The Rockefeller File

LUKU 1: Usean miljardin dollarin myytti

"Jos sinä ajattelet suunnatonta taloudellista valtaa, sitä ei ole olemassa. Meillä on sijoituksia, mutta ei valtaa."

- Nelson Rockefeller

Senaatin kuulustelussa Nelson A. Rockefeller oli juhlallinen ja vakava puhuessaan kokoontuneille edustajille:

"Minä toivon että myytti tai väärinkäsitys koskien perheen valtaa tämän maan taloudesta tulee täysin ilmi, paljastetuksi ja hälvennetyksi... Ei ole olemassa sellaista valvonta-verkostoa kuin ihmiset kuvittelevat."

Senaattorit eivät olisi voinet olla. Kukaan ei hohottanut. Puhtaaksikirjoituksessa ei edes vihjata että he olisivat edes tirskuneet. Loppujen lopuksi, typerykset harvoin tulevat valituksi Senaatiin näinä päivinä. Nelson ja David, Rockefellerien klaanin johtajina, ovat kansakunnan kiistämättömiä taloudellisia kuninkaita. Yksikään poliitikko jolla on yhtään järkeä päässä ei naura kuninkaalle.

Rockefellerien talousimperiumin suuruuden arviointi on ollut suosittu sisäurheilu vuosisadan alusta lähtien. Etusivun uutisessa 29.9.1916, New York Times raportoi että perheen patriarkan, John D. Rockefellerin öljy-osakkeiden arvo yksistään on 500 miljoonaa dollaria ja että hän on Amerikan ensimmäinen miljardööri. Kahdeksan tuntia sen jälkeen kun uutinen ilmestyi, hänen öljy-osakkeidensa arvo kasvoi kahdeksalla miljoonalla dollarilla. Ei huono saavutus yhden päivän työstä, ei edes Rockefellerille.

Rockefellerin veljekset, suunnattoman omaisuuden perijät, käyttävät massiivista varallisuuttaan, valtaansa ja etuoikeuksiaan luodakseen sellaisen mitä he kutsuvat nimellä "Uusi maailmanjärjestys". Kuvassa yllä (vasemmalta oikealle) ovat David, Ulkomaansuhteiden neuvoston ja Chase Manhattan Bankin hallituksen puheenjohtaja; Winthrop (nyt edesmennyt); John D., ihmisten valvonnan kannattaja; Nelson, "poliittinen" Rockefeller; ja Laurance. Vuosien suunnittelun ja kampanjoinnin jälkeen, nerokas vallankaappaus on lopulta tuonut Nelsonin Valkoiseen Taloon, ilman riskiä vaaleista.

Tuona ajanjaksona, kuva perheen kasvavasta taloudellisesta mahdista tulee synkemmäksi. Rockefellerit alkoivat salata varallisuuttaan yleisöltä sekä verottajalta - trusteihin ja säätiöihin. Kuten Washington Post raportoi:

"kahden sukupolven ajan, tämä suuri omaisuus jonka John D. on perinyt, on hajautettu ja siitä on tehty monimutkaisempi lisäämällä trustien kerroksia sekä lähellä pidettäviä yhtiöitä, mistä ei vaadita julkisia raportteja, vapaaehtoisia raportteja ei ole annettu, ja kaikki tiedustelut on kohteliaasti torjuttu."

Rockefellerit laativat suunnitelman, jota tämän päivän super-rikkaat käyttävät, jossa mitä enemmän rahaa sinä näytät antavan pois, sitä rikkaammaksi ja mahtavammaksi sinä tulet. Ostettujen poliitikkojen avulla, joita jotkin nerokkaat pojat perheen lakifirmoissa ohjaavat, lainsäädäntö oli kirjoitettu ja hyväksytty joka suojelee Rockefellereitä ja muita eliitin super-rikkaita alistavalta verotukselta jonka he ovat kaataneet muiden päälle.

