Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus
ESIPUHE1. Teollinen vallankumous ja sen seuraukset ovat olleet tuhoisia ihmisrodulle. Ne ovat suuresti lisänneet niiden elinajan odotusta jotka asuvat "kehittyneissä" ,aissa, mutta ne ovat epävakauttaneet yhteiskuntaa, ovat tehneet elämästä sellaista että ihminen ei voi toteuttaa itseään (have made life unfulfilling), ovat alistaneet ihmiset nöyryytykselle, ovat saaneet aikaan laajaa psykologista kärsimystä (kolmannessa maailmassa myös fyysistä kärsimystä) ja ovat aiheuttaneet vakavaa vahinkoa luonnolle. Jatkuva teknologian kehittyminen pahentaa tilannetta. Se ehdottomasti alistaa ihmiset entistä suuremmalle häpeälle ja aiheuttaa entistä suurempaa vahinkoa luonnolle, se luultavasti johtaa entistä suurempaan sosiaaliseen epäjärjestykseen ja psykologiseen kärsimykseen, ja se saattaa johtaa lisääntyvään fyysiseen kärsimykseen myös " kehittyneissä" maissa.
2. Tämä teollinen-teknologinen järjestelmä saattaa jäädä eloon tai se saattaa luhistua. Jos se jää eloon, se saattaa lopulta saavuttaa alhaisen tason fyysiselle ja psykologiselle kärsimykselle, mutta ainoastaan sen jälkeen kun se on käynyt läpi pitkän ja hyvin tuskallisen kehittymisen jakson ja sillä kustannukselle että ihminen ja monet muut elävät organismit ovat pysyvästi pienennetty niin että ne ovat insinööritaidon tuotteita ja pelkästään rattaita sosiaalisessa koneistossa. Edelleen, jos tämä järjestelmä jää eloon, seuraukset tulevat olemaan väistämättömiä: ei ole keinoa uudistaa tai muokata tätä järjestelmää niin että se ei riistäisi ihmisiltä arvokkuutta ja itsenäisyyttä.
3. Jos järjestelmä hajoaa seuraukset ovat silti hyvin tuskallisia. Mutta mitä suuremmaksi järjestelmä kasvaa sitä tuhoisampia sen romahduksen seuraukset tulevat olemaanm joten jos sen on tarkoitus hajota, olisi parempi että se tapahtuu pian.
4. Siksi me kannatamme vallankumousta teollista järjestelmää vastaan. Tämä vallankumous voi olla väkivaltainen tai väkivallaton; se saattaa olla äkillinen tai suhteellisen asteittainen prosessi joka kestää muutaman vuosikymmenen. Me emme kykene ennustamaan. Mutta me piirrämme hyvin karkean yleiskuvan menetelmistä joita ne jotka vihaavat teollista järjestelmää pitäisi ottaa valmistellakseen tietä vallankumoukselle tällaista yhteiskuntaa vastaan. Tämän ei ole tarkoitus olla poliittinen vallankumous. Sen tavoite ei ole kukistaa hallituksia vaan nykyisen yhteiskunnan taloudellinen ja teknologinen pohja.
5. Tässä artikkelissa me kiinnitämme huomiota ainoastaan joihinkin negatiivisiin kehityslinjoihin jotka ovat kasvaneet tästä teollisesta-teknologisesta järjestelmästä. Muut kehityslinjat me mainitsemme ainoastaan lyhyesti tai jätämme ne kokonaan ilman huomiota. Tämä ei tarkoita että me pitäisimme näitä kehityslinjoja turhina. Käytännöllisistä syistä meidän täytyy rajoittaa keskustalumme alueille jotka ovat saaneet riittämätöntä julkista huomiota tai alueille joista meillä on jotakin uutta sanottavaa. Esimerkiksi, koska on olemassa kyvin kehittyneitä ympäristö- ja luonnonsuojelu-liikkeitä, me olemme kirjoittaneet vain hyvin vähän ympäristön pilaantumisesta tai villin luonnon tuhoutumisesta, vaikka me pidämme niitä hyvin tärkeinä.
