The Rockefeller File

LUKU 3: Perhe joka saalistaa yhdessä

"Nelson Rockefelleristä tulee varapresidentti tai tapahtumat tekevät hänestä presidentin jonakin päivänä, hän syytää perheensä rahoja käytännössä jokaiseen sureen merkittävään asiaan..."

-Thomas O'Toole, Washington Post

Vaikka kansainvälinen pankkitoiminta on luultavasti Rockefellerin kaikkein tärkein liiketoiminta-alue, Standard Oil pysyy kulmakivenä Rockefellerin imperiumissa. Perhe tunnetaan yhä parhaiten öljy-omistuksistaan kuin pankkiosakkeista.

Öljyjohdannaiset ovat tänään kaikkein tärkein yksittäinen hyödyke maailmanmarkkinoilla. Ne antavat työntövoiman, tietysti, melkein jokaiseen moottoriajoneuvoon maailmassa, ne toimivat polttoaineena suurimalle osalle sähkövoimaloita, ja ne ovat tärkein raaka-aine muovien, kemikaalien ja lääkkeiden valmistuksessa. Kaikki tämä on tuonut suunnatonta taloudellista hyötyä Rockefellereille. Kuten TIME raportoi 18.2.1974:

"111 vuoden ajan, bisnes joka on tunnettu nimillä Standard Oil Trust, Standard Oil Company (New Jersey), Esso ja nykyään Exxon on selviytynut sodista, takavarikoinneista, julmasta kilpailusta, skandaalien penkomisesta ja jopa pilkkomisesta USA:n Korkeimman oikeuden määräyksestä (vuonna 1911). Se ei ole ainoastaan jäänyt eloon vaan on myös kasvanut -- Clevelandissa sijainneesta jalostamosta globaaliksi jättiläiseksi joka myy petroolia yli 100 maassa noin 300 tytäryhtiön kautta."

Se ei ole ainoastaan kasvanut vaan myös menestynyt -- niin paljon että viime vuonna se raportoi suurimmasta vuositatisesta voitosta jonka mikään teollisuusyhtiö on koskaan tehnyt: 2,4 miljardia dollaria verojen jälkeen.

Exxonin, öljyteollisuuden tiikerin, räjähdysmäinen kasvu paljastetaan seuraavassa UPI:n artikkelissa, 15 kuukautta TIME:n artikkelin jälkeen:

"Fortune Magazine on juuri julkaissut listan maan 500 suurimmasta yhtiöstä, ja milloinkaan niiden 20 vuoden aikana jolloin se on seurannut niiden kassavirtaa, sijoitukset eivät ole muuttuneet tällä tavalla. Syynä on öljy."

Fortune Magazinen uusi lista suurimmista julkisessa omistuksessa olevista teollisuusyhtiöistä vuodelta 1974 antaa uuden ykkössijan: Exxon Corporation. Se syrjäytti General Motors Corporationin, joka oli ollut Amerikan suurin teollisuusyhtiö 40 vuoden ajan. Exxon oli sijalla 2 vuonna 1973.

Öljyn hinnan nousun ansiosta, Exxonin myynti, jonka perusteella Fortune määrittelee sen koon -- kasvoi 25,7 miljardista dollarista (1973) viime vuoden 35,8 miljardiin dollariin.

Saadaksesi jonkinlaisen käsityksen Exxonin suunnattomasta koosta, ajattele seuraavaa: jos Exxonilta riisuttaisiin kaikki ulkomaiset toiminnot, se olisi yhä 9. tai 10. suurin teollisuuslaitos Yhdysvalloissa. Kuitenkin se saa ainoastaan 16 % tuloistaan öljyntuotannosta ja 32 % petroolin myynnistä tässä maassa. Jos Exxon pelkästään kuljettaisi öljyä, se olisi maailman suurin kuljetusyhtiö. Sillä on 155 omaa tankkeria. Se on huomattava kansainvälinen finanssitalo, jolla on omaisuuksia Saksan markoissa, Japanin jeneissä, Ranskan frangeissa, punnissa ja dollareissa kaikkialla maailmassa. Ja se jatkuu ja jatkuu.