Tämän järjestelmän avain on luovuttaa omistajuus mutta säilyttää valta. Esimerkiksi, useimmat ihmiset eivät usko että he todella omistavat jotakin nimessä ole jotakin joka viittaa heihin itseensä. Rockefellerit tietävät että tämä on suuri virhe. Usein on parempi että trusti tai säätiö - jota sinä hallitset - omistaa sinun varasi kuin että ne olisivat sinun omissa nimissäsi.

Esimerkiksi, kun tuomari Kenesaw Mountain Landis määräsi Standard Oilin pilkottavaksi vuonna 1911, viekas vanha John D. yksinkertaisesti loi joitakin uusia säätiöitä ja luovutti osakkeet niille. Nettovaikutus oli sama kuin että jos ottaisit lompakkosi housujesi oikeasta sivutaskusta ja laittaisit vasempaan sivutaskuun. Tässä tapauksessa, kuitenkin, Rockefellerit eivät onnistuneet ainoastaan välttää tuloverot, vaan he välttivät myös kiinteistö- ja perintöveron jotka veivät niiden rikkaudet jotka eivät olleet asioista perillä.

Joten kolme sukupolvea Rockefellereitä on luovuttanut pois miljoonia dollareita -- antaen siitä suuren osan itselleen. Esimerkiksi, jos Rockefeller luovuttaa miljoonan dollarin arvosta Titanic Oil Corporationin osakkeita Dogood-säätiölle, jonka perhe omistaa, hän ei todellisuudessa menetä miljoonaa dollaria. Kaikki mitä hän on tekee on omistajuuden siirto alter egolle. Tietysti, tämä säätiö saattaa sitten luovuttaa jonkin verran rahaa, tai, todennäköisemmin, osakkeiden tulevia osinkoja jollekin joka on sen arvoinen. Mutta, kuten Kongressin tekemät muutamat tutkimukset tällä petollisella kentällä ovat osoittaneet, Rockefellerien tapauksessa tällaiset testamenttilahjoitukset jollakin tavalla lopulta lisäävät Rockefellerien taloudellista ja poliittista valtaa.

Tulos on se, että viimeisten kuudenkymmenen vuoden aikana, yleisöllä ei ole mitään keinoa edes arvioida Rockefellerien varallisuutta, puhumattakaan siitä että he pystyisivät tarkkaan arvioimaan perheen voiman ja vaikutusvallan. Mutta me voimme tehdä joitakin loogisia arvioita niiden muutaman faktan pohjalta jotka ovat saatavilla. Me tiedämme että koron maagisen kertymän avulla (kuten he sanovat ystävällisessä pankissa), yksi dollari joka investoidaan maltillisella 5 prosentin tuotolla kaksinkertaistuu 13 vuodessa. Tämä tarkoittaa että jos Rockefellerit ansaitsivat ainoastaan 5 % vuodessa (kosko jota he pitäisivät naurettavana), tämä maltillinen miljardin omaisuus vuonna 1916 olisi kasvanut 20 miljardiin dollariin (vuonna 1975). [200 miljardiin vuonna 2015. Suom. huom.]

Edesmenneellä Stewart Alsopilla, toimittajalla jolla oli erinomaisia lähteitä Itärannikon Vallitsevassa järjestelmässä (sanonta joka viittaa taloudelliseen, poliittiseen, akateemiseen ja median Mafiaan jota Rockefellerit hallitsevat), oli tapana pilkata tavallisesti "hyväksytyssä" Fortume-lehdessä, niitä joiden mielestä perheen varallisuus oli 1 ja 2 miljardin dollarin välillä.

"Ei olisi lainkaan yllättävää," Alsop päätteli kirjassaan Nixon and Rockefeller (julkaistu vuonna 1960), "...jos kaikki Rockefellerien perheen omaisuus olisi yhteensä noin 10 miljardia dollaria."

Jos Alsop on oikeassa, Rockefellerien omistusten arvo olisi melko mukava pesämuna, noin 25 miljardia dollaria. [400 miljardia dollaria vuonna 2015. Suom. huom.]

Sen faktan valossa että viimeisten viidentoista vuoden aikana on saatu paljon taloudellista kasvua (kuten myös paljon inflaatiota), voisi hyvinkin olla että 25 miljardia on järkevä, jopa konservatiivinen luku.

