None Dare Call This Conspiracy

LUKU 2: Sosialismi - Kuninkaallinen tie valtaan super-rikkaille

Jokainen tietää että Adolf Hitler oli olemassa. Kukaan ei kiistä tätä. Tämän mielipuolen aikaansaama terrori ja tuho on universaalisti tunnustettu. Hänet erotettiin yliopistosta eikä kukaan koskaan syyttänyt häntä sivistyneeksi. Kuitenkin tämä mies yritti valloittaa maailman. Uransa alkuaikoina hän istui kylmässä ullakkohuoneessa ja kirjoitti paperille aikeensa hallita maailmaa. Me tiedämme tämän.

Samoin, me tiedämme että mies nimeltä Vladimir Iljits Uljanov (Lenin) oli myös olemassa. Samoin kuin Hitler, myöskään Lenin ei ollut lähtöisin yhteiskunnallisten leijonien perheestä. Vähäisen byrokraatin lapsi, Lenin, joka vietti suurimman osan aikuisuudestaan käyhyydessä, on ollut vastuussa kymmenien miljoonien nuorten lähimmäistensä orjuuttamisesta, sekä lähes miljardin muun. Kuten Hitler, Lenin valvoi yönsä kylmänkosteassa ullakkohuoneessa pohtien kuinka hän voisi valloittaa maailman. Me tiedämme tämän myös.

Onko teoreettisesti mahdollista että miljardööri voisi istua, ullakkohuoneessa, vaan ylellisessä asunnossa, Manhattanilla, Lontoossa tai Pariisissa sekä unelmoida smoista asioista kuin Lenin ja Hitler? Sinun täytyy myöntää että se on teoreettisesti mahdollista. Julius Caesar, varakas aristokraatti, teki näin. Ja tällainen mies voisi muodostaa liiton muiden samankaltaisten ihmisten kanssa, eikä niin? Caesar teki näin. Nämä ihmiset olisivat erittäin korkeasti koulutettuja, heillä olisi korkea sosiaalinen arvoasema ja he kykenisivät laittamaan suunnattomat summat rahaa toteuttaakseen unelmansa. Nämä ovat etuja joita Hitlerillä ja Leninillä ei ollut.

Tavallisen yksilän on vaikea käsittää tällaista kieroutunutta vallanhimoa. Tyypillinen henkilö, mitä hyvänsä kansallisuutta hän edustaakaan, haluaa vain nauttia menestystä työssään, hankkia kohtuullisen elintason jolloin hänellä olisi mahdollisuus pitää lomaa ja matkustella. Hän haluaa ansaita perheelleen elannon ja antaa lapsilleen kunnollisen koulutuksen. Hänen kunnianhimonsa päättyy siihen. Hänellä ei ole halua ottaa muita valtansa alle, valloittaa muita maita tai kansoja, olla kuningas. Hän haluaa pitää huolta omista bisneksistään ja nauttia elämästä. Koska hänellä ei ole vallanhimoa, hänen on vaikea kuvitella että on muita joilla on... toisia jotka marssivat aivan erilaisen rummun mukaan. Mutta meidän täytyy ymmärtää että on ollut Hitlereitä ja Lenineitä ja Stalineita ja Caesareita ja Aleksanteri Suuria koko historian ajan. Miksi meidän pitäisi olettaa että tänään ei ole tällaisia ihmisiä joilla on kieroutunut vallanhimo? Ja jos nämä ihmiset sattuvat olemaan miljardöörejä, eikö ole mahdollista että he käyttäisivät miehiä kuten Hitler ja Lenin pelinappuloinaan kaapatakseen valta itselleen?

Todellakin, niin vaikea kuin sitä on uskoa, näin on asia. Kuten Kolumbuksen tapauksessa, me kohtaamme tehtävän vakuuttaa sinut että maa ei ole litteä, kuten sinut on saatu uskomaan koko elämäsi ajan, vaan sem sijaan se on pyöreä. me aiomme esittää todisteita että se mitä sinä kutsut "kommunismiksi" ei ole Moskovasta tai Pekingistä johdettua, vaan se on suuremman salaliiton käsivarsi jota johdetaan New Yorkista, Lontoosta ja pariisista. Nämä miehet tämän liikkeen huipulla eivät ole kommunisteja termin perinteisessä merkityksessä. He eivät tunne uskollisuutta Moskovaa tai Pekingiä kohtaan. He ovat uskollisia ainoastaan itselleen ja sitoumukselleen. Ja nämä ihmiset ehdottomasti eivät usko kommunismin mahtipontiseen pseudo-filosofiaan. Heillä ei ole aikomustakaan jakaa varallisuuttaan. Sosialismi on filosofia jota salaliittolaiset hyödyntävät, mutta johon ainoastaan naivit uskovat. Se miten finanssi-kapitalismia käytetään alasimena ja kommunismia vasarana selitetään tässä kirjassa.

Se että kommunismi ei ole muuta kuin suuremman salaliiton käsivarsi, on tullut selvemmäksi kirjailijan journalististen tutkimusten myötä. Hänellä on ollut tilaisuus haastatella yksityisesti neljää eläkkeelle jäänyttä upseeria jotka olivat toimineet sotilastiedustelun korkeilla paikoilla. Huomattavan osan siitä mitä tämä kirjailija tietää hän on oppinut heiltä. Ja tuhannet muut tuntevat tämän tarinan. Korkeatasoiset armeijan tiedustelupiirit ovat hyvin tietoisia tästä verkostosta. Lisäksi, kirjailija on haastatellut kuutta miestä jotka ovat käyttäneet huomattavasti aikaa Kongressin komiteoiden tutkijoina. Vuonna 1953, eräs näistä miehistä, Norman Todd, johti Reesen komitean tutkimuksia koskien verovapaita säätiöitä. Kun Hra. Todd alkoi kaivautua kansainvälisen suuren rahan osuuteen maailman vallankumouksellisissa liikkeissä, tämä tutkija surmattiin Eisenhowerin käskystä. Hra. Toddin mukaan, on lupa tutkia radikaaleja pommien heittäjiä kaduilla, mutta kun sinä alat jäljittää heidän aktiviteettiaan "oikeutetun maailman" lähteisiin, poliittinen rautaesirippu sulkeutuu.

