Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus

31. Me ymmärrämme että monia vastalauseita voitaisiin esittää yllä olevaa vasemmistolaisen psykologian suppeata esitystä vastaan. Todellinen tilanne on kompleksinen, ja kaiken kattava selitys vaatisi useita teoksia vaikka tarpeellinen data olisi saatavilla. Me osoitamme ainoastaan hyvin karkeasti modernin vasemmistolaisuuden kaksi kaikkein tärkeintä tendenssiä.

32. vasemmiston ongelmat heijastavat meidän koko yhteiskuntamme ongelmia. Alhainen itsetunto, depressiiviset dendenssit ja tappiomieliala eivät ole rajoittuneet ainoastaan vasemmalle. Vaikka ne ovat erityisen hyvin havaittavissa vasemmalla, ne ovat laajalle levinneet meidän yhteiskunnassamme. Ja tämän päivän yhteiskunta yrittää sosialisoida meitä suuremmassa määrin kuin yksikään aiempi yhteiskunta. Meille jopa kerrotaan asiantuntijoiden toimesta kuinka syödä, kuinka pitää kuntoa yllä, kuinka rakastella, kuinka kasvattaa lapsiamme ja niin edespäin.

VALTAPROSESSI

33. Ihmisillä on tarve (luultavasti biologiaan pohjautuva) sellaiselle mitä me kutsumme nimellä "valtaprosessi". Tämä on läheisesti suhteessa vallanhimoon (joka on laajalti tunnustettu) mutta mikä ei ole aivan sama asia. Valtaprosessilla on neljä elementtiä. Kolmea ensimmäistä me kutsumme nimellä "tavoite", "ponnistelu" ja "tavoitteen saavuttaminen". (Jokaisella täytyy olla tavoite, jonka saavuttaminen vaatii ponnisteluja, sekä tarve onnistua ainakin joidenkin tavoitteiden saavuttamisessa.) Neljäs elementti on vaikeampi määritellä eikä se kenties ole välttämätön kaikille. Me kutsumme sitä nimellä "autonomia" ja keskustelemme siitä myöhemmin (paragraphs 42-44).

34. Pohdi hypoteettista tapausta miehestä jolla on mahdollisuus saada kaikki mitä hän haluaa vain toivomalla sitä. Tällaisella miehellä on valta, mutta hän kehittää itselleen vakavia psykologisia ongelmia. Aluksi hänellä on hyvin hauskaa, mutta ajan myötä hänestä tulee akuutisti tylsistynyt ja moraaliton. Lopulta hänestä saattaa tulla kliinisesti masentunut. Historia osoittaa että laiskoilla aristokraateilla on taipumus tulla rappeutuneiksi. Tämä ei pidä paikkaansa taistelevien aristokraattien kohdalla joiden täytyy taistella säilyttääkseen valtansa. Mutta laiskat, asemansa turvanneet aristokraatit joilla ei ole tarvetta harjoittaa itseään, muuttuvat tavallisesti tylsistyneiksi, hedonistisiksi ja moraalittomiksi, vaikka heillä olisi valta. Tämä osoittaa että valta yksin ei riitä. Henkilöllä pitää olla päämääriä joiden toteuttamiseksi pitää harjoitella.

35. Jokaisella on päämääriä; jos ei muuta, niin hankkia elämän fyysiset perustarpeet; ruoka, vesi, vaatteet ja suoja. Mutta laiskat aristokraatit hankkivat nämä asiat ilman ponnisteluja. Siitä hänen tylsyytensä ja moraalittomuutensa.

36. Tärkeiden päämäärien ylenkatsominen johtaa kuolemaan, mikäli nämä päämäärät ovat fyysisiä perustarpeita, ja turhautumiseen jos näiden päämäärien ylenkatsominen on sopusoinnussa eloonjäämisen kanssa. Jatkuva epäonnistuminen tavoitteiden saavuttamisessa koko elämän ajan johtaa defeatismiin, alhaiseen itsetuntoon, tai masennukseen.