Tietenkään perhe ei ole koskaan myöntänyt olevansa edes murto-osan arvoinen tästä summasta. Kun Senaatin komitea alunperin kuulusteli häntä, 'good old' Nelson arveli henkilökohtaisen omaisuutensa olevan vaatimattomat 33 miljoonaa dollaria. Komitean hyvin vähäisten penkomisten myötä, tämä maltillinen arvio kasvoi 660 %.

Sattumoisin, se on enemmän kuin maan historian kaikkien 37 presidentin yhteen laskettu varallisuus.

Niin suurta oli julkinen epäilys Rockefellerien varallisuutta kohtaan että perheen taloudellinen neuvonantaja, J. Richardson Dilworth, kutsuttiin todistamaan Edustajainhuoneen oikeus-komitean eteen. Dilworthista tuli Rockefellerien perheen tärkein rahankäsittelijä vuonna 1958. Ennen liittymistä Rockefellerien joukkueeseen hän oli ollut kumppani Kuhn, Loeb & Companyssä, joka oli kenties poliittisesti kaikkein mahtavin kansainvälinen pankkifirma maailmassa. Kuhn, Loeb & Company oli, ja saattaa yhä olla, äärettömän rikkaiden ja mahtavien Euroopan Rothschildien satelliitti. Historiallisesti nimi "Kuhn, Loeb" on ollut synonyymi taloudelliselle menestykselle ja poliittiselle vehkeilylle, joka juontaa juurensa vanhempaan yhtiökumppaniin Jacob Schiffiin joka rahoitti Bolshevikkien vallankumouksen Venäjällä. (see: None Dare Call It Conspiracy.)

Menneisyydessä, Rockefellerit ovat sekä kilpailleet että tehneet yhteistyötä Rothschildien kanssa. Super-rikkaiden taloudellisen ja poliittisen koneiston tutkijat pitivät merkittävänä asiana sitä kun Dilworth lähti Kuhn, Loeb & Companystä ottaakseen Rockefellerien perheen kukkaronnyörit haltuunsa.

Dilworth työskentelee toimistossa jonka Rockefeller Family and Associates omistaa, kolme kokonaista kerrosta osoitteessa 30 Rockefeller Plaza. Rockefeller Family and Associates ei ole juridinen entiteetti tai korporaatio; se on yksinkertaisesti nimi kuvailemaan organisaatiota joka koordinoi ja hallinnoi John D. Rockefeller Juniorin 84 jälkeläisen sijoituksia.

Hyvin voideltujen vakuuttelijen kera, hienostunut Dilworth hälvensi komitean huolet perheen taloudellisista lihaksista. Hän käytti viittä kaaviota, tilastojen kera, kumotakseen käsityksen että perheellä olisi yliote kansakunnan taloudesta. Rockefellerien kriitikot havaitsivat vaikeaksi kiistää Dilworthin hämmentävät tilasto-kokoelmat; aika ajoin niitä oli vaikea seurata. Koko esitys oli yhtä hämmentävä kuin Eisenhowerin lehdistökonferenssi, ja luultavasti yhtä tarkoituksellinen. Kuten eräs tarkkailija kommentoi:

"...puheet vaihtokelpoisista osakkeista, osinko-kupongeista ja ilman vakuuksia olevista (fiduciary) obligaatioista, ja fakta että Rockefeller Foundationin ja muiden perheen keräämien rahastojen omistukset eivät olleet mukana Dilworthin esityksessä jättivät useimmat jäsenet vain vähän viisaammiksi kuin mitä he olivat olleet ennen esitystä."

Mutta useiden lähteiden mukaan, Rockefellereillä on ainakin 200 trustia ja säätiötä, ja on mahdollista että heillä on satoja, tai tuhansia lisää. Miksi vaivautua perustamaan niin monta? Hyvin yksinkertaisesta syystä: jotta varoja voitaisiin siirtää, sulauttaa ja manipuloida niin pehmeästi ja nopeasti että yleisöllä, ja vielä tärkeämpää, Valtiovarainministeriön vero-asiantintijoilla ei ole mahdollista saada selville että kuinka paljon rahaa on ja missä.

