Agent Buried Alive

Luku 5: Syntynyt sisään tähän projektiin

Vuosi 1981 -- viisivuotias. Kaksi miestä haki minut Chalgroven esikoulusta Finchleyssä, Lontoossa, ja he ajoivat Greenham Commonin sotilastukikohtaan. Minut kuljetettiin BRAVO-sisäänkäynnin kautta maanalaiseen AL/499 -laitokseen viidentoista muun lapsen kanssa PSI-kykyjen testaamista varten. Tähän istuntoon liittyi rituaali jossa eräs lapsista (pieni tyttö) heitettiin häkkiin jossa vihainen koira tappoi hänet meidän silmiemme edessä. Koko tapahtuma kuvattiin. Nämä viisitoista lasta jaettiin kolmeen viiden lapsen ryhmään tulevaa koulutusta varten. Lasten ikä näytti vaihtelevan viidestä kymmeneen vuoteen.

Istunto huipentui ensimmäiseen OSIRIS- geneettisen peukaloinnin menetelmään (1st OSIRIS genetic engineering procedure).

Juuri tämän jälkeen, äitini vei minut harjoittelemaan taistelulajeja sadistisen kouluttajan huomaan.

Yksityiskohtia ohjelmointi-istunnosta (varoitus: järkyttävää luettavaa):

Asuin äitini kanssa Finchleyssa, pohjois-Lontoossa siihen aikaan, ja isäni oli juuri vapautunut espanjalaisesta vankilasta -- hän oli istunut siellä huumeiden salakuljetuksesta ja hän asui siihen aikaan Readingissa. Muistan eräänä varhaisena iltapäivänä että kaksi miestä vei minut Greenham Commonin sotilastukikohtaan valkoisella autolla. Monet yksityiskohdat ovat palautuneet regressio-terapian avulla, mutta muistan aina pysähtyneeni paikan portin luona. Tapahtumaketju menee seuraavasti: Mies etuistuimella kääntyi puoleeni ja sanoi: "He säilyttävät ydinaseita täällä." Minä myöhemmin havaitsin että tämä oli itse asiassa kulissi pitää tämä tukikohta niin salaisena että lapsia voitiin kuljettaa sinne ja sieltä pois. Siellä on saatettu säilyttää ydinaseita, mutta Graanham Commonin tukikohdan pääasiallinen tarkoitus oli viedä lapsia useisiin maanalaisiin tukikohtiin tässä maassa. Meidät kuljetettiin maanalaista tunnelia pitkin. Tässä suuressa tunnelissa oli kaksikaistainen tie, ja me ajoimme sitä pitkin kunnes me saavuimme maanalaiselle parkkipaikalle jonna oli pysäköity armeijan kuorma-autoja. Siellä oli kaksi katosta jossa kummassakin istui vartija. Tunneli jatkui näiden katosten takana. Oikealla puolella, minä näin noin viidentoista lapsen ryhmän seisomassa oven luona. Kaikilla lapsilla oli viitta olkapäillään, ja siellä oli miehiä sotilas-univormuissa puvuissa seisomassa lasten vasemmalla puolen. He eivät sanoneet mitään, vaan näyttivät seisovan siellä odottamassa.

Minut ohjattiin ulos autosta, minulle annettiin viitta (tunnelissa oli kylmä) ja sullottiin muiden lasten joukkoon sen miehen toimesta joka oli ollut tässä autossa ja joka oli pukeutunut siviili-vaatteisiin. Ryhmä koostui enimmäkseen pojista; joitakin tyttöjä oli mukana. Useimmat meistä näyttivät olevan karkeasti ottaen saman ikäisiä mutta jotkin näyttivät hieman vanhemmilta ja pidemmiltä. Eräs miehistä jolla oli puku työnsi meidät sitten sisään ovesta joka oli oikealla puolella, ja me kävelimme parin käytävän läpi huoneeseen joka oli eräänlainen luokkahuone. Huoneessa oli pulpetteja ja meidän kaikkien käskettiin ottavan pulpetti ja istuvan.

