Wall Street and the Bolshevik Revolution
Luku 2: TROTSKI LÄHTEE NEW YORKISTA SUORITTAAKSEEN VALLANKUMOUKSEN LOPPUUN
Sinulla on vallankumous, hirmuinen vallankumous. Minkä kurssin se ottaa riippuu paljolti siitä mitä Hra. Rockefeller käskee Hra. Haguen tehdä. Hra. Rockefeller on Amerikkalaisen hallitsevan luokan symboli ja Hra. Hague on sen poliittisten työkalujen symboli.Leon Trotsky, in New York Times, December 13, 1938. (Hague was a New Jersey politician)
Vuonna 1916, vuosi joka edelsi Venäjän Vallankumousta, internationalisti Lev Trotski karkotettiin Ranskasta, virallisesti koska hän osallistui Zimmerwald-konferenssiin mutta myös hänen tunteita kiihottavien artikkelien vuoksi joita hän kirjoitti Nashe Slovoon, venäjänkieliseen sanomalehteen jota painettiin Pariisissa. Syyskuussa 1916, Trotski kohteliaasti saatettiin Espanjan rajalle Ranskan poliisin toimesta. Muutamaa päivää myöhemmin Madridin poliisi pidätti tämän internationalistin ja lukitsi hänet "ensimmäisen luokan selliin" ja vaati maksuksi 1½ pesetaa per päivä. Tämän jälkeen Trotski vietiin Cadiziin, sitten Barcelonaan, ja lopuksi hän astui Spanish Transatlantic Companyn höyrylaivaan nimeltä "Monserrat". Trotski ja hänen perheensä ylittivät Atlantin valtameren ja saapuivat New Yorkiin 13. tammikuuta 1917.
Myös muut trotskilaiset tekivät matkaa lähteen Atlantin poikki. Itse asiassa, eräs Trotskilainen ryhmä sai riittävän vaikutusvallan Meksikossa laatiakseen Querétaron Perustuslain (Constitution of Querétaro) vallankumoukselliselle Carranzan hallitukselle, antaen Meksikolle kyseenaalisen maineen olla ensimmäinen hallitus maailmassa joka omaksui Neuvosto-tyyppisen perustuslain.
Kuinka Trotski, joka osasi ainoastaan saksaa ja venäjää (tai: joka tunsi ainoastaan Saksan ja Venäjän), kykeni selviytymään kapitalistisessa Amerikassa? Hänen elämäkertansa mukaan, My Life, "Minun ainoa ammattini New Yorkissa oli olla vallankumouksellinen sosialisti." Toisin sanoen, Trotski kirjoitti satunnaisia artikkeleita Novy Miriin, New Yorkin venäjänkieliseen sosialistiseen aikakauslehteen. Kuitenkin me tiedämme että Trotskin perheen asunnossa New Yorkissa oli jääkaappi ja puhelin, ja, Trotskin mukaan, tämä perhe silloin tällöin matkusti limusiinilla jossa oli kuljettaja. Tämä elämäntapa kummastutti kahta nuorta Trotskin poikaa. Kun he menivät teehuoneeseen, pojat levottomasti kysyivät heidän äidiltään: "Miksi kuljettaja ei tule sisään?" [1] Tämä tyylikäs elämäntapa on myös ristiriidassa Trotskin raportoitujen tulojen kanssa. Ainoat rahat jotka Trotski myöntää vastaanottaneensa vuonna 1916 ja 1917 ovat 310 dollaria, ja, sanoi Trotski, "Minä jaoin nämä 310 dollaria viiden emigrantin kera jotka olivat palaamassa Venäjälle." Kuitenkin Trotski oli maksanut ensimmäisen luokan sellistä Espanjassa, Trotskin perhe oli matkustanut Euroopan halki Yhdysvaltoihin, he olivat hankkineet erinomaisen erinomaisen asunnon New Yorkista — he olivat maksaneet kolmen kuukauden vuokran etukäteen — ja heillä oli käytössään limusiini kuljettajan kera. Kaikki tämä köyhtyneen vallankumouksellisen tuloilla, jotka hän oli saanut kirjoittamalla pieneen venäjänkieliseen sanomalehteen Nashe Slovo Pariisissa ja Novy Mir New Yorkissa!
Joseph Nedava arvioi Trotskin tulojen olleen 12 dollaria per viikko vuonna 1917, "sekä lisäksi joitakin luentopalkkioita". [2] Trotski asui New Yorkissa kolme kuukautta vuonna 1917, joten tämä tarkoittaa 144 dollarin tuloja Novy Mir -lehdeltä ja, sanotaanko, 100 dollarin luentomaksuja, yhteensä 244 dollaria. Tästä 244 dollarin summasta, Trotski kykeni antamaan 310 dollaria ystävilleen, maksamaan New Yorkin asunnostaan, elättämään perheensä — ja löytämään 10 000 dollaria jotka Kanadan viranomaiset takavarikoivat häneltä Halifaxissa. Trotski väittää että ne jotka sanoivat hänellä olleen muita tulonlähteitä ovat "panettelijoita" jotka levittävät "valheita", mutta jollei Trotski lyönyt vetoa hevoskisoissa, se ei ole mahdollista. Ilmiselvästi Trotskilla oli salainen tulonlähde.
Mikä oli tämä lähde? Teoksessaan In The Road to Safety, Arthur Willert sanoo että Trorski ansaitsi elantonsa työskentelemällä sähköasentajana Fox Film Studioille. Toiset kirjailijat ovat puhuneet muista ammateista, mutta ei ole todisteita että Trotskilla olisi ollut muita töitä kuin kirjoittaminen ja puhuminen. [Kommunisteja ei rehellinen, ruuliillinen työ kiinnosta. Suom. huom.]
Useimmat tutkijat ovat keskittyneet todistettavaan faktaan että kun Trotski lähti New Yorkista vuonna 1917 Petrogradia kohti, organisoimaan vallankumouksen Bolshevistista vaihetta, hänellä oli mukanaan 10 000 dollaria. Vuonna 1919, USA:n Senaatin Overmanin Komitea tutki Bolshevikkien propagandaa ja Saksalaista rahaa Yhdysvalloissa ja sattumalta kosketti Trotskin 10 000 dollarin lähdettä.
Eversti Hurban, Tsekin lähetystön Washingtonin attasea myönsi Komitean kuulusteluissa seuraavaa:
COL. HURBAN -- Trotski, kenties, sai rahaa Saksasta, mutta Trotski kiistää sen. Lenin kiistäisi sen. Miljukov todisti että hän sai 10 000 dollaria joiltakin saksalaisilta kun hän oli Amerikassa. Miljukovilla oli todisteet, mutta hän kiisti ne. Trotski kiisti, vaikka Miljukovilla oli todisteet.
SENATOR OVERMAN -- Väitettiin että Trotski sai 10 000 dollaria täältä.
COL. HURBAN -- En muista kuinka paljon se oli, mutta tiedän että se oli kysymys hänen ja Miljukovin välillä.