MODERNIN VASEMMISTON PSYKOLOGIA
Tämä kirjoitus lähetettiin The New York Timesiin ja The Washington Postiin kesäkuussa 1995, henkilön toimesta joka kutsuu itseään nimellä "FC", jonka FBI tunnisti Unabomberiksi, jota viranomaiset syyttävät kolmesta murhasta ja kuudestatoista pommi-iskusta. Tämä kirjailija uhkasi lähettää pommin ei-ennalta-määrättyyn kohteeseen "tarkoituksena tappaa" ellei joku näistä sanomalehdistä julkaise tätä käsikirjoitusta. Oikeusministeri ja FBI:n johtaja suosittelivat julkaisemista. Tämä artikkeli julkaistiin The Washington Postissa 19. syyskuuta 1995.
6. Melkein jokainen ymmärtäää että me olemme yksimielisiä siitä että me elämme yhteiskunnassa joka on suurissa vaikeuksissa. Eräs kaikkein laajimmalle levinneistä manifestaatioista liittyen maailmamme hulluuteen on vasemmistolaisuus, joten keskustelu vasemmistolaisuuden psykologiasta voi palvella esipuheena jos haluamme keskustella modernin yhteiskunnan ongelmista yleisesti.
7. Mutta mitä on vasemmistolaisuus? 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla vasemmistolaisuus voitiin käytännössä yhdistää sosialismiin. Tänään, tämä liike on pirstaloitunut eikä ole selvää ketä voidaan oikeasti kutsua vasemmistolaiseksi. Kun me puhumme vasemmistolaisista tässä artikkelissa me tarkoitamme etupäässä sosialisteja, kollektivisteja "poliittisesti korrekteja" ihmisiä, feministejä, seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustajia, vammaisten oikeuksien puolustajia, eläinten oikeuksien puolustajia ja niin edelleen. Mutta jokainen joka yhdistetään joihinkin näistä liikkeistä ei ole vasemmistolainen. Se mitä me yritämme saada keskusteluun vasemmistolaisuudesta ei ole niinkään liike tai ideologia psykologisena lajityyppinä, vaan pikemminkin kokoelma tähän liitetyistä lajityypeistä. Täten, se mitä me tarkoitamme "vasemmistolaisuudella" nousee esiin selvemmin keskusteluissamme vasemmistolaisuuden psykologiasta. (Also, see paragraphs 227-230.)
8. Jopa niinkin, meidän käsityksemme vasemmistolaisuudesta jää huomattavasti vähemmän selkeäksi kuin mitä me toivoisimme, mutta tähän ei näytä olevan minkäänlaista parannuskeinoa. Kaikki mitä me yritämme tehdä tässä on osoittaa karkeaan ja epämääräiseen tapaan kaksi psykologista tendenssiä joiden me uskomme olevan modernin vasemmistolaisuuden tärkeimmät eteenpäin ajavat voimat. Me emme millään tavalla väitä että olisimme kertomassa vasemmiston psykologian KOKO totuutta. Lisäksi, meidän keskustelumme on tarkoitus koskea ainoastaan modernia vasemmistolaisuutta. Me jätämme avoimeksi kysymyksen missä laajuudessa meidän keskusteluamme tulisi soveltaa 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen vasemmistolaisiin.
9. Kaksi psykologista tendenssiä jotka ovat modernin vasemmistolaisuuden taustalla, ovat sellaisia joita me kutsumme nimellä "alemmuuden tunne" ja "liiallinen yhteiskunnallistaminen" (oversocialization). Alemmuuden tunne on modernin vasemmistolaisuuden luonteenomainen piirre kokonaisuudessaan, samalla kun liiallinen yhteiskunnallistaminen liittyy vain tiettyyn segmenttiin modernissa vasemmistolaisuudessa; mutta tämä segmentti on hyvin vaikutusvaltainen.
