LUKU 2: Pummi Wienissä
Adolf Hitler, hieman ennen kuin hän alkoi hoitaa kuolemansairasta äitiään, oli epäonnistunut kokeissaan taidekoulussa Wienissä. Tämä hylkääminen iski häneen "kuin salama siniseltä taivaalta". Rikkinäisenä ja epätoivoisena hän jätti tämän mahtavan rakennuksen Schillerplatzilla. Provinssissa hän oli ylivoimaisesti luokkansa paras taiteilija, mutta tämä oli Wien, jossa asui kaksi miljoonaa ihmistä. Reputti - se oli hyvin tunnettu sana reaalikoulusta. Suuret toiveet olivat kuolleet. Monta päivää hän taisteli itsensä kanssa sekä paperin kanssa jonka hänen äitinsä oli kiinnittänyt tyynyyn kun hän sanoi näkemiin. Nyt se on sama asia hänen kanssaan: hän on myös juutalainen, suuressa rahapulassa, ja tältä puolelta avun pitäisi tulla. Hän vaelsi Wienin juutalaisen hautausmaan halki etsiessään erästä hautaa, ja löysi useita hautakiviä joissa oli nimi Frankenberger, ja muita joissa oli nimi Hitler. Sitten hän osti postikortin jossa oli kuvattuna Wienin synagoga ja käytti kokonaisen päivän maalaten siitä akvarellin onnistuneesti. Seuraavana aamuna hän otti kauhtanan ja iltapäivällä jatkoi kauniisti puettuna hyvin hoidetun puutarhan läpi Frankenbergerin huvilassa Hietzingissä. Eräs tyttö avasi oven ja johdatti hänet salonkiin.Suuren maton kulmassa seisoi nojatuoli. Siihen hän asetti paketin jossa oli hänen maalauksiaan - akvarelli synagogasta. Sitten hän katsoi tarkasti Frankenbergerin isovanhempia kuvailevia maalauksia jotka riippuivat seinällä. Heillä oli sama, hieman liian suuri, mutkainen nenä, joka hänellä oli myös, ja joka hänen velipuolellaan Aloisilla ja hänen sisarpuolellaan Angelalla myös oli, vaikka heillä oli eri äiti. Sitten Hra. Frankenberger astui sisään, noin 60-vuotias mies, hyvin pidetty ja ravittu. Kuten Hitler huomioi, hänellä oli tämä sama perheen merkki - suuri nenä.
Adolf, rohkaistuneena, alkoi esitellä itseään. Hän puhui sujuvasti ja sanoi mitä halusi. "Sinun perheesi, sinä Kunnioitettava Isä, sinun Isoisä, he tekivät niin paljon hyvää minun Vanhalle Mestarilleni (isä), siunatkoon Jumala Häntä ikuisesti. Hänen poikansa, joka on nyt täysin yksin tässä maailmassa tarvitsee sinun apuasi. En pyydä rahaa. Auta minua pääsemään akatemiaan. Sinulla on niin suuri valta."
Tämä vanha Frankenberger laski sikarinsa ja asteli pitkin salia. "Kuuntele, nuori ystävä," hän aloitti. "Meidän puoliskomme on maksanut isällesi, tämä on totta. Mutta kukaan ei voi sanoa että tämä raha tuli meiltä. Minä puhun isästäni. Ja kuka sanoi että hän oli? Sinun isoäidistäsi, älkäämme puhuko hänestä enempää." Hän liikutteli käsiään ilmassa samalla kun nuori Hitler seisoi siinä suu auki. "Kuuntele, Frankenberger sanoi taas," en ole taiteen suojelija. En tiedä siitä mitään. Odota," hän muisteli jotakin. "Täällä Wienissä meillä on keittiö meidän vanhuksillemme. Haluatko tehdä jotakin siellä?" Sillä hetkellä Hitler otti kansionsa, mumarsi ja poistui sanomatta sanaakaan. Hän juoksi ulos kadulle, piti lyhyen tauon, otti synagoga-akvarellin, repi sen palasiksi, ja heitti palaset ympäriinsä. Hän jatkoi juoksemista, pysähtyi uudestaan, repi mustan kauhtanan yltään, kääntyi takaisin ja heitti vaatekappaleen sinne missä akvarellin palaset olivat.
Se laskeutui kuihtuvan punaisen ruusupuskan ylle. "Minä lähetän teidät kaikki takaisin aavikolle," hän uhkaili Baijerin murteellaan ja nosti nyrkin pystyyn. "Mene takaisin sinne mistä sinä tulit. Minä lähetän teidät kaikki aavikolle. Teidät kaikki!"
Kaksi ohikulkijaa pysähtyi ihmeissään. Tämä nuorukainen jatkoi juoksemistaan takkinsa liehus heiluen tuulessa. Hän aikoo tehdä sen ilman minkäänlaista apua. Hän työskentelee itselleen ensi syksyyn saakka ja on itsenäinen mies. Ja niin Adolf Hitler alkoi etsiä tukea uudestaan. Se tuli erään naisen muodossa, joka omisti talon Linzissä. Hänen äitinsä tunsi Professori Alfred Rollerin Wienin taideakatemiasta joka tunsi kuvanveistäjä Panholzer. Tämä kuvanveistäjä suostui valmentamaan tätä nuorta, alas painettua lahjakkuutta kokeita varten vuonna 1908. Hitler halusi ystävänsä Kubizekin Wieniin. Miksi tämä kaveri ei opiskelisi musiikkia? Täytyisikö tämän lahjakkaan miehen kuihtua Linzissä? Ensimmäistä kertaa Kubizekin isän liikeyrityksessä Hitler laittoi puhe- ja suostuttelu-lahjansa vakavaan testiin. Kubizek halusi ojentaa kovalla työllä pystytetyn firmansa ainoalle pojalleen. Musiikillinen kutsumus, loistelias ura orkesterin johtajana, keuhkosairaus, sekä varhainen kuolema verhoilijana, kaikki nämä väitteet Hitler otti huomioon, ja helmikuussa 1908 hän ei ollut enää yksin Wienissä. Hän ajatteli näin kun hän johdatteli juuri saapunutta ystäväänsä rautatieaseman läpi, Mariahilferstrassen läpi, sivukatujen läpi osoitteeseen Stumpergasse No. 29, sekä takapihalle missä hän jakaisi leski Zakreyn vaatimattoman huoneen (nainen Bäämistä) Linzin kumppaninsa kanssa, joka oli niin sanotusti aikeissa opiskella musiikkia Wienissä. Tämä huone sekä talo haisivat kuin petrooli. Seuraavana aamuna, kun Hitler nukkui, Kubizek meni konservatorioon, otti kokeen ja läpäisi sen. Kun hän palasi ja herätti Hitletin, oli jo keskipäivä.
Kubizek opiskeli tehokkaasti ja menestyksekkäästi, ja pian hän ansaitsi rahaa. Tutorina hän antoi musiikkitunteja ylemmän yhteiskuntaluokan tyttärille. Samaan aikaan Hitler opiskeli kuvanveistäjä Panholzerin alaisuudessa, mutta koko ajan yhä vähemmän innokkaasti. Oli jotakin mikä vaivasi häntä. Kuka oli hänen isoisänsä? Kuinka hänen isoäitinsä eli? Ollen yli 40-vuotias, kuinka hän todella ajautui suhteeseen 19-vuotiaan kanssa?
Millainen häpeä se oli - tämä "satojen tuhansien tyttöjen vietteleminen, vääräsääristen, inhottavien juutalaisten paskiaisten toimesta!" Tämä ooppera viekoitteli häntä ja hänellä yhä oli riittävästi rahaa asuakseen tällä paikkakunnalla. Sen jälkeen kun hän luki, mitä Wagner kerran tunnusti Nietzschelle, tälle filosofille, että "hän oikeasti oli isäpuolensa, juutalaisen näyttelijän Ludwig Geyerin poika," Hitler ei jättänyt väliin yhtäkään hänen esitystään. (11) Joten Wagner myös, Pohjolan myyttien luoja, oli myös juutalainen! Hitlerin, kuten Wagnerin, täytyi myös TAISTELLA VOITTAAKSEEN JUUTALAINEN SISÄLLÄÄN. Täten Wagnerin, kuten myös Bayreuthin, haudasta tuli Hitlerille, joka kasvoi tullakseen mieheksi, pyhiinvaelluspaikka.
Kuten myös hänen, josta tulisi myöhemmin pääideologi, Rosenbergin, joka myös oli lähtöisin juutalaisesta maahanmuuttaja-perheestä. (12) Hänestä tuli aristokratian jäsen siellä; hän huusi ilolla: "Bayreuth on aristokraattisen myytin täydellistymä. Koko Länsimaisen taiteen olennaisuus on paljastettu Richard Wagnerin kautta - 'Pohjoisen Kauneuden', 'Luonnon Syvimpien Tuntemusten', 'Sankarillisen Kunnian', sekä 'Vilpittömyyden Ilmaisun'."