Jotta määrittelisimme sen missä mittakaavassa perhe omistaa Exxonin ja muut alkuperäisen Standard Oil Trustin versot (Mobil, Standard of Indiana, Standard of California, Chevron, Sohio, Phillips 66, Marathon, jne.) meidän täytyy kerätä kaikki palapelin palat jotka me vain voimme löytää ja liittää ne huolellisesti yhteen. Todistuksessaan Kongressin edessä, Dilworth paljasti että Rockefellerin perheellä on öljyosakkeita 324 600 000 dollarin arvosta. Tämä vastaa keskimäärin kahta prosenttia neljästä suuresta öljy-yhtiöstä. Mutta, vuonna 1966, todistus Patmanin komitean edessä vihjasi yhdeksän Rockefellerin perheen säätiötä omisti keskimäärin 3 % Standard Oil Trustin jälkeläisten osakkeista. Tämä, yhteensä 5 %, antaisi Rockefellereille suuren vallan (effective working control) näistä neljästä suuresta yhtiöstä.

Lisäksi, on osakkeita jotka ovat pankkien, vakuutusyhtiöiden, yliopistojen ja muiden ryhmien hallussa, joiden johtokuntien johtajat ja luottamushenkilöt ovat sidoksissa Rockefellereihin.

Ja kuitenkin, uskomatonta, öljy ei ole edes Rockefellerien suurin liiketoiminta-alue. Tämä kunnia on varattu kansainväliselle pankkitoiminnalle. Rockefellerien perheen pankkeja ovat First National City Bank ja Chase Manhattan Bank. Tämä Chase Manhattan Bank on kolmanneksi suurin finanssitalo maailmassa; ja vaikka se on 'vasta' kolmannella sijalla, se on ylivoimaisesti kaikkein vaikutusvaltaisin.

Maailman suurin pankki on Bank of America, joka loi luottokortin, Bank Americardin, joka on 39 miljoonalla ihmisellä maailmanlaajuisesti. Bank of Americasta tuli jättiläinen haarakonttoreidensa kautta, joita sillä on yli 1 000. Viime aikoihin asti, ennenkuin se yhdisti kansainväliset toimintansa Euroopan Rothschildien kanssa, Bank of Americalta puuttui kansainvälinen osaaminen (international horsepower). Nyt, myös se on liittynyt internationalistien ristiretkeen maailmanhallituksen saavuttamiseksi.

Chase Manhattanin loivat Rockefellerien omistama Chase Bank yhdessä Kuhn, Loebin hallitseman Manhattan Bankin kanssa. Tämä avioliitto on ollut menestyksekäs molemmille perheille; vuonna 1971 Chase Manhattanilla oli varoja 36 miljardin dollarin arvosta. Tämä on jo sinänsä riittävän vaikuttavaa, mutta New York Times on huomauttanut että tämä ei ole koko tarina. Suuri osuus Chase Manhattanin bisneksistä hoidetaan ulkomailla olevien yhteistyö kumppanien kautta eikä niitä lasketa mukaan pankin taseeseen.

TIME painottaa myös Chase Manhattanin suunnatonta valtaa huomauttamalla: "Chase Manhattanilla on 28 omaa haarakonttoria ulkomailla, mutta mikä vielä tärkeämpää, sillä on 50 000 yhteistyö kumppania ympäri maailmaa." Viisikymmentä tuhatta konttoria (correspondent banks) konttoria ympäri maailmaa! Jos jokainen konttori olisi vain 10 miljoonan dollarin arvoinen, se antaisi Chase Manhattanille potentiaalisen maailmanlaajuisen peiton joka olisi arvoltaan sata miljardia dollaria. Tällainen luku on yksinkertaisesti käsittämätön. Valitettavasti, on luultavaa että tämä on varovainen arvio Chase Manhattanin vallasta.

Tällainen taloudellinen peitto antaisi Rockefellereille kyvyn luoda kansainvälinen finanssikriisi yhdessä yössä. Voisiko olla mahdollista että nämä ovat niitä jotka ovat manipuloineet kullan, dollarin ja ulkomaisten valuuttojen kursseja muutaman viime vuoden aikana saaden useimmat sijoittajat paniikkiin, mutta tehden itselleen voittoja?

Joka kerta kun kansainvälinen finanssimyrsky puhkeaa, tuuli puhaltaa satoja miljoonia dollareita eurooppalaisiin pankkeihin. Kun myrsky asettuu, ne joilla oli sisäpiirin tietoa alussa tienasivat suunnattomai voittoja. Se että Rockefellerit ovat olleet voitollisesti mukana Chase Manhattan Bankin ja sen ulkomaisten tytäryhtiöiden kautta, on enemmän kuin todennäköistä.