ALEMMUUDEN TUNNE
10. "Alemmuuden tunteella" me emme tarkoita ainoastaan alemmuuden tunnetta tiukassa määritelmässä vaan siihen liittyvien piirteiden koko spektriä; alhaista itsetuntoa, voimattomuuden tunnetta, masennusta, tappiomielialaa, syyllisyyttä, itsensä vihaamista, jne. Me väitämme että moderniin vasemmistolaisuuteen kuuluvat tällaiset tunteet (mahdollisesti enemmän tai vähemmän tukahdutettuina) ja että tällaiset tunteet ovat määrääviä määriteltäessä modernin vasemmistolaisuuden suuntaa.
11. Kun joku tulkitsee loukkaavana melkein kaiken mitä hänestä sanotaan (tai ryhmästä johon hän identifioituu) me päättelemme että hänellä on alemmuuden tunteita tai alhainen itsetunto. Tämä tendenssi on luonteenomainen vähemmistöjen oikeuksia puolustavilla aktivisteilla, riippumatta siitä että kuuluvatko he näihin vähemmistötyhmiin joiden oikeuksia he puolustavat. He ovat äärimmäisen herkkiä sanoihin joita käytetään määrittelemään vähemmistöjä sekä kaikkea muuta kohtaan jota sanotaan näihin vähemmistöihin liittyen. Termit "negro", "oriental", "handicapped" tai "chick", tarkoittaen afrikkalaista, aasialaista, liikuntarajoitteista tai naista - näillä ei ollut alunperin halventavaa konnotaatiota. "Broad" ja "chich" olivat pelkästään feminiinisiä vastineita sanoille "guy", "dude" tai "fellow". Negatiiviset konnotaatiot on liitetty näihin termeihin aktivistien itsensä toimesta. Jotkut eläinten oikeuksia puolustavat aktivistit ovat menneet niin pitkälle että ovat hylänneet sanan "pet" ja korvanneet sen sanalla "animal companion". Vasemmistolaiset antropologit menevät hyvin pitkälle välttääkseen sanomasta mitään primitiivisistä ihmisistä joka voitaisiin tulkita negatiivisena. He haluavat korvata sanan "primitiivinen" sanalla "ei-kirjallinen" (nonliterate). He saattavat vaikuttaa melkein paranoideilta yrittäessään olla sanomatta mitään mikä saattaisi viitata siihen että primitiivinen kulttuuri olisi huonompi kuin meidän omamme. (Meidän ei ole tarkoitus vihjata että primitiiviset kulttuurit OLISIVAT huonompia kuin meidän oma kulttuurimme. Me pelkästään viittaamme vasemmistolaisten antropologien yliherkkyydelle.)
12. Ne jotka ovat kaikkein herkimpiä "poliittisesti epäkorrektia" terminologiaa kohtaan eivät ole perinteisiä mustaihoisia ghetto-asukkaita, aasialaisia maahanmuuttajia, naisia tai liikuntarajoitteisia henkilöitä, vaan aktivistien vähemmistöä, joista monet eivät edes kuulu mihinkään "alistettuun" ryhmään vaan he tulevat etuoikeutetusta yhteiskuntaluokasta. Poliittisella korrektiudella on linnakkeensa yliopistojen professorien keskuudessa, jotka ovat turvanneet työpaikkansa mukavan palkan kera, ja joista enemmistö on valkoisia hetero-miehiä keskiluokan tai ylemmän keskiluokan perheistä.
13. Monilla vasemmistolaisilla on voimakas identifikaatio niiden ryhmien ongelmien kanssa joista on mielikuvakuva että he ovat heikkoja (naiset), lyötyjä (Amerikan intiaanit), torjuttuja (homoseksuaalit) tai jollain muulla tavalla huonompia (inferior). Vasemmistolaiset itse tuntevat että nämä ryhmät ovat huonompia. He eivät koskaan myöntäisi itselleen että heillä on tällaisia tunteita, mutta se on tarkka koska he näkevät nämä ryhmät niin huonoina että he identifioituvat heidän ongelmiinsa. (Meidän ei ole tarkoitus vihjata että naiset intiaanit, jne. OVAT huonompia; me puhumme ainoastaan vasemmistolaisten psykologiasta.)