Mies seisoi huoneen edessä, ja me kaikki odotimme parin minuutin ajan kunnes eräs nainen tuli sisään huoneeseen. Kän kuljetti kärryjä ja hän toi ne jokaisen pulpetin luokse. Hän ojensi jokaiselle meistä eräänlaisen palapelin jossa meidän tuli yhdistellä geometrisia paloja toisiinsa. Nainen oli keski-ikäinen, hänellä oli tummat hiukset, hän oli sievä ja hänellä oli yllään viraston tyylinen tumma takki ja palkoinen paita. Kun meillä kaikilla oli palapelit, hän seisoi huoneen edessä ja kertoi että meillä oli kolme minuuttia aikaa koota palat yhteen. Hän sanoi 'go,' ja käynnisti kellon. En muista kuinka hyvin me onnistuimme, mutta hän käski lopettaa kun aika oli täynnä ja tuli sitten paikalle taulun kera johon hän merkitsi tuloksemme.

Tämän jälkeen tilanne muuttui hyvin ikäväksi. Ryhmä miehiä ryntäsi äkkiä ovesta oikealta, samasta ovesta jota nainen käytti. He nostivat meidät pois tuoleiltamme kovakouraisesti. Me olimme kauhistuneita, huusimme ja rimpuilimme. Sitten meidät vietiin kovakouraisesti ja joitakin meistä raahattiin ulos tästä ovesta ja ulkopuolella olevaan käytävään. Tämä nainen huusi jotakin äänekkääseen aggressiiviseen tapaan joka näytti olleen kohdistettu meihin. Yhä kiljuen ja kauhistuneina, meidät sullottiin pyörillä kulkeviin paareihin ja kuljetettiin parin käytävän matkaa lääkärin huoneen näköiseen paikkaan ja lääkärit laboratorion takeissa ruiskuttivat meihin huumeita.

Meitä sitten kuljetettiin useiden käytävien läpi suureen, pimeämpään huoneeseen joissa oli monia häkkejä ja niissä oli suuria koiria tai susia. Muistan kuulleeni suurten kissojen (tiikereitä tai leijonia) äänen sekä muita eläimiä syvemmällä tässä huoneessa, mutta en nähnyt niin pitkälle pimeyteen. Miehet jotka olivat raahanneet meidät ulos luokkahuoneesta seisoivat siellä tämän naisen kanssa, ja hän käski heitä vapauttamaan meidät paareista.

He tekivät tämän, ja me kaikki seisoimme yhdessä, etsien toisiltamme suojaa. Tämän mennessä huumeet alkoivat vaikuttaa ja me olimme kaikki kemikaalin aikaansaamassa rauhallisuuden ja tottelevaisuuden tilassa. Nainen kertoi meille että meidän tuli pelata 'valitse yksi' -peliä. Minä muistan hänen sanoneen jotakin "ensimmäisestä valitusta," joka muistuttaa minua vapaamuurarien terminologiasta. Lisää tähän fakta naispuolisen jumalattaren energiasta (Female Goddess Energy) jota vapaamuurarit palvovat, ja jota palvotaan monissa riiteissä joita 'jumalatar-äiti' hallitsee, minä uskon että se mitä seuraavaksi tapahtui oli vapaamuurarien/saatanallinen rituaali. Nainen näytti ottavan äiti-jumalattaren roolin kun hän ripusti eri värisiä nauhoja seinille vasemmalla puolellaan ja käski meidän ja käski meidän poimia sellaisen. Me teimme näin ja keräännyimme taas yhteen. Hän kysyi: "Kenellä on tumman purppurainen?" ja jokainen katsoi alas. Huonetta valaisi halogeeni-valo tai infrapuna-valo ja meidän nauhamme hohtivat psykedeelistä auraa.

Pieni tyttö vasemmalla puolella sanoi "Minulla on se," ja nainen nyökäytti yhdelle miehistä joka tarttui tähän pieneen tyttöön kovakouraisesti ja kuljetti hänet vasemmalla puolella olevaa häkkiä kohti. Tyttö rimpuili ja huusi, ja me kaikki vikisimme kauhusta. Hän avasi häkin oven ja heitti tytön sinne, jossa oli suuri kuolaava koira joka oli haukkunut raivoisasti siitä lähtien kun mies oli nostanut tämän pienen tytön ylös.

