Wall Street and the Bolshevik Revolution

Luku 10: J.P. MORGAN ANTAA HIUKAN APUA VASTAPUOLELLE

En istuisi lounaalle Morganin kanssa — paitsi jos olisi mahdollisuus oppia jotakin hänen motiiveistaan ja asenteistaan.

William E. Dodd, Ambassador Dodd's Diary, 1933-1938

Toistaiseksi tarinamme on kiertänyt yhden ainoan merkittävän finanssitalon ympärillä — Guaranty Trust Company, joka oli suurin trusti-yhtiö Yhdysvalloissa ja jota J.P. Morganin firma hallitsee. Guaranty Trust käytti Olof Aschbergia, Bolshevikkien pankkiiria välittäjänä Venäjällä ennen vallankumousta ja sen jälkeen. Guaranty oli Ludwig Martensin ja hänen Neuvostoliiton Tiedotustoimiston (Soviet Bureau) tukija, ensimmäinen Neuvostoliiton edustaja Yhdysvalloissa. ja 1920-luvun puolivälissä Guaranty Trust oli Neuvostoliiton julkistalous (fiscal) agentti Yhdysvalloissa; ensimmäiset lastit Neuvostoliiton kultaa Yhdysvaltoihin myös jäljitettiin Guaranty Trustiin.

Tällä Bolshevikki-myönteisellä aktiviteetille on hätkähdyttävä kääntöpuoli — Guaranty Trust oli United Americansin perustaja, elinvoimaisen Neuvostovastaisen organisaation joka äänekkäästi pelotteli Punaisten invaasiolla, joka tapahtuisi vuonna 1922, väitti että 20 miljoonaa dollaria Neuvostoliittolaisten rahoja oli matkalla rahoittamaan Punaisten vallankumousta, ja ennusti paniikkia sekä joukko-nälkiintymistä New York Cityn kaduilla. Tämä kaksijakoisuus nostaa esiin, tietysti, vakavia kysymyksiä Guaranty Trustin ja sen johtajien aikeista. Sopimukset Neuvostoliittolaisten kanssa, jopa heidän tukemisensa voidaan selittää epäpoliittisella ahneudella tai yksinkertaisilla poliittisilla motiiveilla. Toisaalta, propagandan levittäminen joka on tarkoitettu luomaan pelkoa ja paniikkia, kun samaan aikaan rohkaistaan olosuhteita jotka antavat nousun pelolle ja paniikille on huomattavasti vakavampi ongelma. Se vihjaa äärimmäiseen moraaliseen rappioon. Katsotaan ensin lähemmin antikommunistista United Americansia.

United Americans perustettiin taistelemaan kommunismia vastaan

Organisaatio United Americans perustettiin vuonna 1920. [1] Se oli avoin ainoastaan USA:n kansalaisille ja suunnitelmien mukaan siihen oli tarkoitus kuulua viisi miljoonaa jäsentä, "joiden ainoa tarkoitus olisi taistella sosialistien, kommunistien, IWW:n, Venäläisten organisaatioiden ja radikaalien maanviljelijöiden yhdistyksien opetuksia vastaan."

Toisin sanoen, United Americans oli tarkoitettu taistelemaan kaikkia näitä instituutioita ja ryhmiä vastaan joiden uskottiin olevan antikapitalistisia.

Aiemman organisaation (preliminary organization) viranomaiset joka oli perustettu luomaan United Americans olivat Allen Walker Guaranty Trust Companysta; Daniel Willard, Baltimore & Ohio Railroadin presidentti; H.H. Westinghouse Westinghouse Air Brake Companysta; sekä Otto H. Kahn Kuhn, Loeb & Companysta ja American International Corporationista. Näitä Wall Streetin miehiä tukivat joidenkin yliopistojen presidentit ja Newton W. Gilbert (entinen Filippiinien kuvernööri). Ilmiselvästi, United Americans oli, ensi silmäyksellä, juuri sellainen organisaatio jollaista vallitsevan järjestelmän kapitalistien odottaisi rahoittavan ja joihin heidän odottaisi liittyvän. Sen perustamisen ei olisi pitänyt olla suuri yllätys.