37. Täten, välttääkseen vakavia psykologisia ongelmia, ihminen tarvitsee päämääriä joiden saavuttaminen vaatii ponnisteluja, ja hänen täytyy olla kohtalaisen menestyksekäs tavoitteiden saavuttamisessa.

KORVAAVAT AKTIVITEETIT

38 Mutta kaikista laiskoista aristokraateista ei tule tylsistyneitä ja moraalittomia. Esimerkiksi, keisari Hirohito, sen sijaan että olisi vajonnut rappeutuneeseen hedonismiin, omistautui meribiologialle, alueelle jossa hän tuli kuuluisaksi. Kun ihmisten ei tarvitse harjoittaa itseään tyydyttääkseen fyysiset tarpeensa he usein luovat itselleen keinotekoisia tarpeita. Monissa tapauksissa he sitten tavoittelevat näitä päämääriä samalla energialla ja emotionaalisella sitoutumisella jota he muuten olisivat joutuneet käyttämään fyysisten tarpeidensa täyttämiseen. Täten Rooman Imperiumin aristokraateilla oli kirjalliset harrastukset; monet Euroopan aristiokraatit joitakin satoja vuosia sitten investoivat suunnattomat määrät aikaa ja energiaa metsästykseen, vaikka he eivät ehdottomasti olleet lihaa vailla; toiset aristokraatit kilpailivat esitellessään rikkauksiaan; ja muutama aristokraatti, kuten Hirohoto, kääntyivät tiedemiehiksi.

39. Me käytämme termiä "korvaava aktiviteetti" määritellessämme aktiviteettia joka on suunnattu kohti keinotekoista päämäärää joita ihmiset asettavat itselleen pelkästään jotta heillä olisi jonkinlainen päämäärä jonka eteen uurastaa, tai, sanotaanpa, pelkästään "täyttymyksen" tähden jonka he saavat tavoitteen saavuttamisessa. Tässä on korvaavan aktiviteetin tunnistamisen sääntö. Jos tunnet henkilön joka uhraa paljon aikaa ja energiaa tavoitellakseen päämäärää "X", esitä itsellesi tämä kysymys: Jos hänen täytyisi omistaa suurin osa ajastaan ja energiastaan biologisten tarpeidensa tyydyttämiseen, ja jos tämä pyrkimys vaatii häntä käyttämään hänen fyysisiä ja henkisiä voimavaroja vaihtelevalla ja mielenkiintoisella tavalla, olisiko hän vakavasti puutteenalainen jos hän ei saavuttaisi päämäärää "X"? Jos vastaus on "ei", silloin päämäärän "X" tavoittelu on korvaava aktiviteetti. Hirohiton opinnot meribiologiassa selvästikin muodostivat korvaavan aktiviteetin, sillä on aivan selvä että jos Hirohito olisi joutunut käyttämään aikaansa työskennelläkseen mielenkiintoisten ei-tieteellisten tehtävien parissa hankkiakseen elämän välttämättömyystarvikkeita, hän ei olisi tuntenut itseään puutteenalaiseksi koska siinä tapauksessa hän ei olisi tiennyt kaikkea merieläinten anatomiasta ja elämänkaaresta. Toisaalta, seksin ja rakkauden tavoittelu (esimerkiksi) ei ole korvaavaa aktiviteettia, sillä useimmat ihmiset, vaikka heidän elämänsä olisi muuten tyydyttävää, tuntisivat itsensä puutteenalaiseksi jos hän eläisi elämänsä loppuun ilman että olisi koskaan suhdetta vastakkaisen sukupuolen ihmiseen. (Mutta ylenmääräisen seksin tavoittelu voi olla korvaava aktiviteetti.)