Joten, tähän suuntaan oli menossa aina nälkäinen ja lannistettu nuori Hitler. Siitä lähtien hän myös halusi "muuttaa Valhallaan sankarillisen elämän jälkeen." Ja hänen vuoteensa ylle hän ripusti lauseen jonka hän taiteellisesti oli kirjoittanut: "Me katsomme vapaasti ja avoimesti, me katsomme järkkymättömästi, me katsomme riemuisasti yli Saksalaisen Isänmaan! Heil!." Siitä lähtien hän piti parempana opiskella juutalaiskysymystä taiteen opiskelun kustannuksella.
Useiden öiden aikana Kubizek, tämä musiikin opiskelija, oli kaatunut nukkumaan hänen ystävänsä näytteiden päälle. Sellaisina hetkinä Hitler herätti hänet ja huusi: "Oletko minun ystäväni, etkö olekin?" Saaden Kubizekin nyökkäämään. "Joten kuuntele!" Päivien ajan Hitler eli pelkällä leivällä ja maidolla.
Kerran Kubizek kutsui hänet kahvilaan ja parilla markalla osti hänelle vanukkaan, hänen suosikki-jälkiruokaansa. "Maistuuko se hyvältä?" Kysyi huolestunut Kubizek. Hänen murjottava vastauksensa oli: "En voi ymmärtää kuinka sinä voit nauttia tällaista ruokaa näiden ihmisten vieressä." Hän tarkoitti "näillä ihmisillä" juutalaisia musiikin opiskelijoita ja Hitler vetäytyi nurkkaan ja käänsi selkänsä heille. "Mutta sinä tykkäät kuunnella kahta juutalaista, Gustav Mahlerandia Mendelssohnia ja Bartholdya" Kubizek väitti. "Tule kanssani," oli vastaus, ja tottelevainen Kubizek meni Hitlerin mukana, täten säästäen raitiovaunumaksun hinnan. Heidän tiensä johti Brigittenaulle ja sieltä erääseen synagogaan. Hitler tunsi tämän reitin aiempien vierailujensa ansiosta. "Pidä hatustasi kiinni!" Hän mutisi ja he molemmat ottivat osaa juutalaiseen hääseremoniaan.
Musiikillisesti suuntautunut Kubizek toivoi johtattavansa ystävänsä mielenkiinnon asiasta johon hän jääräpäisesti kiinnittyi. Mutta hänen ponnisteluistaan huolimatta tuli julistus: "Tänään minä olen liittynyt erääseen juutalaisvastaiseen ryhmään, ja minä värväsin sinut myös." Muutamaa päivää aiemmin Hitler oli antanut poliisille valaehtoisen lausunnon jonka sisältö oli tällainen: "Mariahilferstrassella, Gerngrossin tavaratalon edessä, eräs 'merkantti' kerjää. Hän on Itäinen juutalainen pukeutuneena pitkävartisiin kenkiin ja takkiin. Hän tarjoaa kengännauhoja ja nappeja."
Kerjääminen oli kiellettyä ja Hitler väitti että hän teki sitä. Muut olivat väittäneet samaa, ja he veivät tämän pelokkaan juutalaisen asemalle jossa poliisi löysi kolmetuhatta kruunua hänen kauhtanansa taskusta.
Hitlerille tämä oli onnenpotku. (13) Samaan aikaan olisi maalari, jonka täytyi valmentaa itseään pääsykokeisiin, oli kirjoittamassa runoa. Konservatoriossa Kubizek tutustui erääseen tpimittajaan Wiener Tagblatt (Vienna Daily) -lehdestä. Eräänä päivänä hän sanoi että hän kykenee tarjoamaan hänelle novellin.
Myöhemmin samana päivänä Kubizek, yhdessä Hitlerin kanssa, toi tämän novellin hänen toimittaja-ystävälleen Langgasse-kadulla. Se oli nimeltään The Next Morning. Hitler silmäili toimittajaa, käänsi välittömästi selkänsä ja huusi tälle hyvää tarkoittavalle ystävälleen: "Sinä idiootti, etkö sinä näe että hän on juutalainen?"
Keväällä 1908, uusissa pääsykokeissa, Hitler epäonnistui taas. Häntä ei kutsuttu piirtämis-kokeeseen. Siihen aikaan Kubizek palveli armeijassa (kahden kuukauden ajan) vaikka Hitler neuvoi häntä olemaan värväytymättä, sillä nuoren muusikon elämään, "se jättää tyhjän kohdan." Kun hän palasi Wieniin, hänen vanha ystävänsä Adolf oli mennyt. Hän katosi eikä häntä löytynyt enää. "Hän ei jättänyt mitään jälkeensä? Ei edes jäähyväiskirjettä?" Kysyi tyrmistynyt Kubizek samalla kun tämä vanha nainen Zakreys ainoastaan pudisteli päätään pahoitellen.
Schoenbrunnerin puistossa oli penkki, jossa Hitler, kaivaten raitista ilmaa ja auringonvaloa, tavallisesti vetelehti. Tapahtui niin että eräs mies nimeltään Grill käveli ohi, ja vilkaisten sinne penkkiin näki juutalaisvastaisia lehtisiä, etupäässä Ostara-aikakauslehtiä.
Pienen epäröinnin jälkeen hän istui alas puhtaalle paikalle ja veti takistaan painetun kirjoituksen ja sanoi: "Tässä, ota tämä. Se on lahja minulta." Hitler katsoi häntä ja sitten tätä kirjoitusta jonka otsikkona oli: "Kirkon virallista koneistoa vastaan". Osoittautui niin että Grill, kirjoitustensa avulla, yritti mainostaa ihmisten keskuudessa uskontoa joka olisi todellista ja puhdasta rakkautta. Kun Hitler alkoi puhua juutalaisista "kansan parasiitteina", jotka ovat aina hyviä aikomuksia vastaan, he tapasivat toisiaan tämän aiheen parissa. Tällä tapaa nämä kaksi kiihkoilijaa löysivät toisensa.
Ainakin löytyi joku joka seurasi Hitleriä ja joka voitiin haastaa poliittiseen keskusteluun, ja joka ei alamaisesti nyökkäisi kuten Kubizek. Grill saapui tälle paikalle ja mainosti opetustaan todellisesta rakkaudesta melkein joka päivä.
Hitler oli samaa mieltä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta - juutalaiset tuli jättää ulos. Grill oli virastaan luopunut pappi, joka oli viettänyt nuoruutensa katolisessa luostarissa, ja hänen näkemyksensä tästä aiheesta oli erilainen kuin Hitlerin.
Eräänä päivänä, kun heidän keskustelunsa saavutti huipentuman, Grill äkkiä tunnusti: "Minä synnyin juutalaisena! Minun isäni oli Rabbi." Siitä lähtien Hitlerin sidos näitä ihmisiä kohtaan tuli vahvemmaksi ja se kesti vuosia. Lopulta Hitler muutti erääseen huoneeseen Miesten Hostellissa Meldemannstrassella jossa Grill ansaitsi elantonsa kirjoittamalla kirjekuoria. Häneltä Hitler oppi paljon.
Pitkillä kävelyretkillään puistoissa he vaihtoivat mielipiteitään toistensa kanssa. Grill opetti tälle uudelle ystävälleen jiddishiä. He kävelivät myös tuntikausien ajan keskikaupungin läpi, sekä Tonavan kanavan pohjoispuolella, missä juutalaisia oli paljon ja heitä oli helppo nähdä. Wienin lähes kahdesta miljoonasta asukkaasta 200,000 oli juutalaisia tarkoittaen kymmentä prosenttia. He viettivät monta iltaa ja yötä Grillin ystävien kanssa - juutalaisten Rabbien - ja keskustelivat heidän kanssaan kunnes heidän päänsä kuumenivat.
Hitler halusi oppia heidän dialektiikkaansa ja tutustui tähän käsitykseen: "Ensiksi sinun täytyy ottaa huomioon vastustajasi viisauden puute. Jos tämä on hyödytöntä, etsi toinen reitti ulos ja teeskentele että olet itse tyhmä. Jos tämäkään ei toimi, sitten vaihda eri aiheeseen ja väitä että kaikki on itsestäänselvää." Näin hän oppi paljon.
Grillille kaikki ihmiset olivat samankaltaisia, kaikki hyviä. "On kaniineja joilla on siniset silmät ja kaniineja joilla on punaiset silmät. Ne ovat kaikki yhtä hyviä."
"Ei!" Hitler vastusti. "Kaniinit joilla on punaiset silmät ovat pahaa rotua. Ja juutalaiset ovat pahaa rotua." Sitten Hitler halusi käydä Cisterialais-luostarissa Wienerwaldissa saadakseen Hra. Lanzin, Ostara-lehden kustantajan osoitteen.
Vuonna 1899, tästä luostarista lähti Adolf Josef Lanz, joka tunnetaan myös nimellä Brother Joerg (Veli Jörg). Hän avioitui juutalaisen naisen, nimeltään Liebenfels kanssa ja siitä lähtien hän kutsui itseään nimellä Tri. Georg Lanz von Liebenfels.
Myöhemmin hän nosti isänsä Lanzin, suoraselkäisen wieniläisen opettajan, aatelissäätyyn paroniksi. Äidistään, tyttönimeltään Hopfenreich (jonka isä oli juutalainen), hän pysyi epätavallisen hiljaa. Vuodesta 1905 lähtien hän jakoi Ostara-aikakauslehteä, jonka levikki oli parhaimmillaan 100,000.