SENATOR OVERMAN -- Miljukov todisti sen, eikö niin?
COL. HURBAN -- Yes, sir.
SENATOR OVERMAN -- Tiedätkö mistä hän sai sen?
COL. HURBAN -- Minä muistan että se oli 10 000 dollaria; mutta sillä ei ole väliä. Minä puhun heidän propagandastaan. Saksan hallitus tunsi Venäjän paremmin kuin kukaan, ja he tiesivät että näiden ihmisten avulla he voisivat tuhota Venäjän armeijan. [3]
On erittäin merkittävää että Komitea keskeytti istunnon äkkiä ennenkuin Trotskin rahojen lähde päätyisi Senaatin asiakirjoihin. Kun kuulustelu jatkui seuraavana päivänä, Trotski ja hänen 10 000 dollariaan eivät enää olleet Overmanin Komitean aiheena. Me tulemme myöhemmin antamaan todisteita koskien Saksalaisten sekä vallankumouksellisten aktiviteettien rahoittamista Yhdysvalloissa New Yorkin finanssitalojen toimesta; Trotskin 10 000 dollarin alkuperä tulee silloin polttopisteeseen.
10 000 dollarin Saksalainen alkuperä on myös mainittu virallisessa Brittiläisessä sähkeessä Kanadan laivastoviranomaisille Halifaxissa, jossa vaadittiin että Trotski ja hänen porukkansa jotka olivat matkalla vallankumoukseen pidätettäisiin S/S Kristianiafjordilta. [4] Me saamme myös selville Britannian tiedustelupalvelun (British Directorate of Intelligence) raportista että Gregory Weinstein, josta vuonna 1919 tulisi Soviet Bureaun tärkeä jäsen New Yorkissa, keräsi rahaa Trotskille New Yorkissa. Näiden rahojen alkuperä oli Saksassa ja ne kanavoitiin Volks-zeitungin kautta, joka oli saksalainen päivittäin ilmestyvä sanomalehti New Yorkissa ja jota Saksan hallitus rahoitti.
Vaikka Trotskin rahojen virallisesti raportoitiin olleen Saksalaisia, Trotski oli aktiivisesti mukana Amerikkalaisessa politiikassa juuri ennen kuin hän lähti kohti Venäjää ja vallankumousta. 5 maaliskuuta 1917, Amerikkalaisissa sanomalehdissä oli isot otsikot joissa puhuttiin lisääntyvästä sodan mahdollisuudesta Saksaa vastaan; samana iltana Trotski ehdotti ratkaisua New Yorkin piirikunnan Sosialistisen puolueen kokouksessa, jolloin "vedottaisiin sosialisteihin jotta nämä kehottaisivat järjestämään lakkoja ja vastustaisivat värväyksiä sotaan Saksaa vastaan". [5] New York Times kutsui Lev Trotskia "maanpaossa eläväksi venäläiseksi vallankumoukselliseksi". Louis C. Fraina, joka tuki Trotskin ehdotusta (resolution), myöhemmin — salanimellä — kirjoitti ylistävän kirjan Morganin finanssitalosta otsikolla House of Morgan. [6] Tätä Trotsky-Frainan ehdotusta vastusti Morris Hillquitin ryhmäkunta, ja Sosialistinen puolue tämän jälkeen äänesti asiasta ja päätti vastustaa tätä ehdotusta. [7]
Yli viikkoa myöhemmin, 16. maaliskuuta, tsaarin kukistumisen aikoihin, Lev Trorskia haastateltiin Novy Mirin toimistossa. Tämä haastattelu sisälsi profeetallisen lausunnon Venäjän vallankumouksesta:
"...komitea joka on ottanut syrjäytetyn Ministeriön paikan Venäjällä ei edustanut vallankumouksellisten intressejä tai päämääriä, niin että se olisi luultavasti lyhytaikainen ja siirtyisi syrjään niiden ihmisten eduksi jotka varmemmin edistäisivät Venäjän demokratisoimista." [8]
Nämä "miehet jotka varmemmin edistäisivät Venäjän demokratisoimista," tarkoittaen Menshevikkejä ja Bolshevikkeja, olivat silloin maanpaossa ulkomailla ja heidän täytyi ensiksi palata Venäjälle. Tälle väliaikaiselle "komitealle" oli siten annettu nimi Väliaikaishallitus (Provisional Government), arvonimi, pitäisi huomauttaa, jota käytettiin Maaliskuun vallankumouksesta lähtien eikä se ollut historiantutkijoiden myöhemmin keksimä nimitys.
Woodrow Wilson ja passi Trotskille
Presidentti Woodrow Wilson oli tämä keijukaismainen kummitäti joka antoi Trotskille passin jolla palata Venäjälle "edistämään" vallankumousta. Tämän amerikkalaisen passin mukana tuli venäläinen lupa astua Venäjän maaperälle, sekä Brittiläinen kauttakulku-viisumi. Jennings C. Wise, teoksessaan Woodrow Wilson: Disciple of Revolution, antaa asiaankuuluvan kommentin, "Historioitsijoiden ei tule koskaan unohtaa että Woodrow Wilson, huolimatta Britannian poliisin ponnisteluista, teki mahdolliseksi Lev Trotskin saapumisen Venäjälle amerikkalaisen passin kera."
