Wall Street and the Bolshevik Revolution

Luku 5: AMERIKAN PUNAISEN RISTIN MISSIO VENÄJÄLLÄ — 1917

Onneton Hra. Billings uskoi että hän oli vastuussa tieteellisestä missiosta Venäjän auttamiseksi... Hän ei ollut todellisuudessa mitään muuta kuin naamio — Punaisen Ristin mission luonne ei ollut mitään muuta kuin naamio.

Cornelius Kelleher, assistant to William Boyce Thompson (in George F. Kennan, Russia Leaves the War)

Wall Streetin projekti Venäjällä vuonna 1917 käytti Punaisen Ristin Missiota operaatiollisena ajoneuvona. Sekä Guaranty Trustilla että National City Bankilla oli edustajia Venäjällä vallankumouksen aikana. Frederick M. Corse National City Bank sivukonttorista Petrogradissa liittyi mukaan Amerikan Punaisen Ristin Missioon, josta kerrotaan myöhemmin paljon enemmän. Guaranty Trustia edusti Henry Crosby Emery. Saksalaiset pitivät väliaikaisesti Emerya itsellään vuonna 1918 ja sitten hän jatkoi edustaakseen Guaranty Trustia Kiinassa.

Vuoteen 1915 saakka kaikkein vaikutusvaltaisin henkilö Amerikan Punaisen Ristin Kansallisessa Päämajassa Washington D.C:ssä oli Miss Mabel Boardman. Aktiivisena ja energisenä kannattajana, Miss Boardman oli ollut eteenpäin työntävä voima Punaisen Ristin yhtiön takana, vaikka sen lahjoitusvarat tulivat varakkailta ja kuuluisilta henkilöiltä mukaan lukien J.P. Morgan, Mrs. E.H. Harriman, Cleveland H. Dodge, and Mrs. Russell Sage. Vuoden 1910 rahankeräyskampanja jossa oli tavoitteena saada kaksi miljoonaa dollaria, onnistui ainoastaan siksi että sitä tukivat nämä varakkaat New York Cityn asukkaat. Itse asiassa, suurin osa rahoista tuli New York Citystä. J.P. Morgan itse lahjoitti 100 000 dollaria ja seitsemän muuta lahjoittajaa New York Cityssä antoivat yhteensä 300 000 dollaria. Ainoastaan yksi henkilö New York Cityn ulkopuolella lahjoitti yli 10 000 dollaria ja hän oli William J. Boardman, Miss Boardmanin isä. Henry P. Davison oli vuoden 1910 New Yorkin rahankeräyskomitean puheenjohtaja ja hänestä tuli myöhemmin USA:n Punaisen Ristin Sotaneuvoston (War Council) puheenjohtaja. Toisin sanoen, Ensimmäisessä Maailmansodassa Punainen Risti oli voimakkaasti riippuvainen Wall Streertistä ja erityisesti Morganin firmasta.

Punainen Risti ei kyennyt vastaamaan Ensimmäisen Maailmansodan haasteisiin ja käytännössä tehtävän ottivat hoitaakseen nämä New Yorkin pankkiirit. John Foster Dullesin mukaan, nämä liikemiehet "näkivät USA:n Punaisen Ristin käytännössä hallituksen käsivartena, he muodostivat itselleen mielikuvan jossa järjestö auttaa voittamaan sodan". [1] Näin tekemällä he pilkkasivat Punaisen Ristin iskulausetta: "Puolueettomuus ja Humaanisuus."

Vastineena rahoittamiselle, Wall Street pyysi Punaisen Ristin Sotaneuvostolta; ja Cleveland H. Dodgen suosituksesta, eräs Woodrow Wilsonin taloudellisista tukijoista, Henry P. Davisonia, J.P. Morgan Companyn kumppania, tulemaan puheenjohtajaksi. Punaisen Ristin hallituksen johtajien nimet alkoivat sitten näkyä New Yorkin johtajien luettelossa (New York Directory of Directors): John D. Ryan, Anaconda Copper Companyn pääjohtaja; George W. Hill, American Tobacco Companyn pääjohtaja; Grayson M.P. Murphy, Guaranty Trust Companyn apulaisjohtaja; ja Ivy Lee, Rockefellerien PR-asiantuntija. Harry Hopkins, joka myöhemmin saavutti kuuluisuutta President Rooseveltin hallituksessa, nousi Punaisen Ristin pääjohtajan apulaiseksi Washington D.C:ssä.

Kysymys Punaisen Ristin Missiosta Venäjälle nousi esiin tämän uudelleen muodostetun Sotaneuvoston kolmannessa kokouksessa joka pidettiin Punaisen Ristin rakennuksessa Washington D.C:ssä perjantaina, 29. toukokuuta 1917, kello 11:00 am. Puheenjohtaja Davisonille annettiin tehtäväksi tutkia tätä ajatusta International Harvester Companyn Alexander Leggen kanssa. Tämän jälkeen International Harvester, jolla oli huomattavia intressejä Venäjällä, myönsi 200 000 dollaria avustamaan Venäjän mission rahoittamista. Myöhemmässä kokouksessa osallistujille selitettiin että William Boyce Thompson, FED:in New Yorkin johtaja, oli "tarjoutunut maksamaan komission kaikki kulut"; tämä tarjous hyväksyttiin eräässä sähkeessä: "Sinun tahtosi maksaa Venäjän komission kulut on hyvin arvostettu sekä meidän näkökulmastamme hyvin tärkeä." [2]

Mission jäsenet eivät saaneet palkkaa. William Boyce Thompson maksoi kaikki kustannukset ja nämä 200 000 dollaria jotka International Harvester maksoi käytettiin ilmeisesti Venäjällä poliittisiin lahjuksiin. Me tiedämme Petrogradin USA:n lähetystön kansioiden perusteella että USA:n Punainen Risti maksoi 4 000 ruplaa Prince Lvoville, Ministerineuvoston Presidentille, "vallankumouksellisten olojen parantamiseksi" (relief of revolutionists), ja 10 000 ruplaa kahdessa erässä Kerenskille "poliittisten pakolaisten olojen parantamiseksi" (relief of political refugees).