40. Modernissa teollistuneessa yhteiskunnassa tarvitaan ainoastaan minimaalisia ponnisteluja tyydyttämään henkilön fyysiset tarpeet. Riittää kun käy läpi koulutusohjelman hankkiakseen jonkin vähäisen teknisen taidon, sitten mennä töihin joksikin aikaa ja harjoittaa hyvin maltillisia ponnisteluja joita tarvitaan säilyttämään tämä työpaikka. Ainoat vaatimukset ovat välttävä määrä älykkyyttä ja, ennen kaikkea, yksinkertaista KUULIAISUUTTA. Jos henkilöllä on nämä, yhteiskunta pitää hänestä huolen kehdosta hautaan. (Kyllä, on olemassa alaluokka jotka eivät täytä fyysisiä vaatimuksia, mutta me puhumme tässä valtavirran yhteiskunnasta.) Täten, ei ole yllättävää että moderni yhteiskunta on täynnä korvaavia aktiviteetteja. Näihin kuuluu tieteellinen työ, atleettiset saavutukset, humanitaarinen työ, taiteellinen ja kirjallinen luomistyö, kiipeäminen yritysportailla, rahan ja materiaalisen hyvän hankkiminen kauas sen pisteen tuolle puolen jossa ne lakkaavat antamasta minkäänlaista fyysistä tyydytystä, sekä sosiaalinen aktivismi kun se puhuttelee asioita jotka eivät ole tärkeitä aktivistille henkilökohtaisesti, kuten valkoisten aktivistien tapauksessajotka työskentelevät ei-valkoisten vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Nämä eivät ole aina PUHTAASTI korvaavia aktiviteetteja, sillä monille ihmisille motivoijana saattaa olla osin muut tarpeet kuin tarve omistaa jonkinlainen päämäärä jota tavoitella. Tieteellisen työn motivaattorina saattaa osin olla halu saada arvostusta; taiteellisen luomistyön motivaattorina saattaa osin olla halu ilmaista tunteitaan; militantin sosiaalisen aktivismin motivaattorina saattaa olla vihamielisyys. Mutta useimpien ihmisten osalta jotka tavoittelevat niitä, nämä aktiviteetit ovat suurimmaksi osaksi korvaavia aktiviteetteja. Esimerkiksi, tiedemiesten enemmistö on luultavasti yksimielisiä siitä että "täyttymys" jota he saavat työstään on tärkeämpää kuin raha ja arvostus jota he ansaitsevat.

41. Monien ellei useimpien ihmisten kohdalla, korvaavat aktiviteetit ovat vähemmän tyydyttäviä kuin todellisten päämäärien tavoittelu (tarkoittaen päämääriä joita ihmiset haluaisivat saavuttaa vaikka heidän valtaprosessin tarpeensa olisi jo tyydytetty). Eräs vihje tästä on se tosiasia että, monissa ellei useimmissa tapauksissa, ihmiset jotka ovat syvästi mukana korvaavissa aktiviteeteissa eivät ole koskaan tyydytettyjä, eivät koskaan levossa. Täten, rahantekijä jatkuvasti pyrkii saamaan yhä enemmän vaurautta. Tiedemies ratkaistuaan yhden ongelman siirtyy heti seuraavan ongelman kimppuun. Pitkänmatkan juoksija pyrkii aina juoksemaan kauemmaksi ja nopeammin. Monet ihmiset jotka tavoittelevat korvaavia aktiviteetteja sanovat että he saavat paljon enemmän täyttymystä näistä aktiviteeteista kuin mitä he saavat "maallisesta" bisneksestä tai tyydyttäessään biologisia tarpeitaan, mutta syynbä on se että meidän yhteiskunnassamme ponnistus jota tarvitaan biologisten tarpeiden tyydyttämiseksi on vähennetty trivialiteetin tasolle. Vielä tärkeämpää, meidän yhteiskunnassamme ihmiset eivät tyydytä biologisia tarpeitaan AUTONOMISESTI vaan toimimalla osana ääretöntä sosiaalista koneistoa. Sitä vastoin, ihmisillä yleisesti ottaen on suuri määrä itsenäisyyttä tavoitellessaan korvaavia aktiviteetteja.