Presidentti Wilson helpotti Trotskin kauttakulkua Venäjälle samaan aikaan kun huolelliset Ulkoministeriön virkamiehet, jotka olivat huolissaan tällaisten vallankumouksellisten saapumisesta Venäjälle, koettivat yksimielisesti kiristää passi-käytäntöjä. Tukholman lähetystö sähkötti Ulkoministeriölle 13. kesäkuuta 1917, juuri sen jälkeen kun Trotski ylitti Suomen ja Venäjän vastaisen rajan, "Lähetystö luottamuksellisesti informoi Venäjän, Englannin ja Ranskan passi-viranomaisia Venäjän rajalla, Torniossa, olevansa suunnattoman huolissaan epäilyttävistä henkilöistä joilla on mukanaan Amerikkalaiset passit." [9]
Tähän sähkeeseen Ulkoministeriö vastasi samana päivänä, "Ulkoministeriö on poikkeuksellisen huolellinen myöntäessään passeja Venäjälle." Ulkoministeriö lisäksi myönsi rahaa passitoimiston perustamiseen Tukholmaan, sekä palkatakseen "ehdottoman luotettavan Amerikan kansalaisen" työskentelemään siellä. [10] Mutta lintu oli lentänyt häkkiin. Menshevikki Trotsky Leninin Bolshevikkien kanssa oli jo Venäjällä valmistellen vallankumouksen "edistämistä". Tämä passi-verkko joka pystytettiin pyydysti ainoastaan laillisempia lintuja. Esimerkiksi, 26. kesäkuuta 1917, Herman Bernstein, maineikas toimittaja New Yorkista, matkallaan Petrogradiin edustamaan New York Herald -lehteä, otettiin kiinni rajalla ja häneltä kiellettiin pääsy Venäjälle. Jossain määrin vastahakoisesti, elokuun puolivälissä 1917, Venäjän suurlähetystö Washingtonissa vastasi Ulkoministeriölle ja valtio suostui "estämään pääsyn Venäjälle rikollisilta ja anarkisteilta... joista monet olivat jo saapuneet Venäjälle." [11]
Sitävastoin, Trotskin saaman erityiskohtelun ansiosta, kun S/S Kristianiafjord lähti New Yorkista 26. maaliskuuta 1917, Trotski oli laivassa ja hänellä oli USA:n passi — ja yhdessä muiden trotskilaisten vallankumouksellisten, Wall Streetin rahamiesten, Amerikkalaisten Kommunistien, sekä muiden mielenkiintoisten henkilöiden kanssa, vain harvat heistä olivat menneet mukaan tehdäkseen laillista bisnestä. Tätä sekalaista matkustajien joukkoa Lincoln Steffens, Amerikkalainen Kommunisti kuvaili seuraavasti:
Matkustajien luettelo oli pitkä ja arvoituksellinen. Trotski matkusti kolmannessa luokassa (was in the steerage) vallankumouksellisten ryhmän kanssa; hytissäni oli eräs japanilainen vallankumouksellinen. Siellä oli paljon hollantilaisia kiirehtimässä kotiin Jaavalta, ainoat viattomat ihmiset tässä laivassa. Loput olivat sodan sanansaattajia, kaksi Wall Streetiltä Saksaan... [12]
Merkittävää, Lincoln Steffens oli laivassa matkalla Venäjälle Charles Richard Cranen erityisestä kutsusta, pankkiiri ja entinen Demokraattisen Puolueen rahakomitean puheenjohtaja. Charles Crane, Crane Companyn pääjohtaja, oli organisoinut Westinghouse Companyn Venäjällä, hän oli Root-mission jäsen, ja hän oli tehnyt 23 matkaa Venäjälle vuosien 1890 ja 1930 välillä. Richard Crane, hänen poikansa, oli silloisen ulkoministerin Robert Lansingin luottamuksellinen avustaja. Entisen Saksan suurlähettilään William Doddin mukaan, Crane "teki paljon työtä luodakseen Kerenskin vallankumouksen joka antoi tietä Kommunismille." [13] Ja niin Steffensin kommentti päiväkirjassaan koskien keskusteluja S/S Kristianiafjordin kannella ovat hyvin asiaankuuluvia: "...kaikki ovat yksimielisiä että tämä vallankumous on vasta ensimmäisessä vaiheessaan, että sen täytyy kasvaa. Crane ja venäläiset radikaalit laivalla ajattelevat että me tulemme olemaan Petrogradissa uutta vallankumousta varten." [14]
Crane palasi Yhdysvaltoihin kun Bolshevikkien Vallankumous (tämä "uusi vallankumous") oli suoritettu ja, vaikka hän oli yksityinen kansalainen, hänelle annettiin ensikäden raportteja Bolshevikkien Vallankumouksesta kun sähkeet saavuttivat Ulkoministeriön. Esimerkiksi, eräs muistio, joka on päivätty 11. joulukuuta 1917, sisältää otsikon "Kopio raportista joka käsittelee Maximalistien kansannousua Hra. Cranelle". Se oli alunperin lähtöisin Maddin Summersilta, USA:n konsulilta Moskovassa, ja osa kirjeestä kuuluu:
Minulla on kunnia liittää täten mukaan kopio samasta yllä olevasta raportista pyynnön kera että se lähetettäisiin luottamuksellisen informaation osalta Hra. Charles R. Cranelle. Oletetaan että Ulkoministeriö ei vastusta sitä että Hra. Crane näkee tämän raportin. [15]
Lyhyesti, tämä epätodennäköinen ja ongelmallinen kuva joka nousee esiin on että Charles Crane, Woodrow Wilsonin ystävä ja tukija, sekä huomattava pankkiiri ja poliitikko; hänellä oli tunnettu rooli "ensimmäisessä" vallankumouksessa ja hän matkusti Venäjälle vuoden 1917 puolivälissä yhdessä Amerikkalaisen Kommunistin Lincoln Steffensin kanssa, jolla oli yhteydet sekä Woodrow Wilsoniin että Trotskiin. Tämä jälkimmäinen puolestaan kantoi mukanaan passia joka oli tehty Wilsonin käskystä ja 10 000 dollaria niin sanotuista saksalaisista lähteistä. Paluumatkallaan Yhdysvaltoihin "uuden vallankumouksen" (re-revolution) jälkeen, Cranelle myönnettiin pääsy virallisiin dokumentteihin jotka käsittelivät Bolshevikkien hallituksen lujittamista: Tämä on toisiinsa kytköksissä olevien — jollei hämmästyttävien — tapahtumien kaava joka ansaitsee lisätutkimuksia ja vihjaa, vaikka ne eivät anna tässä vaiheessa varmoja todisteita, jonkinlaisen linkin pankkiiri Cranen ja Trotskin välille.
Kanadan hallitus dokumentoi Trotskin vapauttamisesta
Dokumentit Trotskin pikaisesta vierailusta kanadalaisessa pidätyskeskuksessa on nyt vapautettu ja ne on saatavilla Kanadan hallituksen arkistoista. [16] Näiden arkistojen mukaan, Trotski siirrettiin kanadalaisen ja brittiläisen laivasto-henkilökunnan toimesta S/S Kristianiafjordista Halifaxissa, Nova Scotialla, 3. huhtikuuta 1917, hänet lueteltiin saksalaiseksi sotavangiksi ja hänet internoitiin Amherstiin, Nova Scotialla, saksalaisten sotavankien internointi-keskukseen. Rva. Trotski, kaksi Trotskin poikaa, ja viisi muuta miestä joita kuvailtiin "Venäläisiksi Sosialisteiksi" myös otettiin laivalta ja internoitiin. Heidän nimensä on tallennettu kanadalaisiin kansioihin: Nickita Muchin, Leiba Fisheleff, Konstantin Romanchanco, Gregor Teheodnovski, Gerchon Melintchansky ja Leon Bronstein Trotsky (kirjoitusasu alkuperäisistä kanadalaisista dokumenteista).
Kanadan armeijan kaavake LB-I, sarjanumero 1 098 (mukaan lukien kaksi sormenjälkeä), oli täydellinen Trotskin osalta, kuvauksen kera joka kuului seuraavasti: "37-vuotias, poliittinen maanpakolainen, ammattina journalisti, syntynyt Gromsktyssä, Chusonissa, Venäjällä, Venäjän kansalainen." Tämän kaavakkeen allekirjoitti Lev Trotski ja hänen koko nimensä oli Leon Bromstein (sic) Trotsky.