USA:n Punaisen Ristin Missio Venäjälle, 1917

Elokuussa 1917 USA:n Punaisen Ristin Missiolla Venäjälle oli ainoastaan nimelliset suhteet USA:n Punaiseen Ristiin, ja sen on todellakin täytynyt olla kaikkein epätavallisin Punaisen Ristin Missio historiassa. Kaikki kulut, univormut mukaan lukien — jäsenet olivat kaikki everstejä, majureita, kapteeneja tai luutnantteja — maksettiin Boyce Thompsonin taskusta. Eräs sen aikainen tarkkailija kutsui tätä pelkästään upseereista koostuvaa ryhmää (all-officer group) nimellä "Haytian Army".

Tämä USA:n Punaisen Ristin delegaatio, joka koostui noin neljästäkymmenestä Everstistä, Majurista, Kapteenista ja Luutnantista, saapui eilen. Sitä johti Eversti (Doctor) Billings Chicagosta, ja siinä on mukana Eversti William B. Thompson sekä monia lääkäreitä ja siviilejä, joilla on kaikilla sotilasarvonimi. He ovat tulleet toteuttamaan missiota jota ei ole tarkasti määritelty, sen perusteella mitä minä voin saada selville. Itse asiassa, Kuvernööri Francis kertoi minulle jokin aika sitten että hän oli kehottanut että heidän ei sallittaisi tulla, sillä maassa oli jo liian monta missiota Venäjän eri liittolaisten toimesta. Ilmeisesti, tämä Komissio kuvitteli että Venäjällä tarvittiin kipeästi lääkäreitä ja sairaanhoitajia; itse asiassa siellä on tällä hetkellä liikaa lääketieteellistä osaamista ja sairaanhoitajia, kotimaisia ja ulkomaisia tässä maassa ja monia puolityhjiä sairaaloita suurissa kaupungeissa. [3]

Tämä missio itse asiassa koostui ainoastaan 24 henkilöstä (ei neljästäkymmenestä) joilla oli sotilasarvo everstiluutnantista alas luutnanttiin, ja heitä tuki kolme lääkintämiestä, kaksi elokuvakameran käyttäjää, ja kaksi tulkkia, joilla ei ollut sotilasarvoa. Ainoastaan viisi 24:stä oli lääkäreitä; lisäksi, oli kaksi lääketieteen tutkijaa. Tämä missio saapui junalla Petrogradiin Siperian kautta elokuussa 1917. Viisi lääkäriä ja lääkintämiestä oli siellä kuukauden ajan, palaten Yhdysvaltoihin 11. syyskuuta. Tri. Frank Billings, mission nimellinen johtaja ja lääketieteen professori Chicagon Yliopistosta tunsi raportin mukaan inhoa mission ylenmääräisen poliittisen aktiviteetin vuoksi. Muita lääketieteen ihmisiä olivat William S. Thayer, lääketieteen professori Johns Hopkinsin Yliopistosta; D.J. McCarthy, Tuberkuloosin tutkimus-instituutista Philadelphiasta; Henry C. Sherman, elintarvikekemian professori Columbian Yliopistosta; C.E.A. Winslow, bakteriologian ja hygienian professori Yale Medical Schoolista; Wilbur E. Post, lääketieteen professori Rush Medical Collegesta; Tri. Malcolm Grow, USA:n Armeijen reservijoukkojen lääketieteellinen upseeri; ja Orrin Wightman, kliinisen lääketieteen professori New York Polyclinic Hospitalista. George C. Whipple oli lueteltu saniteetti-suunnittelun professoriksi Harvardin Yliopistossa, mutta todellisuudessa hän oli newyorkilaisen firman Hazen, Whipple & Fuller osakas. Tämä on merkittävää koska Malcolm Pirnie — josta kerrotaan enemmän myöhemmin — oli lueteltu avustavaksi saniteetti-insinööriksi ja Hazen, Whipple & Fuller oli ottanut hänet palkkalistoilleen insinöörinä.

Mission enemmistö, kuten taulukosta nähdään, koostui lakimiehistä, rahoittajista ja heidän avustajistaan, New Yorkin finanssi-kortteleista. Tämän mission rahoitti William B. Thompson, jota kuvailtiin virallisessa Punaisen Ristin kiertokirjeessä termillä "Komissionääri ja Bisnesjohtaja, FED:in New Yorkin konttorin johtaja". Thompson otti mukaansa Cornelius Kelleherin, jota kuvailtiin mission lähettiläänä mutta hän oli todellisuudessa Thompsonin sihteeri ja hänellä oli sama osoite — 14 Wall Street, New York City. Mission julkisuuskuvaa hoiti Henry S. Brown, jolla oli sama osoite. Thomas Day Thacher oli asianajaja firmassa Simpson, Thacher & Bartlett, firma jonka hänen isänsä, Thomas Thacher, perusti vuonna 1884 ja joka oli mukana rautateiden uudelleen organisoinnissa ja sulauttamisessa. Aluksi Thomas työskenteli perheen firmalle, hänestä tuli yleisen syyttäjän avustaja Henry L. Stimsonin aikakaudella, ja hän palasi perheen firmaan vuonna 1909. Tämä nuori Thacher oli Felix Frankfurterin läheinen ystävä ja hänestä tuli myöhemmin Raymond Robinsin avustaja, myös Punaisen Ristin missiossa. Vuonna 1925 hänet nimitettiin piirikunnan tuomariksi Presidentti Coolidgen aikakaudella, hänestä tuli varaoikeuskansleri Herbert Hooverin aikakaudella, ja hän oli William Boyce Thompson Instituten johtaja.