14. Feministit ovat epätoivoisen innokkaita osoittamaan että naiset ovat yhtä voimakkaita ja kykeneviä kuin miehet. Selvästikin, heitä kalvaa pelko että naiset EIVÄT kenties ole yhtä voimakkaita ja kykeneviä kuin miehet.
15. Vasemmistolaisilla on tapa vihata kaikkea sellaista joista ihmisillä on mielikuva että he ovat vahvoja, hyviä ja menestyksekkäitä. He vihaavat Amerikkaa, he vihaavat Läntistä sivilisaatiota, he vihaavat valkoisia miehiä, he vihaavat rationaalisuutta. Syyt että vasemmistolaiset antautuvat vihalle joka kohdistuu Länsimaita, jne. kohtaan selvästikään ei ole liitossa heidän todellisten motiiviensa kanssa. He SANOVAT vihaavansa Länsimaita koska se on sotaisa, imperialistinen, seksistinen, etnosentrinen, jne., mutta aina kun nämä samat viat esiintyvät sosialistisissa maissa tai primitiivisissä kulttuureissa, vasemmistolainen löytää tekosyitä niiden puolesta, tai parhaimmillaankin hän (he) VASTENTAHTOISESTI myöntää että niitä on olemassa; samalla kun hän INNOSTUNEESTI huomauttaa (ja usein suuresti liioitellen) näitä virheitä silloin kun niitä esiintyy Läntisessä sivilisaatiossa. Täten, on selvää että nämä virheet eivät ole vasemmistolaisten todellinen motiivi vihata Amerikkaa ja Länsimaita. Hän (he) vihaa Amerikkaa ja Länsimaita koska ne ovat vahvoja ja menestyksekkäitä.
16. Sanat kuten "itseluottamus", "itseriittoisuus", "aloitekyky", "yritteliäisyys", "optimismi", jne. merkitsevät vain vähäistä roolia liberaalien ja vasemmistolaisten sanavarastossa. Vasemmistolainen on anti-individualistinen, pro-kollektiivinen. Hän (he) haluaa että yhteiskunta ratkaisee jokaisen ihmisen ongelman ihmisen itsensä puolesta, tyydyttää jokaisen tarpeet, pitää heistä huolta. Hän (he) ei ole sellainen henkilö jolla on luottamusta omiin kykyihinsä ratkaisemaan omat ongelmansa ja tyydyttämään hänen tarpeensa. Vasemmistolainen on vihamielinen kilpailun käsitteelle koska, syvällä sisimmässään, hän tuntee olevansa luuseri.
17. Taidemuodoilla jotka vetoavat moderneihin vasemmistolaisiin intellektuaaleihin on taipumus keskittyä kurjuuteen, tappioon ja epätoivoon, tai sitten niissä on hurmioitunut sävy, heittäen pois rationaalinen kontrolli ikäänkuin ei olisi toivoa saavuttaa mitään rationaalisilla laskutoimituksilla ja kaikki mitä jää jäljelle on hukuttautua hetken sensaatioihin.
