The Rockefeller File

LUKU 10: Ihmisten suunnittelijat

"Se on Kissingerin uskomus... että kontrolloimalla ruokaa, voidaan kontrolloida ihmisiä, ja kontrolloimalla energiaa, erityisesti öljyä, voidaan kontrolloida kansakuntia ja niiden talousjärjestelmiä. Asettamalla ruoka ja öljy kansainvälisen kontrollin alaisuuteen maailman rahajärjestelmän kanssa, Kissinger on vakuuttunut että heikosti yhteen liitetystä maailmanhallituksesta voi tulla todellisuutta vuoteen 1980 mennessä."

- Paul Scott, Nationally syndicated columnist

Rockefellerit oppivat melkein sata vuotta sitten että on kaksi standardi-tapaa jolla joku heidän yhtiöistään voi liittää itseensä toisen korporaation. Jos hankittava firma on paljon pienempi, "take-over" on yksinkertaisin käytäntö: ostaa heidät ulos.

Mutta jos kilpailija on itsesi kokoinen, sulautuminen "täytyy järjestää".

Tämä sama periaate toimii kansakuntien keskuudessa. Riippumatta siitä kuinka paljon tämä maa lähettää ulkomaille apua, teknistä tietoa, lainoja joita ei koskaan makseta takaisin, tai muuta anteliaisuutta (largesse), ei yksinkertaisesti ole mitää keinoa jolla joku toinen maa -- tai edes valtioiden muodostama liitto -- voitaisiin tehdä niin voimakkaaksi että se voisi päihittää meidät (to take us over).

Tunnustaen tämän elämän tosiasian, suunnittelijat kehittivät sulautumisen strategian -- Suuri sulautuminen (Great Merger) kansakuntien kesken.

Mutta ennenkuin tällainen sulautuminen voidaan saattaa päätökseen, ja ennenkuin Yhdysvalloista tulee vain yksi Uuden maailmanjärjestyksen provinssi, täytyy edes näyttää siltä että sopimuksen solmivat osapuolet olisivat samanarvoisia. Kuinka maailman valtioista saadaan enemmän tasa-arvoisia? Sisäpiiriläiset päättelivät että tarvitaan kaksihaarainen lähestymistapa: amerikkalaisen rahan ja tietotaidon käyttämistä kilpailijan vahvistamiseksi, ja käyttää samaan aikaan jokaista keksimääsi petollista strategiaa heikentääksesi ja köyhdyttääksesi tätä maata. Päämäärä ei ole viedä Yhdysvaltoja vararikkoon, meidän täytyy painottaa. Pikemminkin, tavoitteena on vähentää meidän tuottavaa mahtiamme (productive might), ja täten elintasoamme maailman sosialisoitujen kansakuntien toimeentulon rajalla olevalle tasolle.

Suomentajan kommentti: Tämä kirja on kirjoitettu vuonna 1975. Näyttää siltä että suunnitelmaa on muutettu, siten että tavoitteena on todellakin viedä Yhdysvallat, Japani, Eurooppa, jne. vararikkoon. Mutta se onnistuu vain jos kansalaiset ja valtiot velkaantuvat ensin oikein kunnolla, ja siksi korkotaso on painunut nollaan tai negatiiviseksi. Toinen muutos oli Neuvostoliiton häviäminen. On selvää että että Neuvostoliitto ajettiin tarkoituksella vararikkoon (mikä ei ollut vaikeaa), mutta en tiedä oliko syynä se, että maan tukeminen kävi länsimaille liian kalliiksi vai oliko taustalla jokin hämärämpi syy. [Mahdollisesti sellainen, että länsimaiden ihmisiä ei voi ajaa vararikkoon ilman kunnon kulutusjuhlia, ja se onnistuu vasta silloin, jos ihmisillä on tunne että maailmasta on tullut turvallisempi paikka. Tässä yksi mahdollinen selitys.]

"Vääriä hälytyksiä" on ollut useita vuodesta 2000 lähtien: IT-kupla; asuntokupla; Kreikan, Portugalin ja Irlannin velkakriisi; Argentiinan valuuttakriisi. Mutta niistä kaikista on selvitty ottamalla lisää lainaa. On mahdollista että uusi kupla on kehittymässä ja se puhkeaa joskus vuosien 2017-2025 tienoilla. Se todennäköisesti romahduttaa kaiken ja lopullisesti. Silloin meidät kaikki tapetaan. Siihen asti käyn katolisessa kirkossa, käyn helluntaiseurakunnassa, elän normaalia elämää ja yritän selviytyä arkipäivän haasteista.