SInä voit uskoa mitä hyvänsä kommunismista paitsi että se on salaliitto jota arvostetun maailman miehet johtavat. Ihmiset usein sanovat aktiiviselle antikommunistille: "Minä voin ymmärtää huolesi liittyen kommunismiin, mutta ajatus että kommunistinen salaliitto on tekemässä suurta hyökkäystä Yhdysvaloissa on absurdi. Amerikkalaiset ovat antikommunisteja. He eivät ole liittymässä kommunistien leiriin. On ymmärrettävää olla huolissaan kommunismista Afrikassa tai Aasiassa tai Etelä-Amerikassa jossa on suurta köyhyyttä, tietämättämyyttä ja tauteja. Mutta jos olet huolissasi kommunismista Yhdysvalloissa missä suurimmalla osalla ihmisistä ei ole minkäänlaista sympatiaa sitä kohtaan, se on turha huoli."

Pinnallisesti katsottuna se on hyvin looginen ja uskottava argumentti. Amerikkalaiset ovat todellakin antikommunisteja. Oleta että sinä lasket tämän kirjan käsistäsi juuri nyt, otat lehtiön mukaasi ja suuntaat kohti lähintä ostoskeskusta tehdäksesi mielipidemittauksen amerikkalaisten asenteista kommunismia kohtaan. "Sir," sinä sanot ensimmäiselle kohtaamallesi ihmiselle, "me haluaisimme tietää että oletko sinä kommunismin puolella vai sitä vastaan?"

Useimmat ihmiset luultavasti ajattelisivat että sinä teet heistä pilaa. Jos me tekisimme tämän mielipidemittauksen, me saisimme selville että 99 prosenttia ihmisistä ovat antikommunisteja. Meillä luultavasti olisi vaikea löytää ketään joka olisi vakaasti kommunismin puolella.

Joten, pinnalta katsottuna näyttää siltä että syytökset joita antikommunisteja vastaan esitetään, siitä että nämä ovat huolissaan kommunismin kansainvälisestä uhasta ovat oikeutettuja. Amerikkalaiset eivät ole myönteisiä kommunismia kohtaan. Mutta ennenkuin meidän kuvitteelinen haastateltavamme kävelee pois suuttuneena siitä että hänestä on tehty pilaa, sinä lisäät: "Sir, ennenkuin sinä lähdet on pari muutakin kysymystä jotka minä haluaisin esittää: Sinä et havaitse näitä kysymyksiä niin loukkaaviksi tai naurettaviksi." Seuraava kysymys on: "Mitä on kommunismi, osaatko sinä määritellä sen, please?"

Kehittyy välittömästi kokonaan uusi tilanne. Aiemman lähes vihamielisen asenteen sijaan me kohtaamme uskomattoman laajan kirjon ideoita. On suunnaton määrä mielipiteitä mitä kommunismi on. Jotkut sanovat: "Oh, yes, Kommunismi. Tuota, se on tyrannimainen sosialismin laji." Toiset väittävät: "Kommunismi, alunperin Karl Marxin keksintöä, oli hyvä ajatus. Mutta sitä ei ole koskaan toteutettu ja venäläiset pilasivat sen." Oppineempi ihminen saattaisi julistaa: "Kommunismi on yksinkertaisesti venäläisen imperialismin uudelleen syntymä."

Jos prosentti niistä ihmisistä joita sinä pyydät määrittelemään kommunismin sattuisi olemaan poliittisen tieteen professoreita paikallisesta opistosta, hän saattaisi hyvinkin vastata: "Sinä et voi kysyä 'mitä on kommunismi?' Tämä on täysin simplistinen kysymys äärimmäisen kompleksisesta tilanteesta. Kommunismi tänään, aivan päinvastoin kuin näkemys jota äärioikeistolaiset Amerikassa pitävät yllä, ei ole internationalistinen monoliittinen liike. Pikemminkin, se on polysentrinen, sirpaloitunut, nationalistinen liike jonka luonne nojaa lukuisten kansallisten johtajien karismoihin. Samalla, tietenkin, siinä sulautetaan Hegeliläinen dialektiikka Feuerbachialaiseen materialismiin joka on kommunistisille puolueille yhteinen, yleisesti. On monumentaalisen yksinkertaistettua kysyä 'mitä on komunismiä. Sen sijaan sinun pitäisi kysyä: Mitä on Mao Tse-Tungin komunismi? Mitä on edesmenneen Ho Chi Minhin, tai Fidel Castron tai Marsalkka Titon kommunismi?"

Jos sinä ajattelet että me olemme tässä pintapuolisia (tai: leikillisiä), sinä et ole puhunut poliittisen tieteen professorille viimeaikoina. Sillä yllä kerrottu on vallitseva näkemys kampuksillamme, mainitsemattakaan Ulkoministeriötämme.

Riippumatta siitä että oletko sinä samaa mieltä tai eri mieltä yhdenkään määritelmän kanssa, tai, kuten hyvinkin saattaa olla asianlaita, sinulla saataa olla oma mielipide, yksi asia on kiistämätön. Yksikään näkyvä segmentti antikommunistisesta amerikkalaisesta yleisöstä ei osaa olla samaa mieltä mikä se on mitä he vastustavat. Eikö se ole pelotavaa? Tässä meillä on jotakin jonka melkein jokainen tunnistaa pahaksi, mutta me emme voi olla yksimielisiä mitä me vastustamme.

Kuinka tämä toimisi jalkapallossa, esimerkiksi? Voitko sinä kuvitella kuinka tehokas jalkapallon (takakentän) puolustajat olisivat jos etukentän neljä pelaajaa eivät voisi olla yksimielisiä tukimiesten kanssa jotka eivät voisi olla yksimielisiä nurkan tukimiesten kanssa jotka eivät voisi olla yksimielisiä varmistajien kanssa jotka eivät voisi olla yksimielisiä apulaisvalmentajien kanssa jotka eivät voisi olla yksimielisiä päävalmentajan kanssa siitä millaisen puolustuksen he loisivat esitettyä hyökkäystä vastaan? Ilmiselvä seuraus olisi kaaos. Sinä voisit ottaa nappulaliigan joukkueen ja menestyksekkäästi lähettää heidät Green Bay Packers -joukkuetta vastaan jos Packersit eivät voisi olla yksimielisiä mikä se on mitä he vastustavat. Tämä on akateemista. Ensimmäinen prinsiippi missä tahansa kohtaamisessa, on se sitten jalkapallo tai sota (kuuma tai kulmä sota) on: Tunne vihollinen. Amerikkalaiset eivät tunne kuka heidän vihollisensa on. Täten, ei ole lainkaan kummallista että kolmen vuosikymmenen ajan me olemme nähneet kun maa toisensa jälkeen joutuu kommunistisen esiripun taakse.