AUTONOMIA

42. Autonomia osana valtaprosessia ei kenties ole välttämätön jokaiselle yksilölle. Mutta useimmat ihmiset tarvitsevat suuremmassa tai vähemmässä määrin autonomiaa työskennellessään päämääriensä eteen. Täytyy olla niin että heidän oma aloitekykynsä ottaa tehtäväkseen heidän ponnistelunsa ja sen täytyy tapahtua heidän itsensä valitsemaan suuntaan ja heidän omassa kontrollissaan. Kuitenkaan, useimpien ihmisten ei tarvitse toteuttaa tätä aloitekykyä, suuntaa ja kontrollia yksilöinä. On usein riittävästi jos toimii PIENEN ryhmän jäsenenä. Täten, jos puoli tusinaa ihmistä keskustelee päämäärästä keskenään ja suorittaa menestyksekkäitä yhteisiä ponnisteluja saavuttaakseen tämän päämäärän, heidän tarpeensa valtaprosessille tulee täytetyksi. Mutta jos he työskentelevät tiukkojen määräysten alla jotka on annettu ylhäältä ja jotka eivät anna tilaa itsenäiselle päätökselle ja aloitekyvylle, silloin heidän tarpeensa valtaprosessille ei tule täytetyksi. Sama pätee kun päätökset tehdään kollektiiviselta pohjalta jos tämä ryhmä joka tekee kollektiivisen päätöksen on niin suuri että jokaisen yksilön rooli on merkityksetön. [5]

43. On totta että joillakin yksilöillä näyttää olevan vain vähän tarvetta autonomialle. Joko heidän vallanhimonsa on heikko tai he tyydyttävät sen identifioitumalla johonkin mahtavaan organisaatioon johon he kuuluvat. Ja sitten on ei-ajattelevaa, eläimen kaltaista tyyppiä joka näyttää tyytyvän puhtaasti fyysiseen tunteeseen vallasta (hyvä taistelusotilas, joka saa vallantunteensa kehittelemällä taistelutaitoja, jolloin hän on täysin tyytyväinen voidessaan käyttää niitä sokean kuuliaisena ylempiinsä nähden).

44. Mutta useimmille ihmisille se on valtaprosessin kautta jossa on päämäärä, tehden AUTONOMISIA pyrkimyksiä ja saavuttamalla päämäärän - jolla itsekunnioitus, itseluottamus ja vallan tunne hankitaan. Kun henkilöllä ei ole riittävää tilaisuutta mennä valtaprosessin läpi seuraukset ovat (riippuen yksilöstä ja tavasta jolla valtaprosessi häiriytyy) tylsistyminen, moraalittomuus, alhainen itsetunto, alemmuudentunne, defeatismi, masennus, levottomuus, syyllisyyden tunne, turhautuminen, vihamielisyys, puolison/lasten pahoinpitely, hedonismi, epänormaali seksuaalinen käytös, nukkumisvaikeudet, syömisvaikeudet, jne. [6]

SOSIAALISTEN ONGELMIEN LÄHTEET

45. Mitä hyvänsä yllä olevista oireista voi tapahtua missä hyvänsä yhteiskunnassa, mutta modernissa teollistuneessa yhteiskunnassa ne ovat läsnä massiivisessa skaalassa. Me emme ole ensimmäisiä jotka mainitsevat että maailma tänään näyttää olevan tulossa hulluksi. Tällainen ajattelu ei ole normaalia ihmisyhteisöissä. On hyvä syy uskoa että primitiivinen ihminen kärsi vähemmän stressistä ja turhautumisesta ja oli tyytyväisempi elämäntapaansa kuin moderni ihminen on. On totta että kaikki ei ollut sokeria ja valoa primitiivisissä yhteisöissä. Naisten pahoinpitely oli yleistä Australian aboriginaalien keskuudessa, transeksuaalisuus [en tiedä mitä tarkoittaa] oli melko yleistä joidenkin Amerikan intiaanien heimojen keskuudessa. Mutta näyttää siltä että YLEISESTI PUHUEN ongelmien lajit joita me olemme luetelleet edellisissä kappaleissa olivat paljon vähemmän yleisiä primitiivisten ihmisten keskuudessa kuin ne ovat modernissa yhteiskunnassa.

