10.3.2025
Ilman että paneutuisin modernin Hollywoodin hyvin tunnettuun rappioon, olen kirjoittanut Academy Awardsin mennestä politisoitumisesta - esimerkiksi miten Wonderful Life ei saanut "Best Picture" -palkintoa vuonna 1946 mutta politisoitunut The Best Years of Our Lives sen sijaan sai, ja vuonna 1947 "Best Picture" -palkinto myönnettiin elokuvalle Gentleman’s Agreement, mikä oli tylsä, eloton saarna antisemitismistä joka strategisesti sai Oscarin kaksi kuukautta ennen kuin Israel julistautui itsenäiseksi. Monta muutakin esimerkkiä voitaisiin antaa - Gary Cooper voitti vuonna 1941 "Best Actor" -palkinnon esiintymisestään elokuvassa Sergeant York, elokuva joka mainosti sotilaallista värväytymistä; elokuva sai ensi-iltansa viisi kuutautta ennen Pearl harboria, aivan kuten Ben Affleckin elokuva Pearl Harbor sai ensi-iltansa viisi kuutautta ennen syyskuun terrori-iskuja. Cooper voitti myös "Best Actor" -palkinnon vuonna 1952 elokuvasta High Noon, mikä oli esikuva Hollywoodin kommunistivainoista; elokuvassa roisto "Miller" oli esikuva Joe McCarthysta.
Äskettäin minä huomasin erään Oscar-kaksijakoisuuden joka oli karttanut huomiotani - vastaanotto jonka Quo Vadis (1951) sai verrattuna Ben-Huriin (1959). Kumpikin elokuva oli pitkä eepos aiheenaan Kristinuskon varhaiset vuodet. Sam Zimbalist tuotti molemmat MGM:lle. Miklos Rózsa sävelsi musiikin molempiin, ja jopa käytti uudestaan jonkin verran Quo Vadisin musiikkia Ben-Huriin. Kumpaankin elokuvaan oli valittu nimekkäitä näyttelijöitä. Elokuvassa Quo Vadis esiintyi Robert Taylor, Deborah Kerr, ja Peter Ustinov; Sophia Lorenilla ja Elizabeth Taylorilla oli sivurooli. Elokuvassa Ben-Hur esiintyi Charlton Heston, Jack Hawkins, ja Stephen Boyd. Eräät näyttelijät esiintyivät molemmissa elokuvissa. Elokuvassa Quo Vadis kuuluisa skotlantilainen Finlay Currie esitti Apostoli Pietaria, ja Elokuvassa Ben-Hur hän esitti yhtä kolmesta tietäjästä, Balthasaria, joka kohtasi Ben-Hurin matkallaan kotiin. Näyttelijätär Marina Bertilla oli merkittävä sivurooli elokuvassa Quo Vadis ja pienempi sivurooli elokuvassa Ben-Hur.
Finlay Currie Apostoli Pietarina ja Abraham Sofaer Apostoli Paavalina elokuvassa Quo Vadis.
Quo Vadis sai kahdeksan Academy Award -ehdokkuutta; Ben-Hur sai kaksitoista. (Pidä mielessä että Oscar-kategorioiden määrä oli lisääntynyt kahdeksan vuoden aikana.) Mutta tässä on pointti: Ben-Hur sai yksitoista Oscaria - ennätys jota ei ole koskaan rikottu. Quo Vadis ei saanut yhtään. Tämän on täytynyt hämmästyttää elokuva-harrastajia. Quo Vadis oli menestys, vuoden 1951 parhaiten tuottanut elokuva, ja MGM:n suurin kassamagneetti elokuvan Gone with the Wind jälkeen. Ohjaaja Mervin LeRoy oli pyytänyt Pope Pius XII:a siunaamaan tämä käsikirjoitus, minkä hän teki sanoen: "Olkoon sinun elokuvasi menestyksekäs," sekä latinaksi että englanniksi. [1]
Minä ehdottomasti myönnän että Charlton Heston antoi dynaamisemman suorituksen Ben-Hurissa kuin Robert Taylor Quo Vadisissa (mistä syystä Taylor ei saanut ehdokkuutta). Ja Ben-Hur nousi uusiin korkeuksiin elokuvan tekijöiden kokeiluissa, kuten unohtumaton kilpa-ajo.