Melkein jokaisella mittarilla, Chase Manhattan Bankista on tullut itsenäinen valtio. Paitsi että sillä on enemmän rahaa kuin useimmilla. Sillä on jopa lähettiläs YK:ssa.

Yksi valaiseva tilasto: Vuonna 1973 Chase Manhattanin puheenjohtaja David Rockefeller tapasi 27 valtionpäämiestä, mukaan lukien Venäjän ja Punaisen Kiinan johtajat, sekä suuren määrän pienempiä johtajia. Edes Henry Kissingerillä ei ole samanlaista vaikutusvaltaa huipulla oleviin miehiin.

Chase Manhattanin vuosiraportti sisältää paljon informaatiota pankin maailmanlaajuisesta laajenemisesta. Siitä on tullut kansainvälinen suuressa mittakaavassa. Eikä se osoita merkkejä hidastumisesta. Itse asiassa, Chase Manhattan on kiistämätön maailman raskaansarjan mestari mitä tulee kansainväliseen pankkitoimintaan.

Senaatin kuulustelussa Nelson väitti: "En omista yhtään Chase Manhattanin osaketta." Kuitenkin, hän unohti mainita että hänen perheensä omistaa 623 000 osaketta, eli 2,54 % pankin osakepääomasta. Ja hän myös sopivasti unohti sen tosiasian että Rockefeller Brothers Fund (säätiö) omistaa 148 000 osaketta ja Rockefeller University 81 296 osaketta.

Myer Kutz kertoo meille New York Timesissa 28.4.1974: "Rockefellerit ja heidän instituutionsa omistavat suuren, pohjimmiltaan määräysvallan takaavan osuuden, joka on arviolta yli 4 %, Chase Manhattan Bankista."

Chase Manhattanin vuosiraportti (1974) kertoo meille että pankin varat ovat yhteensä 42 532 003 302 dollaria. Tämä on yli 42 miljardia dollaria. Tästä, pankki raportoi, heidän nettovoittonsa vuonna 1974 oli 180 801 382 dollaria. Tämä yli 180 miljoonan dollarin voitto tarkoittaa 3,5 miljoonaa dollaria viikossa, ja jos Rockefellerien perhe omistaa pankista yli 4 %, se on karkeasti laskien 7,2 miljoonaa dollaria (vuodessa). Tämä ei ole huono tulos, ottaen huomioon että Chase Manhattan on ensisijaisesti perheen muiden taloudellisten etujen säilytyspaikka.

Taas kerran meidän täytyy huomauttaa että perhe saattaa omistaa Chase Manhattanista paljon enemmän kuin myönnetään. Professori James Knowles, hyvin yksityiskohtaisessa tutkimuksessaan The Rockefeller Financial Group sanoo:

"On mahdotonta päätellä sitovasti että nämä varakkaat perheet jotka istuvat pankin johtokunnassa omistaisivat määräävän osuuden osakkeista. Suurten pankkien omistajuus on huolellisesti varjeltu salaisuus. Jopa silloin kun pankkeja vaaditaan paljastamaan suurimmat osakkeen omistajansa, kuten tapahtui vuonna 1962 Patmanin tutkimuksissa (in the 1962 Patman investigation of chain banking), he ovat käyttäneet sellaisia mitä kutsutaan termillä 'street names', viitatessaan trustien omistamiin osakkeisiin."

"Nämä 'kadunnimet' ovat täysin kuviteellisia eikä niillä ole mitään tekemistä todellisten edunsaajien tai trustien kanssa. Chase Manhattan Bankin tapauksessa, esimerkiksi, on raportoitu että kahdenkymmenen suurimman osakkeen omistajan joukossa vuonna 1962 oli viisitoista 'kadunnimeä' (e.g., Dudd & Co., Don & Co., Atwell & Co.)..."

Jos viisitoista kahdestakymmenestä suurimmasta osakesalkusta ovat keksittyjen omistajien nimissä, jotka on suunniteltu kätkemään todellisten omistajien identiteetit, on mahdollista että eräät, jolleivät useimmat omistajat ovat osa Rockefellerien imperiumia.

