puolueissa, humanitaarisissa organisaatioissa, uskonnollisissa tai ideologisissa liikkeissä. Itse asiassa, vasemmistolaisilla liikkeillä on taipumus vedota ihmisiin jotka pyrkivät tyydyttämään vallanhimonsa. Mutta useimmille ihmisille identifikaatio suuren organisaation tai joukkoliikkeen kanssa ei täysin tyydytä vallanhimoa.

84. Toinen tapa jolla ihmiset tyydyttävät vallanhimonsa tapahtuu korvaavien aktiviteettien kautta. Kuten me selitimme paragraafeissa 38-40, korvaava akviviteetti on aktiviteetti joka on suunnattu keinotekoista päämäärää kohden jota yksilö tavoittelee "täyttymyksen" tähden jota hän saa tavoitellessaan päämäärää, ei sen vuoksi että hän tarvitsisi päämäärän itsensö saavuttamista. Esimerkiksi, ei ole käytännön motiivia kehittää suunnattomia lihaksia, pienen pallon lyömisessä reikään tai postimerkkien täydellisen kokoelman hankkimisessa. Kuitenkin monet ihmiset meidän yhteiskunnassamme omistautuvat intohimolla kehonrakennukselle, golfille tai postimerkkien keräilylle. Toiset ihmiset ovat enemmän "muualle suuntautuneita" (other-directed) kuin toiset, ja siksi helpommin antavat merkitystä korvaaville aktiviteeteille yksinkertaisesti koska ihmiset hänen ympärillään näkevät sen yhtä tärkeänä tai koska yhteiskunta kertoo heille että se on tärkeää. Tämän vuoksi jotkut ihmiset suntautuvat hyvin vakavasti pohjimmiltaan hyvin triviaaleihin aktiviteetteihin kuten urheiluun, bridgeen tai shakkiin, kun taas toiset jotka ovat selvänäköisempiä eivät koskaan näe näitä asioita minään muuna kuin korvaavina aktiviteetteina jollaisia ne ovat, eivätkä täten koskaan kiinnitä riittävästi merkitystä niihin tai tyydytä valtaprosessin tarvettaan siihen tapaan. Jää ainoastaan jäljelle huomauttaa että monissa tapauksissa henkilön tapa ansaita elanto on myös korvaava aktiviteetti, sillä osa motiivia tälle aktiviteetille on ansaita elämän fyysiset välttämättömyydet ja (joillekin ihmisille) sosiaalinen status ja ylellisyystavarat jotka mainonta saa heidät haluamaan. Mutta monet ihmiset uhraavat työlleen paljon enemmän ponnisteluja kuin on tarpeen ansaitakseen kaiken rahan ja statuksen jonka he tarvitsevat, ja nämä ylimääräiset ponnistelut muodostavat korvaavan aktiviteetin. Tämä ylimääräinen ponnistus, yhdessä emotionaalisen investoinnin kanssa joka seuraa sitä, on eräs suurimpia voimia jotka toimivat järjestelmän jatkuvan kehittymisen hyväksi, jolloin negatiivisina seurauksina ovat yksilön vapauden kaventuminen (see paragraph 131). Erityisesti, kaikkein luovimpien tiedemiesten ja insinöörien osalta, heidän työnsä on suurelta osin korvaavaa aktiviteettia. Tämä kohta on niin tärkeä että se ansaitsee erillisen keskustelun, jonka me annamme pian (paragraphs 87-92).

85. Tässä osiossa me olemme selittäneet kuinka monet ihmiset modernissa yhteiskunnassa tyydyttävät valtaprosessin tarpeensa vähäisemmässä tai suuremmassa määrin. Mutta me ajattelemme että ihmisten enemmistölle valtaprosessin tarve ei ole täysin tyydytettyä. Ensinnäkin, ne joilla on tyydyttämätön statukseen ajava pyrkimys, tai jotka ovat lujasti "koukussa" korvaavaan aktiviteettiin, tai jotka identifioituvat riittävän voimakkaasti liikkeeseen tai organisaatioon tyydyttääkseen vallanhimonsa tähän tapaan, ovat poikkeuksellisia persoonallisuuksia. Toiset eivät ole täysin tyytyväisiä korvaaviin aktiviteetteihin tai identifioituessaan organisaation kanssa (see paragraphs 41, 64). Toiseksi, liian paljon kontrollia syötetään järjestelmän toimesta ylenmääräisen sääntelyn tai sosialisaation kautta, mikä johtaa autonomian puutteeseen, sekä turhautumiseen joka on seurausta mahdottomuudesta saavuttaa tiettyjä päämääriä sekä välttämättömyydestä rajoittaa liian monia impulsseja.

86. Mutta vaikka useimmat ihmiset teollis-teknologisessa yhteisössä olisivat täysin tyytyväisiä, me (FC) edelleen vastustaisimme tällaista yhteiskuntaa, sillä (muiden syiden ohella) me pidämme sitä epäonnistuneena täyttämään henkilön valtaprosessin tarpeet korvaavien aktiviteettien kautta tai identifikaation kautta jonka kohteena on jokin organisaatio, sen sijaan että tavoiteltaisiin todellisia päämääriä.