Trotskin ryhmä poistettiin S/S Kristianiafjordista virallisten ohjeiden perusteella jotka saatiin sähkeitse 29. maaliskuuta 1917 — sähke oli luultavasti peräisin Amiraliteetilta Halifaxista. Tässä sähkeessä kerrottiin että Trotskin ryhmä oli Kristianiafjordilla ja se pitäisi "poistaa ja pitää vangittuna oikeudenkäyntiin asti". Syy joka Amiraliteetille Halifaxissa annettiin oli se että "he ovat Venäläisiä Sosialisteja jotka ovat lähteneet tarkoituksenaan aloittaa vallankumous nykyistä Venäjän hallitusta vastaan jota varten Trotskilla raportin mukaan on 10 000 dollaria, jotka ovat Sosialistien ja Saksalaisten lahjoittamia."
1. huhtikuuta 1917, laivasto-virkailija, Kapteeni O.M. Makins, lähetti luottamuksellisen muistion johtavalle upseerille Halifaxissa, kertoen että hän oli "tutkinut kaikki Venäläiset matkustajat" S/S Kristianiafjordilla ja löytänyt kuusi miestä toisen luokan osastolta: "He ovat kaikki vannoutuneita Sosialisteja, ja vaikka heillä on tahto auttaa uutta Venäjän hallitusta, he saattavat hyvinkin olla kimpassa Saksalaisten Sosialistien kanssa Amerikassa, ja hyvin todennäköisesti he olisivat suuri haitta Venäjän Hallitukselle tässä vaiheessa." Kapteeni Makins lisäsi että hän oli aikeissa poistaa tämän ryhmän, sekä Trotskin vaimon ja kaksi poikaa, internoidakseen heidät Halifaxissa. Kopio tästä raportista lähetettiin Halifaxista Kenraalikunnan johdolle Ottawassa 2. huhtikuuta, 1917.
Seuraava dokumentti Kanadan kansioissa on päivätty 7. huhtikuuta, Kenraalikunnan johtajalta, Ottawasta, sisäisten operaatioiden johtajalle, ja siinä kerrotaan aiemmasta kirjeestä (sitä ei ole näissä kansioissa) koskien Venäläisten sosialistien internointia Amherstissa, Nova Scotialla: "...tähän liittyen, minun täytyy informoida sinua pitkästä sähkeestä jonka sain eilen Venäjän konsulilta, jossa protestoitiin näiden ihmisten pidättämistä sillä heillä oli passit jotka Venäjän konsuli oli myöntänyt New Yorkissa, Yhdysvalloissa."
Vastaus tähän Montrealin sähkeeseen oli käytännössä että nämä ihmiset internoitiin "koska heidän epäiltiin olevan saksalaisia", ja että heidät vapautettaisiin jos saataisiin ehdottomat todisteet heidän kansallisuudestaan sekä uskollisuudesta Ympärysvalloille. Yhtään sähkettä Venäjän New Yorkin konsulilta ei ole näissä Kanadan kansioissa, ja tiedetään että tämä virasto oli haluton myöntämään passeja venäläisille poliittisille pakolaisille. Kuitenkin, on olemassa eräs sähke New Yorkin asianajajalta, N. Aleinikoffilta, R.M. Coulterille, joka toimi silloin Kanadan postilaitoksen pääjohtajana. Hänellä ei ollut yhteyksiä sotavankien internointiin tai sotilaallisiin aktiviteetteihin. Täten, tämä sähke oli luonteeltaan henkilökohtainen, epävirallinen interventio. Siinä sanotaan:
DR. R.M. COULTER,
Postmaster Genl.
OTTAWA.Venäläisiä poliittisia maanpakolaisia jotka ovat palaamassa Venäjälle on pidätettyinä Halifaxin internoidussa Amherstin leirissä. Ystävällisesti pyydän että tutkisitte ja edistäisitte pidätettyjen asiaa ja kertoisitte kaikkien pidätettyjen nimet. Luotan siihen että vapauden puolustajana sinä toimit heidän puolestaan.
Please wire collect.
NICHOLAS ALEINIKOFF
11. huhtikuuta, Coulter sähkötti Aleinikoffille, "Sähke vastaanotettu. Kirjoitan sinulle tänä iltapäivänä. Sinun pitäisi saada se huomisiltana. R.M. Coulter." Tämän sähkeen oli lähettänyt Canadian Pacific Railway Telegraph mutta laskun sai Canadian Post Office Department. Normaalisti vastaanottaja maksaa yksityisen sähkeen, eikä tämä ollut virallista bisnestä. Myöhempi Coulterin kirje Aleinikoffille on mielenkiintoinen koska, vahvistettuaan että Trotskin ryhmää pidettiin Amherstissa, siinä sanotaan että heitä epäiltiin propagandasta nykyistä Venäjän hallitusta kohtaan ja että heitä "epäillään Saksan agenteiksi". Coulter sitten lisää: "...he eivät ole sitä mitä he esittävät olevansa," Trotskin ryhmä "ei ole Kanadan vaan Imperiumin viranomaisten pidättämä." Vakuutettuaan Aleinikoffille että pidätetyillä olisi hyvät oltavat, Coulter lisää että mikä hyvänsä informaatio "joka on heille suosiollinen" lähetettäisiin edelleen sotilasviranomaisille. Yleinen vaikutelma kirjeestä on että vaikka Coulter on myötätuntoinen sekä täysin selvillä Trotskin saksalaismyönteisistä yhteyksistä, hän on haluton sekaantumaan peliin. 11. huhtikuuta Arthur Wolf (134 East Broadway, New York), lähetti sähkeen Coulterille. Vaikka se oli lähetetty New Yorkista, tämän sähkeen maksoi Kanadan postilaitos (Canadian Post Office Department).
Coulterin reaktiot, kuitenkin, heijastavat enemmän kuin irrallista sympatiaa joka on todettavissa hänen kirjeessään Aleinikoffille. Ne täytyy nähdä sen tosiasian valossa että nämä kirjeen Trotskin puolesta tulivat kahdelta amerikkalaiselta New York Cityn asukkaalta ja niissä käsiteltiin Kanadan tai Imperiumin sotilasasioita joilla oli kansainvälistä merkitystä. Edelleen, Coulterilla, Postilaitoksen varapääjohtajana, oli jonkinlainen asema Kanadan hallituksen viranomaisena. Pohti, hetki, mitä tapahtuisi sellaiselle joka samalla tavalla sekaantuisi Yhdysvaltojen asioihin! Trotskin tapauksessa meillä on kaksi USA:n asukasta jotka käyvät kirjeenvaihtoa Kanadan Postilaitoksen varapääjohtajan kanssa jotta hän sekaantuisi asioihin internoitujen venäläisten vallankumouksellisten puolesta.
Coulterin toiminta tämän jälkeen myös vihjaa johonkin suurempaan kuin vain satunnaiseen interventioon. Sen jälkeen kun Coulter ilmoitti vastaanottaneensa (acknowledged) Aleinikoffin ja Wolfin sähkeet hän kirjoitti kenraalimajuri Willoughby Gwatkinille Sotaministeriöön (Department of Militia) sekä Puolustusministeriöön Ottawassa — ihmiselle jolla on suurta vaikutusvaltaa Kanadan armeijassa — ja liitti kopiot Aleinikoffin ja Wolfin sähkeistä:
Nämä miehet ovat olleet vihamielisiä Venäjää kohtaan siitä syystä miten juutalaisia on kohdeltu, ja ovat nyt voimakkaasti nykyisen Hallinnon kannattajia, sen perusteella mitä tiedän. Molemmat ovat luotettavia miehiä. Molemmilla on hyvä maine, ja minä lähetän heidän sähkeensä sinulle jotta näet minkä arvoisia he voisivat olla, ja jotta voisit edustaa heitä Englantilaisten viranomaisten edessä jos näet sen viisaaksi.