Pitäessämme faktaa että melkein jokaisella näyttää olevan oma määritelmänsä komunismista, me aiomme antaa teille oman määritelmämme, ja sitten me yritämme osoittaa sinulle että se on ainoa oikea. Kommunismi: KANSAINVÄLINEN, KONSPIRATIONAALINEN PYRKIMYS VALTAAN KORKEASSA ASEMASSA OLEVIEN IHMISTEN TAHOLTA JOTKA OVAT HALUKKAITA KÄYTTÄMÄÄN MITÄ HYVÄNSÄ KEINOJA LUODAKSEEN HALUTIN PÄÄMÄÄRÄN - GLOBAALIN VALLOITUKSEN.

Sinä huomaat että me emme maininneet Marxia, Engelsiä, Leniniä, Trotskia, porvaristoa, proletriaattia tai dialektista materialismia. Me emme sanoneet mitään kommunismin pseudo-ekonomiasta tai poliittisesta filosofiasta. Nämä ovat kommunismin TEKNIIKOITA eikä niitä pitäisi sekoittaa kommunistiseen salaliittoon itsessään. Me kutsuimme sitä kansainväliseksi konspirationaaliseksi pyrkimykseksi valtaan. Jos me emme ymmärrä kommunismin konspirationaalista luonnetta, me emme ymmärrä sitä lainkaan. Me tulemme ikuisesti kiinnittyneeksi kommunismin Gus Hallin tasolle. Eikä siitä ole kyse, baby!

Keino kaataa maahan liberaalin lehdistön tai liberaalien professorien vallitsevan järjestelmän viha on yksinkertaisesti käyttää salaa 'salaliitto' kommunismin yhteydessä. Meidän ei oleteta uskovan että kommunismi on poliittinen salaliitto. Me voimme uskoa kaikkea muuta mitä me haluamme tästä aiheesta. Me voimme uskoa että se on brutaali, tyrannimainen, paha tai jopa että se yrittää haudata meidät, ja me voitamme amerikkalaisten suuren enemmistön suosionosoitukset. Mutta älä koskaan, koskaan käytä sanaa 'salaliitto' jos sinä odotat meidän suosionosoituksiamme, sillä silloin liberaalien viha lankeaa päällesi. Meitä ei kielletä uskomasta kaikkiin salaliittoihin, ainoastaan moderniin poliittiseen salaliittoon.

Me tiedämme että historian vuosisatojan aikana on ollut pieniä ryhmiä jotka ovat vehkeilleet saadakseen vallan käsiinsä. Historiankirjat ovat täynnä heidän suunnitelmiaan, Jopa LIFE-aikakauslehti uskoo salaliittoihin kuten Cosa Nostra jossa ihmiset vehkeilevät tehdäkseen rahaa rikosten avulla. Sinä voit muistella että LIFE:llä oli sarja artikkeleita liittyen todistuksiin joita Joseph Valachi antoi McLellanin komitean edessä useita vuosia sitten. Näissä paljastuksissa on joitakin aspekteja jotka eivät ole minkään arvoisia.

Useimmat meistä eivät tienneet että tämä organisaatio oli nimeltään Cosa Nostra. Siihen asti kunnes Valachi 'lauloi', me kaikki ajattelimme että se oli nimeltään Mafia. Näin vähän me tiedämme tästä ryhmästä, huolimatta siitä tosiasiasta että se oli sata vuotta vanha ja että se oli ollut toiminnassa monessa maassa johtajien itse itsensä nimittämän klikin kera. Me emme tienneet edes sen oikeaa nimeä.

Me näemme että jokainen jopa LIFE-aikakauslehti, uskoo jonkinlaiseen salaliittoon. Kysymys kuuluu: Kumpi näistä salaliitoista on vaarallisempi, rikollisliigojen muodostama vai poliittinen? Ja mikä on ero Cosa Nostran jäsenen ja kommunistin välillä, tai vielä seikkaperäisemmin, sisäpiirin konspiraattorin välillä? Miesten kuten Lucky Luciano jotka ovat nousseet järjestäytyneen rikollisuuden huipulle täytyy, välttämättömyyden pakosta, olla pirullisen nerokkaita, viekkaita sekä ehdottoman armottomia. Mutta, lähes poikkeuksetta, näillä miehillä järjestäytyneen rikollisuuden hierarkiassa ei ole ollut virallista (tai: muodollista) koulutusta. He syntyivät köyhyydessä ja oppivat kaupankäynnin Napolin, New Yorkin tai Chicagon syrjäkujilla.

Nyt, oleta että joko joka omaa tällaisen samanlaisen moraalittoman ahneen persoonallisuuden syntyy aristokraattiseen perheeseen jossa on suurta vaurautta ja hän saa koulutuksen parhaissa valmistavissa kouluissa ja sitten Harvardissa, Yalessa tai Princetonissa, jota seuraa päättötyö mahdollisesti Oxfordissa. Näissä instituutioissa hän saa täydellisen tietämyksen historiasta, taloustieteestä, psykologiasta, sosiologiasta ja poliittisesta tieteestä. Valmistauduttuaan tällaisista maineikkaista korkeamman opetuksen laitoksista, löydämmekö me hänet kadulta myymästä arpalippuja? Löytäisitkö sinä hänet myymästä marihuanaa lukion oppilaille tai bordellin johtajana? Syyllistyisikö hän jengien sisäisiin välien selvittelyihin? Ei lainkaan. Saatuaan tällaisen koulutuksen, tämä henkilö ymmärtäisi että jos halutaan valtaa, todellista valtaa, historian opetus sanoo: "Mene mukaan valtion bisnekseen." Ryhdy poliitikoksi ja työskentele saadaksesi poliittista valtaa, tai vielä parempi, henki joitakin poliitikkoja edustamaan sinua. Tämä on se missä todellinen valta -- ja todellinen raha -- ovat.

