LUKU 15: Lopullinen ratkaisu: Israel
Sota oli ohi. Erityiset juutalaisyksiköt Yhdysvalloista laskeutuivat Pohjois-Italiaan. Nämä yksiköt saivat useiden vuosien koulutuksen amerikkalaisissa yliopistoissa siitä kuinka uudelleen kouluttaa saksalaisia. Saksalaisissa perheissä isä teki päätökset.Kuri ja käskyt olivat saksalaisen kasvatuksen periaatteita. Hitler, tämä Führer yksinkertaisesti siirsi tämän saksalaisen perhejärjestelmän valtioon ja näin se toimi.
Mutta tämä teki hallaa toisille valtakunnille. Ne jotka saapuivat, olivat korkeasti koulutettuja ja eettisiä poikia. Älä sekoita heitä kostojoukkueisiin jotka samaan aikaan tulivat Italiasta Alppien yli keltaisiksi maalattujen sotilas-kuorma-autojen kera iskulauseiden kera heidän bannereissaan: "NO nation, NO reich, NO fuehrer. The Jews Are Coming!"
Kun valtatiellä nähtiin eräs pyöräilijä, raskaan kuorma-auton ovi avattiin ja pyöräilijä ammuttiin välittömästi.
6. huhtikuuta 1946, erääseen keskitysleiriin Nürnbergissä, jonne 36,000 SS-miestä oli suljettu, nämä juutalaiset toivat arsenikilla myrkytettyä leipää. Seitsemänsataa vankia kuoli välittömästi ja myöhemmin muutama sata lisää tuskissaan. (99)
Toisten herrasmiesten kanssa tässä erityistehtävässä, oli helppo kommunikoida. Täten saatiin laajaa kokemusvaihtoa saksalaisten kanssa jotka asuivat Italiassa Sota-toimittajien kompanioissa. He odottivat siellä uusia ohjeita ja samalla opettivat amerikkalaisille kollegoille kuinka muuttaa toisten kansakuntien mieltä. Tummahiuksiset, kauniit naiset kaatoivat punaviiniä laseihin ja näiden eleiden kautta, ystävällisesti, kansainvälisiä siteitä solmittiin. Muutaman drinkin jälkeen keskustelu siirtyi Jumalaan ja Koko Maailmaan, samoin kuin Hitlerin epäselvään alkuperään ja hänen Messiaanisiin illuusioihinsa, sekä erääseen outoon faktaan, että mahtavat amerikkalaiset ilmavoimatm tuhansien "Lentävien Linnoitusten" kera, eivät koskaan yrittäneet tuhota leirejä joissa oli kaasukammioita. Ja tällöin eräs koulutettu nuori mies Yhdysvalloista hyppäsi ylös kasvot punaisina ja huusi pöydän yli eräälle saksalaiselle propagandistille, joka tunnettiin hänen ystäviensä keskuudessa nimellä "Wild Duck": "Mutta te olette tehneet meidän työmme."
Nämä ihmiset, jotka saapuivat Atlantin yli muuttamaan ihmisten mieliä, pian johtivat avain-tehtäviä sanomalehdissä ja radioasemille itse tai luotettavien agenttiensa kautta. Ja heidän tärkein tehtävänsä oli pitää maailma järkyttyneenä tuhansien sanomalehti-artikkelien, brosyyrien, kirjojen, jne. toimesta, kokonaisten tarinoiden koskien juutalaisten tuhoamista Itä-Euroopassa.
Käytännössä nämä valtameren takaiset maat avasivat porttinsa "Made by Europe Tired People". Lukuisten hyväntekeväisyys-organisaatioiden väliaikaisten leirien kautta he virtasivat sinne sisään.
Ainoastaan Englanti, joka halusi turvata strategisen asemansa Suezin kanavalla ja säilyttää Imperiuminsa, sekä hänen vaikutusvaltansa "öljymaissa", kieltäytyi lähettämästä, näitä satoja tuhansia ihmisiä joiden vasempaan käsivarteen oli tatuoitu KZ-numero, Palestiinaan suurin joukoin." (100)
Täten "Exodus" alkoi, joka sai nimensä eräästä vanhasta Mississippin jokilaivasta jota käytettiin Itäisellä Välimerellä juutalaisten kuljettamiseen. Juutalaiset terrorijärjestöt levittivät kauhua kaikkialla. He saivat amerikkalaista rahaa sekä aseita eurooppalaisista varastoista ja lähtivät taistelukentille. Tammikuussa 1947, maanalainen ryhmä nimeltään Irgun Zvai Le'umi ("National Military Organization") julisti sodan Englantia vastaan. Englantilaisia sotilaita ja upseereita siepattiin, hirtettiin tai ammuttiin avoimilla kaduilla.