Ilmiselvästi Coulter tietää — tai läheiset ihmiset jotka hän tuntee — paljon Aleinikoffista ja Wolfista. Hänen kirjeensä oli itse asiassa luonne-referenssi, ja kohdistettu internointi-ongelman juureen — Lontooseen. Gwatkin oli hyvin tunnettu Lontoossa, ja Lontoon Sotaministeriö oli itse asiassa lainannut häntä Kanadalle. [17]
Sitten Aleinikoff lähetti kirjeen Coulterille kiittääkseen häntä...
...mitä sydämellisimmin mielenkiinnosta jota olet osoittanut näitä Venäläisiä Poliittisia Pakolaisia kohtaan... Sinä tunnet minut, arvostettu Tri. Coulter, ja sinä myös tunnet minun omistautumiseni Venäjän vapauden asialle... Onneksi minä tunnen Hra. Trotskin, Hra. Melnichahnskin, ja Hra. Chudnowskin... läheisesti.
Voitaisiin mainita sivuhuomautuksena että jos Aleinikoff tunsi Trotskin "läheisesti", silloin hän myös luultavasti olisi tietoinen että Trotski oli julistanut aikomuksekseen palata Venäjälle kukistaakseen Väliaikaishallituksen ja aloittaakseen "uuden vallankumouksen" (re-revolution). Saatuaan Aleinikoffin kirjeen, Coulter välittömästi (16. huhtikuuta) lähetti sen edelleen Kenraalimajuri Gwatkinille, lisäten että hän tutustui Aleinikoffiin "liittyen Ministeriön toimiin jotka koskivat Yhdysvaltain papereita venäjän kielellä" ja että Aleinikoff työskenteli "samoilla linjoilla kuin Hra. Wolf... joka oli Siperiasta paennut vanki."
Aiemmin, 14. huhtikuuta, Gwatkin lähetti muistion hänen Laivaston virkaveljelleen Kanadan armeijan ulkomaan asioiden komiteassa (Canadian Military Interdepartmental Committee) toistaen että internoidut olivat Venäläisiä sosialisteja joilla oli mukanaan "10 000 dollaria jotka sosialistit ja Saksalaiset olivat lahjoittaneet". Johtopäätöksessä sanottiin: "Toisaalta on niitä jotka julistavat että oli syyllistytty epäoikeudenmukaisuuteen korkealla taholla." Sitten, 16. huhtikuuta, Vara-Amiraali C.E. Kingsmill, Naval Servicen johtaja, otti Gwatkinin intervention sellaisenaan (at face value). Kirjeessään Kapteeni Makinsille, laivaston valvonnan virastoon, Halifaxissa, hän sanoi: "Armeijan viranomaiset vaativat että päätöstä liittyen heidän karkottamiseensa täytyy nopeuttaa." Kopio näistä ohjeista annettiin Gwatkinille, joka vuorostaan informoi Postilaitoksen varapääjohtajaa Coulteria. Kolme päivää myöhemmin Gwatkin luovutti painostuksen alla. Muistiossaan 20. huhtikuuta laivaston sihteerille, hän kirjoitti: "Voitko sinä sanoa, onko Laivaston Valvontavirasto antanut päätöstä?"
Samana päivänä (20. huhtikuuta) Kapteeni Makins kirjoitti Amiraali Kingsmillille selittäen miksi hän oli poistanut (remove) Trotskin; hän ei suostunut taipumaan painostuksen alla eikä antanut lausuntoa, sanoen: "Minä sähkötän Amiraliteetille informoiden heitä että Armeijan viranomaiset vaativat nopeaa päätöstä heidän vapauttamisestaan." Kuitenkin, seuraavana päivänä, 21. huhtikuuta, Gwatkin kirjoitti Coulterille: "Meidän ystävämme, nämä Venäläiset sosialistit tullaan vapauttamaan; ja järjestelyjä on tehty heidän matkastaan Eurooppaan." Määräys Makinsille Trotskin vapauttamisesta oli lähtöisin Amiraliteetista, Lontoosta. Coulter vastaanotti informaation, "joka miellyttää meidän New Yorkin kirjeenvaihtajiamme suunnattomasti".
Vaikka me voimme, toisaalta, päätellä että Coulter ja Gwatkin olivat äärimmäisen kiinnostuneita Trotskin vapauttamisesta, me emme, toisaalta, tiedä miksi. Myöskään Postilaitoksen varapääjohtaja Coulterin, tai Kenraalimajuri Gwatkinin ammatissa oli vain vähän sellaista mikä voisi selittää innon vapauttaa Menshevikki Lev Trotskin.
Tri. Robert Miller Coulter oli lääketieteen tohtori jolla oli Skotlantilaiset ja Irlantilaiset vanhemmat, hän oli liberaali, Vapaamuurari, ja Odd Fellowin jäsen. Hänet nimitettiin Kanadan Postilaitoksen varapääjohtajaksi vuonna 1897. Hänen ainoa vaateensa maineesta tuli siitä että hän osallistui Universal Postal Union Conventioniin vuonna 1906, ja hän oli Uuden Seelannin ja Australian lähettiläs "All Red" -projektissa. All Redillä ei ollut mitään tekemistä Punaisten vallankumouksellisten kanssa; se oli ainoastaan suunnitelma "all-red" tai "all-British" nopeille höyrylaivoille Ison Britannian, Kanadan ja Australian välillä.
Kenraalimajuri Willoughby Gwatkinilla oli juuret pitkässä Brittiläisessä sotilastraditiossa (Cambridge and then Staff College). Erikoistuneena mobilisaatioon, hän palveli Kanadassa Vuodesta 1905 vuoteen 1918. Koska meille on annettu ainoastaan Kanadalaisten kansioiden dokumentit, me emme voi muuta kuin päätellä että heidän väliintulonsa Trotskin puolesta on mysteeri.