Alan Wardwell, myös apulaiskomissaari ja puheenjohtajan sihteeri, oli lakimies firmassa nimeltä Stetson, Jennings & Russell, 15 Broad Street, New York City, ja H.B. Redfield oli Wardwellin juridinen sihteeri. Majuri Wardwell oli William Thomas Wardwellin poika, Standard Oil of New Jerseyn ja Standard Oil of New Yorkin pitkäaikainen varainhoitaja. Vanhempi Wardwell oli eräs Standard Oilin trusti-sopimuksen allekirjoittajista, komitean jäsen joka organisoi Punaisen Ristin toimintaa Espanjan ja USA:n välisessä sodassa, sekä Greenwich Savings Bankin johtaja. Hänen poikansa Alan ei ollut ainoastaan Greenwich Savings Bankin johtaja, vaan myös Bank of New York and Trust Companyn, sekä Georgian Manganese Companyn johtaja (yhdessä W. Averell Harrimanin, Guaranty Trustin johtajan kanssa). Vuonna 1917 Alan Wardwell yhdistyi Stetson, Jennings & Russellin kanssa, ja yhdistyi myöhemmin firman nimeltä Davis, Polk, Wardwell, Gardner & Read (Frank L. Polk oli toimeenpaneva sihteeri Bolshevikkien Vallankumouksen aikana). Senaatin Overmanin Komitea huomautti että Wardwell suhtautui myönteisesti Neuvosto-hallitukseen vaikka Poole, Ulkoministeriön viranomainen joka oli paikalla, huomautti että "Majuri Wardwellilla kaikista Amerikkalaisista oli laajin henkilökohtainen tieto terrorista" (316-23-1449). 1920-luvulla Wardwellista tuli aktiivinen toimija Venäläis-Amerikkalaisessa kauppakamarissa, edistäessään Neuvostoliiton kaupan tavoitteita.

Mission varainhoitaja oli James W. Andrews, Liggett & Myers Tobacco Companyn tilintarkastaja St. Louisista. Robert I. Barr, toinen jäsen, oli lueteltu apulaiskomissaariksi; hän oli Chase Securities Companyn sekä Chase National Bankin varajohtaja. Mainonnasta oli vastuussa William Cochran, 61 Broadway, New York City. Raymond Robins, kaivosedustaja (mining promoter), oli mukana lueteltuna "yhteiskunnalliseksi taloustieteilijäksi" (a social economist). Lopulta, missioon kuului kaksi jäsentä Swift & Company of Union Stockyardsista, Chicagosta. Swiftit oli aiemmin mainittu yhteydestä Saksalaisten tiedusteluun Yhdysvalloissa Ensimmäisen Maailmansodan aikana. I. Harold H. Swift, apulaiskomissaari, oli Swift & Companyn varajohtajan apulainen; William G. Nicholson toimi myös Swift & Companyssa ja Union Stockyardsissa.

Kaksi henkilöä oli epävirallisesti liitetty tähän missioon sen jälkeen kun se saapui Petrogradiin: Frederick M. Corse, National City Bankin edustaja Petrogradissa; ja Herbert A. Magnuson, jota John W. Finch arvosti suuresti, Eversti William B. Thompsonin Kiinan agentti." [4]

Pirnien paperit, jotka on talletettu Hoover-Instituuttiin, sisältävät tärkeää materiaalia tästä missiosta. Malcolm Pirnie oli insinööri jonka oli palkannut firma nimeltä Hazen, Whipple & Fuller, 42 Street, New York City. Pirnie oli mission jäsen, hänet oli lueteltu avustavaksi saniteetti-insinööriksi. George C. Whipple, osapuoli tässä firmassa, oli myös lueteltu tässä ryhmässä. Pirnien paperit sisältävät alkuperäisen sähkeen William B. Thompsonilta, jossa hän pyytää että Pirnie tapaisi hänet ja Henry P. Davisonin, Punaisen Ristin Sotaneuvoston puheenjohtajan ja kumppanin J.P. Morganin firmassa, ennen lähtöään Venäjälle. Tämä sähke on seuraavanlainen:

WESTERN UNION TELEGRAM New York, June 21, 1917

To Malcolm Pirnie

Olisin iloinen jos saisin syödä illallista kanssasi Metropolitan Clubilla, Sixteenth Street and Fifth Avenue, New York City, kello kahdeksalta huomenna perjantai-iltana, tapaisit Hra. H.P. Davisonin.

W. B. Thompson, 14 Wall Street

Näissä kansioissa ei kerrota tarkemmin miksi Morganin liikekumppanit Davison ja Thompson, FED:in johtaja — kaksi kaikkein tärkeintä miestä New Yorkissa — halusivat syödä illallista avustavan saniteetti-insinöörin kanssa joka oli lähdössä Venäjälle. Myöskään kansioissa ei selitetä miksi Davison tämän jälkeen ei voinut tavata Tri. Billingsiä, sekä komissaaria itseään, eikä sitä miksi oli tarpeen muistuttaa Pirnietä hänen kyvyttömyydestään tehdä näin. Mutta me voimme olettaa että mission virallinen julkisivu — Punaisen Ristin aktiviteetti — oli huomattavasti vähemmän merkityksellinen kuin Thompsonin ja Pirnien aktiviteetti, mikä hyvänsä se onkin ollut.

Me tiedämme että Davison kirjoitti Tri. Billingsille 25. kesäkuuta 1917:

Dear Doctor Billings:

On pettymys minulle ja kumppaneilleni Sotaneuvostossa että emme ole voineet tavata henkilökohtaisesti sinun Komissiosi jäseniä...

Kopio tästä kirjeestä lähetettiin myös avustavalle saniteetti-insinööri Pirnielle henkilökohtaisen kirjeen kanssa jonka Morganin pankkiiri Henry P. Davison kirjoitti, jossa sanotaan:

My dear Mr. Pirnie:

Te, olen varma, kokonaisuudessaan ymmärrätte syyn tälle kirjeelle Tri. Billingsille, josta lähetän kopion, ja hyväksytte missä hengessä se on lähetetty...