Ainoastaan fasistisella/sosialistisella diktatuurilla on valtuus toteuttaa tällainen "uusjako". Huomioi että suunnitelmana ei ole nostaa vähemmän kehittyneiden maiden elintasoa meidän tasollemme, vaan laskea oma elintasomme lähemmäksi heidän tasoaan.

Voit olla varma, kuitenkin, että Rockefellerit ja heidän liittolaisensa eivät puhu oman elintasonsa laskemisesta. Se on sinun elintasosi joka täytyy uhrata Uuden maailmanjärjestyksen alttarilla.

Rockefellerien pelisuunnitelma on käyttää väestöä, energiaa, ruokaa ja taloudellisia kontrollimenetelmiä ihmisten hallintamenetelminä jotka johtavat, vakaasti ja tarkoituksellisesti, Suureen sulautumiseen. Paljon kaivuutyötä (spade work) näiden kulissien pystyttämiseksi on tehty Henry Kissingerin toimesta, joka oli Nelson Rockefellerin henkilökohtainen työntekijä vuosikymmenen ajan ennenkuin Rocky asetti hänet Nixonin hallitukseen. Useita kertoja Herr Kissinger on julistanut että hänen tavoitteensa on luoda "Uusi maailmanjärjestys". Kolumnisti Paul Scott paljastaa:

"Se on Kissingerin uskomus... että kontrolloimalla ruokaa, voidaan kontrolloida ihmisiä, ja kontrolloimalla energiaa, erityisesti öljyä, voidaan kontrolloida kansakuntia ja niiden talousjärjestelmiä. Asettamalla ruoka ja öljy kansainvälisen kontrollin alaisuuteen maailman rahajärjestelmän kanssa, Kissinger on vakuuttunut että heikosti yhteen liitetystä maailmanhallituksesta voi tulla todellisuutta vuoteen 1980 mennessä."

Maalaisjärki kertoo meille että Rockefellerin apulainen, kuten Kissinger ei pystyttäisi "kansainvälistä kontrollijärjestelmää" joka vie rahat Rockefellereiltä ja antaa ne jollekin toiselle. Ilmiselvästi, pelisuunnitelmana on ottaa muiden varat ja laittaa ne Rockefellerien hallitseman Maailmanhallituksen sateenvarjon alle.

Tätä uutta strategiaa voidaan kutsua nimellä "kriisien kautta kulkeva tie" Uuteen maailmanjärjestykseen. Se kulkee vierekkäistä latua Atlantic Unionin sopimuksen ja alueellisten hallitusten lähestymistavan kautaa Universaaliin Valtioon kanssa, ja lopulta yhtyy siihen. Kolumnisti Paul Scott kutsuu tätä nimellä "uusi strategianmuutos suorasta epäsuoraksi lähestymistavaksi tuoda maailmanhallitus". Tämä suunnitelma, kuten CFR:n Richard Gardner, osa-aikainen Ulkoministeriön virkamies ja Columbian Yliopiston Lain ja kansainvälisen organisaation professori sanoo: Sen sijaan että yritettäisiin tehdä YK:sta täydellinen maailman diktatuuri välittömästi, vallitseva Järjestelmä tunnistaa erilaiset ongelmat eri maissa. Sitten he ehdottavat "ratkaisua" joka voidaan saavuttaa ainoastaan jonkinlaisen kansainvälisen toimiston kautta, niin että jokainen maa jota asia koskee, pakotetaan luovuttamaan taas uusi osa-alue kansallisesta itsenäisyydestään. Gerdner kutsuu tätä asteittaista lähestymistapaa käytännölliseksi tieksi lakkauttaa kansakunnat:

"Me todennäköisesti teemme paremmin jos me rakennamme 'Maailmanjärjestyksen Huoneen' alhaalta ylöspäin kuin rakentaisimme sen ylhäältä alas. Se tulee näyttämään 'surisevalta sekasotkulta' käyttääksemme William Jamesin leikillistä kuvausta todellisuudesta; mutta lopulta kansallinen suvereniteetti, jos sitä murretaan pala palalta, tuhoutuu, vieden meidät maailmanjärjestykseen, nopeammin kuin vanhanaikaisessa suorassa hyökkäyksessä."