Se näytti olevan saksanpaimenkoira tai susi mutta paljon suurempi. Tämä eläin nosti pienen tytön ilmaan leuoillaan ja alkoi ravistella häntä. On vaikea muistaa mitä tämän jälkeen tapahtui enkä ole varma että haluanko edes muistaa. Tunsin syyllisyyttä todistaessani tätä tapahtumaa ja edes kirjoittaessani siitä. Eräs toinen samanlaisista projekteista eloonjäänyt kertoi minulla että tämä on yleistä ja kutsui sitä termillä 'eloonjääneen syyllisyys'.

1984 -- Kahdeksan vuotias. Isäni vei minut Brightonista, kun kävin hänen luonaan lomalla, Burnham Beechesin OMEGA-paikkaan joka on hallituksen maalla olevan metsän yksityisellä sektorilla. Alistettuna siellä käärme-shamanismin rituaaleihin. Taas kerran, useimmat, elleivät kaikki Project Mannequinin rituaalit kuvattiin nauhalle tieteen nimissä. Myös isäni ohjelmoitiin OMEGA-paikassa lapsena ja aikuisena. Hänen isänsä vei hänet sinne usein hänen ollessaan lapsi.

Yksityiskohdat ohjelmoinnista ovat seuraavanlaisia:

Me asuimme kalliissa hotellissa, ja isäni meni ulos soittaakseen puhelun. Hän palasi huoneeseen ja kertoi minulle että me menisimme ajelulle. Minä kysyin häneltä tästä matkasta, ja hän sanoi: "En voi kertoa sinulle." Me ajoimme Burnham Beechesiin puhumatta mitään suurimman osan matkasta. Alkoi tulla pimeä kun saavuimme. Me pysähdyimme ja tapasimme erään toisen miehen joka puhui isällen; tämä mies johdatti minut pois. Me menimme metsään, ja minä näin ihmisten kokoontuneena sinne viittojen ja huppujen kera. Joillakin oli kädessään soihtuja jotka valaisivat pimeyttä. He muodostivat piirin ympärilleni ja alkoivat messuta oudolla kielellä, joka, muistellessani asiaa nyt, kuulosti hebrealta tai aramealta. Kuten vuonna 1981, englantilainen termi kuten "valittu," oli messuamisessa mukana.

Eräs nainen viitassa lähestyi minua (hän saattoi olla sama nainen kuin vuonna 1981), pidellen käsissään pientä, värikästä käärmettä. Hän nosti käsivarteni hihaa ylös ja painoi käärmeen päätä ärsyttääkseen eläintä. Käärme sihisi, ja hän ohjasi käärmeen kohti käsivarttani, ja siihen käärme puri. Myrkky näytti vaikuttavan melko nopeasti ja minä vaivuin muuttuneeseen olotilaan ja tulin hyvin sairaaksi. Jonkin ajan päästä toivuin, ja jotkin ihmisistä joilla oli aiemmin ollut kaapu yllään olivat nyt alasti. Nainen toi toisen käärmeen luokseni (se oli hieman eri värinen mutta silti pienikokoinen), ja minua purtiin taas. Tulin hyvin sairaaksi ja tällä kertaa minä melkein kuolin. Minuun ruiskutettiin huumetta joka elvytti minut. Minut vietiin sitten vasemmalle, missä oli kuoppa ja sen vieressä arkku. Arkku avattiin ja minä näin sen olevan täynnä suuria käärmeitä. Olin hyvin heikossa kunnossa ja minut nostettiin ylös ja pantiin arkkuun. Minut sitten haudattiin elävältä. Näytti siltä että olin haudattuna tuntien ajan. Ei ollut keinoa päästä arkusta pois, joten matkustin mielessäni jonnekin muualle.

Huomautus: Käärmeet arkussa eivät ilmeisesti olleet myrkyllisiä.

1986 -- Kymmenen vuotias. Äitini ja minä muutimme Readingiin isäpuoleni kanssa. Leikkiessäni paikallisessa metsässä Recreation Roadin päässä, kaksi miestä haki minut ja kuljetti minut AL/499 -laitokseen. Aikuisena, pieni tyttö joka asui minua vastapäätä otti minuun yhteyttä (got in contact with me out of the blue). Hän kertoi minulle että hänellä oli suuria aukkoja muistissaan ja kertoi nähneensä TR-3/Filefly -tyyppisen erikoisjoukkojen lentokoneen laskeutuvan paikalliseen metsään kun me olimme lapsia.