Mutta on seikkoja joissa ei ole mitään järkeä.
Kopioidakseen autenttisesti muinaisen Rooman, projekti joka kesti vuosia, Quo Vadisin henkilökunta rakensi kulissit hoiden koko oli neljä kaupunki-korttelia, ja rekonstruoidat osia Appian valtatiestä. Jäljitelläkseen Rooman paloa, he polttivat kaiken, projekti jonka kuvaamiseen meni 24 yötä, ja se oli visuaalisesti verrattava Atlantan palamiseen elokuvassa Gone with the Wind.
Kuitenkaan Quo Vadis ei saanut Oscaria lavastuksista; palkinto meni sen sijaan elokuvalle An American in Paris (ja kahdeksan vuotta myöhemmin elokuvalle Ben-Hur.
Elokuvaa Quo Vadis varten oli valmistettu 32,000 pukua - suurin määrä elokuvien historiassa. Kuten Guinness World Records kertoo:
"Arviolta 52 kilometriä materiaalia käytettiin pukuihin, joista monet valmistettiin erityisesti elokuvan 30,000 avustajalle ja niihin kuului 15,000 käsin ommeltua sandaalia ja 13,000 kappaletta käsityönä valmistetta jalokiveä. Pukusuunnittelija Herschel McCoy valvoi massiivista työntekijöiden määräämihin kuului suunnittelijoita, ostajia, sekä satoja paikallisesti värvättyjä italialaisia ompelijoita." [2]
Kuitenkin, "Costume Design" -Oscar meni elokuvalle An American in Paris. Ironisesti, Ben-Hur voitti tämän palkinnon huolimatta siitä että suurin osa sen puvustuksesta oli otettu MGM:n varastosta - samoja pukuja jotka oli valmistettu Quo Vadisille. Kuinka pukujen lainaamisesta voi tulla Oscar, mutta ei niiden alkuperäisestä valmistuksesta?
Vaikka Miklos Rózsan työ poiki Oscarin elokuvassa Ben-Hur, elokuvasta Quo Vadis hän ei saanut Oscaria. An American in Paris toi Oscarin, vaikka laulut olivat yksinkertaisesti melodioita jotka Gershwinin veljekset olivat säveltäneet 1920- ja 1930-luvulla.
Vaikka Quo Vadis oli filmattu Italiassa autenttisuuden vuoksi, vaikka An American in Paris oli kuvattu suurimmaksi osaksi Hollywoodissa, se oli tämä jälkimmäinen joka toi Cinematography Oscarin, joka myöhemmin myönnettiin Ben-Hurille.
Ja vuoden 1951 paras elokuva? Se mini myös elokuvalle An American in Paris, kuten vuonna 1959 Ben-Hurille.
En ole koskaan nähnyt elokuvaa An American in Paris, joka sai lipputuloja ainoastaan kolmanneksen siitä mitä Quo Vadis, joten minä äskettäin katsoin sen vertailun vuoksi. Se on musikaali. Noin puolet elokuvasta on laulua ja tanssia, rutiineja jotka peilaavat Gene Kellyn lahjakkuutta ja silloiin tällöin siinä esiintyy Leslie Caron ja Oscar Levant. Näiden kohtausten välissä on melko kevyt juoni. Kelly esittää köyhää katutaiteilijaa jota eräs rikas nainen havittelee. Mies on kuitenkin rakastunut erääseen myyjään, joka myös rakastaa häntä, mutta tuntee velvollisuudekseen avioitua erään vanhemman vakarraan miehen kanssa. Odotetusti, aito rakkaus voittaa lopuksi.
Tässä on YouTube-linkitettyjä otoksia elokuvasta Quo Vadis sekä An American in Paris. Vertaile ja katso kumpi on enemmän Oscarin arvoinen.
https://www.youtube.com/watch?v=2QFvp1eBewM
https://www.youtube.com/watch?v=drOKt3dhXKE
Premiere listasi elokuvan An American in Paris "yhdeksi kahdestakymmenestä yliarvostetuimmasta elokuvasta". [3] On vaikea nähdä kuinka se sai kuusi Oscaria, mukaan lukien "Paras kuvaus", kun taas Quo Vadis, oman aikansa Ben-Hur, jätettiin kokonaan ilman.