Salaliitto joka tähtää hallituksen vallan kukistamiseen on yhtä vanha kuin hallitus itse. Me voimme tutkia salaliittoja jotka ympäröivät alkibiabeslaisia Kreikassa tai Julius Caesaria muinaisessa Roomassa, mutta meidän ei oleteta ajattelevan että miehet tänään vehkeilevät saadakseen poliittista valtaa.

Jokaisella salaliittolaisella on kaksi yhteistä tekijää jokaisen muun salaliittolaisen kanssa. Hänen täytyy olla taitava valehtelija sekä henkilö joka tekee pitkän tähtäimen suunnitelmia. Riippumatta siitä että tutkitko sinä alkibiadeslaisia, Julius Caesaria tai joitakin meidän nykyisiä salaliittolaisia, sinä saat selville että heidän kärsivällinen suunnitelmansa on lähestulkoon ylitsevuotava. Me toistamme FDR:n lausunnon: "Politiikassa, mikään ei tapahdu sattumalta. Jos jotakin tapahtuu, voit lyödä vetoa että se suunniteltiin siten."

Todellisuudessa, kommunismi on tyrannia jonka suunnittelivat vallanhimoiset joiden kaikkein tehokkain ase on suuri valhe. Ja jos kerätään yhteen kaikki kommunismin valheet ja supistetaan ne, saat selville että ne voidaan suodattaa kahteen suureen valheeseen josta kaikki muut valheet versovat. Ne ovat: (1) Kommunismi on väistämätön; (2) Kommunismi on alistettujan massojen liike joka nousee riistäviä johtajia vastaan.

Palatkaamme takaisin mielikuvitukselliseen haastatteluumme ja analysoikaamme kommunismin ensimmäistä suurta valhetta -- että se on väietämätön. Sinä muistelet että me kysyimme yleisöltä että ovatko he kommunismin puolesta vai sitä vastaan, ja sitten me pyysimme häntä määrittelemään sen. Nyt me aiomme kysyä häneltä: "Sir, ajatteletko sinä että kommunismi on väistämätön Amerikassa?" Ja melkein jokaisessa tapauksessa vastaus tulee olemaan suurinpiirtein tällainen: "Oh, well, no. En usko. Sinä tiedät millaisia amerikkalaiset ovat. Me olemme joskus hieman hitaita reagoimaan vaaraan. Sinä muistat Pearl Harborin. Mutta amerikkalaiset ei koskaan antautuisi kommunismille."

Seuraavaksi me kysymme: "Tuota, sitten, uskotko että sosialismi on väistämätön Amerikassa?" Vastaus, lähestulkoon jokaisessa tapauksessa tulee olemaan tämän kaltainen: "En ole sosialisti, sinä ymmärrät, mutta minä näen mitä tässä maassa tapahtuu. Yeah, minä joutuisin sanomaan että sosialismi on väistämätön."

Sitten me kysymme haastateltavalta: "Koska sinä sanot että sinä et ole sosialisti mutta sinä tunnet että tätä maata ollaan sosialisoimassa, miksi et tee jotakin asian suhteen?" Hänen vastauksensa: "Olen vain yksi henkilö. Sitäpaitsi se on väistämätön. Sinä et voi taistella kaupungintaloa vastaan, heh, heh, heh."

Etkö tiedä että pojat kaupungintalolla tekevät kaiken voitavansa vakuuttaakseen sinut siitä? Kuinka tehokkaasti sinä voit vastustaa mitään jos ajattelet että vastustuksesi on turhaa? Kuinka tehokkaasti sinä voit vastustaa mitään jos sinä tunnet että vastustuksesi on turhaa? Se että annat vastustajallesi ajatuksen että hän ei kykene puolustamaan itseään on yhtä vanha kuin itse sodankäynti. Noin vuonna 500 E.Kr. kiinalainen filosofi-keisari Sun-Tsu lausui: "Sodankäynnissä menestys riippuu siitä saatko tuhottua vihollisesi tahdon vastustaa vihollisen tuskin havaittavaa etenemistä." Me voimme kutsua sitä psykologiseksi sodankäynniksi. Pokerissa, sitä sanotaan "hyväksi bluffiksi". Periaate on sama.

Täten meillä on amerikkalainen kansa: antikonnunisteja, mutta kykenemättömiä määrittelemään sitä, sekä antisosialisteja, mutta jotka ajattelevat että se on väistämätön. Kuinka Marx näki kommunismin? Kuinka tärkeä "kommunismin väistämättömyys" on kommunisteille? Jos sinä tutkit Marxin Kommunistista manifestia sinä havaitset että pohjimmiltaan Marx sanoi, että proletariaattinen vallankumous luo proletariaatin SOSIALISTISEN diktatuurin. Saavuttaaksesi proletariaatin SOSIALISTISEN diktatuurin ,kolme asiaa täytyy saada aikaan: (1) Eliminoida kaikki oikeus yksityiseen omaisuuteen; (2) Perhe-yksikön hävittäminen; (3) Sen tuhoaminen mihin Marx viittasi termillä "ooppiumia kansalle", uskonto.

Marx Jatkoi lausumalla että kun proletariaatin diktatuuri on saavutettu, nämä kolme asiaa kaikkialla maailmassa, sekä jonkin määrittelemättömän ajan kuluttua (kuten sinä voit kuvitella, hän oli hyvin epämääräinen tässä kohden), kaikkivaltias valtio jollain ihmeellisellä tavalla kuihtuisi pois ja valton sosialismi antaisi tilaa kommunismille. Sinä et tarvitsisi minkäänlaista hallitusta lainkaan. Kaikki olisi rauhaam ihanuutta ja valoa, ja jokainen eläisi onnellisena ikuisesti. Mutta ensiksi, kommunistien täytyy työskennellä perustaakseen SOSIALISMI.

Voitko nähdä Karl Marxin todella uskovan että kaikkivaltias valtio kuihtuisi pois? Tai voitko sinä kuvitella että Josif Stalin (tai kuka hyvänsä mies jolla on viekkautta sekä armoton tarve nousta diktatuurin johtoon) riisuisi vapaaehtoisesti valan jonka hän oli luonut pelon ja terrorin keinoin?