Toisaalta, kuten em olemme jo nähneet, nämä rahoittajat olivat myös syvällä mukana tukemassa uutta Neuvostohallitusta Venäjällä — vaikka tämä tuki oli kulissien takana, tallennettuna ainoastaan hallituksen kansioihin ja siten että ne pidettäisiin salassa viisikymmentä vuotta. Osana United Americansia, Walker, Willard, Westinghouse, ja Kahn pelasivat kaksoispeliä (double game). Englantilainen sosialisti J.H. Thomas kuvaili Otto H. Kahnia, tämän antikommunistisen organisaation perustajaa siten että "hänen kasvonsa olivat kohti valoa". Kahn kirjoitti esipuheen J. H. Thomasin kirjaan. Vuonna 1924 Otto Kahn lähetti kirjeen League for Industrial Democracylle ja julisti yhteisiä tavoitteita tämän sosialistisen aktivisti-ryhmän kanssa (sivu 49). The Baltimore & Ohio Railroad (Willardin työnantaja) oli aktiivinen kehittäessään Venäjää 1920-luvulla. Westinghouse vuonna 1920, jolloin United Americans perustettiin, johti erästä tehdasta Venäjällä joka oli säästynyt kansallistamiselta. Ja Guaranty Trustin rooli on kuvailtu pikkutarkasti.

United Americans tekee "hätkähdyttäviä paljastuksia" Punaisista

Maaliskuussa 1920, New York Timesin etusivulla oli laaja, yksityiskohtainen kertomus Punaisten invaasiosta Yhdysvaltoihin kahden vuoden sisällä, invaasio jota Neuvostoliittolaiset rahoittaisivat 20 miljoonalla dollarilla, "jotka oli hankittu Venäjän aateliston murhaamisella ja ryöstämisellä." [2]

United Americans oli, paljastettiin, kartoittanut "radikaaleja aktiviteetteja" Yhdysvalloissa, ja oli tehnyt niin roolissaan organisaationa joka oli perustettu "puolustamaan Yhdysvaltain perustuslakia hallituksen edustuksellisessa muodossa sekä yksityisen omistuksen oikeutta jonka Perustuslaki takaa."

Edelleen, tätä kartoitusta, lehdessä julistettiin, oli tukenut toimeenpaneva johtokunta (executive board), "mukaan lukien Otto H. Kahn, Allen Walker Guaranty Trust Companysta, Daniel Willard," sekä muut. Kartoituksessa väitettiin että radikaalien johtajat ovat luottavaisina että voivat saada aikaan vallankumouksen, että se alkaa New York Cityssä yleislakolla, että Punaisten johtajat ovat ennustaneet suurta verenvuodatusta ja että Venäjän Neuvostohallitus on lahjoittanut 20 000 000 Amerikkalaisten radikaalien liikkeelle.

Neuvostoliittolaisen kullan laivaukset Guaranty Trustille 1920-luvun puolivälissä (540 laatikkoa, jokaisessa kolme poodia) olivat karkeasti laskettuna arvoltaan 15 000 000 dollaria (20 dollaria unssilta), ja muut kulta-laivaukset Robert Dollarin ja Olof Aschberg tekivät yhteensä hyvin lähelle 20 miljoonaa dollaria. Informaatiota Neuvostoliittolaisen kullan siirtämisestä radikaalien liikkeelle kutsuttiin "läpikotaisin luotettavaksi" ja "se luovutettiin Hallitukselle". Punaiset, vakuutettiin, suunnittelivat näännyttävänsä New Yorkin alamaisuuteen neljässä päivässä:

Sillä välin Punaiset laskivat taloudellisen paniikin varaan muutaman seuraavan viikon sisällä ajaakseen asiaansa. Paniikki aiheuttaisi hätää työläisten keskuudessa ja täten tekisi heidät alttiimmiksi vallankumouksen opille.

United Americansin raportti liioitteli suuresti radikaalien lukumäärää Yhdysvalloissa, heittäen ilmaan aluksi lukuja kuten kaksi tai viisi miljoonaa ja sitten antaen tarkan luvun: 3 465 000 jäsentä neljässä radikaalien organisaatiossa. Tämä raportti päätyi painottamaan verenvuodatuksen mahdollisuutta ja siinä lainattiin: "Skaczewski, International Publishing Associationin presidentti, joka kerskui että pian koittaisi aika jolloin Communistit tuhoaisivat täysin yhteiskunnan nykyisen muodon."

Lyhyesti, United Americans julkaisi raportin ilman tukevia todisteita, joka oli suunniteltu saamaan tavallinen ihminen paniikkiin: Merkittävä asia on, että tämä on se sama ryhmä joka oli vastuussa Neuvostoliiton suojelemisesta ja tukemisesta, itse asiassa avustamisesta jotta he voisivat toteuttaa nämä samat suunnitelmat.