Lehti käsitteli Maria Madonnaa; joka oli "kuninkaallisen, vaaleahiuksisen, arjalaisen sankarillisen rodun synnyttäjä". Jeesus ylennettiin norjalaiseksi Frauaksi ("Freyr" - God of Plenty) ja siitä lähtien Hitler jatkuvasti pohti että oliko Vapahtajan luonnollinen Isä kuljeskeleva kreikkalainen taiteilija, vai saksalainen sotilas. Lanz näki eron vaaleahiuksisten sankarillisten poikien ja apinaihmisten välillä (hän ei pohtinut naisia).
Myöhemmin Hitler teki yhteenvedon uskonnollisesta hulluudestaan erinomaisesti myydyssä kirjassaan, seuraavasti: "Ihmisten tilan täytyy alkaa nostamalla avioliitto rodun jatkuvan pilaantumisen tasolta, ja antaa pyhitys joka on omistettu tälle instituutiolle joka oli perustettu luomaan Herran kuvia eikä hirviöitä jotka ovat ihmisen ja apinan välimaastossa."
Ostara-aikakauslehti painoi sen etusivulleen: "Oletko sinä blondi? Oletko sinä mies? Jos et tiedä, lue sitten Ostaran kirjallisuutta blondeista ja laillisista miehistä!"
Tavallinen antisemiitti ei pidä juutalaisista kateudesta tai turhamaisuudesta, tai siksi että hänet on kasvatettu tällaiseksi. Hänellä ei ole mitään arabeja vastaan. Todellinen antisemiitti tietää, että juutalaisten jälkeen ovat arabit ja abessinialaiset, jotka ovat seemiläisiä myös. Joten, Lanzin kautta Hitleristä tuli todellinen antisemiitti. Pyhän Ristin luostarista nämä kaksi nuorta miestä löysivät tämän kiihkoilijan osoitteen, ja vuoden 1909 alussa, tämä sekava Hitler ilmestyi hänen toimistonsa eteen. Ostara-aikakauslehden puuttuvien numeroiden lisäksi, Lanz von Liebenfels antoi näille vierailijoille myös kaksi kruunua kotimatkaa varten. Hitler hyväksyi tämän lahjan innokkaasti. Eräiden keskusteluiden aikana wieniläisessä kahvilassa Under the Golden Bullet, Grill oli lujana ja sanoi: "Tämä kaveri on sekopää!" Ja siitä lähtien hän pysyi kaukana Hitleristä.
Ostara-aikakauslehtien vuosien 1908 ja 1909 numeroissa annettiin ohjeita kuinka mitata ruumiinosia, ja niiden perusteella voitiin saada selville onko henkilöllä Skandinaavisia piirteitä, kuten "isonvarpaan putuus ja voimakkuus; sankarillinen piirre; erottuen kaikista muista varpaista," aiheeseen liittyvien kuvien kera: "A" - alempi rotu; "B" - korkeampi rotu. Tämä oli onnellinen päivä nuoren Hitlerin onnettomassa elämässä, sillä sen jälkeen mittailtuaan itseään hän löysi itsestään ensisijaisesti skandinaavista perimää. Tämä Lanz oli hänen miehensä.
Lanzin lääketieteellisten saavutusten ansiosta, ihmiset jotka olivat tärkeässä asemassa julkisessa elämässä vierailivat hänen luonaan toistuvasti. Heille, esimerkiksi, kuuluivat ruotsalainen kirjailija August Strindberg, sekä eräs englantilainen Lordi, kenttämarsalkka, Herbert Kitchener, joka vakuutti hänelle että "hän pitää näyttämön rodullisesti puhtaana, ja lähettää värilliset tuleen".
Sveitsissä Lanz von Liebenfels tapasi Leninin. Koska Lanz ajatteli eri tavalla, hän puki mielipiteensä hienovaraiseen ironiaan: "Sinun ajatuksesi ovat oikeita. Mutta ennen kuin ne materialisoituvat, vastakkaiset ideat materialisoituvat ensin."
Näin Lanz oli osapuoli näiden kahden miehen keskusteluissa. Nämä miehet, jotka järkyttivät vuosisatamme ensimmäistä puoliskoa voimakkaasti. Tämän wieniläisen "Maailman Uudistajan" kaikkein tärkein lausunto oli tällainen: "Me vastavallankumoukselliset annamme juutalaisille oikeuden luoda oma valtionsa Palestiinaan."
Lanz von Liebenfels perusti Thule-seuran, ja rahalla joka oli peräisin useista lähteistä hän rakennutti linnoja tätä seuraa varten.
Vuonna 1907, Werfensteinin linnan salkoon hän nosti hakaristilipun. Hitler, nostattaakseen puolue-eliitin tuntoja perusti samanlaisia linnoja.
Lanz myös antoi vaaleahiuksisille miehille luvan hedelmöittää naisia. Hitler oli myös onnellinen Obersalzbergin huvilasta: "Täällä Berchtesgadenin maakunnassa minä löydän sekoittuneen populaation. Kiitos henkivartijoideni, tästä lähtien tällä alueella vahvat ja terveet lapset juoksevat ympäriinsä." Lanz saarnasi alempien rotujen kastraatiota ja sterilisaatiota. Ei voida sanoa että Hitler olisi missannut yhtäkään Lanzin opinkappaletta. Molempien täytyi tukahduttaa, salata jotakin heidän esivanhempiensa linjoissa. Ja näin nämä miehet löysivät toisensa ja samalla kun toinen esitteli ideoitaan, toinen otti ne innolla vastaan.
Tämä on se mitä Lanz von Liebenfels kirjoitti veljelleen Aemiliusille 22. helmikuuta 1932, vuosi ennen kuin Hitler nousi valtaan: "Tiedätkö että Hitler on meidän paras oppilaamme? Sinä tulet näkemään että hän ja hänen kauttaan me, myös, menestymme ja me yllytämme liikkeen, joka saa koko maailman vapisemaan. Heil you!"
Hyvin suuri vaikutusvalta tähän kaksikymmentä vuotiaaseen Hitleriin oli kahdella merkittävällä juutalaisella vastustajalla: Ritter von Schoenererilla ja hänen seuraajallaan, juristilla, Tri. Luegerilla, josta tuli Wienin pormestari.
Hitler ahmi heidän kirjoituksiaan ja manifestaatioitaan kuten hän teki Ostara-aikakauslehden kohdalla. Ero Schoenererin välillä - jolla oli hänen "All German Union" - joka oli lainattu Caesarilta, ja Wienin vaaleilla valitun pormestarin, Luegerin välillä - jolla oli "Christian-Social Party" - oli se mitä Schoenerer väitti: "Juutalainen pysyy juutalaisena," mihin Lueger vastasi: "Kristus on kastettu juutalainen."
Siihen aikaan Hitler jakoi lentolehtisiä Luegerin puolesta. Ei ollut mielipide-eroa näiden johtavien Itävallan juutalaisten antagonistien välillä mitä tulee juutalaisten tai puoliksi juutalaisten valitsemiseen heidän läheisimmiksi kumppaneikseen. Sillä Schoenererille läheisin oli Galitsialainen kirjailija Karl Emil Franzos. Jälkimmäiselle läheisin oli sosialidemokraatti Viktor Adler, joka oli toinen Linzin Great-German Programin kirjoittaja, jossa sanottiin: "Yksi kansa, yksi valtakunta!"
Seuraavana oli Heinrich Fredjung Määristä, myös juutalainen. Luegerin edustaja oli Wienin apulaispormestari, puoliksi juutalainen Porzer. Kuuluisa sanonta: "Minä määrään siitä kuka on juutalainen," oli peräisin Tri. Luegerilta. Heidän työstään, vuosia ennen Münchenin NSDAP:n perustamista, sai alkunsa Sudeettien Kansallissosialistinen Saksan työväenpuolue (NSDAP). Karl Wolff, aiemmin Pitkän parlamentin kannattaja (a Parliamentarian) Schoenererille, oli Puolueen perustaja. Kuitenkin, Schoenerer ajatteli rodun pohjalta mutta ei ollut sosialisti. Lueger oli sosialisti ja siten antijuutalainen, mutta ei rasisti. Näin nämä kaksi miestä olivat mukana. Toiselta mieheltä Hitler otti rotu-konseptin, ja toiselta sosialismin. Hitlerin silmissä, Tri. Lueger oli "kaikkien aikojen mahtavin saksalainen pormestari," ja myös vuonna 1945 uudelleen nouseet Wienin sosialistit liittivät tämän juutalaisten vastustajan itseensä: "Kaikki mitä luotiin siihen aikaan, olivat lähtöisin Luegerin omista ajatuksista. Tri. Luegerista tuli mies joka päällysti tien Kommunaaliselle Sosialismille joka, Wienin Sosialistisen työväenpuolueen tuotteliaan voiman tuloksena, oletettavasti kantoi hedelmää kymmenen vuotta Luegerin kuoleman jälkeen."