Tässä on kaksi tekijää jotka ovat pohdinnan arvoisia. 1950-luvun alkuvuosina, Hollywoodissa tunnelmat kävivät kuumina "mustan listan" tähden. Gene Kelly oli hyvin tunnettu aktiivinen vasemmistolainen. Hänen vaimonsa, näyttelijätär Betsy Blair, kirjaimellisesti yritti liittyä Kommunistiseen puolueeseen, mutta Puolue murskasi hänet maahan niin että se saattoi himmentää Kellyn poliittista vaikutusvaltaa. [4]
Se että politiikka oli mukana elokuvassa An American in Paris vihjataan eräässä IMDB:n kommentissa, että tuottajat hylkäsivät Maurice Chevalierin vanhempana rakastajana "koska hänellä oli kollaborationistinen asenne Toisen maailmansodan aikana". [5]
Toisaalta, Robert Taylor, Quo Vadisin tähti, oli herättänyt Hollywoodin vasemmistolaisten ihmisten suuttunuksen Kongressin kuulusteluissa (House Committee on Un-American Activities’ investigation) joka koski kommunistien soluttautumista Hollywoodiin. Hän sanoi: "Minä henkilökohtaisesti ehdottomasti uskon että Kommunistinen puolue pitäisi julistaa laittomaksi... Jos minulla olisi päätösvaltaa asian suhteen, heidät kaikki lähetettäisiin takaisin Venäjälle tai jonnekin muualle epämiellyttävään paikkaan." Sinä voit nähdä Taylorin kommentin, yhdessä Adolphe Menjoun ja Ronald Reaganin kanssa täällä.
(Olen aina pitänyt ironisena sitä että Hollywoodin vasemmisto, tänäkin päivänä, ilmaisee raivoaan tästä väliaikaisesta mustasta listasta - jonka monet käsikirjoittajat yksinkertaisesti välttivät kirjoittamalla anonyymisti tai nimimerkin turvin - samalla kun eivät vuodattaneet kyyneleitä kymmenien miljoonien kommunismin uhrien muistoksi.)
Kuitenkin, uskon että on suurempikin syy miksi Ben-Hur sai 11 Oscaria kun taas Quo Vadis ei saanut yhtään.
Koska "antisemitisti" -syytöstä esitettiin niin mielivaltaisesti noina päivinä, uskon että minun pitäisi mainita, että kirjoitin kristillistä näytelmää 1990-luvun puolivälissä. Siitä ei kuitenkaan tehty elokuvaa. Ojensin tämän käsikirjoituksen eräälle hyvin tunnetulle Hollywoodin "käsikirjoitus-tohtorille". Kristittynä, hän varoitti minua liittyen projektin mahdollisuuksiin: "Jim, sinun pitäisi muistaa että Hollywood on juutalainen kaupunki." Jokaisen joka ajattelee että tällainen huomautus on "antisemitistinen" tarvitsee vain käydä WIkipedian sivuilla. MGM, Warner Brothers, Paramount, Columbia, Fox - ja katso kuka on perustanut ne.
Minä uskon että tärkein syy Oscar-mielivaltaisuudelle oli tämä:
• Quo Vadis kuvasi kuinka Rooma vainosi kristittyjä.
• Ben-Hur kuvasi kuinka Rooma vainosi juutalaisia.
Elokuvassa Quo Vadis, Robert Taylor esittää Marcus Viniciusta, ylimielistä roomalaista kenraalia joka rakastuu erään eläkkeelle jääneen kenraalin adoptoituun tyttäreen (Deborah Kerr), tietämättä että hän on salaa kristitty. Lopulta, oltuaan ensin vastahakoinen, hän kääntyy itse Kristinuskoon. Tämä elokuva graafisesti kuvaa kristittyjen vainoja Neron toimesta (Peter Ustinov) Colosseumilla, kun leijonat päästettiin uhrien kimppuun ja poltettiin riviolla. (Sivuhuomautuksena elokuvan autenttisuudesta, olin yllättynyt kuullessani kristittyjen laulavan sellaista mitä kuulin meidän jumalanpalveluksessa - "Kyrie, eleison" -mikä käännettäessä tarkoittaa: "Lord, have mercy.")