Davisonin Tri. Billingsille kirjoittaman kirjeen tarkoitus oli pyytää anteeksi komissiolta ja Billingsiltä sitä että heitä ei voitu tavata. Me voimme siten oikeutetusti olettaa että joitakin syvällisempiä sopimuksia oli tehty Davisonin ja Pirnien välillä koskien mission toimintaa Venäjällä ja että Thompson tiesi näistä järjestelyistä. Näiden aktiviteettien todennäköisestä luonteesta puhutaan myöhemmin. [5]

USA:n Punaisen Ristin Missiossa (tai kenties meidän pitäisi kutsua sitä Wall Streetin Missioksi Vemäjälle) oli mukana myös kolme tulkkia: Kapteeni Ilovaisky, Venäläinen Bolshevikki; Boris Reinstein, Venäläis-Amerikkalainen, josta tuli myöhemmin Leninin sihteeri ja Karl Radekin Kansainvälisen Vallankumouspropagandan Toimiston päällikkö, joka myös palkkasi John Reedin ja Albert Rhys Williamsin; ja Alexander Gumberg (alias Berg, oikea nimi Michael Gruzenberg), joka oli Zorinin, Bolshevikki-ministerin veli. Gumberg oli myös ylin Bolshevikki-agentti Skandinaviassa. Hänestä tuli Floyd Odlumin uskottu sihteeri Atlas Corporationissa Yhdysvalloissa kuten myös Reeve Schleyn, Chase Bankin apulaisjohtajan neuvonantaja.

Pitäisi kysyä ohimennen: Kuinka hyödyllisiä olivat käännökset joita nämä kääntäjät tarjosivat? 13. syyskuuta 1918, H.A. Doolittle, USA:n varakonsuli Tukholmassa, raportoi ulkoministeriölle keskusteluista Kapteeni Ilovaiskyn kanssa (joka oli Punaisen Ristin Mission Eversti Robinsin "läheinen henkilökohtainen ystävä") koskien Murmanskin Neuvoston ja Ympärysvaltojen tapaamista. Kysymys Ympärysvaltojen kutsumisesta Muurmanskiin oli keskustelujen kohteena tässä Neuvostossa, Majuri Thacherin Punaisen Ristin Missiosta toimiessa Ympärysvaltojen edustajana. Ilovaisky tulkkasi Thacherin näkemykset Neuvostoille. "Ilovaisky puhui jonkin verran Venäjää, oletettavasti kääntäen Thacherille, mutta todellisuudessa Trotskille..." käytännössä siten että "Yhdysvallat ei koskaan sallisi tällaisen maihinnousun tapahtuvan ja kehoitti nopeaan Neuvostojen ja heidän politiikkansa tunnustamiseen." [6] Ilmeisesti Thacher epäili että hänet käännettiin väärin ja hän ilmaisi suuttumuksensa. Kuitenkin, "Ilovaisky välittömästi sähkötti aiheesta Bolshevikkien päämajaan ja heidän lehdistövirastonsa kautta asia esitettiin kaikissa lehdissä siten että ne olivat lähtöisin Majuri Thacherin huomautuksista ja että se oli kaikkien aidosti valtuutettujen Amerikkalaisten edustajien yleinen mielipide." [7]

Ilovaisky selosti Maddin Summersille, USA:n pääkonsulille Moskovassa, useista tapauksista joissa hän (Ilovaisky) ja Raymond Robins Punaisen Ristin Missiosta olivat manipuloineet Bolshevikkien lehdistöä, erityisesti "koskien Suurlähettilään, Hra. Francisin takaisin kutsumista." Hän myönsi että ne eivät olleet äärimmäisen tarkkoja, "mutta oli toiminut heidän ihanteidensa pohjalta, riippumatta siitä miten ne olisivat olleet ristiriidassa valtuutettujen USA:n edustajien politiikan kanssa." [8]

Tämä siten oli Amerikan Punaisen Ristin Missio Venäjälle vuonna 1917.

USA:n Punaisen Ristin Missio Romaniaan

Vuonna 1917 USA:n Punainen Risti myös lähetti lääketieteellisen avustusmission Romaniaan, joka siihen aikaan taisteli Akselivaltoja vastaan Venäjän liittolaisena. Kun verrataan USA:n Punaisen Ristin Missiota Venäjään siihen mikä lähetettiin Romaniaan; vihjaa että Punaisen Ristin Missiolla joka pohjautui Petrogradiin oli hyvin vähän virallisia yhteyksiä Punaiseen Ristiin ja vielä vähemmän yhteyksiä lääketieteelliseen apuun. Kun taas Punaisen Ristin Missio Romaniaan piti yllä Punaisen Ristin kahta perusperiaatetta, "humaanisuus" ja "puolueettomuus". Punaisen Ristin Petrogradin Missiosta puuttuivat molemmat.