Nuori Hitler ei ollut täysin oikeassa Wienin Sosialistisen työväenpuolueen suhteen. Sisarpuoli Angela muutti juutalaisesta soppakeittiöstä Wienissä Hitlerin asuntoon Berchtesgadenille kodinhoitajaksi. Jewish Encyclopedia huomauttaa: "Vaikka juutalaiset naiset näyttivät muuttavan ulkonäköään, he osoittavat rodullista juutalaista piirrettä selkeästi kuten aiemmin."
Vähän ennen Kubizekin paluuta armeijasta, hän (Hitler) oli muuttanut Felberstrasselle. Kun hän ei ilmaantunut kutsunta-lautakunnan eteen, ja rikkoi täten Itävallan sotilaslakia, hän muutti erääseen mökkiin Sechshauserstrassella ja kuukautta myöhemmin hän oli Simon-Denk-Gassen alivuokralainen. Näin raha, joka tuli vähäisestä orvon eläkkeestä sekä vähäisestä perinnöstä katosi. Vietettyään useita öitä kahviloissa hän päätyi kodittomien yömajaan, joka oli rakennettu juutalaisten rahoilla.
Hänen täytyi työskennellä rakennuksilla välttääkseen nälkäkuoleman. Lounastauoilla, tämä väliaikainen työntekijä kertoi vanhemmille miten juutalaiset asunnon omistajat jotka asuivat Hietzingissä riistivät kansaa. Koska työläiset uskoivat juutalaista lehdistöä, joka lupasi heille työtä ja leipää, he uhkasivat työntää tämän nuoren oraattorin alas telineiltä. Joten hän antoi periksi ja näki tämän "työtä leivän eteen" kokemusta opinnoksi jota hän ei koskaan unohtaisi.
Luostarissa Gumpendorferstrassella köyhät saivat keittoa aamuisin. Keskipäivällä juutalaisen Paroni Koenigswarterin lämmin huone tarjosi suojaa kylmältä sekä lämpimän aterian. Iltaisin kodittomien suojassa saattoi syödä, palan hevosenmakkaraa ja leivänkannikan. Ja sitten tuli pitkä yö paljaalla hetekalla kengät ja muu omaisuus pään alla, samalla kun ohut peitto ja takki piti kehon lämpimänä. Viereisellä hetekalla makasi Reinhold Hanisch, taiteilija Sudeettimaasta ja kiinteistön omistaja, jonka täytyi kadota Wienin ihmisjoukkoon peitenimellä Fritz Walter. Hanisch pani merkille Hitlerin kyvyn taiteilijana ja sai ajatuksen: "Sinä maalaat kortteja ja minä myyn niitä. Joulu on tulossa ja me ansaitsemme jonkin verran rahaa." Hitler maalasi hyvin ja huolella. Hanisch jakoi käsin maalattuja postikortteja lukuisissa kahviloissa ja baareissa, ja kauppa kävi. Jouluun mennessä he olivat päässeet pahimman yli ja liittyivät Grillin seuraan, joka asui miesten hostellissa Meldemannstrasse. Puolella kruunulla he pystyivät vuokraamaan huoneen vuorokaudeksi.
Epäonnistujat, köyhtyneet jaarlit, konkurssin tehneet kauppiaat, ja osa-aikaiset asuivat siellä päiviä, viikkoja, tai kuukausia. Tällaisessa "elämänkoulussa" Hitler vietti syntymäpäiväänsä neljä kertaa. Postikorteista Hitler siirtyi maisema-maalauksiin, useimmiten akvarelleihin, ja Hanisch löysi kiitollisia ostajia huonekalukauppiaiden ja puuseppien joukosta.
Nämä halusivat pienikokoisia kuvia joita voitiin asettaa seinille sohvan taakse. Joten Hanisch painosti tätä taiteilijaa, sillä elanto riippui hänen tehokkuudestaan. Tätä tavaraa oli helppo myydä, mutta Hitler maalasi ainoastaan silloin kun hän tarvitsi rahaa vuokraan, maitoon ja riisiin. Useimmiten hän istui miesten hostellin yläkerran lukusalissa, lukien sanomalehtiä tai pitämässä poliittisia puheita.
Aihe oli aina sama mutta kuuntelijat vaihtuivat. Iltaisin taloon tullut Hanisch aina keskeytti hänet ukkosen lailla: "Lopulta, ryhdy töihin!" Ja kuuntelijat huusivat ironisesti: "Töihin, Hitler, töihin, sinun pomosi on tulossa!"
Hitlerin vastalause, että taiteilija ei ole kuulakynä vaan tarvitsee inspiraatiota ei merkinnyt Hanischille: "Taiteilija! Taiteilija vaikka nälkäinen suurimman osan aikaa!" Hän nauroi. Hän väärensi omaa taidettaan.
Hän paahtoi ruskeaksi vanhaa Wieniä kuvaavia kuvia hänen naimisiin menneen vanhan sisarensa uunissa Wienissä, ja varastoi niitä vähäksi aikaa tämän kosteaan kellariin. Tavallisesti, hieman liian pitkäksi aikaa ja sen vuoksi kukaan ei halunnut ostaa tällaista homeista tavaraa. (14)
Hitler, pukeutuneena tummaan kauhtanaan (näyttäen munkinkaavulta, jonka eräs Unkarin juutalainen, Neumann, naapuri, antoi hänelle), ja koska hänellä oli untuvainen parta poskillaan, ja kudottu tukka niskallaan, jotkut äskettäin saapuneet erehdyksessä luulivat häntä Itäiseksi juutalaiseksi. Jopa Hanisch pilkkasi häntä: "Joinakin kertoina sinun isäsi ei varmaan ollut kotona. Katso kenkiäsi! Ne ovat erämaa-vaeltaja mallia." Mutta siihen aikaan tämä nuori taiteilija ei välittänyt miltä hän näytti. Kerran, sen jälkeen kun he olivat suurimman osan vuotta työskennellyt yhdessä, Hanisch ei ollut pyytänyt rahaa kuvasta jonka hän oli myynyt. Hitler, sen jälkeen kun (Hanisch) oli vihjannut vältelleensä sotilasvelvollisuutta, raportoi Brigittenaun poliisi-komissaarille mitä Hanisch oli tehnyt.
Täten Hanisch sai syytteen ja joutui pakenemaan muualle.
Sitten Neumannista, eräästä Unkarin juutalaisesta, joka oli halukas tekemään vaihtokauppaa, tuli Hitlerin uusi työtoveri joka myi hänen taulujaan. Se oli sama juutalainen joka oli antanut hänelle takin.
Taulujen ostajat olivat enimmäkseen juutalaisia, kuten esimerkiksi Unkarin juutalainen Retschay, pääinsinööri; wieniläinen asianajaja, Tri. Josef Feingold, sekä kehyskauppias Morgenstern. Eräs toinen naapuri tässä mökissä, joka pysyi tässä hostellissa vielä kauemmin, oli Greiner, nuori mies joka vähän ennen papin vihkimystään katkaisi välit ja hankki nyt elantonsa maalauksillaan. Hän oli myös Grillin ystävä joka yhä asui miesten hostellissa. Monta kertaa nämä kolme miestä keittivät maitoa riisin kera. Eräs tyttö nimeltä Gretl oli Greinerin mallina, ja Hitler myös väitti tunteneensa hänet oikein hyvin. Kun hänen äitinsä löysi naarmuja ja puremajälkiä hänen kehostaan, mallin työ päättyi siihen.
Gretl avioitui äkkiä erään kristityksi kastetun itäisen juutalaisen kanssa. Vastineeksi, tämä mies sai kirjeen Hitleriltä: "Saksalainen tyttö joka seurustelee häpeällisten likaisten rahan levittäjien kanssa ja joka tarjoaa itseään haisevalle, ärhentelevälle villisika-juutalaiselle on häpeä. Ainoa asia joka on moraalisesti oikea juutalaiselle on avioitua juutalaisen Rebekkan kanssa, tai paistaa tämä lihava juutalainen hanhi. Vasta silloin hän ihmettelee ihmeellistä saksalaista sankaruutta." (15) Hitler, jumiutuneena miesten hostelliin, tyydyttääkseen tarpeitaan, iltaisin, juoksi satunnaisesti Leopold Cityn katujen halki missä tytöt odottivat ja olivat halukkaita auttamaan. Ja kuka oli tämän kaiken takana? Tämä "jääkylmä ja samoin häpeämätön ja tehokas parittaja tässä liiketoimessa, juutalainen".
Wienin kahviloissa nuori Hitler tunnettiin tehokkaana spesialistina, joka huomaamatta saattoi laittaa punaisella musteella täytetyn pussin lihavien juutalaisten tyttöjen istuinten alle. Kun pussi repesi, seurannut nolous oli suunnatonta.
Koko elämänsä ajan Hitler tiesi oikein hyvin kuinka erottaa hyvin koulutetut, pitkät läntiset juutalaiset itäisistä, joita jatkuvasti virtasi sisään, tehden kauppaa ja lörpötellen, nämä kauhtana-juutalaiset. Suuri eroavaisuus sekä monien vuosisatojen vihamielisyys näiden kahden ryhmän välillä oli hänelle täysin selvä asia.