Kun pohditaan muutamia faktoja jotka ovat yleisön saatavilla -- että Rockefellerit hallitsevat suurinta osakesalkkua Chase Manhattanissa -- että muut perheet jotka ovat läheisesti sidoksissa Standard Oilin omaisuuteen yhtiön alkuhetkistä lähtien omistavat myös huomattavan määrän osakkeita -- että Chase Manhattanin johtokunta koostuu Rockefellerien luutnanteista -- ja että David Rockefeller on pankin hallintoneuvoston puheenjohtaja -- kukaan ei voi kiistää etteikö Rockefeller hallitsisi Chase Manhattan Bankia.

Mutta Chase Manhattan ei ole ainoa magapankki Rockefellerien talousimperiumissa. Ensimmäinen pankki johon Rockefellerien perhe sekaantui suoraan oli National City Bank of New York, joka on maailman toiseksi suurin pankki. Sen entisestä pääjohtajasta, James Stillmanista, tuli John D. Rockefellerin veljen, Williamin läheinen työtoveri, joka siihen aikaan johti jättimäistä Standard Oil Trustia. William Rockefeller ohjasi Standard Oilin pankkitoimintaa Stillmanin neuvojen mukaan, ja täten National Citystä tuli New Yorkin suurin pankki. Tämä taloudellinen avioliitto vahvistettiin siten että William Rockefellerin kaksi poikaa menivät naimisiin Stillmanin kahden tyttären kanssa.

Eläkkeelle jäämiseensä asti (1967), James Stillman Rockefeller, Stillmanin ja Rockefellerin yhdistymisen tuote, oli First National City Bankin hallintoneuvoston puheenjohtaja. Aiemmin James oli lujittanut Rockefellerien perheellisiä ja taloudellisia sidoksia avioitumalla Nancy Carnegien kanssa.

City Bank on nauttinut sellaista ilmiömäistä kasvua että se ylittää nyt mahtavan Chase varallisuuden määrässä mitattuna. Vaikka sillä ei ole sellaisia poliittisia lihaksia kuin Chasella, sillä on vain vähän merkitystä sillä molemmat ovat Rockefellerin perheen pankkeja.

Kolmas suuri pankki Rockefellerien talutusnuorassa on Chemical Bank, jota Harknessin perhe hallitsee. Edward Harkness oli eräs John D. Rockefellerin läheisistä työtovereista Standard Oil Trustissa ja vielä vuonna 1939 Harknessin perhe oli suurin Standard Oilin osakkeenomistaja joka ei ollut Rockefeller.

Läheisessä liitossa Rockefellerien pankkien kanssa ovat suunnattomat vakuutusyhtiöt, satojen miljoonien dollarien sijoitusten kera. Henkivakuutusyhtiöillä on elintärkeä rooli rahoituksessa koska he ovat pitkäaikaisten luottojen tärkeimpiä myöntäjiä, kun taas pankit ovat ensisijaisesti sitoutuneet lyhytaikaisiin luottoihin. Täten, yritysten elinmahdollisuudet riippuvat pitkälti siitä kykenevätkö he hankkimaan lainoja Rockefellerien hallitsemilta finanssijäteiltä.

Rockefellerien pankit ovat voimakkaasti kytköksissä kolmen suurimman henkivakuutusyhtiön hallintoneuvostoihin: Metropolitan Life, Equitable Life ja New York Life. Näiden kolmen vakuutusjätin varat olivat yhteensä 113 miljardia dollaria vuonna 1969. Professori Knowlesin mukaan, Rockefellerit hallitsevat neljännestä viidenkymmenen suurimman kaupallisen pankin varallisuudesta tässä maassa, ja noin kolmeakymmentä prosenttia viidenkymmenen suurimman vakuutusyhtiön varoista.

Vippaa mulle viitonen. (Buddy, can you spare a dime?)

Rockefellerin perheen valta näissä pankeissa ja vakuutusyhtiöissä antaa heille vallan taloudessa, mikä menee kauas suoraviivaisen omistajuuden ulkopuolelle.