Oletetaan että sinulla on kolme ämpäriä, yksi tyhjä, kaksi vedellä täytettyä. Onko mitään keinoa jolla sinä voisit kaataa vettä yhdestä ämpäristä toiseen niin nopeasti että tarkkailija ei osaa kertoa kuinka paljon vettä sinulla oli?

Mutta olettakaamme, sen sijaan, että sinulla on viisi tuhatta ämpäriä. Ja satoja ihmisiä auttamassa niiden käsittelyä. Ja sinun sallitaan pitää kaikki paitsi muutama ämpäri ja muutama käsittelijä piilossa korkean muurin takana. Olisiko sinulla nyt suuremmat mahdollisuudet pitää -- juoksevat varasi -- salassa? Näin on Rockefellerien kanssa. Kaikki trustit eivät ole samanarvoisia. Ainoastaan muutama asianajaja tässä maassa tietää kuinka perustaa sellaisia trusteja kuin Rockefellereilla on. Nämä erikois-trustit eivät ole sellaisia joita sinun ystävällinen, paikallinen asianajajasi voi luoda sinulle. Ne eivät ainoastaan eliminoi perintöveroa ja leikkaa tuloveroasi; tosin kuin korporaatiot, ne voivat saavuttaa miltei täydellisen yksityisyyden. Teoreettisesti, trustit voivat, niiden johtajien tapaamisten yksityisyden suojissa, luoda yhä uusia trusteja nimettömästi. Pienillä toimilla, verot katoavat. Vielä enemmän toimia, ja jopa omaisuuden arvo voidaan täydellisesti salata.

Tämä selittää sen miksi Rockefellerit käyttävät niin monia trusteja, Fakta on että me todella emme tiedä kuinka monta trustia perhe on luonut. Niitä voi olla tuhansia, tai kymmeniä tuhansia. Muista Nelsonin selitys nololle tosiasialle että hän ei maksanut lainkaan tuloveroa vuonna 1970 -- hänen trusti-säätiöiden johtajansa olivat tehneet paljon muutoksia investointeihin (shifting of investments) vuonna 1969. Voit lyödä vetoa että he siirsivät varallisuutensa toteuttaakseen tämän!

Todistaessaan oikeus-komitean edessä, Dilworth ei puhunut perheen omaisuudesta yksilöinä, vaan esitti ne yhtenä pakettina. Dilworth sanoi saaneensa "yksimielisen luvan" Rockefellerien perheeltä tuoda esiin omaistustensa kokonaissumma. "Tämä itsessään on ollut ainutlaatuinen kokemus, sillä se on niin täysin vastoin sitä mitä me toimistossa pidämme tärkeänä -- yksilön identiteetin ja jokaisen tilin hyvin yksilöllisen kohtelun säilyttäminen," hän sanoi. "Kuten muutkin amerikkalaiset, he arvostavat korkealle oikeuttaan henkilökohtaiseen yksilöllisyyteen."

Mikä vielä tärkeämpää, yksityisyys trustien sisällä voi kätkeä mitä hyvänsä varoja joita Rockefellerit ovat päättäneet olla julkistamatta. Jos Rockefellerit olisivat päättäneet avata puhtaaksi kirjoitetun tekstin trustiensa kokouksista Kongressin tutkijoille, meillä saattaisi olla jonkinlainen ajatus perheen todellisesta taloudellisesta statuksesta. Mitään vihjauksia ei edes kuiskailtu. Meillä todellakin on ainoastaan Rockefellerien sana varallisuuden määrästä jota he hallitsevat, ja ilmiselvästi on heidän etunsa minimoida sen koko.

Entäpä varat jotka on kätketty ulkomaille? Onko tilejä sveitsiläisissä pankeissa? Rocky sanoo ei, mutta hän voisi (tai: saattoi) kertoa kirjaimellisen totuuden; ulkomailla makaavia tilejä jotka ovat trustien tai muiden nimettyjen omistajien nimissä, tai oblikaatioita "Wall Streetin nimissä" (tarkoittaen meklari-firmaa, kuten Merrill Lynch). Tai varoja voidaan pitää edunvalvojan pankkitilillä, kuten esimerkiksi Chase Manhattan.

