UFO-aikakauslehti, jonka toimittajana on Vicki Cooper (ei ole sukua William Coperille -- William väittää Vickin myöntäneen että CIA rahoitti hänen aikakauslehteään), julkaisi artikkelin (Vol.6, No.5) otsikolla FRED L. CRISMANIN SALAINEN ELÄMÄ; kirjoittanut talouselämän salaliittojen veteraani-kirjoittaja Anthony L. Kimory. [Huomautus: jos William Cooper on oikeassa, tämän UFO-aikakauslehden silminähtävä itseinho, jossa syytetään CIA:ta, saattaisi viitata että nämä jotka auttoivat luomaan tämän UFO-aikakauslehden saattavat olla mukana jonkinlaisessa tiedustelu-sodassa vastakkaisen ryhmäkunnan kanssa tässä erittäin lokeroituneessa CIA:ssa, joka on samantapainen kuin CIA:n sisäiset tiedustelusodat "Baijerilaisen" ja "Amerikkalaisen" ryhmäkunnan välillä, johon entinen CIA:n agentti Gunther Russbacher ja muut viittaavat. - Branton]

Tämä artikkeli käsitteli Fred Crismanin yhteyksiä Project Paperclipiin -- huippusalaiseen operaatioon jossa tuotiin natsi-tiedemiehiä Amerikkaan osana ohjelmaa kopioida natsien lentäviä kiekkoja, sekä kehittää muunlaisia vallankumouksellisia teknologioita. Tätä operaatiota ei varsinaisesti suorittanut USA:n perustuslaillinen hallitus sellaisena kuin me sen tunnemme, vaan Baijerin tiedustelupalvelun verso joka oli SOLUTTAUTUNUT USA:n tiedustelupalvelun sisälle kansainvälisen fasistisen "coup d'etat":in (vallankaappauksen) kautta joka oli vastuussa presidentti John F. kennedyn kuolemasta.

James Garrison, tämä louisianalainen asianajaja josta kerrottiin elokuvassa 'JFK' -- joka tutki John F. kennedyn salamurhaa -- raporttien mukaan löysi yhteyden Crismanin ja Paperclipin välillä.

Tämä projekti raporttien mukaan lähetti tiedemiesten ja tutkijoiden joukkueita, jotka tunnetaan nimellä 'T-Forces' eurooppaan takavarikoidakseen kaikki dokumentit, kansiot, laitteet saksalaisista laboratorioista, ja jopa henkilökunnan jotka olivat mukana natsien avaruustutkimuksessa, operaatio joka johti suureen 'aivovuotoon' Toisen maailmansodan jälkeen. Suunnitelmana oli kehittää UFO-tyyppinen alus joka olisi samantapainen niiden kanssa joita saksalaiset kokeilivat.

Armeija, laivasto, ilmavoimat, CIA ja OSS raporttien mukaan avustivat 'T-joukkoja' ja 'Paperclip' -projekteja, Kimoryn mukaan.

Myös monet korkea-arvoiset natsit jotka avustivat 'julmuuksissa' tuotiin Amerikkaan, ja heidän rikoksistaan vaiettiin. Monet heistä työskentelivät Peenemunden aerodynamiikan instituutissa jossa rakennettiin V-2 -raketteja, saksalaisia suihkuhävittäjiä, jne. käyttäen orjatyövoimaa Karlshagenin keskitysleiriltä. Kimoryn mukaan, Peenemunden tiedemiehet Project Paperclipin alaisuudessa ovat hallinneet USA:n raketti-tutkimusta, ilmailu-tutkimusta sekä avaruusprojekteja yli 20 vuoden ajan. Kimory väittää että Wernher von Braun ja Kurt Davis, Marshallin avaruuslentokeskuksen ja Kennedyn avaruuskeskuksen johtajat olivat molemmat natsien SS-agentteja jotka tuotiin Amerikkaan natsi-soluttautujien tai natsien kannattajien avulla jotka piileskelivät USA:n tiedustelupalvelussa.