Johtopäätökset liittyen United Americansiin

Onko tämä tapaus jossa oikea käsi ei tiedä mitä vasen käsi tekee? Luultavasti ei. Me puhumme yhtiöiden johtajista, äärimmäisen menestyksellisten yhtiöiden. United Americans oli luultavasti juoni jonka avulla johtaa yleisön — ja viranomaisten — huomio pois maanalaisista pyrkimyksistä joita tehtiin jotta päästäisiin sisään Venäjän markkinoille.

United Americans on ainoa dokumentoitu esimerkki jonka tämä kirjailija tuntee organisaatiosta joka avusti Neuvostohallitusta ja toimi myäs julkisivuna Neuvostohallituksen vastustamisessa. Tämä ei ole millään muotoa epäjohdonmukainen toimenpide, ja enemmän tutkimusta pitäisi vähintäänkin keskittää seuraaviin näkökohtiin:

(a) Onko muita esimerkkejä kaksinaamaisesta pelistä vaikutusvaltaisten ryhmien taholta jotka yleisesti tunnetaan vallitsevana järjestelmänä?

(b) Voisivatko nämä esimerkit laajentua muille alueille? Esimerkiksi, onko todisteita että ongelmat työpaikoilla ovat näiden ryhmien lietsomia?

(c) Mikä on tämän pihtiliike-taktiikan (pincer tactics) lopullinen tarkoitus? Voisiko se olla sukua Marxilaiseen aksioomaan: teesi versus antiteesi luo synteesin? On arvoitus miksi Marxilainen liike hyökkäisi kapitalismia vastaan käyden suoraan päälle (head-on) jos sen tavoitteena olisi kommunistinen maailma — tarkoittaen, jos kommunismi on kaivattu synteesi — ja kapitalismi on teesi, silloin jokin joka on kapitalismin ja kommunismin tuolla puolen olisi antiteesi. Voisiko siten kapitalismi olla teesi ja kommunismi antiteesi, siten että vallankumouksellisten ryhmien ja heidän tukijoidensa tavoite olisi näiden kahden järjestelmän yhdistäminen jonkinlaiseen maailmanjärjestelmään jota ei ole vielä kuvailtu.

Morgan ja Rockefeller auttavat Kolchakia

Samanaikaisesti näiden pyrkimysten kanssa auttaa Neuvostoliiton Tiedotustoimistoa ja United Americansia, tämä J.P. Morgan firma, joka hallitsi Guaranty Trustia, antoi taloudellisa apua eräälle Bolshevikkien pahimmalle vastustajalle, amiraali Aleksandr Kolchakille Siperiassa. 23. kesäkuuta 1919, Kansanedustaja Mason esitteli Edustajainhuoneen päätöslauselma-ehdotuksen numero 132, jossa Ulkoministeriölle annettiin ohjeet "tehdä tutkimus selvittämään totuus lehdistön raporteista" joissa väitettiin että Venäläiset oblikaatioiden haltijat olivat käyttäneet vaikutusvaltaansa saadakseen aikaan "amerikkalaisten joukkojen pysymisen Venäjällä" (retention of American troops in Russia) varmistaakseen jatkuvan korkojen maksun Venäläisille velkakirjoille. Basil Milesin muistion mukaan, William F. Sandsin työtoveri, Kansanedustaja Mason syytti että tietyt pankit yrittivät turvata Amiraali Kolchakin tunnustamisen Siperiassa saadakseen maksut entisistä Vebäläisistä velkakirjoista.

Sitten elokuussa 1919, ulkoministeri Robert Lansing sai Rockefellerien osin omistamasta National City Bank of New Yorkista kirjeen jossa pyydettiin virallista kommenttia ehdotetusta 5 miljoonan dollarin lainasta Amiraali Kolchakille; ja sekä J.P. Morgan & Companysta ja muilta pankkiireilta toisen kirjeen jossa kysyttiin Ulkoministeriön näkemystä liittyen kymmenen miljoonan punnan lainaan Kolchakille Englantilaisten ja Amerikkalaisten pankkiirien ryppäältä. [3]

Ulkoministeri Lansing informoi pankkiireita että Yhdysvallat ei ollut tunnustanut Kolchakia ja, vaikka he olivat valmiit antamaan hänelle apua, "Ulkoministeriö ei tunne että se voisi ottaa vastuun rohkaista tällaisia neuvotteluja mutta että, siitä huolimatta, ei näytä olevan esteitä lainalle olettaen että pankkiirien mielestä on viisasta myöntää sellainen." [4]