[Karl Marxin värväsi arvoituksellinen ryhmä joka kutsui itseään 'League of Just Men' kirjoittamaan Kommunistisen manifeston demagogiseksi idioottien ansaksi (boob-bait) vedotakseen roskajoukkoon. Itse asiassa kiersi vuosien ajan ennenkuin Marxin nimi oli riittävän laajalti tunnettu, niin että hän sai laittaa nimensä tämän vallankumouksellisen käsikirjan kanteen. Kaikki mitä Karx Marx todella teki oli näiden samojen vallankumouksellisten suunnitelmien ja periaatteiden päivittäminen ja puhtaaksi kirjoittaminen jotka Adam Weishaupt, Illuminati-veljeskunnan perustaja oli aiemmin laatinut Baijerissa. Ja tämän aiheen vakavat tutkijat ovat laajalti tunnustaneet että tämä 'League of Just Men' oli yksinkertaisesti Illuminatin verso joka pakotettiin manemään maan alle sen jälkeen kun se paljastettiin ratsiassa jonka Baijerin viranomaiset olivat tehneet vuonna 1786.]

Sosialismi olisi ansa... tekosyy diktatuurin luomiselle. Koska diktatuuria on vaikea myydä idealistisin termein, ajatukseen täytyi liittää että diktatuuri oli vain väliaikainen välttämättömyys ja että se pian häviäisi omasta tahdostaan. Sinun todella täytyisi olla naivi nielläksesi tämän, mutta miljoonat tekivät näin.

Pyrkimys luoda SOSIALISMI, ei kommunismi, on sen kaiken ytimessä mitä kommunistit ja Sisäpiiriläiset tekevät. Marx ja kaikki hänen seuraajansa kommunistisessa liikkeessä ova käskeneet seuraajiaan työskentelemään SOSIALISMIN rakentamiseksi. Jos sinä kuuntelet virallista kommunisti-puhujaa, hän ei koskaan mainitse kommunismia, Hän puhuu ainoastaan taistelusta Amerikan täydellisestä sosialisaatiosta. Jos sinä menet kommunistiseen kirjakauppaan, huomaat että kaikki heidän kirjallisuutensa julistaa samaa teemaa. Siinä ei vaadita komunismin, vaan SOSIALISMIN perustamista.

Ja monet Vallitsevan järjestelmän jäsenet julistavat tätä samaa teemaa. New York -aikakauslehden syyskuun 1970 numero sisältää Harvardin professorin John Kenneth Gaibraithin artikkelin -- hän on vakaumuksellinen sosialisti -- otsikolla "Richard Nixon ja suuri sosialistinen herätys" (Richard Nixon and the Great Socialist Revival). Kuvaillessaan sitä mitä hän kutsuu "Nixonin pelisuunnitelmaksi", Gaibraith lausuu:

Hra. Nixon ei ole luultavasti suuri Marxin lukija, mutta hänen neuvonantajansa, Tri. Burns, Tri. Shultz ja Tri. McCracken ovat suuria oppineita jotke tuntevat hänet hyvin ja ovat tuoneet hänet rinnalleen, eikä voida kiistää etteikö kriisi joka auttoi syöksymistä sosialismiin ollut hallituksen suunnittelema...

Tri. Gaibraith aloitti artikkelinsa lausumalla:

Varmasti kaikkein vähiten otaksuttu kehitys Nixonin hallinnon aikana oli tämä suuri, uusi ryntäys sosialismiin. Voidaan kohdata ihmisiä jotka eivät vieläkään ole siitä tietoisia. Muiden täytyy hieroa silmiään, sillä ehdottomasti ennusmerkit näyttivät päinvastaista. Sosialismin vastustajana, Nixon vaikutti järkkymättömältä...

Sitten Gaibraith jatkaa luettelemalle suuria askeleita kohti sosialismia jotka Nixonin hallitus on ottanut. Johtopäätös jonka henkilö betää artikkelista on että sosialismi, on se sitten lähtöisin Demokraattisesta tai Republikaanisesta puolueesta, on väistämätön. Toinen Harvardin sosialisti, Tri. Arthur Schlesinger on sanonut suurelta osin saman asian:

Liberaalien tärkeimmät voitot menneisyydessä jäävät yleensä lakikirjoihin. Kun konservatiivit ottavat vallan takaisin, liberalismista tulee yhä liberaalimpaa ja vastavuoroisesti, konservatiivisuus muuttuu yhä vähemmän konservatiiviseksi...

Monet ääripatrioottiset yksilöt ovat viattomasti langenneet salaliittolaisten ansaan. Walter Trohan, Chicago Tribunen vanha kolumnisti, joka on myös Amerikan huomattavimpia poliittisia kommentaattoreita, on tarkkasilmäisesti pannu merkille:

On tunnettu fakta että tämän päivän hallituksen politiikka, on se sitten Republikaanien tai Demokraattien toteuttamaa, on lähempänä kommunistisen puolueen vuoden 1932 ohjelmaa kuin tämän kriittisen vuoden oman puolueensa ohjelmaa, Yli sata vuotta sitten, tarkkaan ottaen vuonna 1848, Karl Marx julisti ohjelmaansa soaislistisen valtion luomiseksi Kommunistisessa manifestissa...

Ja Hra. Trohan on myös saatu uskomaan että tämä suuntaus on väistämätön:

Konservatiivien pitäisi olla riittävän realistisia ymmärtääkseen että tämä maa on menossa syvemmälle sosialismiin ja tulee näkemään Liittovaltion vallan kasvun, riippumatta siitä että ovatko Republikaanit tai Demokraatit vallassa. Ainoa lohtu saattaa olla siinä että vauhti on hitaampi Richard M. Nixonin kaudella kuin se olisi saattanut olla Hubert H. Humphreyn kaudella...

Konservatiivit joutuvat tunnustamaan että Nixonin hallitus tulee omaksumaan useimmat Demokraatti-hallitusten sosialistiset suunnitelmat samalla kun se esittää parantelevansa niitä...