Britannian päämajaa Palestiinassa, Britannian konsulaattia Roomassa, Britannian päämajaa Wienin Park Hotelissa pommitettiin.
23. heinäkuuta 1947, Parlamentin Alahuoneen edessä, Britannian pääministeri, Clement R. Attlee, sanoi näistä pommituksista Britannian päämajassa Kings David Hotelissa Jerusalemissa: "Kunnianarvoisat edustajat, teidän täytyy tunnustaa nämä hirvittävät ja brutaalit murhaajat, jotka ovat toimineet meitä vastaan Jerusalemissa. Näiden monien häpeällisten tekojen joukossa, joita ovat tehneet sionistit Palestiinassa, tämä yksi oli pahin. Tässä järjettömässä aktiossa, yhdeksänkymmentä prosenttia englantilaisista upseereista menehtyi."
Palestiinalaiset, jotka samaan aikaan oli karkotettu omasta maastaan, ovat oppineet hyvin kuinka uutta valtiota perustetaan.
Vuoden 1947 keväällä, Tri. Nahum Goldmann, tuleva sionisti-johtaja, Kanadan Juutalaiskongressin seitsemännessä kokouksessa selitti kuuntelijoille Mont Royal Hotelissa että: "Me emme vaadi Palestiinaa uskonnollisista, historiallisista tai tunteellisista syistä, vaan koska Palestiina on kolmen mentereen kääntöpöytä ja sotilaallisessa, poliittisessa ja strategisessa mielessä se on Maailmam Keslipiste."
"Sitä paitsi," lisäsi puhuja Goldmann, lainaten erästä lausuntoa joka ilmestyi Kongressin julkaisussa, "öljy-varannot tällä alueella ovat paljon suuremmat kuin koko Amerikan mantereella." (101)
"Israelin perustamiseksi, meillä on ainoastaan kaksitoista kuukautta," sanoi Goldman. Tämän jälkeen Maailman mielenkiinto meidän asioitamme kohtaan heikkenee." Saksalaisesta näkökulmasta, Adolf Hitler, "hyvyyden saarnaajana"; oli eräs maailman historian turhauttavimmista johtajista. Ainakin hänet nähtiin sellaisena saksalaisten silmin, mutta poikkeuksen kera, miljoonmat sota-uhrit, yhdistettynä tähän "uskojen keskushahmoon", saavuttivat kulminaatiopisteen muutamassa vuodessa, ei vuosisadassa. Mutta huolimatta näistä uhrauksista, tämä "Juutalais-Bolshevistinen Rutto" on asettanut jalkansa Saksan sydämeen. USA:n armeija luovutti Thuringenin ja Saksin Puna-Armeijalle ja siitä lähtien Nevostiliitto on pitänyt vartiota Elbe-joella.
Kolmeenkymmenen vuoden ajan Berliinissä, Valtakunnan pääkaupungissa, miehitysjoukoilla on ollut paljon sananvaltaa, jota heillä ei olisi ollut jos oikeus Valtakunnan itsemääräämis oikeuteen olisi ollut huolenaihe.
Lähestyttäessä tätä koko asiaa eri perspektiivistä, voidaan sanoa että Hitlerin elämän mittainen unelma Wienin nuoruudesta lähtien on aineellistunut lauseessa: "VIHA HÄNEN OMIA SUKULAISIA KOHTAAN", yhdistettynä hänen juutalaisten avustajiensa, Heydrichin, Eichmannin ja monien muiden tuntamaan vihaan, joka eskaloitui järjettömään tuhoamiseen.
Ainakin hän toteutti "HERRAN TYÖN", luomalla Israelin Valtion juutalaisille, jotka olivat olleet epäonnen riivaamia yli kaksi vuosituhatta. 14. toukokuuta 1948, kolme vuotta Adolf Hitlerin kuoleman jälkeen, ja kaksitoista kuukautta Goldmannin Kanadassa pitämänsä puheen jälkeen, englantilaiset sotilaat laskivat Union Jackin alas Hallitusrakennuksen lipputangosta Jerusalemissa.