18. Moderneilla vasemmistolaisilla filosofeilla on taipumus hylätä järki, tiede, objektiivinen todellisuus ja väittää että kaikki on kulttuurillisesti suhteellista. On totta, että voidaan esittää vakavia kysymyksiä liittyen tieteellisen tiedon perusteisiin ja siihen kuinka, jos lainkaan, objektiivisen todellisuuden konsepti voidaan määritellä. Mutta on ilmiselvää että modernit vasemmistolaiset filosofit eivät ole yksinkertaisia kylmäpäisiä loogikkoja jotka systemaattisesti analysoivat tiedon perusteita. He ovat syvästi sitoutuneet emotionaalisesti hyökkäyksissään totuutta ja realiteettia vastaan. He hyökkäävät näitä käsitteitä vastaan omien psykologisten tarpeidensa vuoksi. He hyökkäävät näitä käsitteitä vastaan heidän omien psykologisten tarpeidensa vuoksi. Esimerkiksi, hidän hyökkäyksensä on vihamielisyyden purkautumistie, ja, siinä määrin kuin se on menestyksekäs, se tyydyttää vallanhimoa. Vielä tärkeämpää, vasemmisto vihaa tiedettä ja rationaalisuutta koska ne luokittelevat tietyt uskomusjärjestelmät todellisuudeksi (i.e. menestyksekäs, ylivoimainen) ja toiset uskomusjärjestelmät vääriksi (i.e. epäonnistunut, huonompi). Vasemmistolaisen tunteet omasta huonommuudesta menevät niin syvälle että hän ei voi suvaita joidenkin asioiden luokittelua menestyksekkääksi tai ylivoimaiseksi ja toisten asioiden luokittelua epäonnistuneeksi tai huonommaksi. Tämä on myös syynä miksi monet vasemmistolaiset hylkäävät käsitteen mielisairaudesta ja IQ-testeistä. Vasemmistolaiset ovat vihamielisiä ihmisen kyvyn tai käyttäytymisen geneettisille selityksille koska tällaisilla selityksillä on taipumus saada jotkin ihmiset näyttämään ylivoimaisilta tai huonommilta toisiin verrattuna. Vasemmistolaisilla on taipumus antaa yhteiskunnalle ansio tai syyttää sitä yksilön kyvyistä tai niiden puutteesta. Täten, jos henkilö on "huonompi" se ei ole hänen syynsä, vaan yhteiskunnan syy, koska häntä ei ole kannustettu riittävästi.
19. Vasemmistolainen ei ole tyypillisesti sellainen ihminen jonka alemmuuden tunne tekee hänestä kerskurin, egoistin, kiusaajan tai armottoman kilpailijan. Tällainen ihminen ei ole täysin menettänyt uskoaan itseensä. Hänellä on puute omanarvon tunteessaan, mutta hän silti voi käsittää että hänellä on kyky olla vahva, ja hänen pyrkimyksensä tehdä itsestään vahva saavat aikaan hänen epämiellyttävän käyttäytymisensä. [1] Mutta vasemmistolainen on mennyt siinä liian pitkälle. Hänen alemmuudentunteensa ovat niin syvään juurtuneita että hän ei voi kuvitella itseään yksilönä vahvaksi ja arvokkaaksi. Siitä tulee vasemmistolaisen kollektivismi. Hän voi tuntea itsensä vahvaksi ainoastaan suuren organisaation tai joukkoliikkeen jäsenenä johon hän identifioituu.
20. Huomaa vasemmistolaisen taktiikan masokistinen taipumus. Vasemmistolainen protestoi makaamalla ajoneuvon edessä, hän tarkoituksellisesti provosoi hyökkäämään itseään vastaan. Tällaiset taktiikat saattavat usein olla tehokkaita, mutta monet vasemmistolaiset eivät käytä niitä lopputuloksen vuoksi koska he PITÄVÄT PAREMPANA masokistisia taktiikoita. Itsensä vihaaminen on vasemmistolainen piirre.