Joten tämä on se mikä Rockefellerin jengillä, työskennellen agenttiensa kuten Kissingerin ja Gardnerin kautta, on mielessään "loppujuoksussa kansallisen suvereniteetin ympärillä". Gardner jatkaa, ilmeisen iloisesti:

"Tämän nykyisen tilanteen toiveikas aspekti on että vaikka kansakunnat vastustavat vetoomuksia "maailmanhallitukseen" ja "itsenäisyyden luovuttamiseen", teknologiset, taloudelliset ja poliittiset edut pakottavat heidät perustamaan thä enemmän pitkälle ulottuvia instituutioita hallitakseen heidän riippuvuuttaan toisista."

Eräs kaikkein ilmeisimmistä takaoven lähestymisistä Maailmanjärjestykseen tapahtuu elintarvikkeiden kontrollin avulla. Juoni on perustaa Maailman ruokapankki, jonka välttämättömät elintarvikkeet Yhdysvallat (luonnollisesti) jakaa. Tätä konseptia ehdotettiin Kansainvälisen valuuttarahaston konferenssissa Nairobissa Rockefellerin pitkäaikaisen kulissin, Robert S. McNamaran (CFR) toimesta. R. Strange McNamarasta (kyllä, tämä todella on hänen keskimmäinen nimensä) tehtiin Maailmanpankin presidentti sen jälkeen kun hän oli menestyksekkäästi suorittanut aiemman tehtävänsä -- rampauttaa maan sotilasmahti. McNamara ehdotti että ruokaa tuottavat valtiot luovuttaisivat ylijäämänsä "maailman auktoriteetille", joka sitten ottaisi vastuun jakamisesta valtioille "joilla ei ole". Tästä aiheesta oli tarkoitus keskustella YK:n Maailman ruokakonferenssissa Roomassa marraskuussa 1974. Alkuperäisen ehdotuksen ja Rooman konferenssin välillä, Richard Nixon joutui eroamaan ja hänet korvasi mukautuva Jerry Ford.

Eräs Fordin ensimmäisiä virallisia toimia oli mennä YK:n yleiskokouksen eteen ja vakuuttaa kansainvälisille tuuliajolle ajautuneille ihmisille (international flotsam) jotka olivat kokoontuneet sinne että Henry Kissinger oli Amerikan ääni kaikissa asioissa jotka käsittelivät ulkomaan suhteita. Myöhemmin, Ford ilmoitti että Ulkoministeri esiintyisi avainpuhujana USA:n puolesta tulevassa Maailman ruokakonferenssissa, syrjäyttäen loogisemman vaihtoehdon, maatalousministeri Earl Butzin, joka oli USA:n delegaation virallinen johtaja. Sadoista poliittisista kommentaattoreista ympäri maata, ainoastaan Paul Scottilla oli rohkeutta arvioida Fordin tekojen seurauksia:

"Riippumatta siitä että ymmärtääkö hän täysin tämän tai ei, President Ford on asettanut luottamuksensa että Henry Kissingerin ulkopolitiikan avulla luotaisiin löyhästi sidottu maailmanhallitus ennen 1970-luvun loppua."

Vaatien globaalin strategian, sekä öljy- ja ruokapolitiikan kehittämistä YK:n rakenteen sisällä, Presidentti selvästi antoi hyväksyntänsä "uudelle kansainväliselle järjestykselle" jota Kissinger ajoi.

Scott jatkoi viittaamalla, että sen sijaan että käytettäisiin maan valtavaa elintarviketuotantoa USA:n ulkopolitiikan aseena, vapauden edistämiseksi maailmalla, Ford hyväksyi Kissingerin suunnitelman saattaa USA:n elintarvikkeiden tuotanto kontrollin alle, "ja lopulta kaikki amerikkalainen ruoka" kansallisen ruokapankin valvontaan.