Punaisen Ristin Missio Romaniaan lähti Yhdysvalloista heinäkuussa 1917 ja tukikohdaksi valittiin Jassy. Tämä missio koostui kolmestakymmenestä henkilöstä puheenjohtaja Henry W. Andersonin alaisuudessa, joka oli lakimies Virginiasta. Kolmestakymmenestä, kuusitoista oli joko lääkäreitä tai kirurgeja. Vertailun vuoksi, kahdestakymmenestä yhdeksästä henkilöstä, jotka Punainen Risti lähetti Venäjälle, ainoastaan kolme oli lääkäreitä, vaikka vielä neljä muuta henkilöä olivat yliopistoista ja olivat erikoistuneet alueille jotka olivat sukua lääketieteelle. Korkaintaan, seitsemän voitiin luokitella lääkäreiksi, kun taas Romanian missiossa lääkäreitä oli kuusitoista. Molemmissa missioissa oli suurin piirtein sama määrä lääkintähenkilökuntaa ja hoitajia (orderlies and nurses). Merkittävä ero, kuitenkin, on että Romanian missiossa oli ainoastaan kaksi lakimiestä, yksi varainhoitaja ja yksi insinööri. Venäjän missiossa oli viisitoista lakimiestä ja bisnesmiestä. Yksikään Romanian mission lakimiehistä tai lääkäreistä ei tullut läheltäkään New Yorkia, paitsi yksi ("tarkkailija" Oikeusministeriöstä Washington D.C:stä), mutta kaikki Venäjän mission lakimiehet ja bisnesmiehet tulivat siltä alueelta. Mikä tarkoittaa että puolet Venäjän mission ihmisistä tuli New Yorkin finanssikortteleista. Toisin sanoen, näiden missioiden vertailu vahvistaa että Romanian missiolla oli oikeutettu tarkoitus — harjoittaa lääketiedettä — kun taas Venäjän missiolla oli ei-lääketieteellinen ja tiukan poliittinen tavoite. Henkilökunnan perusteella, se voitaisiin luokitella kaupalliseksi tai finanssi-missioksi, mutta toimiensa perusteella, se oli alistamaan pyrkivä (subversive) poliittinen toimintaryhmä.

Punaisen Ristin Missio Romaniaan pysyi tukikohdassaan Jassyssa loppuvuoden 1917 ja vuoteen 1918 saakka. USA:n Punaisen Ristin Venäjän Mission lääkärit — seitsemän lääkäriä — lopetti tuntien inhoa elokuussa 1917, protestoiden Eversti Thompsonin poliittisia toimia, ja palasi Yhdysvaltoihin. Sitävastoin, syyskuussa 1917, kun Romanian missio vetosi Petrogradiin pyytäen Amerikkalaisia lääkäreitä ja sairaanhoitajia auttamaan koska Jassyssa oli lähes kriisi, Venäjällä ei ollut Amerikkalaisia lääkäreitä tai sairaanhoitajia jotka olisivat voineet mennä Romaniaan.

Samalla kun suurin osa missiosta Venäjällä kului sisäiseen poliittiseen suunnistamiseen (in internal political maneuvering), missio Romaniassa paneutui avustustyöhön heti kun se saapui maahan. 17. syyskuuta 1917, eräässä luottamuksellisessa sähkeessä Henry W. Andersonilta, Romanian mission puheenjohtajalta, USA:n suurlähettiläs Francisille Petrogradissa pyydettiin välitöntä ja kiireellistä apua 5 000 000 dollarin edestä jotta voitettaisiin syntymässä oleva katastrofi Romaniassa. Sitten seurasi sarja kirjeitä, sähkeitä, ja yhteydenpitoa Andersonilta Francisille, joissa pyydettiin, ilman menestystä, apua.

28.syyskuuta 1917, Vopicka, Amerikkalainen ministeri Romaniassa, sähkötti Francisille pitkän sähkeen, välitettäväksi Washingtoniin, ja toisti Andersonin analyysin Romanian kriisistä ja epidemian vaarasta — ja pahempaa — kun talvi lähestyi.

Huomattava summa rahaa ja sankarillisia toimenpiteitä tarvitaan estämään kauas ulottuva katastrofi... Hyödytöntä yrittää hallita tilannetta ilman henkilöä jolla olisi auktoriteettia ja pääsy hallitukseen... Ilman kunnollista organisaatiota joka huolehtisi tarvikkeiden kuljetuksesta ja jakamisesta.

Vopickan ja Andersonin kädet olivat sidottuja koska Romanian tarvikkeita ja rahansiirtoja käsitteli Punaisen Ristin Missio Petrogradissa — ja Thompsonilla sekä hänen henkilökunnallaan joka koostui viidestätoista Wall Streetin lakimiehestä ja liikemiehestä ilmeisesti oli tärkeämpiä asioita kuin Romanian Punaisen Ristin asiat. Petrogradin suurlähetystön kansioissa ei ole viittauksia USA:n Ulkoministeriöön että Thompson, Robins, tai Thacher olisi ollut kiinnostunut missään vaiheessa vuonna 1917 tai 1918 kiireellistä apua vaativasta tilanteesta Romaniassa. Yhteydenpito Romaniasta meni Suurlähettiläs Francisille tai jollekin hänen lähetystönsä työntekijälle, ja satunnaisesti Moskovan konsulaatin kautta.

Lokakuuhun 1917 mennessä tilanne Romaniassa muuttui kriisiksi. Vopicka sähkötti Davisonille New Yorkiin (Petrogradin kautta) 5. lokakuuta:

Mitä kiireellisin ongelma täällä... Tuhoisia vaikutuksia pelätään... Voisitko sinä mahdollisesti järjestää erikoiskuljetuksen... Täytyy kiirehtiä tai liian myöhäistä.

Sitten 5. marraskuuta Anderson sähkötti Petrogradin suurlähetystöön sanoen että viivytykset avun lähettämisessä olivat jo "maksaneet useita tuhansia ihmishenkiä". 13. marraskuuta Anderson sähkötti Suurlähettiläs Francisille koskien Thompsonin kiinnostuksen puutetta Romanian olosuhteissa:

Pyydetty Thompsonia toimittamaan yksityiskohdat kaikista lähetyksistä mutta ei saatu... Myös pyydetty häntä ilmoittamaan minulle kuljetusolosuhteista mutta saatu hyvin vähän informaatiota.

Anderson sitten pyysi että Suurlähettiläs Francis puuttuisi asioihin hänen puolestaan jotta saisi rahoitusta Romanian Punaiselle Ristille joka olisi omalla tilillään Lontoossa, suoraan Andersonin alaisuudessa ja että se poistettaisiin Thompsonin mission hallinnasta.