Kun Ensimmäinen maailmansota oli hävitty, Puolan juutalaiset asuttivat Berliiniä massoittain. Se oli Rathenau, juutalainen ulkoministeri Weimarin (Neuvosto) tasavallassa, joka puhui "aasialaisista ihmisjoukoista Brandenburgin hiekalla". Joten hän hiljaisesti oli samaa mieltä Hitlerin kanssa ja kirjoitti: "Henkilön täytyy kävellä tätä tietä, Luonto kulkee, i.e. 'Ilmoituksen' tietä. Uusi romanssi tulee - rodun romanssi! Se juhlistaa puhdasta Skandinaavista verta ja luo uuden käsitteen hyveestä ja paheesta. Merkittävin piirre meidän aikanamme on rotujen sekoittuminen, ja tämän myötä, luonteenpiirteidemme rappeutuminen." (16)
Koska hänellä oli kymmenen vuoden kokemus näistä köyhistä housukauppiaista Wienissä, tämä "Phaeacia City" (Parasiittien Kaupunki), häpeän ja insestin manifestaatio, Hitler huomautti: "Tietysti, he eivät näytä tämän kaltaisilta Linzissä. Vuosisatojen aikana heidän ulkonäkänsä siellä tuli eurooppalaiseksi ja ihmisen kaltaiseksi."
Linzissä, hän suhtautui myönteisesti juutalaisiin. Wienissä, hänestä tuli heidän vihollisensa sekä antisemiitti. Nouseva sionismi nosti Hitlerin uteliaisuutta. Tästä liikkeestä tuli "juutalaisen luonteen täydellistymä". Epäilykset siitä mitä Palestiinalle tapahtuu "juutalaisena valtiona, turvapaikkanapaikkana näille lumppuille, vai 'koulutuskeskus', näpistelijöille ja huijareille". Juutalaisiin kohdistuvan taistelun päämäärä oli selkeä hänelle, mutta ratkaisua tähän ongelmaan ei voitu vielä määritellä.
Grill, joka oli opiskellut juutalaisessa luostarissa oli kadonnut, joten kukaan ei kuullut uudesta uskonnosta joka olisi voinut alkaa Wienistä. Kubizek muutti itsensä Ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Hänestä tuli kaupunginviraston tilintarkastaja, isä, ja vuonna 1942, kun Toinen maailmansota oli kääntymässä tappioksi, hän oli puolueen jäsen, vaikka ei järin innokas.
Hanisch, oltuaan vankilassa, levitti monia valheita ympäri maailmaa joita monet kustantajat uskoivat. Vuonna 1938 Gestapo sai hänet kiinni, ja pian sen jälkeen vankilan vartija löysi hänet hirttäytyneenä sellistä. Hitlerin ystävä Greiner, joka joutui vankilaan vuonna 1922, kun hän oli jo tunnettu puolueen johtaja Münchenin Böömiläisessä korttelissa, nimeltään "Stinging Nettle". Siellä Hitler kehotti häntä: "Älä anna kenellekään, edes puolueen läheisimmille ihmisille, minkäänlaista informaatiota hänen nuoruuden päivistään." Myöhemmin Greiner, insinööri, tapasi Mussolinin useita kertoja.
Vuonna 1938 Heydrichin lupasi hänelle "esittelykierroksen keskitysleiriin siinä tapauksessa että hän rikkoisi vaitiololupauksensa". Vuonna 1947 amerikkalaiset ottivat haltuunsa Greinerin muistikirjan ja tuhosivat kaikki saatavilla olleet kopiot.
Lanz von Liebenfels sai erään kirjeen Rosenbergiltä jossa häntä kiellettiin kuolaamasta vaaleahiuksisten naisten perään jotka olivat rangaistuslaitoksessa sillä tekosyyllä että "Luonto antoi meille naiset orjiksi." Ja, vaikka kello ei ollut vielä soinut suurimassa tapulissa, ennen kaikkea hänen tehtävänsä oli edistää Hitlerin päämäärää juutalaisen valtion perustamiseksi Palestiinaan.
Vuonna 1954, myös Lanz piti itseään natsihallituksen uhrina kun hän jätti tämän kiitollisen maailman Katolisen kirkon viimeisessä sakramentissa.
Tässä "kovassa elämänkoulussa", ollen tekemisissä itäisten juutalaisten kanssa, ihmisten kanssa joilla oli osin juutalainen veri, lahkolaisten, katukauppiaiden, takapihojen ja saastaisten keittiöiden vetelehtijöiden, kahviloiden ja miesten hostellin Wienissä, Adolf Hitler valmisti maaperää koko elämänsä päämäärän toteuttamiseksi: päästä eroon juutalsisista kaikin mahdollisin keinoin - ensin Saksasta ja sitten Euroopasta.
Useiden öiden aikana Kubizek, tämä musiikin opiskelija, oli kaatunut nukkumaan hänen ystävänsä näytteiden päälle. Sellaisina hetkinä Hitler herätti hänet ja huusi: "Oletko minun ystäväni, etkö olekin?" Saaden Kubizekin nyökkäämään. "Joten kuuntele!" Päivien ajan Hitler eli pelkällä leivällä ja maidolla.
Kerran Kubizek kutsui hänet kahvilaan ja parilla markalla osti hänelle vanukkaan, hänen suosikki-jälkiruokaansa. "Maistuuko se hyvältä?" Kysyi huolestunut Kubizek. Hänen murjottava vastauksensa oli: "En voi ymmärtää kuinka sinä voit nauttia tällaista ruokaa näiden ihmisten vieressä." Hän tarkoitti "näillä ihmisillä" juutalaisia musiikin opiskelijoita ja Hitler vetäytyi nurkkaan ja käänsi selkänsä heille. "Mutta sinä tykkäät kuunnella kahta juutalaista, Gustav Mahlerandia Mendelssohnia ja Bartholdya" Kubizek väitti. "Tule kanssani," oli vastaus, ja tottelevainen Kubizek meni Hitlerin mukana, täten säästäen raitiovaunumaksun hinnan. Heidän tiensä johti Brigittenaulle ja sieltä erääseen synagogaan. Hitler tunsi tämän reitin aiempien vierailujensa ansiosta. "Pidä hatustasi kiinni!" Hän mutisi ja he molemmat ottivat osaa juutalaiseen hääseremoniaan.
Musiikillisesti suuntautunut Kubizek toivoi johtattavansa ystävänsä mielenkiinnon asiasta johon hän jääräpäisesti kiinnittyi. Mutta hänen ponnisteluistaan huolimatta tuli julistus: "Tänään minä olen liittynyt erääseen juutalaisvastaiseen ryhmään, ja minä värväsin sinut myös." Muutamaa päivää aiemmin Hitler oli antanut poliisille valaehtoisen lausunnon jonka sisältö oli tällainen: "Mariahilferstrassella, Gerngrossin tavaratalon edessä, eräs 'merkantti' kerjää. Hän on Itäinen juutalainen pukeutuneena pitkävartisiin kenkiin ja takkiin. Hän tarjoaa kengännauhoja ja nappeja."
Kerjääminen oli kiellettyä ja Hitler väitti että hän teki sitä. Muut olivat väittäneet samaa, ja he veivät tämän pelokkaan juutalaisen asemalle jossa poliisi löysi kolmetuhatta kruunua hänen kauhtanansa taskusta.
Hitlerille tämä oli onnenpotku. (13) Samaan aikaan olisi maalari, jonka täytyi valmentaa itseään pääsykokeisiin, oli kirjoittamassa runoa. Konservatoriossa Kubizek tutustui erääseen tpimittajaan Wiener Tagblatt (Vienna Daily) -lehdestä. Eräänä päivänä hän sanoi että hän kykenee tarjoamaan hänelle novellin.
Myöhemmin samana päivänä Kubizek, yhdessä Hitlerin kanssa, toi tämän novellin hänen toimittaja-ystävälleen Langgasse-kadulla. Se oli nimeltään The Next Morning. Hitler silmäili toimittajaa, käänsi välittömästi selkänsä ja huusi tälle hyvää tarkoittavalle ystävälleen: "Sinä idiootti, etkö sinä näe että hän on juutalainen?"
Keväällä 1908, uusissa pääsykokeissa, Hitler epäonnistui taas. Häntä ei kutsuttu piirtämis-kokeeseen. Siihen aikaan Kubizek palveli armeijassa (kahden kuukauden ajan) vaikka Hitler neuvoi häntä olemaan värväytymättä, sillä nuoren muusikon elämään, "se jättää tyhjän kohdan." Kun hän palasi Wieniin, hänen vanha ystävänsä Adolf oli mennyt. Hän katosi eikä häntä löytynyt enää. "Hän ei jättänyt mitään jälkeensä? Ei edes jäähyväiskirjettä?" Kysyi tyrmistynyt Kubizek samalla kun tämä vanha nainen Zakreys ainoastaan pudisteli päätään pahoitellen.