TIEDEMIESTEN MOTIIVIT

87. Tiede ja teknologia tarjoavat kaikkein tärkeimmät esimerkit korvaavista aktiviteeteista. Jotkut tiedemiehet väittävät että heitä motivoi "uteliaisuus" tai halu "hyödyttää yhteiskuntaa". Mutta on helppoa nähdä että kumpikaan näistä ei voi olla ei voi olla tiedemiesten ensisijainen motiivi. Mitä tulee "uteliaisuuteen", tämä huomautus on yksinkertaisesti absurdi. Useimmat tiedemiehet työskentelevät hyvin spesiaalien ongelmien parissa jotka eivät ole minkäänlaisen normaalin uteliaisuuden kohteena. Esimerkiksi, onko astronomi, matemaatikko tai entomologi utelias isopropyltrimethylmetaanin ominaisuuksista? Ei tietenkään. Ainoastaan kemisti tuntee uteliaisuutta tällaista asiaa kohtaan, ja hän on utelias ainoastaan koska kemia on hänen korvaava aktiviteettinsa. Onko kemisti kiinnostunut uuden kovakuoriaislajin tarkasta luokittelusta? Ei. Tämä kysymys on ainoastaan entomologistin intressissä, ja hän on kiinnostunut siitä ainoastaan koska entomologia on hänen korvaava aktiviteettinsa. Jos kemistin ja entomologistin täytyisi harjoittaa itseään vakavasti hankkiakseen fyysiset välttämättömyydet, ja jos tämä ponnistus kohottaisi heidän kykyjään mielenkiintoisella tavalla mutta siten että se ei liity tieteeseen, he eivät välittäisi hittojakaan isopropyltrimethylmetaanista tai kovakuoriaislajin luokittelusta. Oletetaanpa että rahoituksen puute tutkinnon jälkeiseen koulutukseen olisi johtanut siihen että kemististä tulisi vakuutusyhtiön pörssimeklari kemistin sijaan. Siinä tapauksessa hän olisi hyvin kiinnostunut vakuutusasioista mutta ei välittäisi isopropyltrimethylmetaanista. Joka tapauksessa ei ole normaalia pelkän uteliaisuuden vuoksi uhrata paljon aikaa ja ponnisteluja kuten tiedemiehet uhraavat työhönsä. Tämä "uteliaisuus" -selitys tiedemiesten motiiveille ei vain pidä vettä.

88. Tämä "ihmiskunnan hyödyksi" -selitys ei toimi yhtään sen paremmin. Joillakin tiedemiesten tutkimuksilla ei ole havaittavaa suhdetta ihmiskunnan hyvinvoinnin kanssa (esimerkkinä arkeologia tai vertaileva kielitiede). Jotkut muut tieteen osa-alueet tarjoavat ilmiselvästi vaarallisia mahdollisuuksia. Kuitenkin tiedemiehet näillä alueilla ovat yhtä innokkaita työstään kuin ne jotka kehittävät rokotteita tai tutkivat ilmansaasteita. Ota huomioon Tri. Edward Tellerin tapaus, jolla oli emotionaalinen kiinnostus edistää ydinvoimaloita. Oliko tämä kiinnostus seurausta halusta auttaa ihmiskuntaa? Jos oli, niin miksi Tri. Teller ei saanut emootioita muista "humanitaarisista" seikoista? Jos hän oli tällainen humaanikko, miksi hän auttoi kehittämään vetypommin?

Kuten monien muiden tieteellisten saavutusten kanssa, on hyvin paljon avoin kysymys että hyödyttävätkö ydinvoimalat ihmiskuntaa. Päihittääkö halpa sähkö jätteiden ja onnettomuuksien riskin kumuloitumisen? Tri. Teller näki ainoastaan kysymyksen yhden puolen. Selvästikin hänen emotionaalinen kiinnostuksensa ydinvoimaa kohtaan ei noussut halusta "hyödyttää ihmiskuntaa" vaan henkilökohtaisesta täyttymyksestä jota hän sai työstään sekä siitä että hän näki kun se laitettiin käytäntöön.

89. Sama on totta aitojen tiedemiesten kohdalla yleensäkin. Mahdolliset harvinaiset poikkeukset pois luettuna, heidän motiivinsa ei ole uteliaisuus eikä halu hyödyttää ihmiskuntaa vaan tarve käydä läpi valtaprosessi: omistaa päämäärä (tieteellinen ongelma joka tulisi ratkaista), tehdä ponnistus (tutkimustyö) ja saavuttaa päämäärä (ratkaisu tähän ongelmaan). Tiede on korvaava aktiviteetti koska tiedemiehet työskentelevät etupäässä täyttymyksen vuoksi jota he saavat työstä itsestään.

90. Tietysti, se ei ole näin yksinkertaista. Muutkin motiivit esittävät roolia monien tiedemiesten kohdalla. Raha ja status esimerkiksi. Jotkut tiedemiehet saattavat olla sellaista persoonallisuuslajia joilla on tyydyttämätön halu statukseen (see paragraph 79) ja tämä saattaa selittää suuren osan heidän motivaatiostaan. Epäilemättä tiedemiesten enemmistö, kuten väestön enemmistö yleensäkin, on enemmän tai vähemmän altis mainonnalle ja markkinointi-tekniikoille ja he tarvitsevat rahaa tyydyttääkseen tavaranhimonsa. Täten, tiede ei ole PUHTAASTI korvaava aktiviteetti. Mutta se on suurelta osin korvaava aktiviteetti.