Keskiyöllä Britannian Ylin Komissaari Palestiinan asioissa luopui mandaatistaan. Kello kaksi aamuyöllä Yhdysvaltain Presidentti, Harry Truman, tunnusti Israelin uutena valtiona.
David Gruen Puolasta, joka kutsui itseään nimellä Ben Gurion ("haavoittunut kyyhky"), Israelin ensimmäisenä presidenttinä, huusi: "Juutalainen, joka ei asu Israelissa, asuu synnissä!"
Katutaisteluiden vuodet olivat menneet. Vuosikymmenten sodat elintilasta ja rajojen turvallisuudesta olivat alkaneet. Hennecke Kardel,Marva, 1974.
Viimeinen valokuva Hitleristä otettu huhtikuussa 1945, pien ennen hänen "lähtöään".
Nürnbergissä pääideologi Rosenberg ennen teloitustaan oli sanonut: "Hitlerin usko korkeampaan Tehtävään oli huomionarvoista kun hän palasi vankeudestaan Landsbergista. Se eskaloitui ja lähellä sodan loppua se oli noloa."
Vuonna 1967, niin kutsutun "Kuuden päivän sodan" jälkeen, tämän kartan lähetti Tri. Israel Eldat Israelin Valtion radio-asemalta Knessetin jäsenille. (Lisäys: siinä näytetään Israelin "salamasodan" tavoitteet.)
LÄHDELUETTELO:1. "Der Spiegel" ("The Mirror") magazine, 24/ 73, p.124.
2. Bernt Engelmann, "Deutschland ohne Juden" ("Germany Without Jews") Schneekluth 1970, p.240.
3. Joachim C. Fest, "Hitler", Ullstein 1973, p. 1047.
4. Joachim C. Fest, "Hitler", Ullstein 1973, p. 1047.
5. Joachim C. Fest, "Hitler", Ullstein 1973, p. 1047.
6. Hans Frank, "Im Angesicht des Galgens" ("In the Face of Gallows"), Munich-Graefelfing 1953, p.331.
7. Max Domarus, "Hitler - Reden und Proklamafionen" ("Speeches and Proclamations") Suddeutscher Verlag Munchen ¨ South German Publisher, Munich) 1965, p. 1891.
8. Dietrich Bronder, "Bevor Hitler kam" ("Before Hitler Came"), Hans Pfeiffer Verlag (Publisher) 1964, p.204; 1975, p.211.
9. A change in the Entry of June 7, 1837 of the Census Book of Doellersheim by Pastor Zahnschirm, January 1877.
10. August Kubizek, "Adolf Hitler, mein Jugend freund" ("Adolf Hitler, My Young Friend"), Leopold Stocker Verlag, Graz 1953, p.79.
11. Wagner's Jewish origin was proven by Leon Stein in "The Racial Thinking of Richard Wagner", New York 1950; by Arnold Zweig in "Bilanz der deutschen Judenheit" ("A Bilanceof the German Jewry"), Köln 1961, and by Dietrich Bronder"Bevor Hitler kam" ("Before Hitler Came"), Hans Pfeiffer Publishing House, Hannover, 1964, p.362 "...seine judische Herkunft kaum mehr umstritten" ("...there is any doubt abou this Jewish extraction.")
12. "Osservatore Romano", Rom, September 15, 1937; Konrad Heiden, "Hitler", 2nd volume, Europe Publishing House, Zurich 1937, p.200; Dietrich Bronder, "Bevor Hitler kam" ("Before Hitler Came"), Hans Pfeiffer Publishing House, Hannover1964, p.291.
13. August Kubizek, "A. Hitler, mein Jugend freund" ("A. Hitler, MyYoung Friend"), Leopold Stocker Publishing House, Graz 1953, p.289.
14. Josef Greiner, "Das Ende des Hitler-Mythos" ("The End of theHitler Myth"), Amalthea Publishing House, Vienna 1947, p.39.
15. Josef Greiner, "Das Ende des Hitler-Mythos" ("The End of the Hitler Myth"), Amalthea Publishing House, Vienna 1947, pp.60 and 63.
16. Walther Rathenau, "Reflexionen" ("Reflections"), S. Hirzel Publishing House, Leipzig 1908.
17. Josef Greiner, "Das Ende des Hitler-Mythos" ("The End of the Hitler Myth"), Amalthea Publishing House, Vienna 1947, p. l15
18. Gerhard Kessler, "Die Familiennamen der Juden in Deutschland" ("The Family Names of Jews in Germany"), Leipzig 1935, p.51.