Kanadan armeijan tietustelu pohtii Trotskia
Me voimme lähestyä Trotskin vapauttamis-juttua toisesta näkökulmasta: Kanadan tiedustelupalvelusta. Everstiluutnantti John Bayne MacLean, kuuluisa kanadalainen kustantaja ja liikemies, MacLean Publishing Companyn (Toronto) perustaja presidentti, johti useita kanadalaisia talouden julkaisuja, mukaan lukien Financial Post. MacLeanilla oli myös pitkäaikaiset yhteydet Kanadan armeijan tiedusteluun. [18]
Vuonna 1918 Eversti MacLean kirjoitti hänen omaan MacLean -aikakauslehteen artikkelin "Miksi me päästimme Trotskin menemään? Kuinka Kanada menetti tilaisuuden lyhentää sotaa" (Why Did We Let Trotsky Go? How Canada Lost an Opportunity to Shorten the War). [19] Tämä artikkeli sisälsi yksityiskohtaista informaatiota Lev Trotskista. Meillä on kaksi vihjettä informaation autenttisuudesta. Ensiksikin, Eversti MacLeanilla oli rehellisen miehen maine, sekä erinomaiset yhteydet Kanadan hallituksen tiedusteluun. Toiseksi, hallituksen asiakirjat, sen jälkeen kun ne oli vapautettu Kanadassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa, vahvistavat MacLeanin lausunnot merkittävässä määrin. Jotkin MacLeanin lausunnot jäävät vaille vahvistusta, mutta informaatio jota oli saatavilla 1970-luvun alussa ei ole välttämättä ristiriidassa Eversti MacLeanin artikkelin kanssa.
MacLeanin avaava argumentti on että "jotkin kanadalaiset poliitikot tai viranomaiset olivat ensisijaisesti vastuussa Ensimmäisen maailmansodan pitkittymisestä, minkä seurauksena monet menettivät henkensä, haavoittuivat, ja kärsivät talvella vuonna 1917 sekä suuresta offensiivista vuonna 1918." (the wounds and sufferings of the winter of 1917 and the great drives of 1918).
Edelleen, MacLean sanoo että nämä ihmiset (vuonna 1919) nämä ihmiset tekivät kaiken voitavansa estääkseen Parlamenttia ja kanadalaisia saamasta asiaan liittyviä faktoja. Viralliset raportit, mukaan lukien Sir Douglas Haigin raportit, osoittavat että ilman Venäjän tulitaukoa vuonna 1917, sota olisi päättynyt vuotta aikaisemmin, ja että "mies joka oli pääasiassa vastuussa Venäjän loikkaamisesta oli Trotski... joka toimi Saksan ohjeiden mukaan."
Kuka oli Trotski? MacLeanin mukaan, Trotski ei ollut Venäläinen vaan Saksalainen. Niin oudolta kuin tämä väite saattaa tuntuakin, se on yhdenmukainen muiden tiedustelu-information hitusten kanssa: Trotski puhui paremmin saksaa kuin venäjää, ja hän oli Saksalaisen "Mustan Bondin" (Black Bond) Venäläinen toteuttaja. MacLeanin mukaan, Trotski mahtailevasti karkotettiin Berliinistä; hän lopulta saapui Yhdysvaltoihin jossa hän organisoi Venäläisiä vallankumouksellisia, kuten myös vallankumouksellisia Läntisessä Kanadassa, jotka "olivat suurelta osin Saksalaisia ja Itävaltalaisia, jotka matkustivat "Venäläisinä". [20]
MacLean jatkaa:
Alunperin Englantilaiset saivat selville Venäläisten virkaveljien kautta että Kerenski, Lenin, sekä eräät vähäisemmät johtajat olivat käytännössä Saksalaisten palkkalistoilla jo vuonna 1915, ja heille paljastui vuonna 1916 yhteydet Trotskiin joka asui silloin New Yorkissa. [21] Siitä hetkestä eteenpäin Pommiosasto (Bomb Squad) tarkkaili häntä tiiviisti. Vuoden 1916 alkupuolella eräs Saksalainen viranomainen purjehti kohti New Yorkia. Britannian tiedustelupalvelun virkailijat matkustivat hänen kanssaan. Hänet pidätettiin Halifaxissa; mutta heidän käskystään hänen sallittiin jatkaa matkaansa anteeksipyyntöjen kera. Kuljettuaan sinne ja tänne hän saapui likaiseen pieneen sanomalehden toimistoon slummi-alueella ja sieltä hän löysi Trotskin, jolle hän antoi tärkeitä ohjeita. Kesäkuusta 1916 alkaen, siihen asti kunnes he antoivat hänet Englantilaisille, New Yorkin Pommiosasto ei koskaan menettänyt kosketustaan Trotskiin. He saivat selville että hänen todellinen nimensä oli Braunstein, ja että hän oli Saksalainen, ei Venäläinen. [22]
Tällainen Saksalaisten aktiviteetti puolueettomissa maissa on vahvistettu Ulkoministeriön raportissa (316-9-764-9) jossa kuvaillaan Venäläisten pakolaisten organisointia vallankumous-tarkoituksiin.
Jatkaen, MacLean sanoo että Trotski ja neljä työtoveria purjehtivat S/S Christianialla, ja 3. huhtikuuta raportoivat "Kapteeni Makingille" ja heidät poistettiin laivasta Halifaxissa Luutnantti Jonesin ohjeiden mukaan. (Itse asiassa, yhdeksän hengen seurua, mukaan lukien kuusi miestä, otettiin pois S/S Kristianiafjordista. Laivaston valvonnan viranomaisen nimi Halifaxissa oli kapteeni O.M. Makins, R.N. Viranomaisen nimeä joka poisti Trotskin seurueen laivalta ei ole Kanadan hallituksen dokumenteissa; Trotski sanoi että se oli "Machen"). Taas kerran, MacLeanin mukaan, Trotskin raha tuli "Saksalaisista lähteistä New Yorkissa".
Lisäksi:
...yleisesti, selitys on annettu että vapautus tehtiin Kerenskin pyynnöstä, mutta kuukausia ennen tätä Englantilaiset viranomaiset ja eräs Kanadalainen joka pelveli Venäjällä, joka osasi puhua venäjän kieltä, raportoi Lontooseen ja Washingtoniin että Kerenski oli Saksalaisten palveluksessa. [23]
Trotski vapautettiin "Britannian Washingtonin suurlähetystön pyynnöstä... joka toimi USA:n Ulkoministeriön vaatimuksesta, joka toimi jonkun muun hyväksi". Kanadalaisille viranomaisille "annettiin ohjeet tiedottaa lehdistölle että Trotski oli USA:n kansalainen joka matkusti Amerikkalaisella passilla; että Washingtonin Ulkoministeriö erityisesti vaati hänen vapauttamistaan". Edelleen, MacLean kirjoittaa, Ottawassa "Trotskilla oli, ha jänellä on edelleen, voimakas maanalainen vaikutusvalta. Siellä hänen valtansa oli niin suuri että oli annettu ohjeet että hänelle täytyy antaa kaikki huomaavaisuus."
MacLeanin raportoinnin teema on, täysin todistettavasti, että Trotskilla oli läheiset suhteet Saksan kenraaleihin (German General Staff) ja hän luultavasti toimi heidän puolestaan. Samalla kun tällaiset suhteet on luotu erityisesti Leniniä varten — siinä määrin että Leniniä tuettiin rahallisesti ja Saksalaiset helpottivat hänen paluutaan Venäjälle — näyttää varmalta että Trotskia avustettiin samalla lailla. Nämä 10 000 dollaria jotka Trotskilla sai New Yorkista olivat Saksalaisista lähteistä, ja äskettäin vapaaksi julistetuissa dokumenteissa USA:n Ulkoministeriön kansioissa sanotaan seuraavaa:
March 9, 1918 to: American Consul, Vladivostok from Polk, Acting Secretary of State, Washington D.C.