Garrison pidätytti Clay Shaw:n osallisuudesta salaliittoon murhata JFK, yhdistäen hänet/joka yhdisti hänet CIA:han. Kuitenkin, kun Garrisonin avaintodistaja David Ferrie löydettiin kuolleena vain muutama päivä ennen Clay Shaw:n oikeudenkäyntiä, Garrisonilla ei ollut tarpeeksi todistusaineistoa Shaw:ia vastaan. FOIA:n dokumentista löydettiin myöhemmin, vuonna 1977, että Shaw oli ollut CIA:n palveluksessa vuodesta 1949 lähtien.

Garrison myös yhdisti Crismanin Shaw:iin, ja itse asiassa lähteet osoittavat että Crisman oli ensimmäinen jolle Clay Shaw soitti kun Shaw:lle valkeni että hän oli vaikeuksissa. Saatiin selville että hänellä oli suhteita eurooppalaisiin natseihin ja fasisteihin jotka olivat mukana peite-operaatioissa joita CIA rahoitti, tämän artikkelin mukaan. Shaw:illa väitetään olevan myös sidoksia OSS:ään.

Garrison uskoi että Crisman -- joka työskenteli kuriirina (go-between) tässä Sotilaallis-teollisessa laitoksessa (erityisesti "aerospace" -yhtiöissä jotka olivat Project Paperclipin merkittäviä avustajia -- oli 'välikäsi' syvällä tiedustelu-verkostossa, toimien kuriirina niiden välillä jotka antoivat määräykset (mukaanlukien salamurhat) ja jotka toteuttivat ne. Garrison myös uskoi että Crisman oli sekaantunut niidenmiesten toimiin jotka suorittivat JFK:n salamurhan, ja Crisman oli myös tehnyt useita matkoja Dallasiin juuri ennen JFK:n kuolemaa, jonka vuoksi Garrison salakuunteli häntä.

Crisman oli myös mukana hallituksen ohjelmassa 'auttaa mustalaiisa', hänellä oli sidoksia OSS:ään, ja hän oli erään salaisen entisistä tiedustelupalvelun viranomaisista koostuneen veljeskunnan jäsen, ja hän oli myös mukana järjestäytyneessä rikollisuudessa, Garrisonin tutkimusten mukaan.

Tietysti, oudoin aspekti Crismanin yhteyksissä oli, että se oli Fred L. Crisman itse joka luovutti 'metallikuona' -näytteet jotka raporttien mukaan löydettiin sen jälkeen kun UFO pudotti tätä ainetta Maurey-saaren yllä lähellä Tacomaa, Washingtonin osavaltiossa vuonna 1947.

Crisman ojensi nämä näytteet kahdelle armeijan G-2 -tiedustelu-upseerille, kapteeni William L. Davidsonille ja Lt. Frank M. Brownille. Matkallaan Wright-Pattersonin lentotukikohtaan Ohiossa (jossa monet Peenemunden tiedemiehet raporttien mukaan työskentelivät) 'salaisen' materiaalin parissa heidän koneensa putosi ja molemmat saivat surmansa. Uutisraportit siltä ajalta mainitsivat että tätä konetta oltiin mahdollisesti sabotoitu. Frank Brownin leski itse asiassa kertoi vakaumuksenaan että hänen aviomiehensä murhattiin.

Tämän lisäksi, eräs itsepintainen toimitaja joka tutki tätä Maurey-saaren tapausta kuoli pian tutkimuksen jälkeen, ja Kenneth Arnold (joka oli nähnyt ilmestyksen Mt. Rainierin yllä ja joka kävi lähellä kuolemaa moottorivian vuoksi vain muutama päivä tämän jälkeen) raportoi että hänen huoneensa, jossa hän usein keskusteli Maurey-saaren tapauksesta United Airlinesin kapteenin E.J. Smithin kanssa oli tongittu.

Kimory vihjaa että Maurey-saaren UFO on saattanut olla 'hybridi' natsien UFO-suunnitelmista jonka tämä Sotilaallis-teollinen laitos ja Project Paperclip olivat kehittäneet, joka saattaisi selittää tämän arvoituksen (lisää tietoa Project Paperclipistä, lue SECRET AGENDA, by Linda Hunt. St. Martins Press. 1991).