Kaikki mitä me tiedämme varmasti on, että ensimmäisen kerran kun Rockyltä kysyttiin varallisuudestaan, se oli vaatimattomat 33 miljoonaa dollaria; myöhemmin hän myönsi että luku oli kuusi kertaa korkeampi. Pieni laskuvirhe jonka jokainen voisi tehdä.

Meidän oletetaan nielevän propaganda että Rockefellerit ovat pelkästään keskitason miljonäärejä, ei edes Howard Hughesin tai Teksasin öljypohattojen luokkaa. Mutta "Hideout Howard" ja Dallasin rahaporukka ovat Johnny Myöhästyjiä (Johnny-Come-Latelys) maailman rahamarkkinoilla. Rockefellerit ovat jalostaneet öljyä sata vuotta ja johtaneet pankkeja 75 vuotta. Vaikka sitä ei voida todistaa koska todisteet ovat piilossa, vain harva viisastelija nielee Dilworthin yhden miljardin dollarin luvun -- mihin eivät sisälly edes kiinteistöt, jalokivet tai muut henkilökohtaiset omistukset; eikä siihen sisälly Nelsonin taidekokoelma, jonka hän on arvioinut (konservatiivisesti, meidän täytyy olettaa), 35 miljoonan dollarin arvoiseksi.

myöskään Rockefellerien kiinteistöt eivät ole tavallisten ihmisten asuntoja. Klaanin tärkeimmät asunnot sijaitsevat Pocanticon kukkuloilla New Yorkissa. Perustettu 45 vuotta sitten vanhan John D:n toimesta, maa yksin oli 50 miljoonan dollarin arvoinen vuonna 1930. Niiden arvo tänään uhmaa arvioita. Kun se avattiin lehdistölle ensimmäistä kertaa vuonna 1959, Nelsonin pojan avioitumisen aikoihin, kiinteistön, joka sisälsi 70 mailia yksityisiä teitä, sanottiin olevan 2 000 (4,180 acres) hehtaarin kokoinen. Aiemmat raportit puhuivat 3 500 hehtaarista (7,500 acres). Vuonna 1929, siellä oli 75 rakennusta jotka kuuluivat Rockefellereille ja heidän seuralaisilleen (tai: palvelijoilleen); yli sata perhettä asui siellä. Lisäksi siellä on 4,5 miljoonan dollarin maanalainen arkosto perheen asiakirjoille. Eräs toimittaja kuvaili palatsia Pocanticon kukkuloilla sellaiseksi että Jumala olisi rakentanut sellaisen jos Hänellä olisi rahaa.

Rahaa ei säästetty pientenkään puutteiden korjaamiseksi heidän paratiisissaan.

Vanhempi Rockefeller maksoi New Yorkin rautatielaitokselle 700 000 dollaria jotta se siirtäisi raiteitaan, ja 1,5 miljoonaa dollaria pienelle opistolle jotta se siirtyisi muualle.

Muiden kartanoiden joukossa jotka Nelson omistaa on suunnaton Monte Sacron karjatila Venezuelassa, hänen kahvi-plantaasinsa Ecuadorissa (jossa Juan Valdez odottaa juuri oikeaa päivää kahvipapujen poimimiseksi), hänen useat farminsa Braziliassa, hänen 32-huoneen suuruinen asunto Viidennellä Avenuella New York Cityssä, kartano Washington D.C:ssä, pieni maja Seal Harborissa, Mainessa, jne.

Lisäksi, viimeisimpien laskelmien mukaan, Rockefellerit omistivat seitsemän suurta karjatilaa. Aiemmin tänä vuonna (1975), Nelson osti 8 000 hehtaaria maata Teksasista patikointiin.

Todennäköistä on että yhdenkään Rockefellerin naisen ei koskaan tarvitse viettää yötä YWCA:n yömajassa. Neljällä heistä on noin sata asuntoa josta valita, mukaan lukien John D. III:n tilava Beekman Placen asunto Manhattanilla, Laurancen ylellinen asunto Hawaijilla ja Puerto Ricossa, Nelsonin Venezuelan maatila (riittävän suuri nielaisemaan koko New Yorkin kaupungin), ja Davidin Karibian asunto.