NSA:n agentti 'Sylus' otti minuun myöhemmin yhteyttä ja antoi minulle Project Mannequin -kansion jossa oli tallennettuna tämä koulutus-istunto. Muut kontaktihenkilöt joihin minä luotan tiedustelu-yhteisössä vahvistivat tämän kansion aitona:

TS (R) - CLAVIUS TS

Subj: X4566-2 (casj)

Assesment for Covert Tasking:

(1) Unstable implant (series TETRA) has made X4566-2 unsuitable for liquidation CovOps.

(2) Recommend X4566-2 be retained for obs. and released into general pop. for FALLOW-RIGHT double-blind testing.

COMD-CLAVIUS

Oct 4, 1988

Yksityiskohdat ohjelmointi-istunnosta ovat seuraavanlaisia:

Harjoituskenttä luotiin erääseen AL/499:n suurista huoneista, ja pieni yleisö tuli paikalle ja istuutui. Eräs hyvin kuuluisa poliitikko, jonka nimeä en mainitse tässä oli yleisön joukossa. Otin osaa nyrkkitappeluun toisen vanhemman pojan kanssa joka oli toisesta yksiköstä.

Komentaja Clavius oli minun isäntäni (handler) siihen aikaan. Hän oli tummahiuksinen, hoikka mies joka oli noin 5 jalkaa ja 11 tuumaa pitkä. Joskus hänellä oli puku, valkoinen paita ja solmio, toisinaan hän pukeutui erikoisjoukkojen tummaan verryttelypukuun jollaisen olen nähnyt ihmisten päällä vuosien mittaan. Hänellä oli amerikkalainen aksentti ja pahanhajuinen hengitys.

Kun taistelu alkoi, minä iskin vanhempaa poikaa oikealla nyrkilläni ja sain hänet maahan, sitten talloin hänen päätään. Tässä vaiheessa taistelu lopetettiin ja Komentaja Clavius kehui minua vuolaasti. Tämän jälkeen minulle tuotiin kissanpentu palkinnoksi, ja asiat muuttuivat taas raaoiksi. Isännät olivat joskus äärimmäisen ystävällisiä ja heti perään sadistisia hämmentääkseen sinua. Minulle annettiin veitsi ja käskettiin puukottaa kissanpentu kuoliaaksi. Minä kieltäydyin, ja komentaja huusi vasten kasvojani ja alkoi läpsiä minua. Minä kieltäydyin edelleen ja läpsintä koveni. menin eräänlaiseen horrokseen. Eräs toinen mies, amerikkalaisella aksentilla, yleisöstä huusikomentajalle: "Tapa se itse," johon komentaja vastasi: "Yes, sir." Hän sitten tappoi itse kissanpennun. Minun transsini muuttui syvemmäksi.

Koska minä epäonnistuin tässä kokeessa, minua pidettiin sopimattomana fyysisiin salamurhiin, ja minun koulutukseni suuntautui kohti etänäkemuistä ja hienovaraisten energia-reittien hallitsemista. Kuitenkin, taisteluharjoitukset jatkuivat, ja ollessani 16-vuotias, he yrittivät teettää minulla ensimmäisen salamurhan Brightonissa (mutta me menemme asioiden edelle).

Istunto huipentuu toiseen OSIRIS- geneettiseen paranteluun (2nd OSIRIS genetic engineering procedure).

1989 -- Kolmetoista vuotias. Menin yläasteelle. Äitini vaati että menisin Denefieldin kouluun Readingissa, joka oli paljon kauempana kotoa kuin muut koulut joihin voisin mennä. Sain myöhemmin selville että Denefield oliyhteydessä Project Mannewuiniin useammalla kuin vain yhdellä tavalla. Täällä minä olin melkein jokaisen kiusaajan kohteena. Nämä pojat olivat vanhempia, suurempia ja vahvempia kuin minä. Uskoin olevani avuton heitä vastaan.

Eräänä iltapäivänä, kaksi vanhempaa poikaa kävi kimppuuni kentällä, he mursivat käteni ja joitakin luita kasvoistani. Makasin maassa käsivarsi murtuneena ja he talloivat kasvojani. Äidilleni soitettiin ja hän vei minut sairaalaan. En muista tunteneeni kipua matkalla sairaalaan. Käsiverteni oli runneltu ja siihen laitettiin metalli-laattoja. Vietin viikkoja sairaalassa toipumassa.