Herr Henry ei välittänyt faktasta että tämä kaikki on suunniteltu edistämään Uutta maailmanjärjestystä. Hän kertoi osanottajille Roomassa: "Me emme kohtaa ongelmaa joka koskee ainoastaan ruokaa, vaan lisäksi itsenäisyytemme menettämisen kiihtyvää vauhtia." Ja meidän miehemme Roomassa meni vieläkin pidemmälle; hän julisti, että meidän pitäisi tehdä globaalia yhteistyötä elintarvikkeissa, vastauksena muihin toisistaan riippuvaisten valtioiden muodostaman maailman haasteisin -- energia, inflaatio, väestö, ympäristön suojelu.

Maatalousministeri Earl Butz myönsi ehdotetusta ruokapankista että "lopussa se tulee olemaan amerikkalainen veronmaksaja joka maksaa sen." Kuka muu? Eivätkä Rockefellerin salaliittolaiset ole unohtaneet sitä että meidän elintarvikkeidemme maailmanlaajuinen jakaminen väistämättä luo elintarvikepulaa ja nousevia hintoja Amerikassa. Tämä on osa suunnitelmaa.

Ja ennenkuin sinä teet johtopäätöksen että vihaiset amerikkalaiset äänestäjät torjuvat painokkaasti jokaisen tällaisen ohjelman, muista tämä: siihen mennessä kun suunnitelma toteutetaan, YK:lla tulee olemaan armeija joka tukee Amerikan ryöstämistä! Epäilemättä klaanin apulaiset virkemiehissä ja mediassa viittaavat tähän suunniteltuun elintarvikepulaan pakollisena kansallisena dieetti-ohjelmana.

Rooman kokoontumisen tarkoitus oli vaatimus että USA:n -- mikä tarkoittaa sinua, työläinen ja veronmaksaja -- tulisi ruokkia maailma. Tämä siitä huolimatta että Amerikka on antanut yli 80 % ruoasta jota annetaan ulkomaille. Se on sellainen amerikkalainen lahjoitus että viime vuosina me olemme antaneet 25 miljardin dollarin arvosta elintarvikkeita sellaisille kiittämättömille ihmisille (ingrates) kuten marxistinen Intia, nyt diktatuuri joka avoimesti veljeilee Neuvostoliiton kanssa, jossa suuri osa meidän viljaamme menee rottien suihin, ei ihmisille.

Samalla kun USA:n viljavarastoja ollaan jo nyt supistamassa, Venäjä ja Kommunistinen Kiina ovat vaivihkaa käyttäneet osan alennetulla hinnalla ostettua amerikkalaista viljaa omien varastojensa kasvattamiseen. Amerikkalaisten ja ulkomaisten laivojen miehistö, jotka kuljettavat amerikkalaista viljaa Venäjän ja Kiinan satamiin, ovat sanoneet satamatyöläisten kertoneen heille, että joka kolmas tai neljäs lasti amerikkalaista viljaa viedään pysyviin varastoihin osana maiden kansallista reserviä.

Ainakin 200 miljardin dollarin arvosta tällaista apua on samoin annettu yli 125 valtiolle -- mukaan lukien OPEC-maat, jotka ovat nelinkertaistaneet öljyn hinnan. Maksaakseen kaikki nämä lahjoitukset, Sisäpiiriläiset jotka johtavat showta ovat käyttäneet tyhjästä painettua inflaatio-rahaa (printing press inflation money) lisätäkseen kansallista velkaamme miljardeja dollareita. Tämä yhdistettynä kotimaisten varastojen supistamiseen, on nostanut elintarvikkeiden hinnat taivaisiin.

Mutta, ainakin menneisyydessä typeryytemme oli omaa syytämme ja se tapahtui omassa valvonnassamme. Asioista perillä olevat amerikkalaiset olisivat voineet lopettaa sen -- ja voisivat lopettaa sen tänään -- heittäen ulos kansanedustajat jotka äänestivät luovutusten puolesta. Tulevaisuudessa, kun Rockefeller-Kissingerin suunnitelma kansainvälisestä auktoriteetista koskien elintarvikkeita otetaan käyttöön, elintarvikevarastomme eivät ole enää valvonnassamme. Mitä sitten?

