LUKU 6: "Taisteluni", pala taidetta Landsbergistä Lech-joen varrelta

Ottaen huomioon hirvittävät seuraukset päätöksestä ryhtyä poliitikoksi, monet olisivat laittaneet tällaisen viran jäähylle. Mutta ei Hitler, joka muutama päivä epäonnistuneen huviretken jälkeen joutui kiinni Field Marshall Hallissa ja luovutettiin Hanfstaenglin Huvilaan. Juuri sillä hetkellä hän pyysi kynän ja paperia ja kirjoitti ylös: "Jokaiselle! Älkää vaipuko epätoivoon. Yhdistykää! Seuratkaa väliaikaisia johtajia kuuliaisesti ja palvelkaa Isänmaatanne mutta älkää sen korruptoijia. Kirjoittanut ja allekirjoittanut Adolf Hitler."

Oli jo ilta, tunnin automatka Münchenistä, kun poliisi luovutti vangin Landsbergin Linnaan Lech-joen varrella. "Pitäkää hänestä hyvää huolta", sanoi poliisi ja lähti.

Vartijat herättivät hyvin lukkojen takana olevan aatelismiehen, Arcon, joka neljä vuotta aiemmin ampui kuoliaaksi kommunisti-pomo Eisner-Kosmanowskin. "Nouse ylös, Führer on tulossa!" Tämä aatelismies hieroi silmiään ja tunnisti HItlerin ja ojensi kätensä iloisena.

Mutta Hitler ei vastannut sillä jokainen tiesi että Arco oli juutalaista alkuperää ja äsken tullut halusi olla poliitikko, ja tästä lähtien laillinen sellainen. Päivystysvuorossa ollut lääkäri, Tri. Brinsteiner, vahvisti "olkaluun murtuman" ja diagnosoi että Hitlerin vasemman olkapään osittainen jäykkyys jäisi, mutta tästä huolimatta hän kykenisi seisomaan oikeudenkäynnin aikana.

Sillä oikeudenkäynnin johtajuudesta taistelivat Berliinin Sosialidemokraattinen hallitus, selä Münchenin katolinen konservatiivinen keskushallitus, mutta lopuksi baijerilaiset voittivat. Vuoden 1924 alussa oikeudenkäynti pidettiin Münchenin Sotakorkeakoulun ruokasalissa Blutenburgstrassella. Tämä epäonnistunut kapinallinen, käyttäen "suuri suu" -menetelmäänsä hallitsi oikeudenkäyntiä täydellisesti. Hän usein tarvitsi tunteja vastatakseen kysymykseen ja yleisö kuunteli sekä pani merkille jokaisen sanan. Ranskan, Englannin ja USA:n sanomalehtien edustajat olivat paikalla myös. "Tämä Hitler, totisesti, on kolossaalinen kaveri," ylisti eräs herrasmies oikeusistuimesta. Kiisteltiin "Berliinin rikollisjengistä". Kaikki sujui pehmeästi ja kolmen viikon kuluttua puolustus päätti oman osuutensa. Oikeudenkäynnin aikana kukaan ei edes maininnut aikaisempia tapauksia kuten Kahr, von Lossow, ja Seisser.

Heidät kaikki tuomittiin. Hitlerille tuomio oli lievä - lupaus koeajasta. Ludendorff, joka uutena päällikkönä oli jo antanut muutaman komennon, myös vapautettiin syytteestä ja tämä ärsytti häntä: "Minä hyväksyn tämän armahduksen häpeällä, jota univormuni ja mitallini eivät ansaitse."

Landsbergissa, mies voi viettää aikaa, vankilan kielellä "istuen perseellään". Vartijat ja vangit saivat samat ateriat. Hitlerillä oli olohuone, makuuhuone, sekä määräys pitää ne siistinä. Lisäksi uudet tulokkaat, jotka oli tuomittu kapinoinnista, saivat parhaat virvokkeet kuten Enzian tai Steinhäger. Hitler sai kirjoja sekä viihdytti vieraita. Heidän joukossaan oli hyvin aktiivisia ystäviä ja faneja joiden kanssa hän joskus keskusteli tuntikausia vuorossa olleen vartijan häiritsemättä, jolla "jokaisen vierailun lopussa oli vaikeuksia saada Hitler lopettamaan performanssinsa". Kun Rudolf Hess tuomittiin erillisessä oikeudenkäynnissä, he siirsivät tämän Kansallissosialististen opiskelijoiden liiton johtajan Linnan rauhaisaan siipeen jossa Hitler myös asui.