Kun tulin sairaalasta, löysin isäpuoleni makuuhuoneesta vudeonauhoja joissa oli lapsipornoa, ja katselin niitä. Näissä nauhoissa oli kuvaa kun lapsia raiskattiin vapaamuurari-loosheissa; raiskaajina oli miehiä jotka olivat puheutuneet egyptiläis-tyylisiin viittoihin. Näissä loosheissa tapahtui myös homoseksuaalisia orgioita, jossa miehet olivat kolmiomaisessa asennossa lattialla. Isäpuoleni hyväksikäytti (seksuaalisesti?) minua. Vanhemmat pojat pahoinpitelivät minua koulussa ja koulun jälkeen. uskoin että ei ollut pakokeinoa ja vajosin syvemmälle muihin maailmoihin.

1989 - Kolmetoista vuotias. Osallistuin paikallisille messuille Readingin keskustassa. Poltin ensimmäisen sätkäni ennenkuin me astuimme sisään. Minä näin vanhemmat pojat jotka olivat kiusanneet minua, ja he näkivät minut. He seurasivat minua messualueen kaukaisimpaan kolkkaan, ja kaksi heistä veti minut vessojen taakse, veti takin pääni ylle ja löivät minua. Kun tämä oli loppu, takki käärittiin kasvojeni ympärille tukehduttaen minua. En voinut vetää sitä pois. Eräs poika yleisön joukosta veti takin päältäni. Nousin seisomaan ja näin erään pojista joka oli lyönyt minua, seisoen ystäviensä keskellä. Hän oli noin 17-vuotias, ja pelkäsin häntä. Minä äkkiä tunsin itseni rohkeaksi ja voimakkaaksi. Minä tyrmäsin hänet yhdellä nyrkiniskulla. Kaikki hänen ystävänsä järkyttyivät ja siirtyivät kauemmaksi.

Tämä antoi minulle, sekä ystäville jotka olivat mukana, aikaa häipyä paikalta. Me kävelimme sillan yli, katsoimme taakse ja näimme viidentoista nuoren joukon juoksevan perässämme ja noin viidenkymmenen nuoren joukon juoksevan katsomaan toimintaa. Ystäväni huusivat "juokse," ja me lähdimme juoksemaan. Jos me pääsisimme sillan yli pubiin, me olisimme turvassa. Juuri kun minä ajattelin tätä, eräs musta poika ryntäsi joukosta ja alkoi saavuttaa meitä. Hänen vauhtinsa oli uskomaton. Minä uskoin että jos jäisin kiinni, kuolisin.

Hän tarttui minuun ja piteli minua paikoillaan kunnes muut pääsivät paikalle. Me jäimme kiinni pimeälle sillalle juuri ennen pubia. He jättivät ystäväni rauhaan. Pitkäkestoinen lyöminen seurasi, samalla kun ystäväni pyysivät heitä lopettamaan. Eräässä vaiheessa, minä tunsin että jos minua iskettäisiin uudestaan kasvoihin, minä kuolisin. Tässä vaiheessa, tietoisuuteni lähti ruumiistani. Minä näin näytämön ylhäältä katsellen omaa kehoani mutta minä yhä tappelin vastaan. Eräs suuri jamaicalainen tuli minua kohti antaakseen minulle tyrmäysiskun (to finish me off), ja minä iskin häntä oikealla nyrkilläni joka kaatoi hänet selälleen maahan. Minut sitten peitettiin kokonaan, kun raivokkaita iskuja alkoi sataa muilta. Makasin maassa puoliksi tietoisena, ja kenkäni ja takkini otettiin minulta pois. Pari katsojaa suuremmasta joukosta tuli paikalle ja potki minua päähän. Lopulta kaikki poistuivat paikalta, ja ystäväni rohkeasti seurasivat ja yrittivät saada kenkäni ja takkini takaisin. Nuorukainen jonka minä tyrmäsin messuilla, tuli takaisin käydäkseen kimppuuni maatessani lattialla. Ystäväni tuli takaisin ja huusi: "Hän on saanut tarpeekseen!" Hän katsoi minua maassa ja käveli pois.