Yhä suuremmassa määrin me kuulemme Rockefellerien lampaiden surumielisen määkimisen mediassa, vaatien amerikkalaisia tekemään yhä suurempia uhrauksia ruokkiakseen muun maailman. Uskomattomalta kuin se saattaa näyttää, nämä totuuden vääristelijät lehdistössä ja radio-aalloilla yrittävät saada meidät tuntemaan syyllisyyttä siitä että me emme näe nälkää.

Kukaan näistä Rockefellerin palvelijoista, tietenkään, ei uskalla vihjata että ero Amerikan maataloustuotannon ja niin kutsuttujen "puutteen alaisten" (have not) -kansakuntien välillä johtuu yksilön vapaudesta, liittyen yksityiseen omistukseen ja vapaaseen yritteliäisyyteen. Se on ero kannustimien ja suunnitelmatalouden välillä; tehokkuuden ja hyödyttömän työn välillä; miljoonan myyntimiehen jotka "tekevät liikaa työtä" ja miljoonan byrokraatin välillä jotka jakavat osiin "liian vähän".

En tarkoita että amerikkalainen maatalousjärjestelmä olisi täydellinen. Me tuemme hintoja maksamme tukiaisia, johtaen siihen että me maksamme siitä että ihmiset eivät kasvata ruokaa, ja kärsimme sen tähden. Siitä huolimatta, amerikkalainen maatalous vapauden alla on malli jota muun maailman tulisi rohkaista kopioimaan.

Mutta jos yhä useammat valtiot saisivat itsenäisyyden ruoan tuotannossa, suuri osa liikevoimasta maailmanhallituksen luomiseksi katoaisi nopeammin kuin kuokkavieras silloin kun palkkashekki saapuu. Jotta Rockefellerit voisivat saavuttaa Uuden maailmanjärjestyksen, heidän täytyy ensin luoda nälänhätä ja pelko yhä suuremmista kärsimyksistä. Kaikki mitä vaaditaan on nälänhädän luomiseksi on saattaa maatalous valtion byrokratian kontrolliin ja odottaa sitten hetki. Mitä suurempi byrokratia, sitä lyhyempi odotusaika. Ja kansainvälinen byrokratia on tehokkain.

Sidoksissa ruoan tuotannon kahmaisuun on vaatimus väestön määrän hallintaan. Ihmisten suunnittelijat ovat tärkeä työkalu rakennettaessa verkkoa joka ajaa meidät kalat Uuteen maailmanjärjestykseen. "Väestöräjähdystä" -- todellinen tai liioiteltu, käytetään yhdessä ruoan, energian ja kansainvälisten rahaongelmien kanssa osana 'One-Big-Brother' -ansaa.

Samaan aikaan YK:n rahoittamien konferenssien kanssa Nairobissa ja Roomassa, Yhdistyneet Kansakunnat rahoittivat Maailman väestökonferenssin Bukarestissa, Romaniassa elokuussa 1974. Ohjelman johtajana ei ollut kukaan muu kuin John D. Rockefeller III, joka julisti: "Minä saavun Bukarestiin kiireisen vaatimuksen kera jotta tutkittaisiin ja arvioitaisiin uudelleen kaikki mitä on tehty väestö-kentällä... Olen muuttanut mieltäni ja uskon nyt että perhesuunnittelu yksin ei riitä."

Associated Pressin raportti selitti: "Rockefeller... on vuosien ajan ollut eräs maailman johtavista perhesuunnittelun kannattajista. Hän lahjoitti miljoonia dollareita väestötutkimukseen ja Population Councilin perustaja ja puheenjohtaja; yksityinen amerikkalainen organisaatio jota Rockefellerin ja Fordin säätiöt ensisijaisesti rahoittavat [miljoonilla dollareilla]... Hänen puheensa heijasti näkemystä jonka konferenssin monet jäsenet Kolmannen maailman valtioista ja Sosialistisista [Kommunistisista] valtioista ovat esittäneet." John D. III tunsi selvästi olevansa kotona Rautaesiripun takana, kun hän vaati vaurauden uusjakoa ja julisti hurskaasti että modernin kehityksen tulisi paneutua "edistyksen hedelmien riittämättömään jakoon."