21. Vasemmistolaiset saattavat väittää että heidän aktivismiaan motivoi myötätunto tai moraaliset periaatteet, ja että moraalinen periaate esittää roolia vasemmistolaisen ylisosiaalisessa lajityypissä. Mutta myötätunto ja moraaliset periaatteet eivät voi olla vasemmistolaisen aktivismin tärkeimpiä motiiveja. Vihamielisyys on liian näkyvä komponentti vasemmistolaisen käytöksessä; kuten myös vallanhimo. Edelleen, suuri osa vasemmistolaisen käytöksestä rationaalisesti laskettuna ei hyödytä niitä ihmisiä joita vasemmistolaiset väittävät yrittävänsä auttaa. Esimerkiksi, jos henkilö uskoo että äänestää jonkun puolesta (affirmative action) on hyväksi afroamerikkalaisille, onko järkeä vaatia sitä (affirmative action) vihamielisin tai dogmaattisin termein? Ilmiselvästi olisi tuottavampaa ottaa diplomaattinen ja sovitteleva lähestymistapa joka antaisi vähintäänkin sanallisia ja symbolisia myönnytyksiä valkoisille jotka ajattelevat että äänestää jonkun puolesta (affirmative action) syrjii heitä. Mutta vasemmistolainen aktivisti ottaa tällaisen lähestymistavan koska se ei tyydytä heidän emotionaalisia tarpeitaan. Afroamerikkalaisten auttaminen ei ole heidän todellinen päämääränsä. Sensijaan, roturistiriidat palvelevat tekosyynä heille ilmaista omaa vihamielisyytään ja turhautunutta vallanhalua. Tekemällä näin he tekevät itse asiassa hallaa afroamerikkalaisille, koska aktivistien vihamielisellä asenteella valkoista enemmistöä kohtaan on taipumus lisätä jännitteitä rotujen välillä.
22. Jos meidän yhteiskunnassamme ei olisi lainkaan sosiaalisia ongelmia, vasemmistolaisten täytyisi KEKSIÄ ongelmia antaakseen itselleen tekosyy aiheuttamaan epäjärjestystä.
23. Me painotamme että edellä mainittu ei esitä olevansa tarkka kuvaus kenestäkään jonka voitaisiin kuvitella olevan vasemmistolainen. Se on vain karkea viittaus vasemmistolaisuuden yleiseen tendenssiin.
YLISOSIALISAATIO
24. Psykologit käyttävät terniä "sosialisaatio" kuvailemaan prosessia jolla lapset koulutetaan ajattelemaan ja toimimaan siten kuin yhteiskunta vaatii. Henkilön sanotaan olevan hyvin sosialisoitu jos hän uskoo ja tottelee yhteiskuntansa moraalikoodia ja sopii muottiin tämän yhteiskunnan toimivana osana. Näyttää olevan mieletöntä sanoa että monet vasemmistolaiset ovat ylisosialisoituja, koska vasemmistolaisuus nähdään kapinallisena. Siitä hiolimatta, tätä asennetta voidaan puolustaa. Monet vasemmistolaiset eivät ole sellaisia kapinallisia kuin millaisina heidät nähdään.
25. Meidän yhteiskuntamme moraalikoodi on niin vaativa että kukaan ei voi ajatella, tuntea ja toimia täysin moraaliseen tapaan. Esimerkiksi, meidän ei oleteta vihaavan ketään; kuitenkin, melkein jokainen vihaa jotakuta joskus riippumatta siitä että myöntääkö hän sen itselleen vai ei. Jotkut ihmiset ovat niin korkealle sosialisoituja että pyrkimys ajatella, tuntea ja toimia moraalisesti antaa suuren taakan hänen ylleen. Välttääkseen syyllisyyden tunteet, heidän jatkuvasti täytyy pettää itseään omien motiiviensa suhteen ja löytää moraaliset selitykset tunteille ja toimille joilla todellisuudessa on ei-moraalinen alkuperä. Me käytämme termiä "ylisosialisoitu" kuvaamaan tällaisia ihmisiä. [2]