Se oli nimeltään "Kenttämarsalkan siipi". Kerran tai kaksi kertaa viikossa, Professori Haushofer, Läntinen juutalainen sekä asiantuntija kansallisen geopolitiikan kentällä, ilmestyi sinne. Haushofer oli Hessin sytävä ja täynnä ajatuksia. Kun hän toi sinne kirjoituskoneen, työ alkoi. Täten yksityissihteeri Hess kirjoitti mitä "Suuri Johtaja" ohjeisti ja jota kaksi tai kolme vangittua kumppania suurella mielenkiinnolla kuuntelivat.

Iltaisin juhlatilaisuuksissa hän puhui ,onen muun toverin edessä ja se oli pakoa päivittäisestä tylsyydestä johon kuuluivat pallopelit pihalla tai kortin pelaaminen. Tällaisissa tilanteissa vartijat myös kokoontuivat porrashallin ulkopuolelle ja kuuntelivat. Heidän suustaan ei koskaan kuulunut mitään häiritseviä ääniä. Tähän tapaan "MEIN KAMPF" luotiin. Puheita ei voida mitata vaikutuksen suhteen jonka ne tekevät yliopiston professoreihin, Hitler uskoi, vaans illä millainen vaikutus niillä on tavallisiin ihmisiin.

Tämä Hitlerin "Taideteos", tärkeä työkalu saavuttaessaan lopullisen voiton, koostui anti-juutalaisista luennoista joita resitoi tämä vangittu Puoluejohtaja Valtion kustannuksella tässä "Korkeakoulussa". Mein Kampfin esipuheessa termi "Judaismi" esiintyy sata kertaa, mutta sana "Ranska" tai "Venäjä" vain kymmenen kertaa.

"Negro-veren saastuttama Rein, Euroopan keskellä, vastaa sadistista kieroutunutta ihtohimoa koston tähden tämän vannoutuneen kansamme chauvinistisen vihollisemme taholta, yhtä paljon kuin tekee juutalaisen jääkylmä ajattelu, jonka kautta alkoi Keski-Euroopan sekarotuistaminen sekä valkoisen rodun deprivaatio, sen itse ylistetty olemassaolo alempien ihmisten infektion kautta. Mitä Ranska, jota johdetaan juutalaisten suunnitelmien mukaan, jota stimuloi maan oma kostonhimo, tekee tänään Euroopassa, on synti valkoisten ihmisten olemassaoloa vastaan, ja jonakin päivänä se nostattaa kaiken kostavan rodun hengen joka tunnustaa rodullisen saastuttamisen ihmiskunnan perisyntinä."

Ja lisää:

"Kaikkein hirvittävimmän esimerkin tarjoaa Venäjä, jossa KOLMEKYMMENTÄ MILJOONAA ihmistä, todella fanaattisessa raakalaisuudessa tai epäinhimillisessä piinassa tapettiin tai näännytettiin nälkään juutalaisten taholta, ainoastaan turvatakseen juutalaiset sivistyneet ihmiset ja pörssi-roistot jotka haluavat saada vallan massoista."

Hitler, Valtakunnankansleri ja johtaja, myönsi myöhemmin ulkoministerilleen että "suurin virhe" oli ulkopolitiikan halveksunta joka löysi tilaa Landsbergin "Taideteoksesta". Näyttää virheelliseeltä puhua Mein Kampfista pitkän aikavälin suunnitelmana valloittaa maailma. Hitler halusi elintilaa Itä-Euroopasta: "Meidän Kansallissosialistisen Missiomme velvollisuus on tuoda Saksan kansa poliittisen ymmärryksen pariin, että tämän mission päämäärä ei ole Aleksanteri Suuren myrkyllinen visio, jonka unelmat toteutetaan. Mutta että se on tehokkaampi saksalaisen auran työtä joka voidaan vaihtaa miekaksi." Ja näin hän lopetti: "Saksalla tulevaisuuden Euroopassa tulee olemaan vain kaksi liittolaista: Englanti ja Italia. Tänään me emme taistele maailman herruudesta vaan oman Isänmaamme olemassaolosta, kansakuntamme yhtenäisyydestä, sekä lastemme jokapäiväisestä leivästä. Tänään Saksa ei ole maailmanvalta. Ja vaikka armeijamme väliaikainen kyvyttömyys voitettaisiin, meillä ei ole vaatimuksia tällaiseen titteliin."

Kuitenkin, tämä "Suunnitelma" oletti että Itä-Eurooppa tulisi Saksalle sen jälkeen kun juutalaiset olisi karkotettu vaikutusvaltaiselta alueeltaan: "Kohtalo, näyttää että se osoittaa tiettyyn sujntaan. Asettamalla Venäjä bolshevikkien käsiin ryöstö kohdistui Venäjän kansaan ja se on älymystö, joka siihen asti loi ja varmisti sen olemassaolon. Saksalaisille ja saksalaisten toimesta suhteessa Englantiin, kohtalo tarjoaa laajennetun imperiumin ilman armoa kolonisoiduille ihmisille."