Tarpeetonta sanoakaan, vaatii kokonaisen armeijan palvelijoita pitämään kunnossa nämä elegantit asunnot. Pocanticon kukkuloilla yksin on viisisataa kokopäiväistä puutarhuria ja autonkuljettajaa, 45 perheen Seal Harborin majassa, Mainessa, ja 15 Nalsonin Viidennen Avenuen asunnossa. Yhteensä, Rockefellerien naisilla arvellaan olevan 2 500 palvelijaa.

Koska Rockefellerit matkustavat jatkuvasti, heillä on yksityisiä suihkukoneita jokaisessa majapaikassaan pysyvästi miehitettynä. Koskaan ei tiedä missä pomo milloinkin piipahtaa.

Heidän firmoistaan, Dilworthin kuvailemana, suurin, tietysti, on Exxon, uusi nimi New Jerseyn Standard Oilille, eräs yhtiöistä jotka John D. Rockefeller perusti kun oikeus määräsi Standard Oil Companyn pilkottavaksi. Osakkeiden arvo jotka perhe omistaa suoraan (jos ei lasketa mukaan sellaisia perheen hallitsemia entiteettejä kuten pankit ja säätiöt) on 156,7 miljoonaa dollaria. Los Angeles Times kirjoitti 30.9.1974:

"Kongressin kuuluisteluissa paljastui että kaksi taloa Washingtonissa 'jotka Rockefellerin asianajaja väitteen mukaan omisti' kuuluvat itse asiassa Nelsonille."

Kukaan muu paitsi osakkeenomistajat (neljä elossa olevaa Rockefellerien veljestä: Nelson, John D. III, David ja Laurance, heidän sisarensa Abby, ja heidän veljensä Winthropin perilliset, joka kuoli vuonna 1973, ja muutama Wall Streetin pankkiiri) ei tiedä sen todellista arvoa, mutta New Yorkin kiinteistö-meklarien valistunut arvio on että Rockefeller Center, maat ja rakennukset, on miljardin dollarin arvoinen.

Seuraavaksi perheen portfoliossa on 85 miljoonan dollarin arvosta Standard of California -firman osakkeita; sen jälkeen 72,6 miljoonan dollarin arvosta IBM:n osakkeita. Yhtiöitä joita perhe omistaa 10 miljoonan dollarin arvosta ovat Chase Manhattan Bank, Mobil Oil Corporation, Eastman Kodak, General Electric, Texas Instruments, ja Minnesota Mining and Manufacturing. Kaiken kaikkiaan, Rockefellerit omistavat merkittävän osan noin 50 suuresta amerikkalaisesta yhtiöstä.

Perhe omistaa niin suuren määrän obligaatioita että Dilworthin operaatio kattaa kolme kokonaista kerrosta Rockefeller Centerissä, ja niiden hallinta vaatii 154 kokopäiväistä työntekijää. Dilworthin valvonnassa on viisitoista huippu- finanssi-asiantuintijaa, jotka palvelevat myös lähes sadan korporaation johtokunnassa, joiden rahallisen omaisuuden arvo on noin 70 miljardia.

Todistaessaan oikeuskomitean edessä, Dilworthin tärkein tehtävä oli vahvistaa Nelsonin lausunto että hänen perheensä väitetty taloudellinen valta oli myytti, jonka pahantekijät olivat keksineet. "Jos sinä ajatelet kolossaalista taloudellista valtaa, sitä ei ole olemassa. Meillä on investointeja, mutta ei valtaa," väitti Rocky.

"Pitäisi painottaa että sekä perheen jäsenet että heidän sijoitusneuvojansa eivät tunne minkäänlaista mielenkiintoa minkään hallitsemiseen," Dilworth sanoi. "Perheen jäsenet ovat yksinkertaisesti sijoittajia. Näiden neuvonantajien päämäärä ja toive on saada kohtuullinen tuotto asiakkaiden rahoille." Koko esitystä kuunneltiin niin vakavasti että kuuntelijat eivät räpäyttäneet edes silmiään, puhumattakaan siitä että olisivat tönäisseet jalallaan pöytää.