26. Ylisosialisaatio voi johtaa alhaiseen itsetuntoon, voimattomuuden, puolustelun, syyllisyyden, jne. tunteeseen. Eräs kaikkein tärkeimpiä keinoja jolla yhteiskunta sosialisoi lapsiaan on saada heidät tuntemaan häpeää käytöksestä tai puheesta joka on vastoin yhteiskunnan odotuksia. Jos tämä tehdään liioitellusti, tai jos tämä kyseinen lapsi on poikkeuksellisen altis tällaisille tunteille, hän päätyy siihen että hän tuntee häpeää ITSESTÄÄN. Edelleen, ylisosialistetun henkilön ajattelu ja käytös ovat rajoitetumpia yhteiskunnan odotusten suhteen kuin niiden jotka ovat kevyemmin sosialistettuja. Ihmisten enemmistöllä on merkittävä määrä tuhmaa käytöstä. He valehtelevat, he syyllistyvät näpistelyyn, he rikkovat liikennesääntöjä, he laiskottelevat töissä, he vihaavat jotakuta, he sanovat myrkyllisiä asioita tai he käyttävät jotakin salaista juonta päästäkseen jonkun toisen edelle. Ylisosialistettu henkilö ei voi tehdä näitä asioita, tai jos hän tekee, hän luo itselleen häpeän ja itsensä vihaamisen tunteen. Ylisosialistettu henkilö ei voi edes kokea, ilman syyllisyyttä, ajatuksia tai tunteita jotka ovat hyväksytyn moraalin vastaisia; hän ei voi ajatella "epäpuhtaita" ajatuksia. Eikä sosialisaatiossa ole kyse vain moraalista; meidät on sosialisoitu sopeutumaan moniin käyttäytymisnormeihin jotka eivät lankea moraalisuuden otsikon alle. Täten ylisosialistettua henkilöä pidetään psykologisessa talutushihnassa ja hän käyttää elämänsä juosten pitkin raiteita jotka yhteiskunta on laittanut hänen eteensä. Monien ylisosialistettujen henkilöiden tapauksessa tämä johtaa rajoittuneisuuden ja voimattomuuden tunteeseen joka voi olla ilkeä piina. Me vihjaamme että ylisosialisaaatio on eräs pahimpia julmuuksia joita ihminen voi asettaa toiselle.
27. Me väitämme että eräs hyvin tärkeä ja vaikutusvaltainen segmentti modernissa vasemmistolaisuudessa on ylisosialisaatio, ja että heidän ylisosialisaaatiollaan on suuri merkitys määriteltäessä modernin vasemmistolaisuuden suuntaa. Vasemmistolaiset jotka ovat ylisosialistettua tyyppiä; heillä on tapana olla intellektuaaleja tai ylemmän keskiluokan jäseniä. Huomioi että yliopistojen intellektuaalit muodostavat yhteiskuntamme kaikkein sosialisoituneimman segmentin sekä lisäksi kaikkein vasemmistolaisimman segmentin. [3]
28. Vasemmistolainen joka on ylisosialistettua tyyppiä; hän yrittää päästä irti psykologisesta narustaan ja vakuuttaa itsenäisyyttään kapinoimalla. Mutta tavallisesti hän ei ole riittävän vahva kapinoidakseen yhteiskuntamme kaikkein perustavimpia arvoja vastaan. Yleisesti puhuen, tämän päivän vasemmistolaisuuden päämäärät eivät ole konfliktissa hyväksytyn moraalin kanssa. Päinvastoin, vasemmistolainen omaksuu hyväksytyn moraalisen periaatteen, adoptoi sen omanaan, ja sitten syyttää valtavirran yhteiskuntaa tämän periaatteen rikkomisesta. Esimerkkejä: rotujen tasa-arvo, sukupuolten tasa-arvo, köyhien auttaminen, rauha sodan vastakohtana, väkivallattomuus yleisesti, hyväntahtoisuus eläimiä kohtaan. Vielä perusteellisemmin, yksilön velvollisuus palvella yhteiskuntaa ja yhteiskunnan velvollisuus pitää huolta yksilöstä. Kaikilla näillä on ollut syvään juurtuneet arvot yhteiskunnassamme, tai ainakin sen keski- ja yläluokassa jo pitkään. [4] Näistä arvoista kerrotaan suurimmassa osassa materiaalia joita valtavirran media ja koululaitos syöttää meille. Vasemmistolaiset, erityisesti ne jotka ovat ylisosialistettua tyyppiä, eivät tavallisesti kapinoi näitä periaatteita vastaan, vaan oikeuttavat vihamielisyytensä yhteiskuntaa kohtaan väittämällä (jonkin verran totuutta mukana) että yhteiskunta ei elä näiden periaatteiden mukaan.