On useita keinoja joiden avulla Rockefellerien klaani hallitsee suuria sektoreita taloudesta. Ensimmäinen tapahtuu sen kautta että he omistavat osakkeita. Viiden prosentin omistusosuus julkisesta yhtiöstä, Senaatin pankkikomitean vuoden 1974 raportin mukaan, on yhtä kuin määräysvalta, erityisesti jos nimesi on Rockefeller. Mutta jos me pohdimme vain niitä firmoja joista Rockefellerit omistavat kaksinkertaisen määrän osakkeita, tai että heillä on 5 % + kaksi tai enemmän paikkoja hallituksessa, me voimme pitää seuraavia yhtiöitä Rockefellerien hallitsemina. Suluissa sijoitus varallisuuden mukaan vuonna 1975:

Exxon (1), Mobil Oil (5), Standard of California (6), Standard of Indiana (13), International Harvester (26), Inland Steel (78), Marathon Oil (60), Quaker Oats (163), Wheeling-Pittsburgh Steel (194), Freeport Sulphur, ja International Basic Economy Corporation.

Muut keinot joiden myötä Rockefellereilla on potentiaalista vaikutusvaltaa talouden merkittävillä sektoreilla, toteutuvat pankkien trustien kautta. Melkein vuosikymmen sitten, kaupallisten pankkien trustien varat olivat 253 miljardia dollaria, melkein 100 miljardia enemmän kuin kaikkien pankkien yhteiset varat. Tavallisesti kaupallisten pankkien trusteilla on sen verran ääniä kyseisessä yhtiössä kuin he omistavat niiden osakkeita. Mutta jokainen joka uskoo että näin on laita suunnattoman suurissa trusteissa jotka Rockefellerien perhe on perustanut, luultavasti toivoo löytävänsä aidon timantin pääsiäismunasta.

Samalla kun Dilworth yritti vakuuttaa kokoontuneille senaatoreille kuulusteluissa että perhe ei koskaan sekaannu hallintoon, Fortune Magazine on raportoinut että Rockefellerien pankit painostavat usein päätöksissä edustajien välityksellä (throw their weight into proxy battles), ja hyvin asioista perillä oleva Professori Knowles lisää: "Mikään yhtiö ei ole turvassa pankkien trustien mahdolliselta vallalta."

Vuonna 1967, Rockefellerien pankeilla oli varoja 35 miljardia dollaria sijoitettuna trusteihin, melkein 14 % kaikista varoista! Näihin sisältyi 22,5 miljardia dollaria osakkeissa. Knowles huomauttaa:

"Ilmiselvästi, tällaiset omistukset, jotka ovat joko niiden perheiden suorassa omistuksessa joiden edustajat istuvat näiden [Rockefellerien] pankkien johtokunnissa tai ovat epäsuorasti heidän vallassa pankkien trustien äänivallan perusteella, tarjoavat suuren vallan USA:n talouden laajalla sektorilla."

Chasen trusti-osastolla on suurin osakesalkku 21 suuresta amerikkalaisesta yhtiöstä. Tämä tarkoittaa että United Air Lines, Northwest Airlines, Long Island Lighting, Atlantic Richfield Oil, National Air lines sekä 16 muuta monen miljoonan dollarin yhtiötä ovat myös Rockefellerien talutusnuoran alla. Los Angeles Times raportoi:

"Pankkien ja niiden trusti-osastojen hallinnalla on vaikutus joka moninkertaistaa perheen taloudellisen vallan. Jokaisella suurella pankilla New Yorkissa on miljoonia osakkeita trusteissa muiden omistajien nimissä (in trust for other owners) -- useimmat niistä antavat pankeille vallan äänestää osakkeiden lukumäärän mukaan ja täten käyttää valtaansa yhtiön johdossa."

Yhtiöitä jotka ovat luultavasti Rockefellerien hallinnassa -- finanssi-instituutioiden, trusti-osastojen tai säätiöiden omistamien osakkeiden kautta. Suluissa sijoitus varallisuuden mukaan vuonna 1975:

IBM (9), Mobil (5), Texaco (4), IT & T (10), Westinghouse (19), Boeing (39), International Paper (56), Minnesota Mining & Manufacturing (59), Sperry Rand (70), Xerox (41), National Cash Register (97), National Steel (64), American Home Products (92), Pfizer (130), Avon (150), ja Merck (152).

Mutta odota, on enemmän! Epäiletkö vielä että Rockefellerit olisivat kahmineet pelottavan vallan? Ajattele että vain kuljetusfirmoja jotka ovat Rockefellerien vaikutusvallan alla:

Perm Central, TWA, Eastern Airlines, United Airlines, National Airlines, Delta, Braniff, Northwest Airlines, ja Consolidated Freightways.