Schoenbrunnerin puistossa oli penkki, jossa Hitler, kaivaten raitista ilmaa ja auringonvaloa, tavallisesti vetelehti. Tapahtui niin että eräs mies nimeltään Grill käveli ohi, ja vilkaisten sinne penkkiin näki juutalaisvastaisia lehtisiä, etupäässä Ostara-aikakauslehtiä.
Pienen epäröinnin jälkeen hän istui alas puhtaalle paikalle ja veti takistaan painetun kirjoituksen ja sanoi: "Tässä, ota tämä. Se on lahja minulta." Hitler katsoi häntä ja sitten tätä kirjoitusta jonka otsikkona oli: "Kirkon virallista koneistoa vastaan". Osoittautui niin että Grill, kirjoitustensa avulla, yritti mainostaa ihmisten keskuudessa uskontoa joka olisi todellista ja puhdasta rakkautta. Kun Hitler alkoi puhua juutalaisista "kansan parasiitteina", jotka ovat aina hyviä aikomuksia vastaan, he tapasivat toisiaan tämän aiheen parissa. Tällä tapaa nämä kaksi kiihkoilijaa löysivät toisensa.
Ainakin löytyi joku joka seurasi Hitleriä ja joka voitiin haastaa poliittiseen keskusteluun, ja joka ei alamaisesti nyökkäisi kuten Kubizek. Grill saapui tälle paikalle ja mainosti opetustaan todellisesta rakkaudesta melkein joka päivä.
Hitler oli samaa mieltä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta - juutalaiset tuli jättää ulos. Grill oli virastaan luopunut pappi, joka oli viettänyt nuoruutensa katolisessa luostarissa, ja hänen näkemyksensä tästä aiheesta oli erilainen kuin Hitlerin.
Eräänä päivänä, kun heidän keskustelunsa saavutti huipentuman, Grill äkkiä tunnusti: "Minä synnyin juutalaisena! Minun isäni oli Rabbi." Siitä lähtien Hitlerin sidos näitä ihmisiä kohtaan tuli vahvemmaksi ja se kesti vuosia. Lopulta Hitler muutti erääseen huoneeseen Miesten Hostellissa Meldemannstrassella jossa Grill ansaitsi elantonsa kirjoittamalla kirjekuoria. Häneltä Hitler oppi paljon.
Pitkillä kävelyretkillään puistoissa he vaihtoivat mielipiteitään toistensa kanssa. Grill opetti tälle uudelle ystävälleen jiddishiä. He kävelivät myös tuntikausien ajan keskikaupungin läpi, sekä Tonavan kanavan pohjoispuolella, missä juutalaisia oli paljon ja heitä oli helppo nähdä. Wienin lähes kahdesta miljoonasta asukkaasta 200,000 oli juutalaisia tarkoittaen kymmentä prosenttia. He viettivät monta iltaa ja yötä Grillin ystävien kanssa - juutalaisten Rabbien - ja keskustelivat heidän kanssaan kunnes heidän päänsä kuumenivat.
Hitler halusi oppia heidän dialektiikkaansa ja tutustui tähän käsitykseen: "Ensiksi sinun täytyy ottaa huomioon vastustajasi viisauden puute. Jos tämä on hyödytöntä, etsi toinen reitti ulos ja teeskentele että olet itse tyhmä. Jos tämäkään ei toimi, sitten vaihda eri aiheeseen ja väitä että kaikki on itsestäänselvää." Näin hän oppi paljon.
Grillille kaikki ihmiset olivat samankaltaisia, kaikki hyviä. "On kaniineja joilla on siniset silmät ja kaniineja joilla on punaiset silmät. Ne ovat kaikki yhtä hyviä."
"Ei!" Hitler vastusti. "Kaniinit joilla on punaiset silmät ovat pahaa rotua. Ja juutalaiset ovat pahaa rotua." Sitten Hitler halusi käydä Cisterialais-luostarissa Wienerwaldissa saadakseen Hra. Lanzin, Ostara-lehden kustantajan osoitteen.
Vuonna 1899, tästä luostarista lähti Adolf Josef Lanz, joka tunnetaan myös nimellä Brother Joerg (Veli Jörg). Hän avioitui juutalaisen naisen, nimeltään Liebenfels kanssa ja siitä lähtien hän kutsui itseään nimellä Tri. Georg Lanz von Liebenfels.
Myöhemmin hän nosti isänsä Lanzin, suoraselkäisen wieniläisen opettajan, aatelissäätyyn paroniksi. Äidistään, tyttönimeltään Hopfenreich (jonka isä oli juutalainen), hän pysyi epätavallisen hiljaa. Vuodesta 1905 lähtien hän jakoi Ostara-aikakauslehteä, jonka levikki oli parhaimmillaan 100,000.
Lehti käsitteli Maria Madonnaa; joka oli "kuninkaallisen, vaaleahiuksisen, arjalaisen sankarillisen rodun synnyttäjä". Jeesus ylennettiin norjalaiseksi Frauaksi ("Freyr" - God of Plenty) ja siitä lähtien Hitler jatkuvasti pohti että oliko Vapahtajan luonnollinen Isä kuljeskeleva kreikkalainen taiteilija, vai saksalainen sotilas. Lanz näki eron vaaleahiuksisten sankarillisten poikien ja apinaihmisten välillä (hän ei pohtinut naisia).
Myöhemmin Hitler teki yhteenvedon uskonnollisesta hulluudestaan erinomaisesti myydyssä kirjassaan, seuraavasti: "Ihmisten tilan täytyy alkaa nostamalla avioliitto rodun jatkuvan pilaantumisen tasolta, ja antaa pyhitys joka on omistettu tälle instituutiolle joka oli perustettu luomaan Herran kuvia eikä hirviöitä jotka ovat ihmisen ja apinan välimaastossa."
Ostara-aikakauslehti painoi sen etusivulleen: "Oletko sinä blondi? Oletko sinä mies? Jos et tiedä, lue sitten Ostaran kirjallisuutta blondeista ja laillisista miehistä!"
Tavallinen antisemiitti ei pidä juutalaisista kateudesta tai turhamaisuudesta, tai siksi että hänet on kasvatettu tällaiseksi. Hänellä ei ole mitään arabeja vastaan. Todellinen antisemiitti tietää, että juutalaisten jälkeen ovat arabit ja abessinialaiset, jotka ovat seemiläisiä myös. Joten, Lanzin kautta Hitleristä tuli todellinen antisemiitti. Pyhän Ristin luostarista nämä kaksi nuorta miestä löysivät tämän kiihkoilijan osoitteen, ja vuoden 1909 alussa, tämä sekava Hitler ilmestyi hänen toimistonsa eteen. Ostara-aikakauslehden puuttuvien numeroiden lisäksi, Lanz von Liebenfels antoi näille vierailijoille myös kaksi kruunua kotimatkaa varten. Hitler hyväksyi tämän lahjan innokkaasti. Eräiden keskusteluiden aikana wieniläisessä kahvilassa Under the Golden Bullet, Grill oli lujana ja sanoi: "Tämä kaveri on sekopää!" Ja siitä lähtien hän pysyi kaukana Hitleristä.
Ostara-aikakauslehtien vuosien 1908 ja 1909 numeroissa annettiin ohjeita kuinka mitata ruumiinosia, ja niiden perusteella voitiin saada selville onko henkilöllä Skandinaavisia piirteitä, kuten "isonvarpaan putuus ja voimakkuus; sankarillinen piirre; erottuen kaikista muista varpaista," aiheeseen liittyvien kuvien kera: "A" - alempi rotu; "B" - korkeampi rotu. Tämä oli onnellinen päivä nuoren Hitlerin onnettomassa elämässä, sillä sen jälkeen mittailtuaan itseään hän löysi itsestään ensisijaisesti skandinaavista perimää. Tämä Lanz oli hänen miehensä.
Lanzin lääketieteellisten saavutusten ansiosta, ihmiset jotka olivat tärkeässä asemassa julkisessa elämässä vierailivat hänen luonaan toistuvasti. Heille, esimerkiksi, kuuluivat ruotsalainen kirjailija August Strindberg, sekä eräs englantilainen Lordi, kenttämarsalkka, Herbert Kitchener, joka vakuutti hänelle että "hän pitää näyttämön rodullisesti puhtaana, ja lähettää värilliset tuleen".
Sveitsissä Lanz von Liebenfels tapasi Leninin. Koska Lanz ajatteli eri tavalla, hän puki mielipiteensä hienovaraiseen ironiaan: "Sinun ajatuksesi ovat oikeita. Mutta ennen kuin ne materialisoituvat, vastakkaiset ideat materialisoituvat ensin."
Näin Lanz oli osapuoli näiden kahden miehen keskusteluissa. Nämä miehet, jotka järkyttivät vuosisatamme ensimmäistä puoliskoa voimakkaasti. Tämän wieniläisen "Maailman Uudistajan" kaikkein tärkein lausunto oli tällainen: "Me vastavallankumoukselliset annamme juutalaisille oikeuden luoda oma valtionsa Palestiinaan."
Lanz von Liebenfels perusti Thule-seuran, ja rahalla joka oli peräisin useista lähteistä hän rakennutti linnoja tätä seuraa varten.