46. Me yhdistämme modernin yhteiskunnan sosiaaliset ja psykologiset siihen tosiasiaan että yhteiskunta vaatii ihmisiä elämään olosuhteissa jotka ovat radikaalisti erilaisia verrattuna niihin joiden alaisuudessa ihmislaji kehittyi sekä käyttäytymään tavalla jotka ovat konfliktissa käyttäytymistapojen kanssa jotka ihmislaji kehitti eläessään varhaisempien olosuhteiden kanssa. On selvää sen perusteella mitä me olemme jo kirjoittaneet että me pidämme tilaisuuden puutetta aitoon valtaprosessin kokemukseen kaikkein tärkeimpänä epänormaaleista olosuhteista joihin moderni yhteiskunta alistaa ihmisiä. Mutta se ei ole ainoa. Ennenkuin me käsittelemme valtaprosessien häiriötä sosiaalisten ongelmien lähteenä me keskustelemme eräistä muista lähteistä.

47. Epänormaalien olosuhteiden joukossa jotka ovat läsnä modernissa teollistuneessa yhteiskunnassa on suunnaton väestöntiheys, ihmisen eristäytyminen luonnosta, sosiaalisten muutosten ylenmääräinen nopeus ja luonnollisten pienimuotoisten yhteisöjen romahdus, kuten sukujen, kylien, heimojen.

48. On hyvin tunnettua että ruuhka saa aikaan stressiä ja aggressiota. Ruuhkan määrä jota on olemassa tänään sekä ihmisen eristäytyminen luonnosta ovat teknologisen prosessin seurauksia. Kaikki esiteolliset yhteisöt olivat etupäässä maaseudun yhteisöjä. Teollinen vallankumous kasvatti suunnattomasti kaupunkien kokoa sekä väestön osuutta joka asui siellä, ja moderni maatalousteknologia on tehnyt mahdolliseksi että Maapallo voi pitää yllä paljon suurempaa väestöntiheyttä kuin se teki koskaan aiemmin. (Lisäksi, teknologia pahentaa tungoksen vaikutusta koska se asettaa lisääntyneet häiriötä aiheuttavat voimat ihmisten käsiin. Esimerkiksi, ääntä tuottavien laitteiden kirjo: koneet, radiot, moottoripyörät, jne. Jos näiden laitteiden käyttö on rajoittamatonta, ihmiset jotka haluavat rauhaa ja hiljaisuutta ovat turhautuneita tästä melusta. Jos niiden käyttö on rajoitettua, ihmiset jotka käyttävät näitä laitteita ovat turhautuneita näiden säännösten takia. ;utta jso näitä laitteita ei olisi koskaan keksitty ei olisi ollut konfliktia eikä turhautuneisuutta jonka tämä aiheuttaa.)

49. Primitiivisille yhteisöille luonnonmukainen maailma (joka tavallisesti muuttuu vain hitaasti) tarjosi vakaan viitekehyksen ja siksi turvallisuuuden tunteen. Modernissa maailmassa se on ihmisyhteisö joka hallitsee luontoa pikemmin kuin toisin päin, ja moderni yhteiskunta muuttuu hyvin nopeasti teknologisen muutoksen ansiosta. Täten ei ole vakaata viitekehystä.

50. Konservatiivot ovat tyhmiä: He murehtivat perinteisten arvojen rappiota; kuitenkin he innolla tukevat teknologista prosessia ja talouskasvua. Ilmeisesti heidän päähänsä ei koskaan pälkähdä että et voi tehdä nopeita, dramaattisia muutoksia teknologiassa ja yhteiskunnan ekonomiassa ilman että se aiheuttaisi nopeita muutoksia myös yhteiskunnassa, ja että tällaiset nopeat muutokset väistämättömästi murtavat perinteisiä arvoja.