Edelleen:

"Toiveet kapinasta Egyptissä ovat täysin surkeita. Tämä 'Pyhä Sota' meidän saksalaisille 'pölkkypäisille' pelaajille voi ainoastaan antaa utuisen tunteen eikä mitään muuta. Puhtaana saksalaisena, joka arvioi ihmiskuntaa rodulliselta pojalta, en salli yhdistää omaa kohtaloani 'alistettujen kansakuntien' - kuten he sanovat niitä kohtaloihin."

Hitler ei ymmärtänyt kuin vasta viimeisinä päivinään että hänen johdollaan Saksa ei voinut liittyä Englannin "saksalaisiin veljiin". Jonakin toisena kertana hän kysyi ruotsalaisilta: "Hra. Dahlerus, ole hyvä ja selitä minulle miksi en pääse sopimukseen Englannin hallituksen kanssa? Koska sinä näytät tuntevan Englannin hyvin, ehkä sinä voit ratkaista tämän ongelman puolestani?"

Kun muutama päivä myöhemmin, syyskuussa 1939, Iso-Britannia julisti sodan Saksalle, Hitler istui työpöytänsä takana liikkumattomana ja tuijotti kaukaisuuteen. Hän ei puhjennut vielä raivoon. Hän vain istui täysin tyynenä ja hetken perrästä, joka hänestä vaikutti ikuisuudelta, hän kysyi: "Mitä nyt?" (36)

Vuonna 1924 tovereille jotka olivat vangittuina Landsbergissa kaikki vaikutti hyvin yksinkertaiselta: Saksa hankkii Itä-Euroopan ja germaaninen Englanti koko maailman. Liittolaismaa Italia muuttaa Välimeren omaksi "Mare Nostrumiksi". Amerikka on kaukana ja siitä lopulta tulee taivas jumalattomille ihmisille.

Suurin osa häneen uskovista oli tiukan katolisia, jotka hän tunsi Apostoli Paavalin kirjeistä: "Jumala ei rakasta juutalaisia sillä he ovat kaikkien halveksimia." Täten, tämä Landsbergin oraattori pystyi helposti pelaamaan peliä juutalaisia vastaan sillä tekosyyllä että hän jatkoi "JUMALAN TYÖTÄ".

Vihaa hänen todellisia tai oletettuja juutalaisia sukulaisiaan kohtaan, jonka Hitler oli saanut Wienin päivinään, lisäsivät Schoenererin, Luegerin, ja Lanz von Liebenfelsin opetukset.

Landsbergin luentoja rodullisista edustajista kuten Darwin, Mendel, Boelsche, Gobeneau, ja Guenther täydensivät Haushoferin ja Rosenbergin satunnaiset vierailut heidän MAAN PAKKOLUNASTUS -taipumustensa kera jotka oli lainattu juutalaisilta kansankomissaareilta jotka hallitsivat Neuvosto-Venäjää ja repivät sen kappaleiksi.

Haushofer, avustajansa Rudolf Hessin, "Egyptiläisen", tukemana, tavoitteli hyvin kauas ja kaikilta puolilta, tarttui pihteihinsä pihtiensä jotka olivat jo suuret Valtakunnassa.

Rosenberg, syntynyt Virossa, passinsa mukaan, ainoastaaan joitakin kuukausia Saksan kansalainen, tiesi paljon juutalaisten noususta Venäjällä. Hän pakeni valkoisten venäläisten kanssa Pariisiin ja melko nopeasti löysi turvapaikan Münchenistä, jossa hän kirjoitti mitä Neuvostoliitossa tapahtui: "Russo - Juutalainen vallankumous", "Juutalaiskysymys", "Siionin viisaiden miesten pöytäkirjat ja Juutalainen maailmanpolitiikka" olivat bestsellereitä. Rosenberg, juutalaisen Pinkelesin kautta, sekä Beobachterin toimittajana, oli pääsy rahoihin, ja hän tiesi mitä Hitler oletti hänen juutalaisesta alkuperästään, joka oli ilmiselvä hänen nimensä perusteella. Kuitenkin, sen jälkeen kun hän kuvaili Führerilleen - "Meyers Dictionary" kädessään - kuinka vuonna 1492, Torquemada, kristityksi kääntynyt juutalainen Espanjan suur-inkvisiittorina, vapautti Espanjan melkein kaikista juutalaisista, myös kastetuista, silloin oli varmaa että Hitlerin vankeuden aikana mikään ei olisi Rosenbergin tiellä hänen kohotessaan Johtajan edustajaksi. Hän oli hyvin vapaasti ilmaiseva ideologi joka kykeni osoittamaan muille Führerin kirjoitetun testamentin. "Minun rakas Rosenberg, tästä lähtien sinä johdat liikettä!"