Luottamuksellista informaatiota: Seuraavassa on tiivistelmä viestistä 12. tammikuuta Von Schanzilta German Imperial Bankista Trotskille, kenraalit suostuvat antamaan lainaa viiden miljoonan ruplan edestä lähetettäväksi avustavalle laivasto-komissaari Kudrisheffile Kaukoitään.
Tämä viittaa jonkinlaiseen suhteeseen Trotskin ja Saksalaisten välillä tammikuussa 1918, aikana jolloin Trotski ehdotti liittoa Lännen kanssa. Ulkoministeriöllä ei ole sähkeen alkuperää, ainoastaan että se oli peräisin Sotaopiston henkilökunnalta. Ulkoministeriö piti tätä viestiä aitona ja toimi sen pohjalta. Se on yhdenmukainen Eversti MacLeanin artikkelin yleisen sävyn kanssa.
Trotskin aikeet ja päämäärät
Täten, me voimme olettaa että tapahtumat etenivät seuraavalla tavalla: Trotski matkusti New Yorkista Petrogradiin passilla joka oli annettu Woodrow Wilsonin väliintulon ansiosta, sekä julistetulla aikomuksella "viedä eteenpäin" (carry forward) tätä vallankumousta. Britannian hallitus oli Trotskin vapauttamisen välitön lähde Kanadalaisten vankeudesta huhtikuussa 1917, mutta muut tahot ovat hyvinkin voineet "painostaa". Lincoln Steffens, Amerikkalainen Kommunisti, toimi linkkinä Wilsonin ja Charles R. Cranen, sekä Cranen ja Trotskin välillä. Edelleen, vaikka Cranella ei ollut virallista asemaa, hänen poikansa oli ulkoministeri Robert Lansingin luottamuksellinen avustaja, ja Crane senior sai yksityiskohtaisia raportteja Bolshevikkien Vallankumouksen edistymisestä. Edelleen, suurlähettiläs William Dodd (USA:n Saksan suurlähettiläs Hitlerin aikakaudella) sanoi että Cranella oli aktiivinen rooli vallankumouksen Kerenskin vaiheessa; Steffensin kirjeet vahvistavat että Crane näki Kerenskin vaiheen ainoastaan yhtenä askeleena jatkuvassa vallankumouksessa.
Mielenkiintoinen kohta, kuitenkaan, ei ole se kuinka paljon kommunikaatiota erilaisten henkilöiden välillä kuten Crane, Steffens, Trotski, ja Woodrow Wilson välillä oli liittyen jonkinlaiseen yksimielisyyteen miten tämän jälkeen edettäisiin — tarkoittaen että Väliaikaishallitus (Provisional Government) nähtiin "väliaikaisena" (provisional), ja että "uusi vallankumous" (re-revolution) seuraisi.
Kolikon toisella puolella, tulkintojen Trotskin aikeista pitäisi olla varovaisia: hän oli perehtynyt kaksoispeliin (he was adept at double games). Virallinen dokumentaatio selkeästi viittaa ristiriitaisiin toimiin. Esimerkiksi, USA:n Ulkoministeriön Kaukoidän osasto sai 23.3.1918 kaksi raporttia liittyen Trotskiin; toinen on ristiriidassa toisen kanssa. Toinen raportti, joka oli päivätty 20. maaliskuuta, oli lähtöisin venäläisestä sanomalehdestä nimeltä Russkoe Slovo. Tässä raportissa lainattiin Trotskin haastattelua jossa hän sanoi että mikä hyvänsä liitto Yhdysvaltain kanssa oli mahdoton:
Neuvosto-Venäjä ei voi liittoutua... kapitalistisen Amerikan kanssa sillä se olisi petos. On mahdollista että Amerikkalaiset haluavat tällaista lähentymistä kanssamme, jonka yllykkeenä toimii sen vihamielisyys Japania kohtaan, mutta joka tapauksessa, ei tule kysymykseenkään liitto meidän taholtamme minkään porvarillisen valtion kanssa. [24]
Ensimmäinen raportti, joka oli myös lähtöisin Moskovasta, oli päivätty 17. maaliskuuta 1918, kolme päivää aiemmin, ja se oli Suurlähettiläs Francisilta: "Trotski pyytää viittä Amerikkalaista upseeria armeijan tarkastajiksi jota ollaan organisoimassa puolustusta varten. Hän pyytää myös rautateitä operoivia miehiä ja varusteita." [25]
Tämä Yhdysvalloille suunnattu pyyntö on tietenkin ristiriidassa "liittoutumisen" torjumisen kanssa.
Ennenkuin me jätämme Trotskin pitäisi tehdä joitakin mainintoja Stalinin 1930-luvun näytösoikeudenkäynneistä, erityisesti vuoden 1938 syytöksistä ja oikeudenkäynneistä joiden kohteena oli "oikeistolaisten ja trotskilaisten neuvostovastainen blokki". Nämä juridisen prosessin parodiat, jotka on lähes yksimielisesti hylätty Lännessä, saattavat antaa valoa Trotskin aikeista.
Stalinistien syytösten iskulause (crux) oli että trotskilaiset olivat kansainvälisen kapitalismin maksettuja agentteja. K.G. Rakovsky, eräs vuoden 1938 puolustusasianajajista, sanoi, tai hänet houkuteltiin sanomaan: "Me olimme ulkomaisen, kansainvälisen fasismin aggression etujoukko, emmekä vain Neuvostoliitossa, vaan myös Espanjassa, Kiinassa, kaikkialla maailmassa." Oikeudenkäynnin yhteenveto sisältää lausunnon: "Maailmassa ei ole toista yksittäistä henkilöä joka on saanut aikaan niin paljon murhetta ja epätoivoa kansoille kuin Trotski. Hän on fasismin pahantahtoisin agentti..." [26]
Nyt, vaikka tämä kenties ei ole muuta kuin verbaalinen loukkaus joita rutiininomaisesti vaihdettiin kansainvälisten Kommunistien kesken 1930- ja 1040-luvulla, on myös huomattavaa että langat näiden itsesyytösten takana ovat yhdenmukaisia todisteiden kanssa joita on annettu tässä luvussa. Ja edelleen, kuten me tulemme näkemään myöhemmin, Trotski pystyi saamaan tukea kansainvälisiltä kapitalisteilta, jotka, sattumoisin, olivat myös Mussolinin ja Hitlerin tukijoita. [27]
Niin kauan kun me näemme kaikki kansainväliset vallankumoukselliset ja kaikki kansainväliset kapitalistit toistensa vannoutuneina vihollisina, me unohdamme elintärkeän kohdan — että on todellakin ollut jonkinlaista operationaalista yhteistyötä kansainvälisten kapitalistien välillä, mukaan lukien fasistit. Eikä ole syytä miksi meidän pitäisi hylätä Trotski osana tätä allianssia.