Maatessani kadulla, autoja ajoi ympärilläni, eikä kukaan pysähtynyt auttaakseen minua. Ystäväni vei minut pubiin. Kun äitini ja isäpuoleni tulivat paikalle ja veivät minut sairaalaan, en muista soittaneeni äidilleni, ja juuri tämän jälkeen unohdin nimeni. Kasvoni ja pääni olivat hirvittävästi turvoksissa ja lääkäri sanoi että että olin onnekas koska olin elossa, ja että ketkä hyvänsä tekivät tämän olivat "eläimiä." Olin sairaalassa muutaman päivän tarkkailtavana. Perheeni oli täysin DID:n vallassa siihen menessä ja erkaantumis-trauma (compartmentalizing trauma) tuli hyvin helposti nyt. En nähnyt ystäviäni enää tämän jälkeen.

1990 -- 14-vuotias. Äitini päätti että "nyt riittää" ja me muutimme St. Ivesiin, Cornwalliin, isäni kanssa, joka oli juuri päässyt vapaaksi vankilasta humeiden salakuljetuksesta. Kävin läpi kolmannen OSIRIS- geneettisen parantamisen menetelmän juuri täytettyäni 15 vuotta, ja Mannequinin isännät veivät nyt koulutuksen ja opetaariot seuraavalle tasolle. Sain myöhemmin selville, että NSA:n isännät joutuivat asuttamaan minut harvempaan asutetulle maaseudulle, sillä niiden kertojen määrä kun auto haki minut oli lisääntynyt.

Yhden viikon kuluessa, minut piiritti vaikka en ollut tehnyt mitään. Minulla oli nyt aseita mukanani suurimman osan aikaa sillä olin vannonut että kukaan ei vahingoittaisi minua joten hakkasin heitä tällä aseella (so I proceeded to batter them with nun-chucks). Kukaan ei haastanut riitaa kanssani tämän jälkeen. Menin kotiin ja puhkesin kyynelin: "Miksi kaikki vihaavat minua?"

Tapasin paikallisen pojan joka oli myös ohjelmoitu, sain sen myöhemmin selville, ja me tilasimme ase-jäljitelmiä lehdestä. Me sitten päätimme ryöstää paikallisen supermarketin naamarit kasvoilla. Matkalla kauppaan, ystäväni pelästyi ja muutti mielensä. Minä sanoin hänelle: "There's nothing to it, but to do it," ja juoksin sisään kauppaan, ja hän juoksi takanani.

Minä laitoin Beretta-jäljitelmän kassanhoitajan kasvoille ja vaadin rahaa. Ystäväni, kaski muutaman ihmisen, jotka seisoivat ympärillä, menemään kaupan takaosaan kun osoitin heitä aseella. Tyttö meni kalpeaksi ja muuttui veltoksi kun pyysin rahaa. Hyppäsin tiskin yli ja yritin avata kassaa itse. En tiennyt mitä nappia painaa, joten painoin niitä summa-mutikassa, Hälytys meni päälle ja ihmiset takana alkoivat huutaa. Jouduin paniikkiin ja huusin vahingossa ystäväni nimen, "xxxx, lets go!" Me juoksimme ulos kaupasta ja kotiin. Minä kerroin isälleni mitä me olimme tehneet, ja hän näytti olevan siitä ylpeä. Noin puolitoista tuntia myöhemmin kadulla asunnon ulkopuolella oli aseistettuja poliiseja. Isä piilotti aseen talon taakse. Me odotimme että ovi potkaistaisiin auki, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Tämä yksikkö oli siellä jahtaamassa erästä nuorukaista joka asui naapurissa, sillä hän oli poliisin vanha tuttu ja häntä epäiltiin tästä ryöstön yrityksestä. Seuraavana päivänä, ryöstö-yritys oli paikallisissa uutisissa, ja isäni näytti olevan entistä ylpeämpi minusta.

Poliisi sai meidät kiinni pari viikkoa myöhemmin, sillä kerroin tyttö-ystävälleni mitä olin yrittänyt tehdä, tehdäkseni vaikutuksen häneen. Tyttö kertoi siitä isälleen joka oli poliisi. Ystäväni ja minä päädyimme Truro Crownin oikeuteen. Asianajajani kertoi äidilleni että voisin joutua vuosiksi vankilaan. Meidät tuomittiin 28 vuorokaudeksi!