Thompson Kerenskin Venäjällä

Mitä Punaisen Ristin Missio teki? Thompson ehdottomasti hankki maineen ylenpalttisesta elämästä Petrogradissa, mutta ilmeisesti hän osallistui ainoastaan kahteen merkittävään projektiin Kerenskin Venäjällä: tukemaan Amerikkalaista propaganda-ohjelmaa ja tukemaan Venäjän Vapauslainoja (and support for the Russian Liberty Loan). Pian saavuttuaan Venäjälle Thompson tapasi Madame Breshko-Breshkovskayan ja David Soskicen, Kerenskin sihteerin, ja suostui lahjoittamaan 2 000 000 dollaria väestön kouluttamisen komitealle niin että sillä voisi "olla oma lehdistönsä ja... opetushenkilökunta, elokuvien kera" (861.00/ 1032); tämän tarkoituksena oli tehdä propagandaa jossa kehotettaisiin Venäjää jatkamaan sotaa Saksaa vastaan. Soskicen mukaan, "50 000 ruplan paketti" annettiin Breshko-Breshkovskayalle lausunnon kera: "Voit käyttää nämä rahat niin kuin parhaaksi näet." Vielä 2 100 000 ruplaa talletettiin pankkitilille. Eräs kirje J.P. Morganilta Ulkoministeriöön (861.51/190) vahvistaa että Morgan sähkötti 425 000 ruplaa Thompsonille hänen pyynnöstään Venäjän Vapauslainoja varten; J.P. myös välitti Morganin firman kiinnostuksen koskien "viisautta tehdä yksilöllinen tilaus Hra. Thompsonin kautta" Venäjän Vapauslainoille. Nämä summat siirrettiin National City Bankin Petrogradin sivukonttorin kautta.

Thompson antaa Bolshevikeille miljoona dollaria

Suurempaa merkitystä, kuitenkin, oli apu joka annettiin Bolshevikeille, ensin Thompsonin toimesta, ja sitten, 4. joulukuuta 1917, Raymond Robinsin toimesta.

Thompsonin apu Bolshevikkien asialle oli tallennettu sen aikaiseen Amerikkalaiseen lehdistöön. The Washington Post, 2. helmikuuta 1918, julkaisi seuraavanlaisen uutisen:

GIVES BOLSHEVIKI A MILLION

W.B. Thompson, Punaisen Ristin rahoittaja, uskoo että Puolue on esitetty väärässä valossa.

New York, Feb. 2 (1918).William B. Thompson, joka oli Petrogradissa heinäkuusta marraskuuhun viime vuonna, on tehnyt 1 000 000 dollarin henkilökohtaisen lahjoituksen Bolshevikeille tarkoituksena että he levittäisivät oppiaan Saksassa ja Itävallassa.

Hra. Thompsonilla oli tilaisuus opiskella Venäjän olosuhteita Amerikan Punaisen Ristin Mission johtajana, jonka kustannukset maksettiin suurelta osin hänen omista henkilökohtaisista lahjoituksistaan. Hän uskoo että Bolshevikit muodostavat suurimman voiman Pro-Germanismia vastaan Venäjällä ja että heidän propagandansa on heikentänyt Imperiumien (General Empires) militaristisia hallituksia.

Hra. Thompson koettaa torjua Amerikkalaisten kritiikkiä Bolshevismia kohtaan. Hän uskoo että heidät on tulkittu väärin ja on tehnyt tämän rahalahjoituksen heidän asialleen uskoen että se on rahaa jota tullaan käyttämään hyödyllisesti Venäjän tulevaisuuden hyväksi, kuten myös Ympärysvaltojen hyväksi.

Hermann Hagedornin elämäkerta nimeltä The Magnate: William Boyce Thompson and His Time (1869-1930) sisältää valokuvan sähkeestä jonka J.P. Morgan New Yorkissa lähetti W.B. Thompsonille. Sähkeessä on leima joka kertoo päivämäärän (8. joulukuuta 1917) ja siinä lukee:

New York Y757/5 24W5 Nil — Teidän toinen sähkeenne on vastaanotettu. Me olemme maksaneet National City Bankille miljoona dollaria kuten ohjeessa oli käsketty — Morgan.

National City Bankin Petrogradin sivukonttori säästyi Bolshevikkien kansallistamiselta — ainoa ulkomainen tai kotimainen Venäläinen pankki jolle suotiin tämä kohtelu. Hagedorn sanoo että tämä miljoona dollaria joka maksettiin Thompsonin National City Bankin tilille käytettiin "poliittisiin tarkoituksiin".

Sosialisti ja kaivosyhtiön perustaja Raymond Robin

William B. Thompson lähti Venäjältä varhain joulukuussa 1917 palatakseen kotiin. Hän matkusti Lontoon kautta, jossa, yhdessä J.P. Morganin firman Thomas Lamontin kanssa, hän vieraili pääministeri Lloyd Georgen luona, episodi josta me kerromme seuraavassa luvussa. Hänen alaisensa, Raymond Robins, sai vastuun Punaisen Ristin Missiosta Venäjälle. [9] Lehdistöltä ei jäänyt näkemättä yleinen vaikutelma jota Eversti Robins esitti myöhempinä kuukausina. Venäläisen sanomalehden Russkoe Slovon sanojen mukaan, Robins, "toisaalta edusti Amerikkalaisia työläisiä ja toisaalta Amerikkalaista pääomaa, joka on yritys Neuvostojen kautta päästä heidän Venäläisille markkinoille." [10]

Raymond Robins aloitti johtajan uransa Floridalaisen fosfaatti-yhtiön komissaarina. Tältä pohjalta hän kehitti kaoliini-saostamon, sitten kaivoi Teksasissa ja Intiaani-territorioissa 1800-luvun lopulla. Siirtyen pohjoiseen Alaskaan, Robins teki omaisuuden Klondiken kultaryntäyksen aikana. Sitten, ilman mitään silmin havaittavaa syytä, hän kääntyi sosialismiin ja reformi-liikkeeseen. Vuoteen 1912 mennessä hän oli aktiivinen jäsen Rooseveltin Edistyspuolueessa. Hän liittyi vuonna 1917 Amerikan Punaisen Ristin Missioon Venäjälle "yhteiskunnallisena taloustieteilijänä" (social economist).