Vuonna 1907, Werfensteinin linnan salkoon hän nosti hakaristilipun. Hitler, nostattaakseen puolue-eliitin tuntoja perusti samanlaisia linnoja.
Lanz myös antoi vaaleahiuksisille miehille luvan hedelmöittää naisia. Hitler oli myös onnellinen Obersalzbergin huvilasta: "Täällä Berchtesgadenin maakunnassa minä löydän sekoittuneen populaation. Kiitos henkivartijoideni, tästä lähtien tällä alueella vahvat ja terveet lapset juoksevat ympäriinsä." Lanz saarnasi alempien rotujen kastraatiota ja sterilisaatiota. Ei voida sanoa että Hitler olisi missannut yhtäkään Lanzin opinkappaletta. Molempien täytyi tukahduttaa, salata jotakin heidän esivanhempiensa linjoissa. Ja näin nämä miehet löysivät toisensa ja samalla kun toinen esitteli ideoitaan, toinen otti ne innolla vastaan.
Tämä on se mitä Lanz von Liebenfels kirjoitti veljelleen Aemiliusille 22. helmikuuta 1932, vuosi ennen kuin Hitler nousi valtaan: "Tiedätkö että Hitler on meidän paras oppilaamme? Sinä tulet näkemään että hän ja hänen kauttaan me, myös, menestymme ja me yllytämme liikkeen, joka saa koko maailman vapisemaan. Heil you!"
Hyvin suuri vaikutusvalta tähän kaksikymmentä vuotiaaseen Hitleriin oli kahdella merkittävällä juutalaisella vastustajalla: Ritter von Schoenererilla ja hänen seuraajallaan, juristilla, Tri. Luegerilla, josta tuli Wienin pormestari.
Hitler ahmi heidän kirjoituksiaan ja manifestaatioitaan kuten hän teki Ostara-aikakauslehden kohdalla. Ero Schoenererin välillä - jolla oli hänen "All German Union" - joka oli lainattu Caesarilta, ja Wienin vaaleilla valitun pormestarin, Luegerin välillä - jolla oli "Christian-Social Party" - oli se mitä Schoenerer väitti: "Juutalainen pysyy juutalaisena," mihin Lueger vastasi: "Kristus on kastettu juutalainen."
Siihen aikaan Hitler jakoi lentolehtisiä Luegerin puolesta. Ei ollut mielipide-eroa näiden johtavien Itävallan juutalaisten antagonistien välillä mitä tulee juutalaisten tai puoliksi juutalaisten valitsemiseen heidän läheisimmiksi kumppaneikseen. Sillä Schoenererille läheisin oli Galitsialainen kirjailija Karl Emil Franzos. Jälkimmäiselle läheisin oli sosialidemokraatti Viktor Adler, joka oli toinen Linzin Great-German Programin kirjoittaja, jossa sanottiin: "Yksi kansa, yksi valtakunta!"
Seuraavana oli Heinrich Fredjung Määristä, myös juutalainen. Luegerin edustaja oli Wienin apulaispormestari, puoliksi juutalainen Porzer. Kuuluisa sanonta: "Minä määrään siitä kuka on juutalainen," oli peräisin Tri. Luegerilta. Heidän työstään, vuosia ennen Münchenin NSDAP:n perustamista, sai alkunsa Sudeettien Kansallissosialistinen Saksan työväenpuolue (NSDAP). Karl Wolff, aiemmin Pitkän parlamentin kannattaja (a Parliamentarian) Schoenererille, oli Puolueen perustaja. Kuitenkin, Schoenerer ajatteli rodun pohjalta mutta ei ollut sosialisti. Lueger oli sosialisti ja siten antijuutalainen, mutta ei rasisti. Näin nämä kaksi miestä olivat mukana. Toiselta mieheltä Hitler otti rotu-konseptin, ja toiselta sosialismin. Hitlerin silmissä, Tri. Lueger oli "kaikkien aikojen mahtavin saksalainen pormestari," ja myös vuonna 1945 uudelleen nouseet Wienin sosialistit liittivät tämän juutalaisten vastustajan itseensä: "Kaikki mitä luotiin siihen aikaan, olivat lähtöisin Luegerin omista ajatuksista. Tri. Luegerista tuli mies joka päällysti tien Kommunaaliselle Sosialismille joka, Wienin Sosialistisen työväenpuolueen tuotteliaan voiman tuloksena, oletettavasti kantoi hedelmää kymmenen vuotta Luegerin kuoleman jälkeen."
Nuori Hitler ei ollut täysin oikeassa Wienin Sosialistisen työväenpuolueen suhteen. Sisarpuoli Angela muutti juutalaisesta soppakeittiöstä Wienissä Hitlerin asuntoon Berchtesgadenille kodinhoitajaksi. Jewish Encyclopedia huomauttaa: "Vaikka juutalaiset naiset näyttivät muuttavan ulkonäköään, he osoittavat rodullista juutalaista piirrettä selkeästi kuten aiemmin."
Vähän ennen Kubizekin paluuta armeijasta, hän (Hitler) oli muuttanut Felberstrasselle. Kun hän ei ilmaantunut kutsunta-lautakunnan eteen, ja rikkoi täten Itävallan sotilaslakia, hän muutti erääseen mökkiin Sechshauserstrassella ja kuukautta myöhemmin hän oli Simon-Denk-Gassen alivuokralainen. Näin raha, joka tuli vähäisestä orvon eläkkeestä sekä vähäisestä perinnöstä katosi. Vietettyään useita öitä kahviloissa hän päätyi kodittomien yömajaan, joka oli rakennettu juutalaisten rahoilla.
Hänen täytyi työskennellä rakennuksilla välttääkseen nälkäkuoleman. Lounastauoilla, tämä väliaikainen työntekijä kertoi vanhemmille miten juutalaiset asunnon omistajat jotka asuivat Hietzingissä riistivät kansaa. Koska työläiset uskoivat juutalaista lehdistöä, joka lupasi heille työtä ja leipää, he uhkasivat työntää tämän nuoren oraattorin alas telineiltä. Joten hän antoi periksi ja näki tämän "työtä leivän eteen" kokemusta opinnoksi jota hän ei koskaan unohtaisi.
Luostarissa Gumpendorferstrassella köyhät saivat keittoa aamuisin. Keskipäivällä juutalaisen Paroni Koenigswarterin lämmin huone tarjosi suojaa kylmältä sekä lämpimän aterian. Iltaisin kodittomien suojassa saattoi syödä, palan hevosenmakkaraa ja leivänkannikan. Ja sitten tuli pitkä yö paljaalla hetekalla kengät ja muu omaisuus pään alla, samalla kun ohut peitto ja takki piti kehon lämpimänä. Viereisellä hetekalla makasi Reinhold Hanisch, taiteilija Sudeettimaasta ja kiinteistön omistaja, jonka täytyi kadota Wienin ihmisjoukkoon peitenimellä Fritz Walter. Hanisch pani merkille Hitlerin kyvyn taiteilijana ja sai ajatuksen: "Sinä maalaat kortteja ja minä myyn niitä. Joulu on tulossa ja me ansaitsemme jonkin verran rahaa." Hitler maalasi hyvin ja huolella. Hanisch jakoi käsin maalattuja postikortteja lukuisissa kahviloissa ja baareissa, ja kauppa kävi. Jouluun mennessä he olivat päässeet pahimman yli ja liittyivät Grillin seuraan, joka asui miesten hostellissa Meldemannstrasse. Puolella kruunulla he pystyivät vuokraamaan huoneen vuorokaudeksi.
Epäonnistujat, köyhtyneet jaarlit, konkurssin tehneet kauppiaat, ja osa-aikaiset asuivat siellä päiviä, viikkoja, tai kuukausia. Tällaisessa "elämänkoulussa" Hitler vietti syntymäpäiväänsä neljä kertaa. Postikorteista Hitler siirtyi maisema-maalauksiin, useimmiten akvarelleihin, ja Hanisch löysi kiitollisia ostajia huonekalukauppiaiden ja puuseppien joukosta.
Nämä halusivat pienikokoisia kuvia joita voitiin asettaa seinille sohvan taakse. Joten Hanisch painosti tätä taiteilijaa, sillä elanto riippui hänen tehokkuudestaan. Tätä tavaraa oli helppo myydä, mutta Hitler maalasi ainoastaan silloin kun hän tarvitsi rahaa vuokraan, maitoon ja riisiin. Useimmiten hän istui miesten hostellin yläkerran lukusalissa, lukien sanomalehtiä tai pitämässä poliittisia puheita.
Aihe oli aina sama mutta kuuntelijat vaihtuivat. Iltaisin taloon tullut Hanisch aina keskeytti hänet ukkosen lailla: "Lopulta, ryhdy töihin!" Ja kuuntelijat huusivat ironisesti: "Töihin, Hitler, töihin, sinun pomosi on tulossa!"
Hitlerin vastalause, että taiteilija ei ole kuulakynä vaan tarvitsee inspiraatiota ei merkinnyt Hanischille: "Taiteilija! Taiteilija vaikka nälkäinen suurimman osan aikaa!" Hän nauroi. Hän väärensi omaa taidettaan.