En ollut koskaan nähnyt tuskaa äitini kasvoilla niinkuin juuri ennen tuomiota ja silloin kun meidät tuomittiin. Hän oli vääntänyt kasvonsa epäinhimillisiin muotoihin ja ilmeisiin kun minä katsoin häntä tuolistani. Olin nähnyt hänet tällaisena aiemminkin, kun hän oli vihainen, mutta en koskaan tällä tavoin. Toisen pojan äiti ei tehnyt näin.

Minut vietiin Feltham Young Offenders Instituteen, ja siellä oli poikia jotka oli tuomittu vuosiksi vankeuteen veitsellä suoritetusta ryöstöstä. Minua syytettiin poliisin myyräksi ksoka olin saanut niin lievän tuomion. Kiusaaminen oli sellä yleistä, mutta oudolla tavalla, minut jätettiin rauhaan. Kolme poikaa siivessäni yritti itsemurhaa sinä lyhyenä aikana kun olin siellä. Oli huhuja että eräässä sellissä tapahtui seksuaalista hyväksikäytöä ja tämä selli suljettiin. Yöllä minä kuulin vartijoiden nousevan ylös metallisia portaita, avaten ovia, ja poikia vietiin jonnekin ja palautettiin myöhemmin. Kun tulin vankilasta kukaan ei halunnut haastaa riitaa kanssani. Ajattelin että aseet ja väkivalta olivat avain onneen, sillä ihmiset pelkäsivät minua eivätkä enää satuttaneet minua.

1992 -- 16-vuotias. Olin taas St. Ivesissä ja äitini meni jonnekin muutamaksi päiväksi. Olin tädilläni hoidossa. Sain puhelinsoiton ja kerroin hänelle meneväni Brightoniin ja että hän ei voinut tehdä asialle mitään. Sain ensimmäisen tatuointini joka muistutti vihaisen alienin kasvoja oikeaan olkapäähäni ja lähdin junalla Brightoniin.

'John', eräs yksikköni jäsenistä odotti minua. En muista trakkaan mitä hän sanoi, mutta hän ojensi minulle kassin jossa oli ladattu 9mm Smith and Wesson. Keskustelu meni suurinpiirtein näin: "Sinä tiedät kohteesi, tässä on ase, mene ja nappaa hänet." Minä kävelin alas katua ja odotin baarin ulkopuolella. Siellä oli eräs mies istumassa äärellä juomassa olutta. Hänellä oli lyhyet, hiekan väriset hiukset, lyhyt lihaksikas vartalo ja lyhythihainen paita.

Kiinnitin katseeni häneen. Otin aseen laukusta, poistin varmistimen päältä ja kävelin hänen luokseen. Tyhjensin sitten suurimman osan lippaasta hänen päähänsä ja rintaan, ja säästin pari luotia siltä varalta että joku yrittäisi pysäyttää minut kun juoksin pois. Kun aloin ampua, kaikki oli rauhallista mielesäni. Eräs tiedustelu-yhteisön jäsen kertoi minulle myöhemmin että mies jonka tapoin oli kuluisa poliitikko jonka olin nähnyt AL/499:ssä kun olin 10-vuotias.

Juoksin pois surmattuani tämän miehen, ja seuraava asia jonka muistan oli kun istuin rannalla noin puolen mailin päässä. Sain valtavan adrenaliini-ryöpyn, ja tunsin oloni tyytyväiseksi, ajatellen että isäntäni olisivat nyt tyytyväisiä. Ajattelin, että ehkä he eivät satuttaisi minua enää. Riisuin vaatteeni ja menin uimaan. Tämän jälkeen kävelin pitkin meren rantaa ja "Jenny", eräs yksikköni nais-jäsenistä, tapasi minut, otti laukun ja antoi minulle useita jälkihypnoottisia käskyjä. Unohdin mitä olin juuri tehnyt ja palasin kotiin junalla. Tämän jälkeen, osallistuin juhliin tätini kodissa Brightonissa, ja eräs tyttö kertoi minulla ammuskelusta meren rannalla. Kun hän kertoi minulle tämän, en muistanut tehneeni sitä.

Aikajana jatkuu seuraavassa luvussa, sillä on emotionaalisesti uuvuttavaa kirjoittaa tästä.