Tämän jälkeen, 30. syyskuuta, Lansing informoi USA:n konsulia Omskissa että "nämä lainat ovat siitä lähtien menneet säännönmukaisen kurssin läpi". [5] Kaksi viidesosaa oli Englantilaisten pankkien ja kolme viidesosaa Amerikkalaisten pankkien vastuulla. Kaksi kolmesosaa kokonaismäärästä oli tarkoitus käyttää Britanniassa sekä Yhdysvalloissa, ja jäljelle jäänyt kolmasosa siellä missä Kolchakin hallitus halusi. Lainan vakuutena oli Venäläinen kulta (Kolchakin) joka oli laivattu San Franciscoon. Aiemmin kerrottujen Neuvostoliiton kultalähetysten ajoitus vihjaa että yhteistyö Neuvostoliiton kanssa kullan myymisestä oli määrätty Kolchakin kulta-lainasopimuksen kannoilla (on the heels).

Neuvostoliiton kullan myynti ja Kolchakin laina myös vihjaavat että Carroll Quigleyn lausunto että Morganin intressit soluttautuivat kotimaan vasemmistoon soveltui myös ulkomaiden vallankumouksellisiin ja vastavallankumouksellisiin liikkeisiin. Kesä 1919 oli aikaa jolloin Bolshevikkein armeija joutui vetäytymään Krimiltä ja Ukrainasta, ja tämä synkkä kuva on saattanut houkutella Englantilaisia ja Amerikkalaisia pankkiireita korjaamaan suhteitaan anti-Bolshevistisiin voimiin. Ilmiselvä järkiperäinen selitys olisi säilyttää jalansija jokaisessa leirissä, ja olla täten suosiollisessa asemassa neuvoteltaessa luovutuksista ja bisneksestä sen jälkeen kun vallankumous tai vastavallankumous olisi viety loppuun ja uusi hallitus vakiintunut. Koska minkään konfliktin lopputulosta ei voida nähdä alussa, ajatuksena on sijoittaa merkittäviä summia jokaiselle hevoselle tässä vallankumous-kisassa. Täten, apua annettiin toisaalta Bolshevikeille ja toisaalta Kolchakille — samalla kun Britannian hallitus tuki Denikiniä Ukrainassa ja Ranskan hallitus meni Puolalaisten avuksi.

Syksyllä 1919 Berliiniläinen sanomalehti Berliner Zeitung am Mittak (8. - 9. lokakuuta) syytti Morganin firmaa siitä että se rahoitti Länsi-Venäjän hallitusta sekä Venäläis-Saksalaisia joukkoja Baltiassa jotka taistelivat Bolshevikkeja vastaan — molemmat Kolchakin liittolaisia. Morganin firma voimakkaasti kiisti tämän syytöksen: "Tämä firma ei ole käynyt neuvotteluja Länsi-Venäjän hallituksen kanssa tai kenenkään kanssa joka teeskentelisi edustavansa sitä, milloinkaan." [6] Mutta vaikka syytös rahoittamisesta ei olisi ollut tarkka, on todisteita yhteistyöstä. Dokumentit jotka Latvian hallituksen tiedustelu on löytänyt Eversti Bermondtin paperien joukosta, Läntisen Vpaaehtoisarmeijan komentaja, vahvistaa "suhteet joiden on väitetty olleen olemassa Kolchakin Lontoon agentin ja Saksan teollisuuspiirien välillä joka oli Bermondtin takana." [7]

Toisin sanoen, me tiedämme että J.P. Morgan, Lontoon ja New Yorkin pankkiirit rahoittivat Kolchakia. On myös todisteita jotka liittävät Kolchakin ja hänen armeijansa muihin anti-Bolshevistisiin armeijoihin. Ja näyttää olevan vain vähän epäilylsiä etteivätkö Saksan teollisuus- ja pankkiiri-piirit olisi rahoittaneet Yleisvenäläistä anti-Bolshevistista armeijaa Baltiassa. Ilmiselvästi pankkiirien rahoilla ei ole kansallista lippua.

Lähteet:

1. New York Times, June 21, 1919.

2. Ibid., March 28, 1920.

3. U.S. State Dept. Decimal File, 861.51/649.

4. Ibid., 861.51/675

5. Ibid., 861.51/656

6. Ibid., 861.51/767 — a letter from J. P. Morgan to Department of State, November 11, 1919. The financing itself was a hoax (see AP report in State Department files following the Morgan letter).

7. Ibid., 861.51/6172 and 861.51/6361.