Huomautuksissaan tässä ihmisten suunnittelijoiden kokouksessa, Rockefellerien kuninkaallisen perheen vanhin antoi kolme pääkohtaa: Ensiksi, hänen puheessaan kaikui Kommunistinen linja että rikkaiden tulisi antaa rahansa köyhille. Toiseksi, hän vaati että vapaaehtoinen perhesuunnittelu on riittämätöntä ja vaati Ison Veljen apua jotta hän saapuisi paikalle ja päättäisi onko pariskunnalla lupaa hankkia lasta. Kolmanneksi, vaatiessaan "kuluttamisen maltillista tasoa" kehittyneissä maissa, Rockefeller ehdotti että amerikkalaiset vapaaehtoisesti alentaisivat elintasoaan.

Tosiasia joka on hiukan yhteensopimaton -- tai tekopyhä -- miehelle jonka perheen omaisuuden arvo on lukemattomia miljoonia, jolla on tuhansia palvelijoita, satoja ylellisiä asuntoja, hänen pyytäessään muita kansalaisia alentamaan elintasoaan -- tätä ei huomioitu New York Timesissa. Kenen rahoja sinä arvelet Rockefellerin haluavan jakaa, sinun vai hänen?

Samaa matkaa Rockefellerin vaatimuksen kanssa (joka väitti että "Yhdistyneet Kansakunnat on maailman korkein auktoriteetti ihmisten hallinnollisessa kontrollissa"), tämä konferenssi käynnisti koneiston institutionalisoidakseen totalitaariset vaatimukset Pysäyttäkää kattohaikarat (Stop the Storkers).

Washington Post, Vallitsevan Järjestelmän johtava äänitorvi, on selittänyt natsien kaltaista politiikkaa jota ihmisten suunnittelijat kannattavat:

"Päivä saattaa olla lähestymässä jolloin pariskuntien täytyy osoittaa kelpoisuutensa ennenkuin heidön sallitaan hankkia lapsi."

Tai saattaa olla lasten säännöstelykortteja pariskunnille, ryhmä-avioliittoja, hedelmällisyyttä vähentävien lääkkeiden joukkojakelua, lasten hankkimislupia, laillistettu moniavioisuus, pakollisia abortteja, enemmän valinnanvaraa naisten elintavoille, enemmän rajoituksia miesten elintavoille, kuten pakollinen isyyslupa (forced paternity leave) uusille isille."

Ymmärrä että tällaista pakollista hedelmättömyyttä ei olla suunnittelemassa Intiassa tai Senegalissa, vaan Yhdysvalloissa, missä väestön nollakasvu on jo tosiasia.

Kaikki tämä, siitä huolimatta että maapallolla on riittävästi tilaa meille kaikille -- itse asiassa, jos jokainen mies, nainen ja lapsi koko maailmassa siirrettäisiin Washingtonin osavaltioon (12. suurin osavaltio), jokaisella olisi 490 neliöjalkaa tilaa (64 neliömetriä).

Mutta meitä johdatetaan uskomaan että jollemme me anna Isolle Veljelle täydellistä valtaa koskien ihmisten oikeuksia saada lapsia, me kaikki tulemme olemaan mudassa nilkkoja myöten kymmenessä vuodessa. Tällaiset ylevät organisaatiot kuten National Academy of Sciences auttavat kaupustelemaan tätä Rockefellerin linjaa, tuomiopäivän viesteillä kuten: "Ei voi olla epäilystäkään koskien pitkän ajan ennusteita. Joko maailman syntyvyyden täytyy laskea tai kuolleisuuden nousta."

Tarkoituksena ei ole kiistää, etteikö liikaväestö, erityisesti alikehittyneissä maissa, voisi olla aito ongelma. Mutta, jos Rockefellerit olisivat aidosti kiinnostuneita väestönkasvun hillitsemisessä ilman että heidän tarvitsisi orjuuttaa ketään, on paljon parempi ratkaisu. Kun maan elintaso nousee, syntyvyys laskee -- vapaaehtoisesti. Auta sellaisia maita kuten Intia ja Punainen Kiina hyötymään vapaiden markkinoiden, yksityisen omistuksen periaatteiden omaksumisesta, ja runsaus jonka tällaiset äskettäin vapautuneet ihmiset tuottavat tyrmistyttää maailmaa. Rockefellerit, kuitenkin, ovat kiinnostuneita luomaan enemmän valvontaa.