Vallalla oleva järjestelmä edistää ajatusta kommunismin väistämättömyydestä vääntämällä termejä kieroon joita käytetään kuvaillessa poliittista spekriä. Meille kerrotaan että poliittisen kirjon aivan vasemmalla laidalla me löydämme kommunismin, joka myönnetään diktatuuriksi. Mutta meille myös kerrotaan että yhtä lailla pelottava on äärivasemmiston vastakohta, äärioikeisto, joka leimataan fasismiksi. Meille kerrotaan jatkuvasti että meidän kaikkien pitäisi pysyä tien keskellä, jolle on annettu termi demokratia, mutta jolla Vallitseva järjestelmä tarkoittaa Fabianilaista (tai hiipivää) sosialismia. (Se tosiasia että tien keskikohta on liikkunut, väistämätömästi vasemmalla neljänkymmenen vuoden ajan ylenkatsotaan.) Tässä on erinomainen esimerkki väärien vaihtoehtojen käyttämisestä. Meille tarjotaan vaihtoehto kommunismin (kansainvälinen sosialismi) kentän toisessa ääripäässä ja natsismi (kansallissosialismi) toisessa ääripäässä, tai Fabianilainen sosialismi keskellä. Koko spektri on sosialistinen!

Tämä on absurdia. Mihin kohtaan spekriä sinä sijoittaisit anerkistin? Minne sinä asettaisit henkilön joka uskoo Perustuslailliseen tasavaltaan ja vapaan yritteliäisyyden järjestelmään? Hän ei ole edustettuna tässä, kuitenkin tätä spektriä käytetään poliittisiin määritelmiin jotka käsittävät luultavasti yhdeksänkymmentä prosenttia kansakunnan ihmisistä.

Tämä on tarkka poliittinen spektri. Kommunismi on, määritelmän mukaan, totalitaristinen hallitus. Jos sinulla on totalitaristinen hallitus on vain vähän eroa siinä että kutsutko sinä sitä kommunismiksi, solialismiksi, Caesarilaisuudeksi tai Faraolaisuudeksi. Se on kaikki melko lailla samaa kansalaisen näkökulmasta jonka täytyy elää ja kärsiä sen alla. Jos totalitaarinen hallitus (tai mikä hyvänsä sen pseudonyymeistä) seisoo äärivasemmalla, sitten, logiikan mukaan, äärioikeiston pitäisi edustaa anarkiaa, tai ei lainkaan hallitusta.

Meidän perustaja-isänne kapinoivat Englannin monarkian lähes totalitaarista hallitusta vastaan. Mutta he tiesivät että jos ei ole lainkaan hallitusta, se johtaisi kaaokseen. Joten he loivat Perustuslaillisen tasavallan jolla on hyvin rajoitettu valta. He tiesivät että ihmiset menestyivät vapaudessa. Vaikka vapaan yritteliäisyyden järjestelmää ei tarkkaan ottaen mainita Perustuslaissa, se on ainoa järjestelmä joka voi olla olemassa Perustuslaillisen tasavallan alasuudessa. Kollektivistinen järjestelmä vaatii hallitusta joka käyttää paljon valtaa, mitä Perustuslaki ei myönnä. Meidän perustaja-isillämme ei ollut aikomustakaan sallia että hallituksesta tulisi instrumetti joka varastaa henkilön työn hedelmän ja antaa sen toiselle joka ei ole ansainnut sitä. Meidän hallituksellamme oli tarkoitus olla äärimmäisen rajoitettu valta.

Se oli Jeffersonin näkemys että hallitus hallitsee parhaiten jos se hallitsee väitten. Meidän perustaja-isämme loivat tämän maan siten että hallituksella olisi mahdollisimman vähän valtaa. Vaikka he elivät aikana ennen autoja, sähkövaloa ja televisiota, he ymmärsivät ihmisen luonteen ja sen suhteen poliittisiin järjestelmiin paljon paremmin kuin useimmat amerikkalaiset tänään. Ajat muuttuvat, teknologia muuttuu, mutta periaatteet ovat ikuisia. Ensisijaisesti, valtion tarkoituksena oli tarjota kansallinen puolustus sekä perustaa oikeuslaitos. Mutta me olemme murskanneet kahleet joista Jefferson puhui ja monien vuosien ajan me olemme kulkeneet vasempaan poliittisen kentän halki kohti kollektivistista totalitaarista hallitusta. Meidän poliittisten johtajiemme jokainen esitys (mukaan lukien ne joilla niin sanotusti on aivan vastakkainen vaikutus, kuten Nixonin esitys tulojen jakamisesta), kuljettaa meidät yhä kauemmaksi vasemmalle kohti keskitettyä valtiota. Syynä ei ole se että sosialismi on väistämätön. Se ei ole sen väistämättömämpää kuin Faraolaisuus. Se on suurelta osin seurausta älykkäästä suunnittelusta ja kärsivällisestä etenemisestä pienin askelin.

Koska kaikki kommunistit ja heidän Sisäpiiriin kuuluvat pomonsa käyvät jatkuvaa taistelua SOSIALISMIN puolesta, salli meidän määritellä tämä termi. Sosialismi määritellään tavallisesti siten että valtio omistaa ja/tai hallitsee tavaroiden ja palvelusten tuotannon ja jakelun peruskeinoja. Kun analysoidaan, tämä tarkoittaa että valtio valvoo kaikkea, sinua mukaan lukien. Jos hallitus kontrolloi näitä alueita se voi pohjimmiltaan tehdä juuri niin kuin Marx suunnitteli -- tuhota oikeuden yksityiseen omistukseen, eliminoida perheen ja pyyhkiä pois uskonnon.

Meitä ollaan sosialisoimassa Amerikassa ja jokainen tietää sen. Jos meillä olisi tilaisuus istua alas ja juoda kuppi kahvia tavallisen ihmisen kanssa jota me olemme olleet haastattelemassa, hän saattaisi sanoa: "Sinä tiedät, eräs asia jota minä en voi koskaan ymmärtää on että miksi kaikki nämä hyvin, varakkaat ihmiset kuten Kennedyt, Fordit, Rockefellerit ja muut ovat sosialismin puolella. Miksi super-rikkaat ovat sosialismin puolella? Eikä heillä ole kaikkein eniten menetettävää? Minä katson pankkitiliäni ja vertaan sitä Nelson Rockefelleriin ja näyttää hassulta että minä olen sosialismia vastaan ja hän kannattaa sitä." Vai onko se hassua? Todellisuudessa, on suunnaton ero sen välillä miten kannattajat määrittelevät sosialismin ja mitä se on todellisuudessa. Ajatus että sosialismi on vaurauden jakamisen ohjelma on täysin luottamukseen pohjautuva peli saada ihmiset luovuttamaan vapautensa kaikkivaltiaalle kollektivistiselle hallitukselle. Samalla kun Sisäpiiriläiset kertovat meille että me olemme rakentamassa paratiisia maan päälle, me todellisuudessa olemme rakentamassa vankilaa itsellemme.