Muita suuria yhtiöitä joissa Rockefellereilla on merkittävää vaikutusvaltaa joko suoraan tai epäsuorasti, mutta ei riittävän paljon osoittamaan käytännöllistä valtaa (but not enough to prove working control), ovat:

AT & T, Motorola, Safeway, Honeywell, General Foods, Hewlett-Packard, ja Burlington Industries.

Vielä eräs keino jolla Rockefellerit voivat käyttää merkittävää valtaa yhtiöissä tapahtuu lainojen kautta.

Yhä enemmän viime vuosina yhtiöiden on täytynyt rahoittaa modernisaatiota ja laajentumista lainaamalla rahaa pankeista. Vanha John D., elämäkerran kirjoittaja Allan Nevins kertoo meille, ei koskaan sallinut yhdenkään finanssi-kapitalistin hankkivan suuria määriä hänen omistamiensa yhtiöiden osakkeita. Samalla kun Big Daddy ei halunnut tulla Wall Streetin laina-haiden syömäksi, hän ei välittänyt siitä että hänestä itsestään tuli tällainen. Karkeasti laskien 80 % Chasen laina-portfoliosta edustaa suuria, maanlaajuisia yhtiöitä. Bank of America, maan suurin, on erikoistunut lainaamaan rahaa tavallisille ihmisille. Rockefellerien pankit myöntävät vähemmän lainoja, mutta he antavat niitä teollisuus-jättiläisille. Professori Knowlesin mukaan, Rockefellerien pankkien asema pääomamarkkinoilla on jopa suurempi kuin niiden osuus pankkien ja vakuutusyhtiöiden varallisuudessa antaa ymmärtää. Kun pankki myöntää suuren lainan yritykselle, se on sellaisessa asemassa että se voi vaatia itselleen päätösvaltaa tässä yhtiössä. Usein tämä tulee sellaisessa muodossa että lainan ottaja päästää hallintoneuvostoonsa pankin edustajan.

Tämä liittyy vielä yhteen taloudellisen vallan menetelmään, toisiinsa kytköksissä olevat johtokunnat (interlocking directorates). Tällainen on olemassa kahden yhtiön välillä sillioin kun jonkin yhtiön hallintoneuvoston jäsen istuu myös toisen yhtiön hallintoneuvostossa. Tämä on teoriassa laitonta: Claytonin säädöksessä sanotaan, että kenelläkään ei ole lupa olla yli kahden yhtiön johtaja samanaikaisesti. Tätä lakia valvotaan melkein yhtä tiukasti kuin punaisia päin kulkevia jalankulkijoita New York Cityssä. Kaikkien kytkösten jäljittäminen liittyen Rockefellerien edustajiin eri yhtiöiden hallintoneuvostoissa on haaste johon edes Einstein ei pystyisi. Vain muutama suuri korporaatio jota ei ole aiemmin mainittu, joilla on toisiinsa kytköksissä olevia johtokuntien jäseniä:

Allied Chemical (8) Anaconda Copper (118), DuPont (17), Monsanto (43), Olin Mathison (161), Borden (47), National Distillers (185), Shell (14), Gulf (7), Union Oil (34), Dow Chemical (27), Celanese (101), Pittsburgh Plate Class (113), Cities Service (61), Stauffer Chemical (233), Continental Oil (16), Union Carbide (22), American Cyanamid (107) American Motors (93), Bendix (77), Chrysler (11), S. Kresge, R.H. Macy, ja C.I.T. Financial.

Siltä varalta että et pysy laskuissa mukana, siinä kuinka monta firmaa Rockefellerien verkkoon on tarttunut, salli meidän tehdä yhteenveto niiden tulosten perusteella jotka tiedetään: 37 maan 100 suurimmasta teollisuusyrityksestä, 9 maan 20 suurimmasta kuljetusfirmasta, maan suurin julkisia palveluja tuottava yritys (number one utility), 3 maan 4 suurimmasta vakuutusyhtiöstä, sekä suuri määrä pienempiä yhtiöitä jotka ovat mukana tuotteiden valmistuksessa, jakelussa, vähittäismyynnissä, lainoittamisessa tai sijoittamisessa, ovat Rockefellerien vallassa.

Hätkähdyttävää, eikö olekin? Laita kaikki yhteen eikä sitä lausuta MOTHER. Se lausutaan POWER.