Hän paahtoi ruskeaksi vanhaa Wieniä kuvaavia kuvia hänen naimisiin menneen vanhan sisarensa uunissa Wienissä, ja varastoi niitä vähäksi aikaa tämän kosteaan kellariin. Tavallisesti, hieman liian pitkäksi aikaa ja sen vuoksi kukaan ei halunnut ostaa tällaista homeista tavaraa. (14)
Hitler, pukeutuneena tummaan kauhtanaan (näyttäen munkinkaavulta, jonka eräs Unkarin juutalainen, Neumann, naapuri, antoi hänelle), ja koska hänellä oli untuvainen parta poskillaan, ja kudottu tukka niskallaan, jotkut äskettäin saapuneet erehdyksessä luulivat häntä Itäiseksi juutalaiseksi. Jopa Hanisch pilkkasi häntä: "Joinakin kertoina sinun isäsi ei varmaan ollut kotona. Katso kenkiäsi! Ne ovat erämaa-vaeltaja mallia." Mutta siihen aikaan tämä nuori taiteilija ei välittänyt miltä hän näytti. Kerran, sen jälkeen kun he olivat suurimman osan vuotta työskennellyt yhdessä, Hanisch ei ollut pyytänyt rahaa kuvasta jonka hän oli myynyt. Hitler, sen jälkeen kun (Hanisch) oli vihjannut vältelleensä sotilasvelvollisuutta, raportoi Brigittenaun poliisi-komissaarille mitä Hanisch oli tehnyt.
Täten Hanisch sai syytteen ja joutui pakenemaan muualle.
Sitten Neumannista, eräästä Unkarin juutalaisesta, joka oli halukas tekemään vaihtokauppaa, tuli Hitlerin uusi työtoveri joka myi hänen taulujaan. Se oli sama juutalainen joka oli antanut hänelle takin.
Taulujen ostajat olivat enimmäkseen juutalaisia, kuten esimerkiksi Unkarin juutalainen Retschay, pääinsinööri; wieniläinen asianajaja, Tri. Josef Feingold, sekä kehyskauppias Morgenstern. Eräs toinen naapuri tässä mökissä, joka pysyi tässä hostellissa vielä kauemmin, oli Greiner, nuori mies joka vähän ennen papin vihkimystään katkaisi välit ja hankki nyt elantonsa maalauksillaan. Hän oli myös Grillin ystävä joka yhä asui miesten hostellissa. Monta kertaa nämä kolme miestä keittivät maitoa riisin kera. Eräs tyttö nimeltä Gretl oli Greinerin mallina, ja Hitler myös väitti tunteneensa hänet oikein hyvin. Kun hänen äitinsä löysi naarmuja ja puremajälkiä hänen kehostaan, mallin työ päättyi siihen.
Gretl avioitui äkkiä erään kristityksi kastetun itäisen juutalaisen kanssa. Vastineeksi, tämä mies sai kirjeen Hitleriltä: "Saksalainen tyttö joka seurustelee häpeällisten likaisten rahan levittäjien kanssa ja joka tarjoaa itseään haisevalle, ärhentelevälle villisika-juutalaiselle on häpeä. Ainoa asia joka on moraalisesti oikea juutalaiselle on avioitua juutalaisen Rebekkan kanssa, tai paistaa tämä lihava juutalainen hanhi. Vasta silloin hän ihmettelee ihmeellistä saksalaista sankaruutta." (15) Hitler, jumiutuneena miesten hostelliin, tyydyttääkseen tarpeitaan, iltaisin, juoksi satunnaisesti Leopold Cityn katujen halki missä tytöt odottivat ja olivat halukkaita auttamaan. Ja kuka oli tämän kaiken takana? Tämä "jääkylmä ja samoin häpeämätön ja tehokas parittaja tässä liiketoimessa, juutalainen".
Wienin kahviloissa nuori Hitler tunnettiin tehokkaana spesialistina, joka huomaamatta saattoi laittaa punaisella musteella täytetyn pussin lihavien juutalaisten tyttöjen istuinten alle. Kun pussi repesi, seurannut nolous oli suunnatonta.
Koko elämänsä ajan Hitler tiesi oikein hyvin kuinka erottaa hyvin koulutetut, pitkät läntiset juutalaiset itäisistä, joita jatkuvasti virtasi sisään, tehden kauppaa ja lörpötellen, nämä kauhtana-juutalaiset. Suuri eroavaisuus sekä monien vuosisatojen vihamielisyys näiden kahden ryhmän välillä oli hänelle täysin selvä asia.
Kun Ensimmäinen maailmansota oli hävitty, Puolan juutalaiset asuttivat Berliiniä massoittain. Se oli Rathenau, juutalainen ulkoministeri Weimarin (Neuvosto) tasavallassa, joka puhui "aasialaisista ihmisjoukoista Brandenburgin hiekalla". Joten hän hiljaisesti oli samaa mieltä Hitlerin kanssa ja kirjoitti: "Henkilön täytyy kävellä tätä tietä, Luonto kulkee, i.e. 'Ilmoituksen' tietä. Uusi romanssi tulee - rodun romanssi! Se juhlistaa puhdasta Skandinaavista verta ja luo uuden käsitteen hyveestä ja paheesta. Merkittävin piirre meidän aikanamme on rotujen sekoittuminen, ja tämän myötä, luonteenpiirteidemme rappeutuminen." (16)
Koska hänellä oli kymmenen vuoden kokemus näistä köyhistä housukauppiaista Wienissä, tämä "Phaeacia City" (Parasiittien Kaupunki), häpeän ja insestin manifestaatio, Hitler huomautti: "Tietysti, he eivät näytä tämän kaltaisilta Linzissä. Vuosisatojen aikana heidän ulkonäkänsä siellä tuli eurooppalaiseksi ja ihmisen kaltaiseksi."
Linzissä, hän suhtautui myönteisesti juutalaisiin. Wienissä, hänestä tuli heidän vihollisensa sekä antisemiitti. Nouseva sionismi nosti Hitlerin uteliaisuutta. Tästä liikkeestä tuli "juutalaisen luonteen täydellistymä". Epäilykset siitä mitä Palestiinalle tapahtuu "juutalaisena valtiona, turvapaikkanapaikkana näille lumppuille, vai 'koulutuskeskus', näpistelijöille ja huijareille". Juutalaisiin kohdistuvan taistelun päämäärä oli selkeä hänelle, mutta ratkaisua tähän ongelmaan ei voitu vielä määritellä.
Grill, joka oli opiskellut juutalaisessa luostarissa oli kadonnut, joten kukaan ei kuullut uudesta uskonnosta joka olisi voinut alkaa Wienistä. Kubizek muutti itsensä Ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Hänestä tuli kaupunginviraston tilintarkastaja, isä, ja vuonna 1942, kun Toinen maailmansota oli kääntymässä tappioksi, hän oli puolueen jäsen, vaikka ei järin innokas.
Hanisch, oltuaan vankilassa, levitti monia valheita ympäri maailmaa joita monet kustantajat uskoivat. Vuonna 1938 Gestapo sai hänet kiinni, ja pian sen jälkeen vankilan vartija löysi hänet hirttäytyneenä sellistä. Hitlerin ystävä Greiner, joka joutui vankilaan vuonna 1922, kun hän oli jo tunnettu puolueen johtaja Münchenin Böömiläisessä korttelissa, nimeltään "Stinging Nettle". Siellä Hitler kehotti häntä: "Älä anna kenellekään, edes puolueen läheisimmille ihmisille, minkäänlaista informaatiota hänen nuoruuden päivistään." Myöhemmin Greiner, insinööri, tapasi Mussolinin useita kertoja.
Vuonna 1938 Heydrichin lupasi hänelle "esittelykierroksen keskitysleiriin siinä tapauksessa että hän rikkoisi vaitiololupauksensa". Vuonna 1947 amerikkalaiset ottivat haltuunsa Greinerin muistikirjan ja tuhosivat kaikki saatavilla olleet kopiot.
Lanz von Liebenfels sai erään kirjeen Rosenbergiltä jossa häntä kiellettiin kuolaamasta vaaleahiuksisten naisten perään jotka olivat rangaistuslaitoksessa sillä tekosyyllä että "Luonto antoi meille naiset orjiksi." Ja, vaikka kello ei ollut vielä soinut suurimassa tapulissa, ennen kaikkea hänen tehtävänsä oli edistää Hitlerin päämäärää juutalaisen valtion perustamiseksi Palestiinaan.
Vuonna 1954, myös Lanz piti itseään natsihallituksen uhrina kun hän jätti tämän kiitollisen maailman Katolisen kirkon viimeisessä sakramentissa.
Tässä "kovassa elämänkoulussa", ollen tekemisissä itäisten juutalaisten kanssa, ihmisten kanssa joilla oli osin juutalainen veri, lahkolaisten, katukauppiaiden, takapihojen ja saastaisten keittiöiden vetelehtijöiden, kahviloiden ja miesten hostellin Wienissä, Adolf Hitler valmisti maaperää koko elämänsä päämäärän toteuttamiseksi: päästä eroon juutalsisista kaikin mahdollisin keinoin - ensin Saksasta ja sitten Euroopasta.