19. From the letter Nr. 248 of the Empress and Royal Austrian-Hungarian Consulat of Salzburg, January 23, 1914.
20. Archives of the Republic, Koblenz NS 26/17 a.
21. Balthasar Brandmayer, "Zwei Meldeganger" ("TwoMessengers"), Franz Walter, Ueberlingen at Bodensee 1932.
22. Archives of the Republic, Koblenz NS 26/ 4. Page 163
23. Balthasar Brandmayer, "Zwei Meldeganger" ("Two Messengers"), Franz Walter, Ueberlingen at Bodensee 1932.
24. Georg Franz-Willing, "Die Hitlerbewegung - Ursprung 1919-1922" ("The Roots of the Hitler Movement - 1919-1922"), Decker's Publishing House G. Schenck, Hamburg 1962,pp.25/ 26.
25. Konrad Heiden, "Adolf Hitler", European Publishing House, Zurich, 1936, p. 118.
26. Philipp W. Fabry, "Mutmassungen uber Hitler" ("Conjectureson Hitler"), Droste Publishing House, Duesseldorf 1969, p.24.
27. Georg Franz-Willing, "Die Hitlerbewegung - Ursprung 1919-1922 ("The Roots of the Hitler Movement - 1919-1922"), Decker's Publisher G. Schenck Hamburg 1962, p. 113.
28. Dr.Hans Severus Ziegler, "Wer war Hitler?" ("Who Was Hitler?"), Verlag der deutschen Hochschullehrer-Zeitung (Publisher ofthe German High School Teacher's Newspaper) Tuebingen 1970, p.231.
29. Dr.Ernst Hanfstaengl, "Zwischen Weissem und Braunem Haus" ("Between The White And The Brown House"), R. Piper & Co. Publisher Munich 1970, p. 129.
30. R.H. Bruce Lockhart, "Als Diplomat, Bankmann und Journalistim Nachkriegs Europa" ("A Diplomat, Banker, and Journalistin Europe After the War"), German Publisher Agency Stuttgart 1935, p. 109.
31. Dietrich Bronder, "Bevor Hitler kam" ("Before Hitler Came"), Hans Pfeiffer Publisher Hanover 1964, p.238: "In 1921 Hitlerbought from his Holy Order Master Sebottendorf the 'People's Observer' for 100,000 marks. To this amountcontributed 30,000 marks his friend Moses Pinkeles alias Trebitsch-Lincoln and the rest came from otherJewish sources."
32. Dr.Ernst Hanfstaengl, "Zwischen Weissem und Braunem Haus" ("Between The White And The Brown House"), R. Piper& Co. Publisher Munich 1970, p. 106.
33. Dr.Ernst Hanfstaengl, "Zwischen Weissem und Braunem Haus" ("Between The White And The Brown House"), R. Piper & Co. Publisher Munich 1970, p.30.
34. Leonard Lyons, "New York Post", November 7, 1966,p.45.
35. Dr.Hans Gunther, "Rassenkunde des deutschen Volkes" ("Ethnogeny of the German People"), J.F Lehmanns Publisher, Munich 1923, p.430.
36. Paul Schmidt, "Statist auf diplomatischer Buhne" ("A Minor Man on a Diplomatic Stage"), Bonn 1950, p.463.
37. A declaration of the Publisher Amann at the Nuremberg Trial.
38. Curtis B. Dall, "Amerikas Kriegspolitik" ("America's War Politic"),Grabert Publisher Tubingen 1972, p. 177.
39. "Deutsche Rundschau" ("German News"), Publisher R. Pechel, 70th year, Volume 7, July 1947, Stuttgart's release, p.22.
40. Severin Reinhard (Sonderegger), "Spanischer Sommer" ("Spanish Summer"), Affoltern/ Switzerland 1948.
41. "Die Weltbuehne" ("The World Stage"), Berlin, Vol.19, May 1948
42. Hans Frank, "Im Angesichts des Galgens" ("In the Face of Gallows"), Munich-Grafelfing 1953, p.330.
43. Otto Strasser, "Hitler et moi" ("Hitler and Me") Bernard Grasset, Paris 1940, p.218.
44. "Die Weltbuehne" ("The World Stage"), Berlin, March 30, 1922, p.309.