"Perheen omaisuuden valtaa ei voida määritellä," Washington Post on raportoinut. Ja tällä kertaa lehti kertoi totuuden. "Se on omistajuuden ja voiman yhdysside joka on suurempi kuin osiensa summa." Mutta, Rocky sanoo, se on kaikki pelkkä myytti! Varmasti, Rocky, ja Raquel Welch on laiha, eikä Mark Spitz osaa uida!

Yksi tai kaksi epäilevää Tuomasta on koskaan pohtinut, että saattaisiko olla konfliktien ristiriita yhdistää kaikki tämä taloudellinen valta varapresidentin, ja potentiaalisesti presidentin poliittiseen valtaan.

Varallisuuden ei pitäisi olla este päästä korkeaan virkaan, tietenkään, edellyttäen että hallitus pysyy poissa bisneksestä eikä bisnes sekaannu politiikkaan. Mutta, on ilmiselvää että liike-elämä ja poliittinen valta ovat lähentyneet toisiaan useiden vuosikymmenten ajan. Tänään on käytännössä mahdotonta kertoa kuka viettelee ja ketä. Ideologisesti vasemmalla olevat kutsuvat sitä korporaatio-fasismiksi ja Ideologisesti oikealla olevat kutsuvat sitä valtiososialismiksi. Molemmat ovat oikeassa.

Pointti on siinä että Rockefellerin perheen intressit ovat niin läheisesti kytköksissä julkiseen politiikkaan, sekä ulko- että sisäpolitiikkaan, niin että käytännössä jokainen tärkeä hallituksen päätös jollakin tavalla vaikuttaa Rockefellerien imperiumiin. Kuten Thomas O'Toole havannoi Washington Postissa (lehti joka voimakkaasti tukee Rockyn nimitystä varapresidentiksi):

"Jos Nelson Rockefellerista tulee varapresidentti, tai tapahtumat tekevät hänestä presidentin jonakin päivänä, hän pumppaa perheen rahoja käytännössä jokaiseen julkiseen asiaan..."

"Verot, ympäristö, liiketoimintaa koskevat säädökset, hinnat, korko, ulkomaan diplomatia, sota ja rauha -- Rockefellerien intressit saavat vetoapua tai sitten niille tehdään hallaa hallituksen politiikan toimesta -- koskien käytännössä amerikkalaisten elämän jokaista osa-aluetta..."

"Varapresidenttinä tai presidenttinä, hän ei pysty kunnolla ottamaan etäisyyttä joka kerta kun poliittiset päätökset potentiaalisesti vaikuttavat Chase Manhattan Bankiin. Hän olisi vailla töitä jos hän tekisi niin. Vaikka Rockefeller antaisi köyhyyslupauksen, tämä imperiumi pysyisi koskemattomana, yhä perheen vallassa."

Mutta Rockefellerien varallisuus ulottuu tämän eturistiriidan tuolle puolen.

Mitä keskitason byrokraatti tekisi, esimerkiksi, jos hän tietäisi olevansa säätelemässä presidentin perheen omaisuutta? Kykenisikö senaattori tai kongressi-edustaja vastustamaan Valkoisen Talon ja Wall Streetin toiseksi suurimman pankin yhdistettyä voimaa, mainitsemattakaan kaikkia yhtiöitä jotka tekevät bisnestä siellä?

Rocky hautasi koko aiheen, mitä Kongressiin tulee, kun hän kysyi: "Olenko minä sellainen mies joka käyttäisi varallisuuttaan vastuuttomasti julkisessa virassa?" Hän tiesi että tämä kysymys tyydyttäisi poliitikot Capitol-kukkulalla, joista monet ovat saaneet lahjoituksia kampanjointiinsa Rockefellerin imperiumilta. Yhdelläkään Oikeuskomitean jäsenellä ei ollut rohkeutta vastata hänen retoriseen kysymykseensä "kyllä".

Kuten me tulemme näkemään, Rockefellerin perhe haluaa lisää rahaa ja lisää valtaa. Se tulee käyttämään yksityistä omaisuuttaan, julkista asemaansa, ja mitä tahansa hankkiakseen sitä. Vanhempi Rockefeller oli mestari-Machiavellialainen (häikäilemätön) joka alkoi vehkeilemällä paikallisia kilpailijoita vastaan ja päätyi juonimaan kartellistien kanssa saadakseen taloudellisen vallan: koko maailmasta. Hänen perillisensä saavat hänen juonensa näyttämään viattomilta: kuin ystävällinen kaupustelija lauantai-iltapäivän autotalli-kirpputorilla.