Tämä tunnusteleva, rajallinen uudelleen arviointi tuodaan kirkkaaseen valoon kun me katsastamme Michael Gruzenbergin tarinan, joka oli Bolshevikkien tärkein agentti Skandinaviassa, joka salanimellä Alexander Gumberg oli myös Chase National Bankin luottamuksellinen neuvonantaja New Yorkissa, sekä myöhemmin Atlas Corporationin neuvonantaja. Sekä Venäläiset että Amerikkalaiset työnantajat tunnustivat hänen kaksoisroolinsa. Gruzenbergin tarina on esimerkki (case history) kansainvälisestä vallankumouksesta joka on liitossa kansainvälisen kapitalismin kanssa.
Eversti MacLeanin havainnot että Trotskilla oli "suuri maanalainen vaikutusvalta" ja että "hänen valtansa oli niin suuri että käskyt annettiin jotta hänelle annettaisiin kaikki harkinta" eivät ole lainkaan ristiriidassa Coulter-Gwatkinin väliintulon kanssa Trotskin puolesta; tai, näiden myöhempien tapahtumien kanssa, Stalinin syytösten kanssa trotskilaisten näytösoikeudenkäynneissä 1930-luvulla. Ne eivät myöskään ole ristiriidassa Gruzenbergin tapauksen kanssa. Toisaalta, ainoa tunnettu suora linkki Trotskin ja kansainvälisen pankkitoiminnan välillä oli hänen serkkunsa Abram Givatovzon kanssa, joka oli yksityinen pankkiiri Kiovassa ennen Venäjän vallankumousta ja Tukholmassa. Vaikka Givatovzo esiintyi antibolshevistina, hän itse asiassa toimi Neuvostojen puolesta vuonna 1918 valuutansiirroissa. [28]
Onko mahdollista että kansainvälinen verkko oli näiden tapahtumien takana? Ensinnäkin, oli Trotski, venäläinen internationalistinen vallankumouksellinen Saksalaisten yhteyksien kera joka kipinöi apua kahdelle niinsanotulle Prinssi Lvovin hallituksen tukijalle Venäjällä (Aleinikoff ja Wolf, New Yorkin venäläisiä). Nämä kaksi sytyttävät toimiin liberaalin Kanadan postilaitoksen apulaisjohtajan, joka puolestaan ryhtyy välittäjäksi kuuluisalle Britannian armeijan kenraalimajurille Kanadan armeijassa. Nämä ovat kaikki vahvistettuja linkkejä.
Lyhyesti, uskollisuudet eivät kenties aina ole sitä miltä ne näyttävät. Me voimme, kuitenkin, olettaa että Trotski, Aleinikoff, Wolf, Coulter, ja Gwatkin toimiessaan yhteisen rajallisen tavoitteen eteen; heillä oli myös joitakin yhteisiä korkeampia päämääriä kuin kansallinen uskollisuus tai poliittinen etiketti. Painottaakseni, ei ole ehdottomia todisteita että näin todella oli. Se on, tällä hetkellä, ainoastaan looginen oletus faktojen pohjalta. Myös muut motiivit ovat saattaneet edistää sitä. Kuva on vielä keskeneräinen.
Lähteet:
1. Leon Trotsky, My Life (New York: Scribner's, 1930), chap. 22.
2. Joseph Nedava, Trotsky and the Jews (Philadelphia: Jewish Publication Society of America, 1972), p. 163.
3. United States, Senate, Brewing and Liquor Interests and German and Bolshevik Propaganda (Subcommittee on the Judiciary), 65th Cong., 1919.
4. Special Report No. 5, The Russian Soviet Bureau in the United States, July 14, 1919, Scotland House, London S.W.I. Copy in U.S. State Dept. Decimal File, 316-23-1145.
5. New York Times, March 5, 1917.
6. Lewis Corey, House of Morgan: A Social Biography of the Masters of Money (New York: G. W. Watt, 1930).
7. Morris Hillquit (formerly Hillkowitz) oli ollut Johann Mostin puolustusasianajaja Presidentti McKinleyn salamurhan jälkeen, ja vuonna 1917 hän oli New Yorkin Sosialistisen puolueen johtaja. 1920-luvulla Hillquit tutustui New Yorkin pankkimaailmaan nousemalla International Union Bankin pääjohtajaksi ja lakimieheksi. Presidentti Franklin D. Rooseveltin alaisuudessa, NRA-koodit vaateteollisuuteen.
8. New York Times, March 16, 1917.
9. U.S. State Dept. Decimal File, 316-85-1002.
10. Ibid.
11. Ibid., 861.111/315.
12. Lincoln Steffens, Autobiography (New York: Harcourt, Brace, 1931), p. 764. Steffens was the "go-between" for Crane and Woodrow Wilson.
13. William Edward Dodd, Ambassador Dodd's Diary, 1933-1938 (New York: Harcourt, Brace, 1941), pp. 42-43.
14. Lincoln Steffens, The Letters of Lincoln Steffens (New York: Harcourt, Brace, 1941), p. 396.
15. U.S. State Dept. Decimal File, 861.00/1026.
16. This section is based on Canadian government records.
17. Gwatkinin muistiot Kanadan hallituksen kansioissa eivät ole allekirjoitettuja, mutta niissä on kryptinen merkki tai symboli. Tämä merkki on tunnistettu Gwatkinille kuuluvaksi, sillä eräs Gwatkinin kirje (21. huhtikuuta) jossa on tämä kryptinen merkki on tunnistettu.
18. H.J. Morgan, Canadian Men and Women of the Times, 1912, 2 vols. (Toronto: W. Briggs, 1898-1912).
19. June 1919, pp. 662-666. Toronto Public Library has a copy; the issue of MacLean's in which Colonel MacLean's article appeared is not easy to find and a frill summary is provided below.
20. See also Trotsky, My Life, p. 236.
21. See Appendix 3.
22. Hänen oman selityksensä mukaan, Trotski saapui Yhdysvaltoihin vasta tammikuussa 1917. Trotskin todellinen nimi oli Bronstein; hän kaksi nimen "Trotski". Bronstein on saksaa ja Trotski on Puolalainen pikemminkin kuin Venäläinen. Hänen etunimekseen on annettu tavallisesti "Leon". Kuitenkin, Trotskin ensimmäisessä kirjassa, joka julkaistiin Genevessä, oli etunimen kohdalla kirjain "N", ei "L".
23. See Appendix 3; this document was obtained in 1971 from the British Foreign Office but apparently was known to MacLean.
24. U.S. State Dept. Decimal File, 861.00/1351.
25. U.S. State Dept. Decimal File, 861.00/1341.
26. Report of Court Proceedings in the Case of the Anti-Soviet "Bloc of Rightists and Trotskyites" Heard Before the Military Collegium of the Supreme Court of the USSR (Moscow: People's Commissariat of Justice of the USSR, 1938), p. 293.
27. See p. 174. Thomas Lamont of the Morgans was an early supporter of Mussolini.
28. See p. 122.