Olisi liian vaivalloista luetella kaikki toimet joihin, Mein Kampfin mukaan, juutalaiset ovat sitoutuneet meidän maailmassamme tulevaisuudessa. Hitler iloisesti luonnehti heitä "tuberkuloosi-bakteeriksi" tai "rutoksi". Koska niin monia asioita Hitlerin "Teoksesta" on kuvailtu yksityiskohtaiseksi, kuten ne ovat hyvin tunnettuja ja korrekteja, vuonna 1945 Valloittajat kielsivät saksalaisia lukemasta sitä, ja kiellosta tuli "Maan Laki".

Seuranneet sukupolvet (vuonna 1974), tästä syystä, eivät voi muodostaa monia mielipiteitä tästä aiheesta, vaikka heidän pitäisi. Yleisen sivistyksen tähden on kunnollista huomauttaa, että tuskin yhdelläkään kansalla tässä maailmassa on eloonjäämisen halu niin voimakkaasti kehittynyt kuin näillä niin kutsutuilla "valituilla". Paras todiste tästä on näiden ihmisten olemassaolo vuosituhansien läpi. Tehdäkseen eron hyvien ja huonojen asioiden välillä, pitäisi lisätä että jos juutalaiset heidän marsististen uskomustensa avulla voittavat tämän maailman ihmiset puolelleen, silloin heidän kruununsa tulee olemaan kuolinseppele tämän maailman ihmisille, ja tämä planeetta kulkee Eetterin läpi ilman että siellä asuu kukaan, kuten miljoona vuotta sitten. Ei voida epäillä etteikö Hitler luvannut juutalaisten karkotustam ja sodan tapauksessa heidän tuhoaan, ja että hän turvautui sotaan aivan kuten kuka tahansa toinen realistinen poliitikko. "Jos kaksitoista tai viisitoista tuhatta hebrealaista kriminaalia kaasutettaisiin vuoden 1914 alussa sekä sodan aikana, kuten satatuhatta meidän parasta saksalaista työntekijää taistelukentällä, miljoonien uhraaminen ei olisi turhaa," hän sanoi. Hitlerin ajatus että Kaikkivaltias oli lähettänyt hänet, joka Toista Maailmansotaa pitkittämällä oli vastuussa miljoonista uhreista, oli jo ilmaistu Mein Kampfissa: "Minä uskon että minä toimin Luojan intressien eteen. Taistelemalla juutalaisia vastaan minä teen näin Jumalan tahdosta."

Hitlerin "Taideteos" on kahteen osaan. Perustelut hänan vastustajiensa tai kannattajiensa taholta jotka eivät ole lukeneet sitä ovat heiveröisiä. Poliitikot molemmilta laidoilta poimivat siitä mitä he kulloinkin tarvitsivat. Radioasemat lähettivät sen sisältöä innokkaasti. Koulujen iltatilaisuudet, jossa olivat mukana Hitler Youth, SA tai SS, olivat mahdottomia ilman että Mein Kampfia olisi siteerattu. Vuodesta 1933 lähtien piirikuntien asianajajat ja tuomarit noudattivat Mein Kampfin ohjelinjoja ilman minkäänlaisia varauksia, ja tulkitsivat vapaasti sellaisia termejä kuten "Kansalainen vs. Alamainen". Jopa pienokaiset aloittivat opiskelunsa liittyen Hitlerin liikkeeseen näiden satukirkojen kautta joita vanhemmat saivat häälahjoina Avioliittojen Rekisteröintitoimistoista. Suosittu sanonta, jota kuulutettiin maanantai-aamuisin jokaisen viraston halleissa paikallisten puoluejohtajien toimesta opetti: "Jokaisella ihmisellä on parhaat neuvonantajansa vierellään, mutta päätökset tekee vain yksi."

Teoksen toinen osa ei valmistunut Landsbergissa koska vanki vapautettiin ennenaikaisesti. Tämä julkaiseminen loi aiheutti vahingon joka korjattiin sillä että Hitlerille ei annettu lupaa puhua ensimmäisessä esiintymisessään vapaana. Tämä kielto kesti kaksi vuotta. Sinä aikana, eräs kirjanpitäjä ja Puolueen bisnesjohtaja, Max Amann, kirjoitti koneella kaiken mitä hänen "työnantajansa" tässä Obersalzbergin Huvilassa oli määrännyt. Molemmille se oli heidän elämäntyönsä. Se oli tämä "Mine Struggle", jota Saksassa painettiin kymmenen miljoonaa kopiota ja joka käännettiin monille kielille, mukaan lukien venäjäksi ja kiinaksi, ja joka toi kirjailijalle viisitoista miljoonaa markkaa, josta hänen väkivaltaiseen kuolemaansa saakka, hän oli käyttänyt puolet. (37)