Tämä näennäisen looginen Rockefellerin argumentti että maailman täytyy omaksua Maon tyylinen kontrolli tai perikato on niin teennäinen, että on hämmästyttävää että nämä salaliittolaiset ovat saaneet myytyä sitä jollekin. Kuten pastori R.J. Rushdoony huomauttaa erinomaisessa kirjassaan, The Myth of Overpopulation:

"Sosialismi luo aina perinpohjaisen epätasapainon väestön määrän ja heidän elintarvikevarantojensa välille, joka johtaa nälkään tai nälänhätään. Tämän vuoksi sosialismissa on aina ongelma liikaväestön suhteen. Sosialismi, edelleen, vaikuttaa sekä ruokavarantoihin, rajoittaen sitä, että väestöön, molempia lisäten sitä yhdessä vaiheessa ja rajoittaens itä toisessa."

Rockefellereille, sosialismi ei ole vaurauden uusjaon menetelmä -- varsinkaan heidän oman varallisuutensa -- vaan järjestelmä kontrolloida ihmisiä ja kilpailijoita. Sosialismi asettaa vallan valtion käsiin. Ja koska Rockefellerit kontrolloivat hallitusta, hallituksen kontrolli tarkoittaa Rockefellerien harjoittamaa kontrollia. Sinä et ole kenties tiennyt tätä, mutta voit olla varma että he tietävät!

Kun Rockefellerit liittyvät YK:n Väestökonferenssiin vaatien "uuden taloudellisen järjestyksen edistämistä poistamalla sen joka on syyllinen maailman köyhyyteen, varmistamalla maailman luonnonvarojen tasapuolisen jakamisen, eliminoimalla olemassa olevan maailmankaupan epäoikeuden mukaisuuden, sekä kapitalististen korporaatioiden harjoittaman riiston," jokin haisee kuten pesemätön kalastusvene.

Väestönkasvun rajoittaminen on vain osa Rockefellerien sotaa amerikkalaista perhettä kohtaan. John H. Knowlesin mukaan, joka on Rockefeller Foundationin presidentti, sekä eräs Amerikan kuuluisin abortin kannattaja, Säätiön tavoite on nostaa kapasiteettia Amerikassa siten että maassa voitaisiin teettää 1,8 miljoonaa aborttia vuosittain.

Ei sattumaa, se oli John D. Rockefeller III jonka Richard Nixon nimitti äskettäin perustetun Commission on Population Growthin puheenjohtajaksi. Hyväksyessään nimityksen, John D. III puhui mahtipontisesti:

"Tavallinen kansalainen ei osaa arvioida väestönkasvun sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, eikä sitä mitä se tekee meidän kaikkien elämänlaadulle. Sen sijaan että näkisimme väestönkasvun hillitsemisen negatiivisena asiana, meidän pitäisi nähdä että se voi olla rikastuttavaa."

Eräs Rockefeller Commissionin varhaisista raporteista suositteli:

"Että nykyiset osavaltioiden lait jotka rajoittavat abortteja liberalisoitaisiin New Yorkin osavaltion säädösten mukaisiksi, tällaiset abortit suoritetaisiin pyynnöstä laillisten oikeuksien omaavien lääkärien toimesta lääketieteellisesti turvallisissa olosuhteissa."

Ja tämä Komissio ehdotti edelleen, että "Liittovaltio, osavaltiot ja paikalliset hallitukset myöntäisivät tarvittavat rahat tukeakseen abortti-palveluja osavaltioissa joissa abortti on vapautettu." Rockefeller on niin tunteeton yksilön oikeuksien suhteen että hän pakolla anastaisi rahaa katolisilta veronmaksajilta, muiden muassa, rahoittaakseen sitä mitä heidän uskontonsa sanoo syntymättömän murhaamiseksi. Hän sanoo: "Uskonnolliset ennakkoluulot täytyy voittaa."

Tämä New Yorkin malli aborttilaiksi jota puheenjohtaja John painokkaasti ylisti, hyväksyttiin, tietysti, veli Nelsonin johdon alla. Varapresidenttiyden vahvistuksen yhteydessä järjestetyssä kuulemistilaisuudessa, Tri. Charles Rice, oikeustieteen professori Notre Damen oikeustieteellisestä opistosta, luonnehti Nelsonia "elämänvastaisen liikkeen lihaksi tulleeksi symboliksi" -- ja sanoi että Hra. Rockefeller "on luultavasti sallivan abortin johtava kannattaja Yhdysvalloissa."