51. Perinteisten arvojen murtaminen jossain määrin vihjaa sidosten murtumiseen jotka pitävät koossa perinteisiä, pienimuotoisia sosiaalisia ryhmiä. Pienimuotoisten sosiaalisten ryhmien hajoamista edistää myös se tosiasia että modernit olosuhteet usein vaativat tai houkuttelevat yksilöitä muuttamaan uusiin olosuhteisiin, irrottaen itsensä heidän yhteisöistään. Sen lisäksi, teknologisen yhteisön TÄYTYY heikentää perheen sidoksia ja paikallisia yhteisöjä jos se aikoo toimia tehokkaasti. Modernissa yhteisössä yksilön lojaalisuuden kohteen täytyy ensisijaisesti olla järjestelmä ja ainoastaan toissijaisesti paikallisyhteisö, koska jos sisäinen lojaalisuus paikallisyhteisölle olisi voimakkaampi kuin lojaalisuus järjestelmälle, tällaiset yhteisöt tavoittelisivat omaa etuaan järjestelmän kustannuksella.

52. Oletetaan että julkinen viranomainen tai korporaation toimitusjohtaja nimittää serkkunsa, ystävänsä tai uskonveljensä asemaan sen sijaan että nimittäisi henkilön jolla on parhaat ominaisuudet suorittaa tämä työ. Hän on sallinut henkilökohtaisen lojaliteetin ylittää hänen lojaalisuutensa järjestelmää kohtaan, ja tämä on "nepotismia" tai "syrjintää", joista molemmat ovat hirvittäviä syntejä modernissa yhteiskunnassa. Niin sanotut teolliset yhteiskunnat jotka ovat tehneet huonoa työtä pyrkiessään alistamaan henkilökohtaiset lojaliteetit järjestelmään kohdistuvan uskollisuuden alle ovat tavallisesti hyvin tehottomia. (Katso Latilanaista Amerikkaa.) Täten, kehittynyt teollinen yhteiskunta voi suvaita ainoastaan niitä pienimuotoisia yhteisöjä jotka ovat veltostuneita, kesytettyjä ja joista on tehty järjestelmän työkaluja. [7]

53. Tungos, nopea muutos ja yhteisäjen hajoaminen on laajalti tunnustettu yhteiskunnallisten ongelmien lähteinä. Mutta me emme usko että ne itse ovat riittävästi vastaamaan ongelmien laajuudesta joita tänään nähdään.

54. Muutamat esiteolliset kaupungit olivat hyvin suuria ja tungokseen asti täynnä ihmisiä; kuitenkaan, niiden asukkaat eivät näytä kärsineen psykologisista ongelmista samassa määrin kuin moderni ihminen. Tämän päivän Amerikassa on yhä harvaan asuttuja maaseutu-alueita, ja me löydämme sieltä samat ongelmat kuin urbaaneilta alueilta, vaikka ongelmat näyttävät olevan vähemmän akuutteja maaseudulla. Täten, tuingos ei näytä olevan määräävä tekijä.

55. USA:n ulkorajojen kasvavalla reunalla 1800-luvulla, väestön liikkuvuus luultavasti mursi suvut (extended families) ja pienimuotoiset sosiaaliset ryhmät ainakin samassa määrin kuin niitä murretaan tänään. Itse asiassa, monet ydinperheet asuivat omasta tahdostaan tällaisessa eristäytyneessä tilassa, siten että heillä ei ollut naapureita usean mailin säteellä, niin että he eivät kuuluneet yhteisöön lainkaan. Kuitenkaan heillä ei näyttänyt olleen ongelmia.