45. Philipp W. Fabry, "Mutmassungen uber Hitler" ("Conjectures on Hitler"), Droste Publisher Dusseldorf 1969, p.130.
46. Otto Strasser, "Hitler et moi" ("Hitler and Me"), Bernard Grasset, Paris 1940.
47. Newsrelease 35/ 70 of March 4, 1970 by the Lower Saxony Minister of the Interior.
48. Personal remarks to the Publisher.
49. Otto Strasser, "Hitler et moi" ("Hitler and Me"), Bernard Grasset, Paris 1940, p. 155.
50. "People's Observer", March 24, 1933.
51. Hjalmar Schacht, "Abrechnung mit Hitler" ("A Reckoning with Hitler"), 1948, p.37.
52. Ernst Forsthoff, "Deutsche Geschichte seit 1918 in Documenten" ("History of Germany since 1918 in Documents"), 1938, p.407.
53. Dietrich Bronder, "Bevor Hitler kam" ("Before Hitler Came"), Hans Pfeiffer Publisher Hanover 1964, p.294: "Chief of theState Secret Police ("Gestapo") Reinhard Heydrich was predominantly Jewish." Source: Riemanns Music Encyclopedia of 1916. It listed father of Reinhard as"Heydrich, Bruno, actually Suess."
54. Gerhard Kessler, "Die Familiennamen der Juden in Deutschland" ("The Family Names of Jews in Germany"), Leipzig 1935, p.107.
55. Heinrich Bennecke, "Die Reichswehr und der Roehm-Putsch"("The Reich's Army and the Roehm's Revolt"), Olzog-Publisher, Munich 1964, p.52 - An affidavit of the Chief General von Kleist before the International Military Court atNuremberg 1946 - Attachement 4 IFZ- Archive.
56. Peter Kleist, "Auch Du warst dabei" ("You Were There Too"),1965, p. 122.57. DNB-Text, September 15, 1935.
58. "Ahnenpass" ("A Pedigree"), Publisher for Census Matters, Berlin SW 61, 1935, p.3.
59. Eichmann. An interrogation report of the Jerusalem Court, 1961, Book I, Columne 90 - Keesing's most recent archive, p.3240 B.
60. Eichmann. A report on the 17th Session of the Jerusalem Court, 1961.
61. Dr. Hans-Dietrich Roehrs, "Hitler die Zerstoerung einer Persoenlichkeit" ("Hitler, a Devastated Personality"), Kurt Vowinckel Publisher Neckargemuend 1965, p. 111.
62. An information from the Physicians Association of Northern Rhein of March 16, 1970.
63. Arthur D. Morse, "Die Wasser teilen sich nicht" ("The Waters Were Not Divided"), Rutten and Loening Publisher 1967,p.195.
64. Friedrich Karl Kaul, "Der Fall des Herschel Grynszpan" ("The Downfall of Herschel Grynszpan"), Academy Publisher 1965, p. 135: "It is necessary to say that no one in the Heydrich's Defense Main Office wanted any trial against Grynszpan. Opposition of this Office against a trial was firm."
65. Erwin Dederstedt "Der Bruder aus dem Ghetto" ("A Brother From The Ghetto"), Blick & Bild Publisher Velbert 1965, p.76.
66. D. Bronder "Before Hitler Came", Hans Pfeiffer Publisher, Hannover 1964, p.347.
67. Eichmann. Jerusalem Trial of 1961. Evidence # T/ 37.
68. Georgette Goldstein-Laczko, "Die Geschichte des Rabbi Goldstein in Berlin" ("A History of the Rabbi Goldstein of Berlin"), Heos-Publisher Tuebingen-Paris 1961, p. 142.
69. Juergen Rohwer, "Die Versenkung der juedischen Fluechtlings transporter Struma und Mefkure im Schwarzen Meer (Februar 1942, August 1944)" ("Sinking of the Jewish Refugee Freighters "Struma" and "Mefkure" in the Black Sea (February 1942, August 1944"), Bernard and Graefe Publisher on Military Matters, Frankfurt at Main, 1964.
70. Interrogation reports on Joel Brands at the Jerusalem Trialof 1961 (57th Session, May 30, 1961).
71. "People's Observer", Munich, May 18, 1933.