29. Tässä on kuvaus tavasta jolla ylisosialistetut vasemmistolaiset osoittavat todellista kiintymystään yhteiskuntamme yleisiä asenteita kohtaan samalla kun he teeskentelevät kapinoivansa sitä vastaan. Monet vasemmistolaiset painoatsvat jonkun puolesta (affirmative action), jotta afroamerikkalaiset saisivat arvostetumpia työpaikkoja, parempaa opetusta mustien kouluissa, ja enemmän rahaa tällaisille kouluille; he pitävät afroamerikkalaisten "alaluokkaisten" (underclass) elämäntapaa sosiaalisena häpeänä. He haluavat integroida mustan miehen järjestelmään, tehdä hänestä toimitusjohtajan, lakimiehen, tiedemiehen aivan kuten ylemmän keskiluokan valkoinen ihminen. Vasemmistolaiset vastaavat että viimeinen asia jota he haluavat on tehdä mustasta miehestä valkoisen miehen kopio; sen sijaan, he haluavat säilyttää afroamerikkalaisen kulttuurin. Mutta mitä tämä afroamerikkalaisen kulttuurin säilyttäminen pitää sisällään? Se voi tuskin kattaa enempää kuin musta-tyylisen ruoan nauttimista, mustan musiikin kuuntelemista, musta-tyylisten vaatteiden käyttämistä ja menemistä mustien kirkkoon tai moskeijaan. Toisin sanoen, se voi ilmaista itseään ainoastaan pinnallisissa asioissa. Kaikissa MERKITTÄVISSÄ asioissa useimmat ylisosialistettua tyyppiä olevat vasemmistolaiset haluavat tehdä mustasta miehestä valkoisen, keskiluokan ihanteiden mukaan. He haluavat hänen tekevän tutkimuksen teknisestä aiheesta, tulevan toimitusjohtajaksi tai tiedemieheksi, käyttävän koko elämänsä kiiveten status-tikkaita osoittaakseen että afroamerikkalaiset ihmiset ovat yhtä hyviä kuin valkoiset. He haluavat tehdä afroamerikkalaisista isistä "vastuullisia", he haluavat että mustien jengeistä tulee väkivallattomia, jne. Mutta nämä ovat juuri teollis-teknologisen järjestelmän arvoja. Tämä järjestelmä ei voisi välittää vähemmän millaista musiikkia ihminen kuuntelee, millaisia vaatteita hän pitää yllään tai millaista uskontoa hän harjoittaa niin pitkään kuin hän opiskelee koulussa, menee arvostettuun työhön, kiipeää status-tikkaita, on "vastuullinen" isä/äiti, on väkivallaton, ja niin edelleen. Käytännössä, kuitenkin, riippumatta kuinka paljon hän kiistää siitä, ylisosialistettu vasemmistolainen haluaa integroida mustan miehen järjestelmään ja saada hänet omaksumaan sen arvot.
30. Me ehdottomasti emme väitä että vasemmistolaiset, edes ylisosialistettu laji, EI KOSKAAN kapinoisi yhteiskuntamme perusarvoja vastaan. Selvästikin he joskus tekevät näin. Jotkin ylisosialistetut vasemmistolaiset ovat menneet niin pitkälle kapinoidessaan joitakin modernin yhteiskunnan kaikkein tärkeimpiä periaatteita vastaan että ovat turvautuneet fyysiseen väkivaltaan. Heidän oman selontekonsa mukaan, väkivalta on heille eräs "vapautuksen" muoto. Toisin sanoen, tekemällä väkivaltaa he murtautuvat psykologisten rajoitusten läpi joita on iskostettu heidän mieleensä. Koska he ovat ylisosialistettuja, nämä rajoitukset ovat olleet heille voimakkaampia kuin muille; siitä heidän tarpeensa murtautua vapaaksi niistä. Mutta he tavallisesti oikeuttavat kapinointinsa valtavirran arvojen termein. Jos he turvautuvat väkivaltaan he väittävät taistelevansa rasismia tai muuta saman kaltaista vastaan.