56. Edelleen, muutos USA:n ulkorajojen yhteisöissä oli hyvin nopea ja syvä. Henkilö on saattanut syntyä ja kasvaa tukkimökissä lain kantaman ulkopuolella ja saanut riistaa syödäkseen; ja siihen mennessä kuin hänestä on tullut vanhus hän on saattanut työskennellä tavallisessa työpaikassa järjestäytyneessä yhteiskunnassa tehokkaan lain sisäpuolella. Tämä oli syvempi muutos kuin se mikä tyypillisesti tapahtuu modernin yksilön elämässä; kuitenkaan se ei näytä johtaneen psykologisiin ongelmiin. Itse asiassa, 1800-luvun amerikkalaisella yhteiskunnalla oli optimistinen ja itseensä luottava äänensävy, aivan erilainen kuin tämän päivän yhteiskunnalla. [8]

57. Ero, me väitämme, on että modernilla ihmisellä on tunne (suurelta osin oikeutettu) että muutos on ASENNETTU häneen, kun taas 1800-luvun rajaseudun miehellä oli tunne (myös suurelta osin oikeutettu) että hän loi muutoksen itse, omalla valinnallaan. Täten, eräs pioneeri asettautui maapalstalle omasta tahdostaan ja teki siitä maatilan omilla ponnisteluillaan. Niinä päivinä koko maassa on saattanut olla vain parisataa tuhatta asukasta ja se oli paljon eristyneempi ja autonomisempi yksikkö kuin moderni valtio. Täten tämä pioneeri-farmari otti osaa suhteellisen pienen ryhmän jäsenenä uuden, järjestäytyneen yhteiskunnan luomiseen. Voidaan kyseenalaistaa että oliko tämän yhteisön luominen parannus, mutta joka tapauksessa se tyydytti tämän pioneerin tarvetta valtaprosessiin.

58. Olisi mahdollista antaa muitakin esimerkkejä yhteiskunnista joissa on ollut nopeaa muutosta ja/tai läheisten yhteisöllisten sidosten puutetta ilman tällaista massiivista käytökseen liittyvää poikkeavuutta jota nähdään tämän päivän teollistuneessa yhteiskunnassa. Me väitämme että kaikkein tärkein sosiaalisten ja psykologisten ongelmien syy modernissa yhteiskunnassa on se tosiasia että ihmisillä on riittämätön mahdollisuus käydä läpi tämä valtaprosessi normaaliin tapaan. Meidän ei ole tarkoitus sanoa että moderni yhteiskunta olisi ainoa jossa valtaprosessi on häiriintynyt. Luultavasti useimmat tai kaikki sivistyneet yhteiskunnat ovat häirinneet valtaprosessia suuremmassa tai vähäisemmässä määrin. Mutta modernissa teollistuneessa yhteiskunnassa tästä ongelmasta on tullut erityisen akuutti. Vasemmistolaisuus, ainakin sen nykyisessä muodossaan (1950- luvun puolivälistä eteenpäin), on osin puutostila suhteessa valtaprosessiin.

VALTAPROSESSIN HÄIRIINTYMINEN MODERNISSA YHTEISKUNNASSA

59. Me jaamme ihmistä eteenpäin ajavat voimat kolmeen ryhmään: (1) Ne tavoitteet jotka voidaan tyydyttää minimaalisin ponnisteluin; (2) Ne jotka voidaan tyydyttää mutta ainoastaan vakavien ponnisteluiden kustannuksella; (3) Ne joita ei voida kunnolla tyydyttää riippumatta siitä kuinka suuria ponnisteluja henkilö tekee. Tämä valtaprosessi on prosessi jossa tyydytetään kakkosryhmän päämääriä. Mitä enemmän eteenpäin ajavia voimia kolmosryhmässä on, sitä enemmän on turhautumista, vihaa, lopulta luovuttamista, masennusta, jne.

60. Modernissa teollistuneessa yhteiskunnassa luonnolliset ihmisen eteenpäin ajavat voimat yleensä kuuluvat ensimmäiseen tai kolmanteen ryhmään, ja kakkosryhmä koostuu yhä suuremmassa määrin keinotekoisesti luoduista päämääristä.