72. Dr. Philipp W. Fabry, "Der Hitler-Stalin-Pakt 1 939-1941" ("The Hitler-Stalin Pact 1939-1941"), Fundus Publisher Darmstadt 1962, p. 81.
73. DVB-Text, September 1, 1939.
74. Walther Hubatsch, "Weseruebung" ("Practices of a Visier"), Goettingen 1960, p. 531.
75. B.H. Liddell Hart, "Jetzt duerfen sie reden" ("Now They Should Talk"), Stuttgart Publisher 1948, p. 172.
76. "Ciano Diplomatic Papers", London 1948, p.402.
77. A personal message to the Author by Schulze-Lesum, who thanks to a conversation with Hitler in Bayreuth in 1936 managed to get Junker airplanes with which Moroccans of the Caudillo Franco could reach a battle field. (Taken from the "Les Juifs" ("The Jewry") by R. Peyrefitte, Flammarion, Paris, p.5.
78. Nuremberg's Evidence C-134.
79. Alexander Werth, "Russland im Kriege 1941-1945" ("Russia In The War of 1941-1945"), Droemersche Verlagsanstalt 1965, p.112.
80. Franz Haider, "Kriegstagebuch III" ("War Diary HI"), Stuttgart 1964, p.38.
81. Winston Churchill, "Memoirs", Vol. II, Book I, p.375.
82. Charles Callen Tansill, "Die Hintertuer zum Kriege" ("The Backdoor To The War"), Duesseldorf 1958, p.698.
83. Curtis B. Dall, "Amerikanische Kriegspolitik" ("American War Politics"), Grabert Publisher Tuebingen 1972, p.239.
84. Henry Picker, "Hitlers Tischgespraeche" ("Hitler's Table Speeches"), Seewald-Verlag 1963, pp.38/ 39.
85. "Der Scheinwerfer-Prozess" ("The Show Trial"), Ewald Hippe, Munich 1950, p.9.
86. Wilfried von Oven, "Mit Goebbels bis zum Ende" ("With Goebbels to the End"), Duerer Publisher Buenos Aires 1950, Volume II, p.161.
87. Alexander Werth, "Russland im Kriege 1941-1945" ("Russia in the War 1941-1945"), Droemersche Publisher house 1965, p.718.
88. Report of the International Military Tribunal, Vol. IX, p.584.
89. "Deutsche Hochschullehrer-Zeitung" ("German High School Teacher's Newspaper"), Tuebingen, Nr. 3/ 4, 1959, p. 12.
90. "Spiegel" Nr. 51, December 16, 1968, p. 100.
91. Letter from the Cathedralchapter P. Buchholz of July 10, 1946 - Archive of the Kurt Gerstein House.
92. "Vierteljahreshefte fuer Zeitgeschichte" ("Quarterly Magazineon the History of Time"), 1st year of publication 1953, p.192.
93. Arthur D. Morse, "Die Wasser teilen sich nicht" ("The Waters Were not Divided"), R. & L. Publisher 1967, p.313.
94. Helmut Heiber, "Reichsfuehrer! Briefe an und von Himmler"("The Reich's Fuehrer! Letters to and from Himmler"). German Paperback Publisher Munich 1970, p. 167.
95. "Deutsche Hochschullehrer-Zeitung" ("German High School Teachers Newspaper"), Tuebingen Nr. 3/ 4, 1959, p.27.
96. Heinrich Hannover, "Politische Justiz 1918-1933" ("Political Justice Between 1918-1933"). Fischer Library Frankfurt/ Main1966, p.159.
97. Dietrich Bronder, "Bevor Hitler kam" ("Before Hitler Came"),Hans Pfeiffer Publisher Hannover 1964, p.204.
98. Helmut Heiber, "Reichsfuehrer! Briefe an und von Himmler"("The Reich's Fuehrer! Letters to and from Himmler"), German Paperback Publisher, Munich 1970, p.290.
99. Michel Bar-Zohar, "Les vengeurs" ("The Avengers"), Fayard 1968, p.63.
100. Israel's Prime Minister Levi Eschkol in the "Spiegel" Nr. 31/ 1965to Conrad Ahlers, p.66: "I think that at least hundred thousands of people are still living here with a number by theconcentration camp engraved onto their wrists."
101. Adrien Arcand, "A bas la haine" ("A Despicable Hatred"), Edition La Verite, Montreal 1965, p.48 - "L'Unite Nationale" ("The National Unification"), Montreal, Nr. 4 of December 1953, p.8.