On paljon todisteita, mukaan lukien Robinsin omat lausunnot, että hänen reformistinen sosiaalinen-hyvä ulkoasu ei ollut juuri muuta kuin julkisivu jonka avulla hankkia lisää valtaa ja vaurautta, muistuttaen Frederick Howen ehdotuksia teoksessa Confessions of a Monopolist. Esimerkiksi, helmikuussa 1918 Arthur Bullard oli Petrogradissa Julkisen Informaation Komitean mukana (U.S. Committee on Public Information) ja hän kirjoitti pitkän muistion Eversti Edward Houselle. Tämän muistion antoi Robinsille Bullard kommentteja ja kritiikkiä varten ennen lähettämistä Eversti Houselle Washington D.C:hen. Robinsin hyvin ei-sosialistiset ja imperialistiset kommentit olivat syynä siihen että tämä käsikirjoitus oli "epätavallisen arvostelukykyinen, kaukonäköinen ja hyvin tehty", mutta että hänellä oli yksi tai kaksi varausta — erityisesti, että Bolshevikkien tunnustaminen tapahtui turhan myöhään, että se olisi pitänyt tehdä välittömästi, ja että jos Yhdysvallat olisi tunnustanut Bolshevikit, "Minä uskon että meillä olisi nyt hallinnassamme Venäjän suunnattomat luonnonvarat ja meillä olisi tullivirkailijoita joka rajalla." [11]

Tämä halu saada "hallintaan Venäjän suunnattomat luonnonvarat" oli myös selvä asia Venäläisille. Eikö tämä kuulosta siltä kuin yhteiskunnallinen uudistaja USA:n Punaisessa Ristissä tai Wall Streetin kaivostyhtiön perustaja olisi mukana imperialismin käytännön toteuttamisessa?

Joka tapauksessa, Robins ei peitellyt tukeaan Bolshevikeille. [12] Tuskin kolme viikkoa sen jälkeen kun Vallankumouksen Bolshevikkien vaihe alkoi, Robins sähkötti Henry Davisonille Punaisen Ristin päämajassa: "Ole hyvä ja painota Presidentille kuinka tärkeää on että olemme yhteydessä Bolshevikki-hallintoon." Mielenkiintoista, tämä sähke oli vastaus sähkeeseen jossa Robinsia oli ohjeistettu että "Presidentti haluaa estää suorat yhteydet USA:n edustajien ja Bolshevikki-hallituksen välillä." [13] Monissa Ulkoministeriön raporteissa on valiteltu Robinsin aktiviteetin partisaani-luonteesta. Esimerkiksi, 27. maliskuuta 1919, Harris, USA:n konsuli Vladivostokissa, kommentoi pitkää kirjeenvaihtoa jota hän oli käynyt Robinsin kanssa ja protestoi suurista epätarkkuuksista tämän jälkimmäisen raportoinnissa. Harris kirjoitti: "Robins kertoi minulle että yksikään Saksalainen tai Itävaltalainen sotavanki ei ollut liittynyt Bolshevikkien armeijaan ennen toukokuuta 1918. Robins tiesi että tämä lausunto oli ehdottoman väärä." Harris sitten jatkoi antamalla yksityiskohdat tapahtumista jotka olivat Robinsin saatavilla. [14]

Harris lopetti: "Robbins tarkoituksella esitti väärin faktat liittyen Venäjään siihen aikaan ja hän on tehnyt näin siitä lähtien."

Palatessaan Yhdysvaltoihin vuonna 1918, Robins jatkoi pyrkimyksiään Bolshevikkien puolesta. Kun Luskin Komitea otti haltuunsa Soviet Bureaun asiakirjat, selvisi että Robinsilla oli ollut "merkittävää kirjeenvaihtoa Ludwig Martensin ja muiden viraston työntekijöiden kanssa. Eräs mielenkiintoisempi dokumentti joka saatiin takavarikoitua oli eräs kirje Santeri Nuortevalta (alias Alexander Nyberg), ensimmäiseltä Neuvostoliiton USA:n edustajalta, "Toveri Cahanille", New York Daily Forwardin toimittajalle. Tässä kirjeessä kehotettiin että puolue uskollisesti valmistelisi tietä Raymond Robinsille:

(To Daily) FORWARD July 6, 1918

Dear Comrade Cahan:

On äärimmäisen tärkeää että sosialistinen lehdistö vaatisi äänekkäästi että eversti Raymond Robinsia, joka on juuri palannut Venäjältä Punaisen Ristin Mission johtajana, pitäisi kuulustella julkisen raportin tähden joka on osoitettu amerikkalaisille. Aseistetun intervention vaara on suuresti kasvanut. Taantumukselliset käyttävät Tsekkoslovakian seikkailua tuodakseen invaasion. Robinsilla on kaikki faktat tästä asiasta sekä tilanteesta Venäjällä yleisesti.

Minä liitän mukaan kopion Callin pääkirjoituksesta joka näyttää väittelyn yleisen linjan, sekä joitakin faktoja Tsekkoslovakiasta.