Dilworth väitti että perheen jäsenet eivät koordinoi investointejaan. Heillä on suuria erimielisyyksiä näkemyksissään liittyen investointeihin, sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaan, Dilworth väitti. Sen tähden he eivät ole edes äänestäneet yksimielisesti yhtiökokouksissa. "Ei ole mitään suurta suunnitelmaa tai kokonaiskuvaa," tämä Rockefellerin palkkalainen väitti komitean edessä.

Dilworth jatkoi sanomalla että edellinen kerta jolloin perhe oli osallistunut jonkin yhtiön johtamiseen tapahtui vuonna 1928 jolloin John D. Sr. ja Jr. pakottivat Standard Oil Company (Indiana) vaihtamaan toimitusjohtajaansa. Tällainen asioihin sekaantuminen nyt, väitti Dilworth, on täysin vierasta tälle perheelle. Niiden 17 vuoden aikana kun olen ollut tässä työssä, en ole koskaan nähnyt tämän perheen yrittävän painostaa ympärillään olevia ihmisiä."

The Wall Street Journal puolusti perhettä 25.9.1974:

"Vaikka Hra. Rockefeller on hieman maltillinen koskien taloudellista vaikutusvaltaansa, on totta että tässä yhteiskunnassa ei ole ihmisiä jotka olisivat yksin riittävän varakkaita jotta heillä olisi merkittävää vaikutusvaltaa taloudellisiin tapahtumiin. Varallisuus jonka John D. ja muut tämän aikakauden pohatat ovat keränneet, ovat sekoittuneet talouden suunnattomaan laajuuteen, jota säätiöt, trustit ja suurten, korporaatioiden (joilla on suunnaton määrä omistajia) johtajat hallitsevat. Myös valta on hajaantunut samalla tavalla."

Huhtikuussa 1958, jolloin raportoitiin että J. Richardson Dilworth, mies jolla on kaikkein hienostuneimmalta kuulostava nimi Junius Pierpont Morganin tai Jackie Gleasonin kuolemattoman Reginald van Gleasonin jälkeen, nimitettiin nykyiseen asemaansa, New York Times selitti että tämä organisaatio "hallitsee ja valvoo" Rockefellerin perheen investointeja. Lause "hallitsee ja valvoo" viittaa koordinoituun pyrkimyksen perheen raha-asioiden hoitamisessa. Jos Rockefellerit eivät olisi kiinnostuneet maksimoimaan taloudellista voimaansa, olisi loogista että jokainen pyrkisi elämään omien etujensa mukaan yksinään ja pitäisi itsellään omat asiantuntijansa.

Dilworth saa asian kuulostamaan siltä ikäänkuin perheellä on erilaiset näkemykset sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Kuitenkaan me emme ole löytäneet yhtä ainutta esimerkkiä merkittävästä tapauksesta jossa John D. Rockefeller Juniorin neljä poikaa ja tytär olisivat olleet eri mieltä.

Ja, eikö olekin outoa että yksikään oikeuskomitean jäsen ei päättänyt hiillostaa Hra. Dilworthia väitetyistä erimielisyyksistä jotka estävät perhettä toimimasta taloudellisessa yksimielisyydessä. The New Yorker (16.1.1965) kertoo meille että Abbyn veljet ja sisar "kokoontuvat yhteen kaksi tai kolme kertaa vuodessa keskustellakseen asioista jotka ovat tärkeitä heille kaikille." Näiden kokoontumisten tarkoitus on "törmätä ja sulautua" (collide and coalesce), kuten yksi heidän vanhemmista neuvonantajista kuvaili sitä.