Rockefellerit ovat jopa rahoittaneet aborttitehtaan rakentamista. Kesällä 1971, Planned Parenthood - New York City avasi ensimmäisen suuren mittakaavan aborttikeskuksen -- prototyyppi muiden samankaltaisten keskusten rakentamiselle kaikkialla maassa. Tämä keskus suunniteltiin alunperin siten että siellä teetettäisiin 10 000 aborttia vuodessa 80 dollarin hintaan, rahoilla jotka Medicaid monissa tapauksissa myöntää. The Rockefeller Brothers Fund lahjoitti 200 000 dollaria aborttitehtaan rakentamiseksi.

Rockefellerien perheen kolme viimeisintä sukupolvea ovat olleet pahamaineisen keskittyneitä muiden ihmisten tunteisiin ja uskomuksiin. Kun ryhmä pro-life aktivisteja osoitti mieltään Rockefellerin puheen aikana Nebraskassa, tämä rakastettava vanha poliitikko kertoi 15-vuotiaalle tytölle: "Älä kritisoi sitä [aborttia] tyttö, sinä saatat tarvita sitä jonakin päivänä."

Kaikissa sodissa jotka tämä maa on käynyt, Lexingtonin taistelusta (1776) Vietnamin sodan viimeiseen uhriin, amerikkalaisia on kuollut yhteensä 668 226 miestä. Kuitenkin, vain yhtenä vuonna, 1972, viattomia vauvoja surmattiin tässä maassa 700 000, laillisesti, ennenkuin he hengittivät ensimmäistä kertaa. (Nykyiset arviot ovat että tämä luku voisi nousta 1,6 miljoonaan aborttiin vuodessa.)

Tämä on hinta siitä kun Rockefellerit kannattavat helppoa aborttia Yhdysvalloissa. Mutta se on vain osa hintaa joka meidän kaikkien täytyy maksaa, jos ihmisten suunnittelijat onnistuvat meidän kaikkien paimentamisessa heidän Uuteen maailmanjärjestykseen.

Kyllä, Rockefellerit ovat suunnittelijoita. Kuten John D:n avustaja, Fred Gates, kerran tunnusti: "Unelmissamme meillä on rajoittamattomat resurssit ja ihmiset alistuvat täydellisen mukautuvaisina muokkaaviin käsiimme." Nyt, veronmaksajien ansiosta, Rockefellereillä on miltei rajoittamattomat varat. Seurauksena, kasvottomat byrokraatit Washingtonissa joita sinä et palkannut ja joita sinä et voi erottaa -- kertovat sinulle miten sinulla on lupa hoitaa bisnestäsi, kenet sinä saat palkata, missä sinun lapsesi nousevat koulukyytiin, mitä tuotteita sinä saat ostaa, ja jopa mitä ruokaa sinä saat syödä. On vain ajan kysymys jolloin nämä diktokraatit kertovat sinulle kuinka monta lasta sinulla saa olla.

Suunnittelussa ei ole mitään väärää. Kyse on siitä että kuka tekee sen. Meidän Perustaja.isämme uskoivat että ihmisten pitäisi olla vapaita suunnittelemaan oma elämänsä. Rockefellerit uskovat että heidän agenttiensa Liittovaltiossa täytyy suunnitella sinun elämäsi sinua varten. Se on yksinkertainen valinta: Ohjaatko itse omaa elämääsi, vai pakotetaanko sinut noudattamaan byrokraattien, sosiaalityöntekijöiden, opistojen professorien, sosiologien, psykologien ja muiden määräyksiä jotka ovat Rockefellerin Huoneen julkisivuja?

Nelson on avoin sen suhteen. Lokakuussa 1975 Playboyn haastattelussa, Rocky myönsi: "Uskon lujasti suunnitteluun. Taloudelliseen, sosiaaliseen, poliittiseen, sotilaalliseen, totaaliseen maailman suunnitteluun."

Kun Isoveli saapuu, hänellä saattaa olla sarvisankaiset lasit (horn-rimmed glasses).