Suomentajan kommentti: Minä havaitsin tämän saman asian 1970-luvun lopulla, kun olin kymmenen vuoden ikäinen, tai nuorempi. Silloin TV-uutisissa näytettiin kuvaa Brzezinskistä, Tip O'Neillista, Cyrus Vancesta, jne. Ja ne kaikki näyttivät puhuvan myönteiseen sävyyn Neuvostoliitosta ja kommunismista. Ihmettelin, että miksi nämä rikkaat ihmiset kannattavat sosialismia, ja miksi Amerikan kansa ei heitä heitä pihalle. Ajattelin että jokin on pielessä. Ajattelin, että sosialismi on oikeasti parempi järjestelmä ja siksi nämä ihmiset kannattavat sitä. Asiaan tietysti vaikutti se, että minä kävin Tallinnassa näihin aikoihin (vanhempieni kanssa) ja vierailin myös tavallisten ihmisten kotona (neuvostokansalaisia) -- luulen että heistä on valokuviakin joissakin kansioissa. Ehkä tämä oli ensimmäinen yllyke joka sai minut lopulta tutkimaan salaliittoteorioita. Jo silloin minä ajattelin Brzezinskistä: onpas kammottavan näköinen ihminen. Huomauttaisin vielä että lähisukulaisteni joukossa ei ole koskaan ollut yhtäkään kommunistia, kuten ei myöskään vakaumuksellisia antikommunisteja. Tavallisia ihmisiä.

Toinen esimerkki: Joskus 1980-luvun alussa uutisissa kerrottiin, että Länsi-Saksa oli myöntänyt 'jättilainan' DDR:lle, muistaakseni useita satoja miljoonia D-markkoja (uutinen varmaan löytyy arkistoista jos jaksaa etsiä). Vaikka olin 10-vuotias tai vähän päälle, enkä taloustieteen professori, ymmärsin että DDR ei pysty maksamaan lainaa takaisin. Ainoa selitys on, että Lännen vapaamuurarit päättivät tukea Itäisiä 'uskonveljiään' koska Itäblokin ei ollut tarkoitus vielä romahtaa. Veronmaksajien rahoilla on kiva mällätä.

Eikö se tunnu sinusta oudolta että joillakin yksilöillä jotka kannattavat sosialismia mitä voimakkaimmin on oma henkilökohtainen varallisuutensa suojattuna perheen trusteissa ja verovapaissa säätiöissä? Ihmiset kuten Rockefeller, Ford ja Kennedy ovat jokaisen tunnetun sosialistisen ohjelman takana jotka lisäävät sinun verojasi. Kuitenkin he itse maksavat vain vähän, tai eivät lainkaan veroja. Eräs artikkeli jonka North American Newspaper Alliance julkaisi elokuussa 1967 kertoo kuinka Rockefellerit eivät maksa käytännössä lainkaan tuloveroa huolimatta heidän suunnattomasta varakkuudestaan. Tämä artikkeli paljastaa että eräs Rockefellereista maksoi yhteensä 685 dollaria henkilökohtaista tuloveroa edellisenä vuonna. Kennedyillä on Chicago Merchandise Mart, kartanonsa, huvijahtinsa, lentokoneensa, jne. jotka kaikki ovat lukuisten perheen omistamien säätiöiden ja trustien hallussa. Verot ovat palvelijoita varten (for peons)! Kuitenkin tekopyhät kuten Rockefeller, Ford ja Kennedy esiintyvät "alistettujen" sankareina. Jos he olisivat todella huolissaan köyhistä, sen sijaan että käyttäisivät sosialismia keinona saada henkilökohtaista poliittista valtaa, he luovuttaisivat ainakin osan omaisuudestaan köyhille. Ei ole lakia joka estäisi heitä luovuttamasta omaisuuttaan köyhille. Eikö näiden miesten pitäisi näyttää esimerkkiä? Ja toteuttaa käytännössä sitä mitä he saarnaavat? Jos ha kannattavat vaurauden jakamista, eikö heidän pitäisi aloittaa omistaan sen sijaan että riistäisivät keskiluokan rahoja joka maksaa melkein kaikki verot? Miksi nelson Rockefeller ja Henry Ford II eivät luovuta rahojaan, siten että heille jäisi sen verran jäljelle että se riittäisi keskiverto-amerikkalaisen elintasoon? Voitko kuvitella että Ted Kennedy luovuttaisi kartanonsa, lentokoneensa ja jahtinsa, sekä muuttaisi 25 000 dollaria (nykyrahassa 150 000...200 000 euroa) maksavaan kotiin 20 000 velan kera, kuten me muut?

Meille tavallisesti kerrotaan että tämä super-rikkaiden klikki ovat sosialisteja koska heillä on syyllisyys-kompleksi vaurautensa tähden jonka he ovat perineet eivätkä ansainneet. Taas kerran, he voisivat helpottaa oloaan yksinkertaisesti luopumalla rahoistaan joita he eivät ole ansainneet. On epäilemättä monia varakkaita hyväntekijöitä jotka ovat saaneet syyllisyyskompleksin professoreiltaan, mutta tämä ei selitä Sisäpiiriläisten kuten Rockefellerien, Fordien tai Kennedyjen toimia. Kaikki heidän toimensa paljastavat heidät vallanhimoisiksi.

Mutta Kennedyt, Rockefellerit ja heidän super-rikkaat hengenheimolaisensa eivät ole tekopyhiä kannataessaan sosialismia. Näyttää ristiriitaiselta kun superrikas työskentelee sosialismin ja vapaan yritteliäisyyden tuhon eteen. Todellisuudessa tai ei.