Charles B. Smith, eräs Dilworthin huippunimi, oli hieman suorasanaisempi kuin hänen pomonsa: "Meidän päämäärämme, kuten kaikkien muidenkin, on tienata suuria summia rahoja Rockefellerin perheelle." Rockefellerin perhe pitää rahasta. Mutta, sitten kun sinä olet saavuttanut lopullisen ylenpalttisuuden elintasossasi (ja Rockefellerit ovat saavuttaneet sen vuosikymmeniä sitten), rahan tienaamisesta sen itsensä tähden tulee pelkästään akateeminen harrastus.

Mutta useimmat ihmiset rauhoittuvat sen jälkeen kun he ovat saavuttaneet taloudellisen turvan ja mukavuuden. Mutta, joillekin yksilöille, lopullinen ego-trippi on ollut vallan tavoittelu. Menneisyydessä harva yksilö jolla oli maaninen halu nousta valtaan sai valtaistuimen, tai johti valloitus-armeijoita. Tänään, enemmän maailmoja valloitetaan johtokuntien kokoushuoneissa kuin taistelukentillä. Ja, kuten me tulemme näkemään, se mitä tapahtuu taistelukentillä on usein seurausta päätöksistä joita kokoushuoneissa tehdään.

Me kaikki voimme nimetä runsaasti menneisyyden tyranneja ja despootteja. Tsingis Khan, Aleksanteri Suuri, Hitler, Stalin -- nämä ihmiset toivat kurjuutta ja kuolemaa miljoonille ihmisille toteuttaessaan omia kieroutuneita mielitekojaan. Mutta koska ihmisten ylivoimaisella enemmistöllä ei ole tällaista psykoottista vallanhimoa, heidän on vaikea havaita sen läsnäoloa toisissa.

Eräs asia jossa perhe on yksimielinen, on Nelsonin poliittisen kunnianhimon edistäminen, Rockefellerit ovat lahjoittaneet 25 miljoonaa dollaria erilaisiin kampanjoihin saadakseen Nelsonin presidentiksi.

Suurin osa amerikkalaisista haluaa elää vain siedettävää elämää sekä mukavan tulevaisuuden itselleen ja perheilleen. He ovat halukkaita työskentelemään ahkerasti tyydyttääkseen elämän perustarpeet ja jopa monia ylellisyyksiä. Mutta he eivät ole kiinnostuneita laatimaan suunnitelmia tullakseen taloudellisiksi komissaareiksi tai kuninkaiksi, sen enempää kuin heillä olisi kiinnostusta hylätä sivilisaatio ja ryhtyä pääkallonmetsästäjiksi Amazon-joella.

Se on kuitenkin Tavallinen Amerikkalainen (Mr. Average American) ja hänen preheensä, kuitenkin, joka maksaa hinnan valtakunnan rakentajien suuruudenhulluudesta. Erityisesti, koska meidän kotimaiset niin kutsutut tyrannit oppivat jo kauan sitten että poliittis-taloudellisesta salaliitosta voi tulla paljon mahtavampi kuin rikollisuuteen perustuvasta -- ja se on paljon, paljon turvallisempi vaihtoehto osallistujille.

Emme tiedä onko tällainen suuruudenhulluus geeneissä. Se mitä voidaan osoittaa on, että se on ollut olemassa Rockefellerien perheessä ainakin kolmen sukupolven ajan. Huolimatta Rockefellerien ja heidän palkkalaistensa protesteista että heitä ei kiinnosta lainkaan minkään hallitseminen, todisteiden tutkiminen paljastaa kaikenkattavan intohimon hallita kaikkea ja jokaista.

Rockefellerien Huone ei ole pelkästään varakas ja menestynyt perhe. Sen sijaan, se on valtakunta. Yksikään toinen perhe ei ole tarkoituksellisesti pyrkinyt saamaan vallan niin monista instituutioista jotka vaikuttavat amerikkalaisten jokapäiväiseen elämään. Riippumatta siitä että onko kyseessä hallitus, liike-elämä, energia, pankki-sektori, media, uskonto tai koululaitos, valtarakenteen huipulta sinä löydät Rockefellerien rahat ja Rockefellerien kulissi-miehet ja agentit. Tällainen kaikkialle tunkeutuminen, joka vaikuttaa jokaiseen tärkeään elämän alueeseen, ei voi olla sattumaa.