Fraternally,
Santeri Nuorteva

Kansainvälinen Punainen Risti ja vallankumous

Johtajiensa tietämättä, Punaista Ristiä on käytetty ajoittain keinona tai julkisivuna peittämään vallankumoukselliset aktiviteetit. Punaisen Ristin merkin käyttö ei-valtuutettuun tarkoitukseen ei ole epätavanomaista. Kun Tsaari Nikolai siirrettiin Petrogradista Tobolskiin väitteen mukaan hänen turvallisuutensa vuoksi (vaikka tämä suunta oli kohti vaaraa pikemminkin kuin kohti turvaa), Junassa oli Japanin Punaisen Ristin lippuja. Ulkoministeriön kansiot sisältävät esimerkkejä vallankumous-aktiviteetista Punaisen Ristin aktiviteetin suojissa. Esimerkiksi, eräs Venäläinen Punaisen Ristin virkailija (Chelgajnov) pidätettiin Hollanissa vuonna 1919 vallankumouksellisista toimista (316-21-107). Unkarin Bolshevikki-vallankumouksen aikana vuonna 1918, Bela Kunin johdolla, Venäläiiä Punaisen Ristin jäseniä (tai vallankumoukselliset jotka toimivat Venäjän Punaisen Ristin jäseninä) löydettiin Wienistä ja Budapestistä. Vuonna 1919, USA:n Lontoon suurlähettiläs sähkötti Washingtoniin hätkähdyttävän uutisen; Britannian hallituksen kautta hän oli saanut selville että "useat Amerikkalaiset jotka olivat saapuneet tähän maahan Punaisen Ristin univormussa ja jotka sanoivat olevansa Bolshevikkeja... jatkoivat matkaansa Ranskan kautta Sveitsiin levittämään Bolshevikki-propagandaa." Tämä suurlähettiläs huomautti että noin neäjäsataa Amerikkalaista Punaisen Ristin ihmistä oli saapunut Lontooseen marraskuussa ja joulukuussa 1918; tästä määrästä neljäsosa palasi Yhdysvaltoihin ja "jäljelle jäänyt osuus sanoi jatkavansa Ranskaan." Oli olemassa myöhäisempi raportti 15. tammikuuta 1918, jossa kerrottiin että erään työväen sanomalehden päätoimittajaa Lontoossa oli lähestytty kolme kertaa kolme eri USA:n Punaisen Ristin viranomaista jotka tarjoutuivat viemään valtakirjoja (commissions) Bolshevikeille Saksassa. Tämä toimittaja oli vihjannut USA:n suurlähetystöön että se tarkkailisi USA:n Punaisen Ristin henkilökuntaa. USA:n Ulkoministeriö suhtautui näihin raportteihin vakavasti ja Polk sähkötti sanoen: "Jos nämä ovat totta, minä pidän niitä suunnattoman merkityksellisinä." (861.00/3602 and /3627.)

Yhteenveto: kuva jonka me muodostamme vuoden 1917 USA:n Punaisen Ristin Missiosta Venäjälle on kaukana puolueettomasta humaanisuudesta. Tämä missio oli itse asiassa Wall Streetin rahamiesten missio saada vaikutusvaltaa ja kattaa tietä oikeaan valtaan (control), joko Kerenskin tai Bolshevikki-vallankumouksellisten kautta, liittyen Venäjän markkinoihin ja luonnonvaroihin. Mikään muu selitys ei selitä mission toimia. Kuitenkaan, Thompson tai Robins eivät olleet Bolshevikkeja. He eivät olleet edes johdonmukaisia sosialisteja. Tämä kirjailija kallistuu tulkinnalle että kummankin miehen sosialistinen vetoomus oli peite arkipäiväisempiin tavoitteisiin. Kumpikin mies oli kiinnostunut kaupankäynnistä; tarkoittaen, kumpikin pyrki käyttämään Venäjän poliittista prosessia henkilökohtaisiin taloudellisiin päämääriin. Se että halusiko Venäjän kansa Bolshevikkeja ei heitä kiinnostanut. Se että toimisiko Bolshevikki-hallinto Yhdysvaltoja vastaan — kuten se johdonmukaisesti teki myöhemmin — ei ollut huolenaihe. Yksittäinen kaiken ylittävä tavoite oli saavuttaa poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa tämän uuden hallinnon kanssa, riippumatta siitä mikä sen ideologia on. Jos William Boyce Thompson olisi toiminut yksin, silloin hänen johtajuutensa FED:issä olisi ollut merkityksetöntä. Kuitenkin, fakta että hänen missiotaan hallitsivat Wall Streetin instituutioiden edustajat nostaa esiin vakavan kysymyksen — käytännössä, että oliko tämä missio Wall Streetin syndikaatin suunnittelema, ennalta harkittu. Lukija joutuu arvioimaan tämän itse, kun tarinan loppu paljastuu.

Lähteet:

1. John Foster Dulles, American Red Cross (New York: Harper, 1950).

2. Minutes of the War Council of the American National Red Cross (Washington, D.C., May 1917)

3. Gibbs Diary, August 9, 1917. State Historical Society of Wisconsin.

4. Billings report to Henry P. Davison, October 22, 1917, American Red Cross Archives.

5. Pirnien paperit antavat meille myös tilaisuuden määritellä tarkat päivämäärät jolloin jolloin mission jäsenet poistuivat Venäjältä. William B. Thompsonin tapauksessa, tämä päivämäärä on elintärkeä tämän kirjan argumentin kannalta: Thompson lähti Petrogradista Lontooseen 4. joulukuuta 1917. George F. Kennan sanoo että Thompson lähti Petrogradista 27. marraskuuta 1917. (Russia Leaves the War, s. 1 140.)

6. U.S. State Dept. Decimal File, 861.00/3644.

7. Ibid.

8. Ibid.

9. Robins is the correct spelling. The name is consistently spelled "Robbins" in the Stale Department files.

10. U.S. State Dept. Decimal File, 316-11-1265, March 19, 1918.

11. Bullard ms., U.S. State Dept. Decimal File, 316-11-1265.

12. The New World Review (fall 1967, p. 40) comments on Robins, noting that he was "in sympathy with the aims of the Revolution, although a capitalist "

13. Petrograd embassy, Red Cross file.

14. U.S. State Dept. Decimal File, 861.00/4168.