Ongelmamme on että useimmat meistä uskovat sosialismin olevan sitä mitä sosialistit haluavat meidän uskovan sen olevan -- varakkuuden jakamisen ohjelma. Tämä on teoria. Mutta näinkö se toimii? Salli meidän tutkia ainoita sosialistisia maita jotka ovat olemassa sosialistisen määritelmän mukaan tämän päivän maailmassa. Nämä ovat kommunistisia maita. Kommunistit itse viittaavat niihin sosialistisina valtioina, kuten Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto. Tässä, realisosialismissa sinulla on vähäinen oligarkki-klikki huipulla, joka käsittää tavallisesti korkeintaan kolme prosenttia väestöstä, joka hallitsee täydellisesti vaurautta, tuotantoa, sekä jäljelle jääneitä 97 prosenttia kansalaisista. Varmasti jopa kaikkein naivein näkee että Hra. Brezhnev ei näytä köyhältä talonpojalta jossain Venäjän maaseudulla. Mutta, sosialistisen teorian mukaan, hänen oletetaan tekevän juuri näin.

Jos henkilö ymmärtää että sosialismi ei ole vaurauden jakamisen ohjelma, vaan todellisuudessa metodi keskittää ja hallita vaurautta, silloin tämä silminnähtävä paradoksi jossa super-rikkaat miehet kannattavat sosialismia ei ole paradoksi lainkaan. Sen sijaan siitä tulee loogista, jopa täydellinen työkalu vallanhimoisille suuruudenhulluille ihmisille. Kommunismi, tai tarkemmin, sosialismi, ei ole alistettujen massojen, vaan rahaeliitin liike. Salaliittolais-Sisäpiiriläisten suunnitelma on siten sosialisoida Yhdysvallat, ei kommunistisoida sitä.

Kuinka tämä toteutetaan? Kartta 3 (ei ole nettiversiossa) osoittaa halituksen rakennetta sellaisena kuin perustaja-isämme loivat sen. Perustuslaki hajautti hallituksen valtaa kaikin mahdollisin tavoin. Perustajaisät uskoivat että hallituksen jokainen verso, on se sitten liittovaltion, osavaltion tai paikallisela tasolla, olisi mustasukkainen vallastaan eikä voisi koskaan luopus siitä keskitetyn vallan hyväksi. Lisäksi, monet elämämme osa-alueet (kuten hyväntekeväisyys ja koulutus) sijoitettiin täysin, tai lähes täysin, poliitikkojen otteen ulkopuolelle. Tällaisen järjestelmän alla sinulla ei voisi olla diktatuuria. Mikään valtion osa-alue ei voisi kahmia riittävästi valtaa perustaakseen diktatuurin. Jotta olisi diktatuuri, täytyisi olla yksittäinen haara joka pitelee suurinta osaa valtaa. Sitten kun sinulla on tämä, diktatuuri on väistämätön.

Diktatuuri oli mahdotonta meidän Tasavallassame koska valta oli laajalti hajautettu. Tänään, kun me lähestymme Demokraattista Sosialismia, kaikki valta ollaan keskittämässä Liittovaltion toiminnallisen haaran huipulle. Tämä vallan keskittäminen tekee diktatuurista väistämätöntä. Ne jotka hallitsevat presidenttiä epäsuorasti saavat käytännössä vallan koko maasta.

Englantilainen filosofi Thomas Hobbles huomautti: "Vapaus on jakautuneena pieniin sirpaleisiin." Woodrow Wilson, ennenkuin hänestä tuli Sisäpiiriläisten työkalu, huomautti: "Tämä vapauden historia on hallituksen vallan rajoittamisen historia, ei sen lisäämisen historia." Ja englantilainen historioitsija Lord Acton kommenoi: "Vallalla on tapana korruptoida ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti." Vaikka nämä miehet elivät sen jälkeen kun Perustuslakimme oli kirjoitettu, meidän perustaja-isämme ymmärsivät nämä periaatteet täydellisesti.

Mutta mitä tänään tapahtuu? Kun me kuljemme vasemmalle poliittisen spektrin halki kohti sosialismia, kaikki vallan alueet keskitetään Liittovaltion toimeenpanevaan haaraan. Suuri osa tästä toteutetaan ostamalla lainsäätäjiä tai "ilmaisilla" Liittovaltion avustuksilla kaikille muille virastoille (entities). Rahaa käytetään porkkanana ja keppi on Liittovaltion kontrolli. Korkein oikeus on määrännyt, ja tässä tapauksessa täysin loogisesti että se on tuskin oikeanlaisen prosessin mukaista että hallitus säätelee sitä mille se antaa tukiaisia.

Jos sinä ja sinun klikkisi haluaisi hallita Yhdysvaltoja, olisi mahdotonta ottaa haltuunsa maan jokaista kaupungintaloa, maakunnan neuvostoa ja osavaltion taloa. Sinun täytyisi saada kaikki valta keskitettyä Liittovaltion toimenpanevan komitean käsiin; sitten sinun tarvitsisi hallita ainoastaan yhtä ihmistä koko hommassa. Jos sinä haluaisit hallita kansakunnan tuotantoa, rahoitusta, kuljetusta ja luonnonvaroja, sinun tarvitsisi ainoastaan hallita kaikkivaltiaan, SOSIALISTISEN hallituksen torninhuippua. Silloin sinulla olisi monopoli ja ja voisit syrjäyttää kaikki kilpailijasi. Jos haluaisit kansallisen monopolin, sinun täytyy hallita kansallista sosialistista hallitusta. Jos sinä haluat maailmanlaajuisen monopolin, sinun täytyy hallita maailman kattavaa sosialistista hallitusta. Tämän vuoksi "kommunismi" ei ole alistettujen massojen liike, vaan liike jonka ovat luoneet, jota manipuloivat ja jota käyttävät vallanhimoiset miljardöörit saadakseen vallan maailmassa luomalla ensiksi sosialistisia hallituksia eri maihin ja sitten yhdistää ne kaikki "Suuren sulautumisen" kautta, kaiken kattavaan maailman sosialistiseen supervaltioon joka luultavasti toimii YK:n suojissa. Tämä kirja kertoo kuinka he ovat käyttäneet kommunismia saavuttaakseen tämän päämäärän.