Ben-Hur, tietysti, on juutalainen prinssi (Charlton Heston) jota, perheensä kanssa, brutaalisti vainotaan sen jälkeen kun tiili vahingossa putoaa heidän kotinsa katolta, lähes haavoittaen ohitle kulkevaa roomalaista kuvernööriä.
On ehdottomasti totta että Ben-Hurin otsikko oli "A Tale of the Christ". Elokuva alkaa sanattomalla lapsuus-kohtauksella, ja myöhemmin Hestonilla on lyhyt kohtaaminen Kristuksen kanssa. Ja aivan elokuvan lopussa, Heston (Ben-Hur) todistaa ristiin naulitsemisen, minkä jälkeen hänen äitinsä ja sisarensa paranevat leprasta ihmeen kautta.
Kristilliset elementit ovat sivujuonne tässä kolme ja puoli tuntia kestävässä elokuvassa, kuitenkin, ja katsottuani sen uudelleen juomasin merkille pantavan seikan. Yleisö seurasi ristiin naulitsemista ääneti. Ei ollut minkäänlaista juutamista jollaisesta Raamattu puhuu. Siinä annetaan sellainen mielikuva että roomalaiset olivat Kristuksen vainoajia. Ei ollut minkäänlaista vihjettä että farisealaiset vaativat ristiin naulitsemista, ja että roomalainen kuvernööri Pontius Pilatus määräsi sen hyvin vastahakoisesti. Elokuvassa, Pilatus nähdään ainoastaan impressiivisen mutta fiktionaalisen kilpa-ajon valvojana, kasvot ylimielisinä, myöntäen Ben-Hurin voiton silminnähden vastentahtoisena.
Vaikka en millään tavalla kiellä elokuvan suunnatonta tuotannollista arvoa, Ben-Hur otti askeleen eteenpäin myöhemmälle tulkinnalle että Judaismi ja Kristinusko ovat liittolaisia, sen sijaan että olisivat traditionaalisia vihollisia kuten ne olivat pitkään olleet. Tätä paradigmaa edistettiin lisää vuoden 1981 "Best Picture" -Oscarilla joka myönnettiin elokuvalle Chariots of Fire, mikä on toinen moitteeton elokuva joka mainosti "juutalaiskristillisyyttä". Se julkaistiin vuoden 1979 Jerusalem Conference on International Terrorismin jälkimainingeissa jota isännöivät Benjamin Netanyahu ja hänen isänsä, ja siihen osallistui kuuluisuuksia ympäri maailman, mukaan lukien George H. W. Bush. Ei ole sattumaa että vuoden 1979 Academy Awards -seremonia myönsi "Best Picture" -Oscarin elokuvalle The Deer Hunter, jossa Vietnamissa palvelleet amerikkalaiset sotilaat esitetään sankareina, sen jälkeen kun heidän päälleen oli syljetty 1960-luvulla, siten että John Waynen ohjaama The Green Berets kohtasi maanlaajuista protestointia. Vuonna 1970 oli tullut aika rehabilitoida amerikkalaisen sotilaan kuva, koska sionistisella Syvällä Valtiolla oli uusi tehtävä hänelle: "Terrorisminvastainen sota".
Tutki “Best Picture” Oscar, ja sinä tavallisesti huomaat geopoliittisen motiivin sen takana.
Lähdelettelo:
1. IMDb, Trivia: Quo Vadis, from https://www.imdb.com/title/tt0043949/trivia/?ref_=tt_dyk_trv.
2. “Most Costumes Used in a Film,” Guinness World Records,
https://www.guinnessworldrecords.com/world-records/69773-most-costumes-used-in-a-film?form=MG0AV3&form=MG0AV3.
3. IMDb, Trivia: An American in Paris,
https://www.imdb.com/title/tt0043278/trivia/?ref_=tt_dyk_trv.
4. Kenneth Lloyd Billingsley, Hollywood Party:
How Communism Seduced the American Film Industry in the 1930s and 1940s (Rocklin, Calif.: Forum, 1998), 63.
5. IMDb, Trivia: An American in Paris,
https://www.imdb.com/title/tt0043278/trivia/?ref_=tt_dyk_trv.
https://jamesperloff.net/quo-vadis-versus-ben-hur-a-tale-of-two-oscar-ceremonies/
